Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitamme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.
Ahkera ja kuunteleva mutta vaativa
Ahkera ja tehtäväänsä sitoutunut. Niin kuvataan Oulun hiippakunnan piispaa Jukka Keskitaloa. Keskitalo kaitsee niin jäsenmäärältään kuin pinta-alaltaan Suomen suurinta hiippakuntaa ja on lisäksi ulkosuomalaisten piispa. Hän saa kiitosta siitä, että hoitaa velvoitteensa asiallisesti ja jämptisti. Häntä pidetään myös luotettavana ja johdonmukaisena. Kirkolliskokoukseen hän tuo parhaasta päästä olevaa talouden ja hallinnon osaamista.
Keskitalo on rauhallinen, harkitseva ja kuunteleva piispa, joka pyrkii kohtaamaan ihmisiä aidosti keskustellen. Häntä pidetään vuorovaikutustaitoisena ja helposti lähestyttävänä. Hän antaa tilaa erilaisille näkökulmille ja haluaa ymmärtää niitä. Kirkkoherrojen mukaan hänet tavoittaa helposti, kun asiaa on. Keskitalon aikana hiippakuntaan on luotu kehityskeskustelujen järjestelmä. Piispa käy niitä lääninrovastien kanssa ja lääninrovastit kirkkoherrojen.
Yhteiskunta- ja mediasuhteita Keskitalo hoitaa hyvin. Hän on tavannut kutsua oululaisia vaikuttajia illallisille, joita hän isännöi sivistyneesti ja lämpimästi. Hän on kiinnostunut omasta ja hiippakuntansa julkikuvasta ja on aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Mediahvaikuttajien mukaan häneltä saa helposti haastattelun eikä hän puutu juttuihin jälkikäteen eikä näytä kantavan kaunaa kriittisistä jutuista.
Varjopuolena Keskitaloa sanotaan ammatillisesti vaativaksi sekä itseään että toisia kohtaan, jopa niin, että se tarkoittaa pedanttisuutta ja toisinaan yksityiskohtiin puuttumista yli piispan oman mandaatin. Keskitalon kerrotaan myös olevan tarkka omasta arvovallastaan, ja hänen koetaan suosivan omaa lähipiiriään. Aina ei hiippakunnan papille piispan tukea riitä – tosin osa epäilee sen johtuvan hiippakunnan laajuudesta, kaikkeen ei ehdi.
Keskitalo on ottanut yllättävästikin kantaa hiippakuntansa alueella vahvasti vaikuttavaan lestadiolaisuuteen mutta toisaalta pyrkinyt ylläpitämään hyviä suhteita liikkeeseen. Mitä hän itse todella ajattelee kirkkoa hiertävistä teologisista kysymyksistä, se tuntuu jäävän epäselväksi.
Konservatiivipiireissä samettiäänisen piispan toimiin on petytty, mutta jotkut arvioivat Keskitaloa todellisuudessa liberaalimmaksi kuin mitä hän työroolissaan onkaan.
Jukka Keskitalo
s. 1962
Pappisvihkimys 1988
Oulun hiippakunnan piispa 2018 lähtien
Piispasta sanottua: ”Hänessä yhdistyy pohjoisen ihmisen käytännöllisyys ja syvä akateeminen sivistys.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispat syynissä: Arkkipiispa on täysjärkinen käytännön johtaja
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispat syynissä: Jari Jolkkonen on mielipiteitä jakava tahtoihminen
Ilmoita asiavirheestä