Lars Leevi Laestadius tunnetaan lestadiolaisen herätysliikkeen isänä, mutta mitä tiedetään Laestadiuksen vaimosta Brita-Kajsa Alstadiuksesta?

Katja Ketun uudessa romaanissa Brita-Kajsa nimihenkilö saa kertoa tarinansa itse. ”Kerron meän tarinan, omalla tavallani ja muistini mukasesti. Ja tiiän että moni tästä suuttuu, mutta suuttukoon”, Brita-Kajsa pohtii puolisonsa kuolinvuoteen äärellä. Lopputulos on biofiktiota, elämäkertaromaani.

Ketun Brita-Kajsa on omapäinen ja älykäs parantajanainen, puolisolleen vertainen mutta sukupuolensa takia väistämättä tämän varjossa. Lars puolestaan on painajaisten piinaama, kunnianhimoinen pyrkyri. Ura ei etene ja sekös turhauttaa. Intohimoakin puolisoiden välillä on, ja sitä kuvataan aika ronskisti.

Niin Larsin kuin Brita-Kajsankin saamelaisuus korostuu. Myös heidän esikuvansa, historiallinen Lars Leevi Laestadius ja Brita-Kajsa Alstadius olivat saamelaisia, vaikkei sitä aina muisteta mainita. Romaanissa saamelaisten sorto yhdistettynä Larsin tyydyttämättömään kunnianhimoon on tärkeänä motiivina koko lestadiolaisen herätysliikkeen synnylle: etelän saleihin kelpaamaton pappi alkaa saarnata Lapin kansalle omanarvontuntoa, ja kas, herätys alkaa levitä.

Katja Ketulla on taito kuljettaa tarinaa ja rakentaa lukujen loppuun koukkuja niin, ettei kirjaa oikein malttaisi laskea käsistään.

Yksi kirjan ansioista on myös sen valloittava murteellinen kieli. Meänkielen sanakirja osoittautuu hyödylliseksi, ja vähitellen pörtti, kläpi, läsiminen, kisuaminen ja monet muut tulevat tutuiksi.

Kirjaston ja Googlenkin apuun tekee mieli tarttua lukiessa myös siksi, että biofiktiivisessä teoksessa kaihken kuvitellun väleissä vilisee todellisia henkilöitä ja tapahtumia. Mikä kaikki on totta?

Niin taitavasti ja vetoavasti Kettu tarinaa kirjoittaa, että välillä on muistuteltava itseään: käsissä on romaani, ei tietokirja.

Lue myös:

Kirja-arvio: Mystiset radikaalit puritaanit eli kveekarit