Kun olin lapsi, isoäitini opetti minulle iltarukouksen. Iltarukous oli laulu: Tule Jeesus, lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, ohjaa tietä oikeaa. Sitä laulettiin silloin kun olin isovanhempien luona, erityisesti suvun kesäpaikassa, jossa vietin kesäisin viikon tai pari.
Rukous ei ollut osa jokapäiväistä arkeani. Muistelen lapsena rukoilleeni itsekseni kotona iltaisin joskus 1980-luvun vuosina, kun pelkäsin ydinsotaa, niin kuin silloin pelättiin.
Isoäidin opettama iltarukous oli kuitenkin se, joka jäi elämään. Kun aikanaan perustin perheen, kävi ilmi, että puolisoni kotona iltarukouksena oli ollut sama rukous, tai oikeastaan osa rukouksesta, ääneen luettuna.
”Kun olen miettinyt omaa elämääni ja hengellisen elämäni matkaa, olen todennut, että lapsuuden iltarukouksesta kaikki lähti.”
Niinpä tuosta rukouksesta, sen lauletusta versiosta, tuli myös meidän perheemme iltarukous. Sitä laulettiin vuosien ajan joka ilta, aina siihen asti, kun nuorimmainen oli sen ikäinen, ettei yhteisiä iltahetkiä ja nukkumaan peittelemistä enää tarvittu. Olen laulanut rukouslaulun joka ilta parinkymmenen vuoden ajan, epäilemättä enemmän kuin mitään muuta laulua.
Kun olen miettinyt omaa elämääni ja hengellisen elämäni matkaa, olen todennut, että sieltä lapsuuden iltarukouksesta kaikki lähti. Niistä lyhyistä hetkistä lapsuuden kesinä jäi tärkeän muiston lisäksi itämään jotakin, joka on kantanut eteenpäin. Siemenet uskoon ja luottamus Jumalaan syntyivät siellä.
Isoäidin kanssa iltarukoukseen liittyi myös turvallisuus ja läheisyys. Rukous oli pieni yhteinen hetki. Siitä jäi tunne, että kaikki on hyvin, elämän on turvallista ja hyvissä käsissä. Sen jälkeen oli hyvä nukahtaa. Isoäidin tapa rukoilla ja olla viestivät Jumalasta, jonka lähellä kaikki on hyvin.
Minkälainen sinun iltarukouksesi on? Onko sinulla lapsuuden rukousta? Keneltä sen opit? Vai oletko löytänyt iltarukouksen tai rukoilemisen tavan joskus myöhemmin? Minkälaisen rukousperinteen olet halunnut luoda omaan perheeseesi ja opettaa omille lapsillesi? Mikä sinut saa tuntemaan turvaa ja rauhaa?
Kolumni on julkaistu Aksel-lehdessä 4/2026.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä