Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitimme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.
Klassisen teologian taitava myyntimies
Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo on monien mielestä ihmisten kohtaamisessa taitava, ystävällinen ja humoristinenkin seuramies, jolle piispuus ei ole noussut päähän. Hän kohtaa monenlaisia ihmisiä samalta tasalta ja muistaa tapaamiset pitkään. Viesteihin hän vastaa jämptisti ja on ylipäätään edelleen tarmokas ja puuhakas, vaikka eläkeikä on jo lähellä.
Tämän piispakunnan nestorin erityinen vahvuus on klassisen teologian sisältöjen hyvä hallitseminen, mikä kuvastunee myös hyvässä saarnataidossa. Hänellä on taustaa Kirkon ulkoasiain osastosta, mistä syystä kielitaitoinen ja ekumeniaa tunteva piispa lähetetään mielellään erilaisille kansainvälisille foorumeille. Toisaalta lahjakas ajattelija viihtyy hieman liikaakin teologisessa yläpilvessä, josta hän joidenkin mukaan voisi tulla useammin alas lohduttamaan syntisiä sanomalla jumalattoman vanhurskauttamisesta.
Hiippakunnan hallinnon Repo osaa. Joidenkin mielestä olisi hyvä, jos piispa näyttäytyisi useammin seurakunnissa ja kiinnostuisi niistä muutenkin – ja myös vaikeisiin asioihin tarmokkaammin puuttuen – kuin vain piispantarkastuksissa.
Nuorena piispana melko konservatiivisena teologina tunnettu Repo on avioliiton kaltaisissa kirkon kuumissa kysymyksissä muuttunut varovaiseksi, jopa vapaamieliseksi. Vaikka piispa hallitsee dogmatiikan ja kirkon opin, yhteiskunnan näkemyksien valtavirtaa vastaan hän ei tunnetuissa kysymyksissä halua asettua. Hiippakunnassa on pettymystä siihen, että perinteisillä linjoilla pysyneet kirkkoherrat ja papit eivät välttämättä saa piispaltaan tukea.
Herätysliikkeiden Repo antaa toimia rauhassa, mutta ei toisaalta niitä erityisesti tuekaan.
Revon yhteiskuntasuhteissa mainitaan onnistumisena Tampereen piispantalon vilkas käyttö monenlaiseen verkostoitumiseen: eri tahojen ihmisiä kutsutaan usein tilaisuuksiin. Mitä mediaan tulee, mielipiteet piispasta jakautuvat: hänen äänensä ei kuulu valtakunnallisesti eikä joidenkin mielestä oikein kotitontillakaan Pirkanmaan–Hämeen akselilla. Sen sijaan piispan somepäivityksiä pidetään oivaltavina ja hauskoina.
Matti Repo
s.1959
Pappisvihkimys 1985
Tampereen hiippakunnan piispa vuodesta 2008 lähtien
Piispasta sanottua: ”Matti on joutunut vähän liennyttämään omia alkuperäisiä kantojaan, tullut vastaan liberaalia siipeä.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispantarkastus 2016: Tampereen piispa Matti Repo on opettava ekumeenikko
Piispat syynissä: Arkkipiispa on täysjärkinen käytännön johtaja
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispat syynissä: Jari Jolkkonen on mielipiteitä jakava tahtoihminen
Piispat syynissä: Jukka Keskitalo on ahkera ja kuunteleva, mutta vaativa
Piispat syynissä: Teemu Laajasalo on hyvä sanoittamaan toivoa
Piispat syynissä: Mari Parkkinen on valovoimainen, mutta varovainen
Ilmoita asiavirheestä