Kun kirjailija Katja Kettu joutuu kiperiin tilanteisiin, päätyy hän nykyään ratkomaan niitä usein saman kysymyksen avulla: Mitä Brita-Kajsa tekisi?
– Olen ollut ihan rakastunut tähän hahmoon. Mietin jatkuvasti mitä Brita-Kajsa ajattelisi, mitä hän tekisi, miten hän tästä selviäisi.
Brita-Kajsa Alstadius (1805–1888) oli Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) vaimo, jonka tarinan Kettu kirjoitti romaaniksi.
Biofiktiivinen teos Brita-Kajsa kertoo saamelaisen parantajanaisen ja herätysjohtajan vaimon tarinan, naisten elämästä ja saamelaisten sorrosta 1800-luvun Lapissa ja lestadiolaisen herätysliikkeen alkuhetkistä.
TARINAN KIRJOITTAMISESTA nyt 48-vuotias Kettu ehti haaveilla kymmenkunta vuotta. Kiinnostus lestadiolaisen liikkeen alkuhetkiin juontuu Ketun nuoruuteen, jonka hän vietti Rovaniemellä. Siellä lestadiolaisuus oli ja on edelleen vahva voima.
Alun perin Kettua kiinnosti Laestadiuksen persoona. Hän huomasi kuitenkin nopeasti, että herätysjohtajasta oli kirjoitettu jo runsaasti ja tarjolla valmis myytti.
– Mutta sitten huomasin, että hänellä on tässä ollut tällainen vaimokin, josta on todella vähän tekstiä ja sekin on ristiriitaista. Välillä hänet kuvataan lempeänä, hyveellisenä äitinä ja välillä akkana, joka myy viinaa kirkon takana ja puree poronpalleja.
Kiinnostuksestaan huolimatta Kettu empi työhön ryhtymistä pitkään. Nyt hän koki toisaalta olevansa riittävän kokenut kirjailijana ja toisaalta riittävän nuori, jotta jaksoi tehdä romaanin vaatiman laajan taustatyön.
Lisäksi Kettua vaivasi omantunnonkysymys.
– Mietin onko minulla oikeus kirjoittaa Brita-Kajsan ja Leevin elämästä oma näkemykseni, toki laajan taustatiedon varassa.
Tähän liittyy myös se, että molemmat olivat taustaltaan saamelaisia.
– Kirjoittamista edelsi tosi paljon keskusteluja historiantutkijoiden, saamelaisten ja lestadiolaisten ihmisten kanssa. Minulla täytyi olla keskusteluyhteys näissä kulttuureissa eläviin ihmisiin, etten vain tule jostain ulkopuolelta tutkimusmatkailemaan.
Mietin onko minulla oikeus kirjoittaa Brita-Kajsan ja Leevin elämästä oma näkemykseni.
SUKELTAAKSEEN ROMAANIN maailmaan Kettu muutti Lappiin. Niin hän pääsi käsiksi myös moniin tärkeimmistä lähteistään kuten Sajoksen ja Siidan saamelaisarkistoihin.
Kirjallisten lähteiden lisäksi Kettu teki runsaasti haastatteluja. Hän tutustui muun muassa liikettä Laestadiuksen kuoleman jälkeen johtaneen Juhani Raattamaan jälkeläisiin. Heiltä Kettu sai kuulla tarinoita Brita-Kajsan ja Raattamaan vaimon Eevan ystävyydestä.
Kaikkiaan Kettu asui Muoniossa, Inarissa ja välillä Rovaniemellä lähes kaksi vuotta. Tukikohdistaan käsin hän teki matkoja päähenkilöjensä synnyinmaisemiin Jäckvikiin sekä Kaaresuvantoon ja Pajalaan, missä Laestadius toimi pappina.
– Minun täytyi seurata heidän jälkiään ja kulkea samoja polkuja.
Lappiin vetäytyminen tuntui tärkeältä myös siksi, että se mahdollisti täydellisen keskittymisen työhön.
– Saatoin laittaa puhelimen kiinni kuukaudeksi, että palataan keväämmällä asioihin.
Minun täytyi seurata heidän jälkiään ja kulkea samoja polkuja.
LARS LEVI Laestadiuksesta Ketulle muodostui kuva kiivaana äärimmäisyyksien miehenä.
– Hän sai riidan aikaan mistä vain, botanistien kanssa vaikka pajujen luokituksesta.
Laestadiuksen mieltä synkistivät monet vastoinkäymiset, kuten tieteellisten haaveiden kariutuminen ja Leevi-pojan kuolema. Jo lapsuudesta lähtien häntä vaivasivat myös painajaiset.
Jostain kertoo sekin, että Laestadius kutsui itseään Lapin vapahtajaksi ja Johannes Kastajaksi, Kettu pohtii.
– Kyllä sitä ihan tietynlainen persoonallisuus täytyy olla ajatellakseen, että juuri minä olen oikeassa ja tiedän Jumalan sanan.
Tätä kaikkea Kettu toteaa yrittäneensä romaanissa kuvata sen naisen näkökulmasta, jonka miehestä Lapin vapahtaja sukeutuu.
Brita-Kajsasta Ketulle muodostui kuva selviytyjänä.
Brita-Kajsa Alstadiuksesta Ketulle muodostui kuva selviytyjänä.
– Totta kai se on aika paljon omassa päässäni se kuva, koska hänestä tietoa on niin vähän. Mutta jotain elämänvoimasta kertoo se, että hän on selviytynyt niin monesta, joutunut olemaan se selväjärkinen ja kantamaan vastuun. Häntä kannatteli vain yhteys toisiin naisiin.
Toisaalta Kettu uskoo, että parin välillä oli myös rakkautta ja varmaan hyvää seksiäkin. Sekin romaanissa näkyy – vastapainona seksuaaliselle väkivallalle, jota kirjassa myös on.
– Onhan seksuaalisuus aina ollut paitsi orjuuttava myös parantava voima. Halusin kirjaan mukaan myös sen ilon ja Leevin ja Brita-Kajsan välille avio-onnen ja hekuman huuman.
HAASTATTELUN HETKELLÄ Brita-Kajsan ilmestymiseen on vielä muutama päivä. Kettu toteaa, että kirjan vastaanotto jännittää kirjailijaa aina: Mitä kirjasta sanotaan? Lukeeko sitä kukaan?
Sitäkin moni on Ketulta jo kysynyt, miten hän arvelee lestadiolaisten lukijoiden romaaniin suhtautuvan. Syksyksi suunnitteilla on kirjakiertue liikkeen vahvoille kannatusalueille.
– Olen ajatellut sen niin, että minulla on kirjailijana ja taiteilijana oikeus kirjoittaa. Kirjallisuus on sillä tavalla vapaata, että en rupea sitä sensuroimaan. Mutta lukija saa sen tulkita miten haluaa ja reagoida siihen miten haluaa, kunhan keskustelu pysyy asiallisena.
Kettu toteaa, ettei tekemisen lähtökohtana voi olla kysymys siitä, tuleeko jollekulle paha mieli. Tahallaan ei silti pidä loukata.
– Eikä se ole millään tavalla ollut tarkoitukseni. Päinvastoin.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä