Kotimaa selvitti, millaisia ovat evankelis-luterilaisen kirkon piispat. Kustakin hiippakunnasta haastateltiin lukuisia kirkollisia vaikuttajia, seurakuntien työntekijöitä, kirkon yhteistyökumppaneita sekä yhteiskunnallisia vaikuttajia ja median edustajia.
Kotimaa toteutti vastaavan jutun vuonna 2016. Paljon on kymmenen vuoden aikana muuttunut. Seitsemän piispaa on vaihtunut. Kahtiajakautuminen on syventynyt entisestään niin kirkossa kuin yhteiskunnassa, vaikka keskustelunaiheet ovat pysyneet pitkälti samoina. Piispantarkastuksesta avautuu kokonaiskuva piispoista sekä yksittäisinä persoonina että osana kirkon tämänhetkistä tilannetta.
Tarkat kuvaukset piispoista voi lukea 6.5. ilmestyvästä Kotimaasta. Netissä julkaisemme yhden kuvauksen päivässä. Aloitimme arkkipiispasta ja sen jälkeen etenemme aakkosjärjestyksessä. Kenttäpiispa Pekka Asikainen rajattiin jutun ulkopuolelle, sillä kenttäpiispan työ eroaa merkittävästi alueellisen hiippakunnan johtamisesta.
Mukava peruspappi
Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand on leppoisa seuramies, sujuva puhuja ja empaattinen pappi, joka viihtyy seurakuntalaisten parissa. Hän osaa lohduttaa surevia omaisia, hän hurmaa äidit ja isoäidit. Piispana hän kannustaa nuoria pappeja. Hänellä on kyky nähdä ihminen yhteiskuntaluokkaan ja sukupuoleen katsomatta.
Piispa Bo-Göran on suomenruotsalainen kansanmies, joka ei korosta piispuuttaan. Seurakuntien työntekijät kokevat hänet helposti lähestyttäväksi joviaaliksi henkilöksi. Se on hänen vahvuutensa, josta kaikki haastatellut ovat samaa mieltä.
Johtajana häntä pidetään joukkuepelaajana, mutta lähipiirissä saisi olla muitakin kuin ”joojoomiehiä”, jotka tohtisivat haastaa piispaa.
Maantieteellisesti hajanaisessa Porvoon hiippakunnassa hänen arvioidaan onnistuneen seurakuntien yhteyden tiivistämisessä. Hyvä niin, mutta piispalta odotetaan paljon enemmän etenkin hiippakunnassa, jossa edeltäjät ovat olleet laaja-alaisia vaikuttajia.
Teologisesti Åstrand on peruspappi, ei erityisemmin lukenut, luonnehti häntä eräs haastateltu. Hän ei ole teologian tohtori, ehkä enemmän käytännön mies kuin suurten teologisten linjojen vetäjä. Nykypiispalta odotetaan tehokkuutta, kykyä pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa, verkostoitua, organisoida, ottaa kantaa niin kirkon sisäisiin asioihin kuin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Ruotsiksi asian voisi tiivistää sanaan arbetskapacitet. Kenen rahkeet riittävät?
Porvoon tuomiokapitulia pidetään kankeana ja hitaana, mikä ei ole välttämättä vain piispan syytä, mutta sen toimintaan pitäisi monen mielestä panna vauhtia.
Åstrandin teologista linjaa luonnehditaan liberaaliksi. Jotkut odottavat kannanottoja muihinkin kuin sateenkaarikansaa koskeviin kysymyksiin.
Mediasuhteet ovat toki kunnossa Åstrandin luodessa kuvaa avarasta ja edistyksellisestä hiippakunnasta. Siitäkään eivät kaikki pidä. Ristivetoa on varsinkin Pohjanmaalla, ja siellä se sanotaan suoraan.
Bo-Göran Åstrand
s. 1963
Pappisvihkimys 1991
Porvoon hiippakunnan piispa 2019 lähtien
Piispasta sanottua: ”Hän painottaa kaikkien ihmisten hyväksymistä ja lähimmäisenrakkautta.”
Työryhmä: Kaj Aalto, Vesa Keinonen, Seppo Kemppainen, Tuija Pyhäranta, Jussi Rytkönen, Olli Seppälä, Mari Teinilä, Noora Wikman ja Freija Özcan. Kuvitus: Matteus Pentti.
Lue myös:
Piispat syynissä: Arkkipiispa on täysjärkinen käytännön johtaja
Piispat syynissä: Kaisamari Hintikka on keskitien sosiaalinen verkostoituja
Piispat syynissä: Jari Jolkkonen on mielipiteitä jakava tahtoihminen
Piispat syynissä: Jukka Keskitalo on ahkera ja kuunteleva, mutta vaativa
Piispat syynissä: Teemu Laajasalo on hyvä sanoittamaan toivoa
Piispat syynissä: Mari Parkkinen on valovoimainen, mutta varovainen
Piispat syynissä: Matti Repo on klassisen teologian taitava myyntimies
Piispat syynissä: Matti Salomäki on raamattukeskeinen konservatiivi
Ilmoita asiavirheestä