Kveekarit, paremmin sanoen Ystävien seura tai Totuuden ystävät, ovat alun perin yksi 1600-luvulla Englannin kirkosta eronnut radikaalipuritaanien ryhmä. Tämän Suomessa vähän tunnetun protestanttisen kirkkokunnan varhaisista teologisista näkemyksistä kirjoittaa Markus Kantola uudessa tutkimuksessaan Totuuden ystävät.
Tutkimuksen kohde, kveekarit, olivat kirjan perusteella muodostumisvaiheessaan ja sen jälkeen sangen mielenkiintoinen ja taatusti läntisen kristikunnan päälinjoista erottuva kirkkokunta. Kantola käsittelee kirjassaan 1600-luvun kveekarien käsityksiä ilmoituksesta, Kristuksesta, sovinnosta, vanhurskautuksesta, uudelleensyntymäsä ja pyhityksestä, vapaasta tahdosta ja predestinaatiosta sekä etiikasta, kirkko-opista, sakramenteista ja pappeudesta.
Kantola määrittelee 1600-luvun kveekarit mystisiksi radikaaleiksi puritaaneiksi. Köyhistä huolehtineet ja väkivallattomuutta korostaneet kveekarit uskoivat arminiolaiseen tapaan, että jokaisen ihmisen tuli itse tehdä päätös siitä, kuunteliko hän Pyhää Henkeä ja oliko valmis seuraamaan Häntä: vain siten saattoi myös pelastua.
Markus Kantola: Totuuden ystävät. Kveekarien teologia ja etiikka. Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura (STKSJ 308) 2025. 171 sivua.
Lue myös:
Kirja-arvio: Paaviuden historian viides osa kattaa myös Lutherin toiminnan
Kirja-arvio: Tymäkkä ja tiivis pakkaus usein väärin ymmärretyistä ristiretkistä
Ilmoita asiavirheestä