Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitamme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.

Siipiä vaille enkeli, ainakin faneilleen
Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen liikkuu ihmisten keskellä kuin siipiä vaille enkeli, ja puheillaan hän hurmaa läsnä olevan seurakunnan. Leppäsen superkyky on taito kohdata ihmisiä. Hänellä on sosiaalista pelisilmää ja kyky aitoon empatiaan.
Kokouksissa Leppänen pyrkii kompromisseihin ja siihen, että kaikki saavat sanoa sanottavansa.
Lempeä Leppänen on yksi puoli, mutta ei koko totuus. Pehmeän julkisivunsa takana Leppänen toimii jämäkästi eikä arastele koviakaan päätöksiä. Häntä pidetään kovana, määrätietoisena ja taitavana vallan käyttäjä. Puhutaan jopa ”taistelijan pedosta”.
Jotkut kokevat, että hänen valmiutensa kuunnella on näennäistä. Piispan vaalista on runsas viisi vuotta, ja piispa muistaa vieläkin ne, jotka eivät asettuneet tukijoukkoihin.
Leppäsen työkokemus seurakunnassa on erittäin ohut, mikä nousee esille hänen heikkoutenaan. Sanotaan, ettei hän tunne riittävästi seurakuntien arkea eikä ymmärrä mitä kaikkea niissä tehdään. Lähestymistapa seurakuntia kohtaan on taloudellishallinnollinen.
Tämä näkyy muun muassa niissä lukuisissa seurakuntajaon muutosprosesseissa, joita arkkihiippakunnassa on käynnissä. Yleisesti koetaan, että tuomiokapituli ajaa piispan johdolla seurakuntia yhteen hyvin yksioikoisesti.
Leppänen on yhteiskunnallisesti aktiivinen ja erittäin hyvin verkostoitunut. Hän liikkuu paljon ja mielellään myös kirkon piirien ulkopuolella.
Kirkon sisällä liberaalia linjaa edustava Leppänen ei kaihda esillä olemista, ja media onkin antanut hänelle paljon tilaa. Leppäsen ulostuloja sekä kirkon sisäisistä asioista että yleisistä aiheista pidetään aitoina ja rohkeina.
Ahkerana kolumnistina ja taitavana esiintyjänä Leppänen osaa muotoilla viestinsä eikä kukaan jää kylmäksi: fanit ihastelevat, toiset tuhahtelevat.
Mari Leppänen
s. 1978
Pappisvihkimys 2012
Turun arkkihiippakunnan piispa vuodesta 2021 lähtien
Piispasta sanottua: ”Vahvuus on kirkosta ulospäin ja heikkous sisäänpäin. Toivottavasti fanit eivät sokaise häntä.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispat syynissä: Arkkipiispa on täysjärkinen käytännön johtaja
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispat syynissä: Jari Jolkkonen on mielipiteitä jakava tahtoihminen
Piispat syynissä: Jukka Keskitalo on ahkera ja kuunteleva, mutta vaativa
Piispat syynissä: Teemu Laajasalo on hyvä sanoittamaan toivoa
Ilmoita asiavirheestä

