Kolumni: Kaikissa meissä piilee pieni katolilainen

Reformaation 500-vuotismerkkivuoden aikana voi menneisyyttä lähestyä monella tavalla. Yksi niistä on jäljittää sitä, millä tavalla maamme ikivanha katolinen maaperä on kasvattanut sitä nykyisin peittävän tuuhean luterilaisen havumetsän.

Matkaoppaana Suomen katoliseen menneisyyteen toimii Emil Anton, jonka pieni uutuuskirja Katolisempi kuin luulit. Aikamatkoja Suomen historiaan (Kirjapaja 2017) antaa paljon vinkkejä menneisyyden metsästäjille.

Antonin resepti kirjan tekemisessä on ollut yksinkertainen. Hän poimii maamme ja kansamme katolisesta historiasta olennaisia henkilöitä ja ilmiöitä ja pohdiskelee, minkälaisen muiston ne ovat itsestään jättäneet.

Tällaisia ovat esimerkiksi luostareidemme munkit ja nunnat, keskiaikaiset kirkkomme sekä hallitsijamme Kristiinan dramaattinen kääntyminen katolilaiseksi vuonna 1655.

Pohdinta 1800-luvun ”suurmiesten” suhteesta uskontoon sekä herätysliikkeittemme katolisista piirteistä jää hieman irralliseksi, mutta lienee perusteltua.

Kirjassa on isojen ja olennaisten linjojen ohella myös joukko pikku detaljeja, joita moni ei ole tullut ajatelleeksi. Esimerkiksi se, että luterilainen piispainkokous oli huolissaan dominikaanien paluusta Suomeen vuonna 1949 ja mahdollisesta inhasta käännytystyöstä paavin uskoon.

Samaa osastoa on tieto ensimmäisen reformaation jälkeisen katolisen pappisvihkimyksen vietosta Suomessa vasta vuonna 1961. Ei niitä ole monta sitten ollutkaan.

Tällaiset kirjalliset yritykset ovat kunnioitettavia ja tarpeellisia muistutuksia meille kaikille. Reformaatio sai aikaan paljon hyvää ja ilman sitä katolinen Suomi olisi kovin toisenlainen paikka.

Mutta reformaatio myös katkoi vuosisadoiksi siteitämme varsinkin Etelä-, mutta myös Keski-Eurooppaan. Vasta EU on asemoinut Suomea uudelleen osaksi maanosan laajempaa kokonaisuutta, hyvässä ja pahassa.

Suomi tehtiin onneksemme kerran katoliseksi, ja siksi me kuulumme kansankuntana länteen. Siksi on myös helppo yhtyä Emil Antonin kirjan päätösajatukseen: Suomi on paljon katolisempi kuin luulimmekaan. Meissä kaikissa piilee katolisuus.

Kuva: Jukka Granström. Emil Anton käsissään kirjansa Katolisempi kuin luulit.

Lue myös:

Kolumni: Helvetti ei kieltämällä katoa

Kolumni: Luterilaisuus – reformikatolisuutta jo vuodesta 1517

Kolumni: Kirkollisvero pitää kirkon koossa

Kolumni: Tämän presidentti Donald Trump unohti Ruotsista

Kolumni: Liberaali vastaan konservatiivi -asetelma ammentaa voimansa hyvän ja pahan välisestä taistelusta

Edellinen artikkeliPyysi esirukousta avioliitolleen, tuli torjutuksi, erosi kirkosta – Mitä vastaa kirkkoherra?
Seuraava artikkeliLasse Heikkilä: ”Virsissä kansan oman sävyt saavat kuulua”

Ei näytettäviä viestejä