Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kysyimme, millainen ihminen piispa on, miten hän kohtaa ihmisiä, miten hänen viranhoitonsa sujuu, minkälainen on hänen teologinen linjansa ja minkälaisilta hänen yhteiskuntasuhteensa vaikuttavat.
Tuloksena on kuva piispoista helposti lähestyttävinä, vuorovaikutustaitoisina ja työhönsä sitoutuneina johtajina, joiden välillä erot syntyvät erityisesti johtamistyylistä, teologisista painotuksista ja julkisen roolin aktiivisuudesta.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitamme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.
Täysjärkinen käytännön johtaja
Arkkipiispa Tapio Luomaa kuvataan ystävälliseksi, helposti lähestyttäväksi ja kohteliaaksi. Hän osaa tulla ihmisten kanssa toimeen, hän tulee juttelemaan, kuuntelee mielellään, on kiinnostunut ihmisistä, yhteistyökykyinen, sovitteleva ja täysjärkinen. Toisaalta, jos hänen kanssaan ajautuu eri linjoille, hän voi turhautuneena olla tylykin.
Luomaa kuvattiin neutraalin myönteiseksi hahmoksi, joka osaa puhua ymmärrettävästi ja tuoda asiansa selkeästi esille. Häntä luonnehdittiin myös käytännölliseksi, ei niinkään visioivaksi johtajaksi.
Luoman arveltiin olevan pohjimmiltaan seurakuntapappi. Vankka kokemus seurakuntayöstä näkyy myös hänen tavassaan kunnioittaa seurakuntien itsenäisyyttä. Vaikka hän on teologian tohtori, Luoman teologia ei haastateltavien mukaan ole akateemista.
Osa Kotimaan haastattelemista turkulaisista näki arkkihiippakunnan kahden piispan järjestelmässä vastakkainasettelun mahdollisuuden. Kuten eräs kommentoija totesi, jos tarvitaan joku kommentoimaan arvoja, niin katseet kääntyvät Mari Leppäseen. Luoman koettiin vajonneen tässä pienempään rooliin. Tosin kaikki kommentoijat eivät tätä vastakkainasettelua allekirjoita, heistä Luoma ja Leppänen edustavat erilaisia luonteita, profiileja sekä rooleja. He täydentävät toisiaan.
Luoman koetaan kasvaneen arkkipiispan roolissaan. Aluksi hän oli varovaisempi ja konservatiivisempi lausunnoissaan, mutta viime vuosina hän on osannut selkeämmin tuoda esiin asioita ja toimia aktiivisesti ei vain proaktiivisesti. Varsinkin konservatiivit ovat olleet pettyneitä Luomaan toimintaan. Heidän mielestään Luomasta on kuoriutunut liberaalimpi kuin mitä hän antoi alussa itsestään ymmärtää.
Valtakunnallisia ja kansainvälisiä tehtäviä Luoma on hoitanut asiallisesti, mutta varovaisesti, hieman sivusta seuraten ja kuunnellen, ei juurikaan aktiivisia avauksia tehden.
Tapio Luoma
s. 1962
Pappisvihkimys 1987
Espoon hiippakunnan piispa 2012–2018
Arkkipiispana 2018 lähtien
Arkkipiispasta sanottua: ”Luoma on arvojohtaja, mutta eri tavalla kuin hänen edeltäjänsä ovat olleet. Ehkä voi sanoa, että hän on arvojohtaja valituissa tapauksissa.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispantarkastus 2016: Espoon piispa Tapio Luoma on välitön mutta väritön
Ilmoita asiavirheestä