Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitamme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.
Valovoimainen mutta varovainen
Mikkelin hiippakunnan piispa Mari Parkkinen on valovoimainen esiintyjä ja taitava kohtaamaan ihmisiä. Nämä piirteet hänestä nostavat esiin lähes kaikki haastateltavat. Parkkista kutsutaan energiseksi, inspiroivaksi, miellyttäväksi ja jopa hurmaavaksi. Hänellä on luontaista karismaa, jonka avulla ottaa tila haltuun.
Joku tosin harmittelee sitä, ettei piispa vastaa itse sähköposteihinsa. Jotakuta toista kismittää se, ettei hän kätellyt järjestämänsä kutsuvierastilaisuuden osallistujia. Ja kaikuisissa kirkoissa Parkkinen saisi mielellään puhua vähän hitaammin.
Ennen pappisopintojaan radiotoimittajana työskennelleen Parkkisen tausta näkyy: häntä pidetään sanavalmiina ja aikaansa seuraavana, valveutuneena piispana. Silti mediaan suhde on jäänyt etäiseksi. Yhteiskunnallisissa kysymyksissä piispa voisi olla näkyvämpi. Häneltä kaivataan myötätuntoa ja selkeitä kannanottoja esimerkiksi työttömyystilanteeseen itärajan tuntumassa.
Koko kirkkoa jakavien kysymysten, avioliitto-opetuksen ja naisten pappeuden, käsittelyssä näkemykset Parkkisen onnistumisesta vaihtelevat vastaajan mukaan. Toisten mielestä liberaaliksi koettu piispa suhtautuu herätysliikeväkeen nuivasti, toiset taas ovat pettyneet liian varovaiseksi koettuun keskitien linjaan. Useimmat kuitenkin kiittävät sitä, ettei piispa lietso erimielisyyttä. Hän asettelee sanansa tarkkaan, hakee kompromisseja ja pyrkii rakentamaan yhteyttä eri tavoin ajatteleviin. Teologisesti Parkkinen saa kiitosta rukouksen ja jumalanpalveluksen esillä pitämisestä.
Heti Parkkisen piispuuden alkuun osui provokaatio, kun saman päivänä Parkkisen piispanvihkimyksen kanssa Pietarissa vihittiin suomalaisten herätysliikejärjestöjen työtekijöitä Inkerin kirkon papeiksi. Tilanteesta ja suhteiden hoidosta Inkerin kirkkoon Parkkisen arvioidaan selviytyneen hyvin ja provosoitumatta.
Mikkelin hiippakunnan asioiden lisäksi piispalle on osunut melkoinen potti kirkon ylätason tehtäviä. Työsarkaa riittää muun muassa kirkon strategian ja Kirkollisten toimitusten kirjan uudistuksen parissa. Työn määrä on näkynyt siinä, ettei kaikkeen tärkeäksikään koettuun ole riittänyt aikaa. Silti Parkkinen vieraili kaikissa hiippakunnan seurakunnissa ensimmäisten piispuusvuosiensa aikana. Tätä elettä arvostetaan.
Mari Parkkinen
s.1971
Pappisvihkimys 2010
Mikkelin hiippakunnan piispa 2023 lähtien
Piispasta sanottua: ”Hyvin miellyttävä ja helposti lähestyttävä, uuden ajan piispa.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispat syynissä: Arkkipiispa on täysjärkinen käytännön johtaja
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispat syynissä: Jari Jolkkonen on mielipiteitä jakava tahtoihminen
Piispat syynissä: Jukka Keskitalo on ahkera ja kuunteleva, mutta vaativa
Piispat syynissä: Teemu Laajasalo on hyvä sanoittamaan toivoa
Piispat syynissä: Mari Leppänen on siipiä vaille enkeli, ainakin faneilleen
Ilmoita asiavirheestä