Kolumni: Uusi DigiMarkus on parissakin mielessä erikoinen

Viime viikolla ilmestyi vain verkossa julkaistu uusi Markuksen evankeliumin suomennos DigiMarkus. Kirkkohallituksen rahoittamassa reformaation merkkivuoden hankkeessa asialla on Suomen Pipliaseura.

Alkukielestä käännetystä tekstistä vastaavat eksegeetti Susanna Asikainen ja suomen kielen asiantuntija Mikko Virtanen. Uutuus on verkko-osoitteessa Digimarkus.fi.

Uusi, erityisesti nuorille ja mobiililaitteille ajateltu käännös on parissakin mielessä erikoinen. Ensinnäkään sitä ei ole tarkoitus lainkaan julkaista painettuna. Äänite on kuitenkin tulossa.

Toiseksi tekstin kieli on tehty mahdollisimman nykysuomeksi. Vaikeiksi arvioituja sanoja on vaihdettu moderneihin, lisäksi viljellään jonkin verran jopa puhekielimäisyyksiä.

”Tien oheen” virallisessa kirkkoraamatussa (1992) putoavat kylväjän siemenet putoavatkin DigiMarkuksessa ”tien poskeen”. Samoin lamppua ei panna ”vakan tai vuoteen”, vaan ”ruukun tai sängyn” alle.

Ihosairaus ”spitaali” on vaihtunut moderniksi ”lepraksi” ja ”mykkä henki” ”demoniksi”. ”Turmion iljetys” on uutuudessa ”itse kuvottavuus”. Jeesukseen viittaava pronomini ”hän” on usein korvattu erisnimellä ”Jeesus”.

Ja niin edelleen.

Kreikkalaisesta alkutekstin syntaksista DigiMarkus ottaa etäisyyttä hieman aiempia käännöksiä enemmän, toki virkkeiden merkityksestä tinkimättä.

Uudet raamatunsuomennokset toivottavasti houkuttelevat lukemaan Raamattua, ehkä jopa vertailemaan käännöksiä. Mutta itsetarkoituksia tai kirkon uudistumisen ihmelääkkeitä ne eivät silti ole.

Jo vuoden 1992 Raamattu on täysin modernia ja ymmärrettävää nykysuomea. Lisäksi monia raamatunkäännöksiä on jo kauan ollut myös netissä.

Tässä mielessä DigiMarkus kyntää jo tuttua sarkaa. Ehkä se silti tietyssä semanttisessa selkeydessään ja tuoreudessaan on siitä helppolukuisimmasta päästä.

Valtaosalla kristittyjä on etuoikeus lukea pyhää tekstiään omalla, ymmärrettävällä kielellään. Uskontojen maailmassa on tehty myös toisenlaisia ratkaisuja. Tällä voi olla ajassamme enemmän merkitystä kuin ymmärrämmekään.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kolumni: Kaikissa meissä piilee pieni katolilainen

Kolumni: Helvetti ei kieltämällä katoa

Kolumni: Luterilaisuus – reformikatolisuutta jo vuodesta 1517

Kolumni: Kirkollisvero pitää kirkon koossa

Kolumni: Tämän presidentti Donald Trump unohti Ruotsista

Kolumni: Liberaali vastaan konservatiivi -asetelma ammentaa voimansa hyvän ja pahan välisestä taistelusta

Edellinen artikkeliTällaisia ajatuksia hiljainen viikko herätti Martti Lutherissa
Seuraava artikkeliLuottamushenkilö Tammelasta: ”Seurakunnassa parempi yhteishenki kuin kuntapolitiikassa”

Ei näytettäviä viestejä