Jerusalemin tuho vuonna 586 eKr. käynnisti uskonnollisen murroksen, joka muutti pysyvästi juutalais-kristillistä jumalakuvaa. Helsingin yliopiston eksegetiikan ja Raamatun heprean yliopistonlehtorin ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentin Juha Pakkalan mukaan Heprealaisen Raamatun (Vanha testamentti) vahvasti maskuliininen Jumala ei ollut alun perin ainoa jumalmaailman edustaja, vaan seurausta kehityksestä, jossa naispuolinen jumalatar Asera syrjäytettiin Israelin uskonnosta.
Pakkala esitelmöi viime viikolla Helsingissä pidetyillä Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä (TUTP) aiheesta ”Israelin hylätty jumalatar ja hänen perintönsä”.
Muinaisen Lähi-idän uskonnoissa jumaluus rakentui Pakkalan mukaan yleensä sekä mies- että naispuolisista hahmoista. Levantin alueen uskonnoissa jumalilla oli puolisoita, äitejä ja tyttäriä. Jumalattarilla oli Pakkalan mukaan useita vastuualueita, joiden katsottiin kuuluvan luontevasti naispuoliselle hahmolle. Sellaisia oli erityisesti hedelmällisyyden, synnytyksen ja elämän jatkuvuuden elämänalueilla. Israelin kuningasaikana 900–600-luvuilla eKr. myös Israelin uskonto muistutti Pakkalan mukaan ympäröivien kansojen uskontoja.
Tuolloin Jahve ei ollut Israelin uskonnossa yksin. Hänen rinnallaan palvottiin Pakkalan mukaan Aseraa, joka tunnettiin laajasti Levantin alueella. Ugaritista löytyneissä mytologisissa teksteissä Asera esiintyy ylijumala Elin puolisona ja jumalten äitinä. Kun Jahve ja El myöhemmin samaistettiin toisiinsa, myös Aserasta tuli Jahven puoliso.
Jerusalemin alueelta on löydetty noin tuhat naisfiguuria esittävää pienpatsasta.
ASERAN MERKITYKSESTÄ kertovat erityisesti arkeologiset löydöt. Siinain Kuntillet Ajrudista ja Juudan Khirbet el-Qomista löydetyissä 800–700-luvuille eKr. ajoitetuissa piirtokirjoituksissa ihmisille toivotetaan siunausta ”Jahven ja hänen Aseransa” nimissä. Tämä viittaa Pakkalan mukaan siihen, että Jahve ja Asera nähtiin jumalparina.
Pakkala toteaa Aseran olleen aivan keskeinen hahmo kuningasajan uskonnossa. Häneen liittyviä traditioita, tekstejä ja käytöntäjä oli paljon, koska Asera oli suosittu.
Löydöt eivät Pakkalan mukaan rajoitu vain kirjoituksiin. Jerusalemin alueelta on löydetty noin tuhat naisfiguuria esittävää pienpatsasta, joiden Pakkala toteaa todennäköisesti olleen yleisiä kotien esineitä, jotka liittyivät äitijumalan kulttiin.
Lisäksi Levantin rannikolta on löydetty kaulariipuksia, jotka Pakkalan mukaan ainakin yleisellä tasolla liittyivät tärkeimmän jumalattaren kulttiin tai niihin elämänalueisiin, joihin pyydettiin apua ja varjelusta. Riipuksissa naisen häpyalue ja rinnat ovat keskeisiä elementtejä ja ne liittyvät todennäköisesti elämän jatkumiseen, hedelmällisyyteen.
Aseraa kuvattiin Egyptistä löydettyjen kuvallisten esimerkkien perusteella myös puun muodossa. Heprealaisessa Raamatussa kielletään Asera-puun istuttaminen Jahven alttarin viereen, vaikka näin oli aiemmin ilmeisesti tehty. Puu oli mahdollisesti yksi jumalattaren symboleista tai ilmenemismuodoista. Asera saatettiin Pakkalan mukaan esittää myös naisena, eläimenä tai ihmisen ja eläimen yhdistävänä hybridihahmona.
Deuteronomistinen teologia edellytti vain Jahven palvontaa ja muiden jumalien palvonnan hylkäämistä
MONISSA LÖYDÖISSÄ toistuvat samat teemat: puut, vuorikauriit, rinnat ja naisen sukupuolielimet. Niiden tulkitaan liittyvän elämän jatkumiseen ja hedelmällisyyteen. Egyptistä tunnetaan myös kuvia jumalattarista, jotka sulautuvat puuhun ja antavat ravintoa ihmisille. Pakkalan mukaan muinaisen Levantin ja myös laajemman alueen jumalpariin liitettiin keskeisesti elämän kierto. Kuten ihmistenkin parissa, katsottiin, että molempia – miestä ja naista – tarvitaan, että elämä voi jatkua ja syntyy uutta.
Jerusalemin tuho muutti tilanteen ratkaisevasti. Babylonialaisten hävitettyä temppelin israelilainen uskonto alkoi erkaantua muista Levantin uskonnoista. Samalla syntyi ajatus siitä, että vain Jahven palvonta oli sallittua. Muiden jumalien ja jumalattarien kultit julistettiin vääriksi.
Pakkalan mukaan Israelin uskonnon uuden ajattelun taustalla vaikutti erityisesti niin sanottu deuteronomistinen teologia. Se edellytti vain Jahven palvontaa ja muiden jumalien palvonnan hylkäämistä. Taustalla oli muinaisista vasallisopimuksista omaksuttu malli ehdottomasta uskollisuudesta yhdelle suurkuninkaalle. Sama malli siirrettiin jumalasuhteeseen.
Koska Jahve oli jo aiemmin miespuolinen jumala, myös uusi yksijumalainen uskonto jäi maskuliiniseksi. Pakkala huomauttaa, että edellä kuvatun kehityksen seurauksena oli Heprealaisen Raamatun melko maskuliininen jumalakuva. Aseran ominaisuuksia ei juuri siirretty osaksi Jahvea, vaikka joitakin jälkiä vanhemmasta perinteestä säilyi.
Aseran häviäminen jätti juutalais-kristilliseen traditioon ”naispuolisen jumalattaren kokoisen tyhjiön.
YKSI ESIMERKKI vanhemman perinteen jäljistä on Jumalan nimitys El Šaddai. Kreikankielisen Vanhan testamentin Septuagintan vaikutuksesta nimi on usein suomennettu ”Kaikkivaltias”, koska Septuagintassa heprean sana paikoin käännetään kreikan sanalla ”Pantokratoor”. Osa tutkijoista Pakkalan mukaan kuitenkin yhdistää El Šaddain heprean sanaan ”rinta”. Merkitys on kiistelty, mutta varhaisissa teksteissä nimi Pakkalan mukaan liittyy hedelmällisyyteen, lisääntymiseen ja elämän jatkumiseen.
Silti naispuolinen jumaluus jäi marginaaliin. Aserasta tuli Heprealaisessa Raamatussa luopumuksen ja synnin symboli. Hänen kulttinsa esitettiin vaarallisena epäjumalanpalveluksena, jonka katsottiin johtaneen kansan turmioon ja lopulta Jerusalemin tuhoon. Samalla Pakkalan mukaan kiellettiin monet keskeiset naisten uskonharjoittamiseen liittyvät käytänteet, kuten kotien pienpatsaat ja puihin liittyvä kultti.
Pakkala huomautti kuitenkin luennossaan, että ei ole syytä olettaa deuteronomistien olleen erityisen naisvihamielisiä, eli ei ole syytä olettaa erityistä kampanjaa Aseraa kohtaan siksi, että hän oli naispuolinen. Deuteronomistien jumalakuvaan ja -suhteeseen ei vaan sopinut kuin yksi jumala.
Pakkalan mukaan kehityksen vaikutukset ulottuvat pitkälle. Juutalaisuuden ja kristinuskon Jumala alettiin nähdä ennen kaikkea isänä, kuninkaana ja miehenä. Isällä oli miespuolinen jälkeläinen, poika. Samalla virallisesta uskonnosta katosi naispuolinen jumaluus, joka marginalisoitui.
Aseran häviäminen jätti Juha Pakkalan mukaan juutalais-kristilliseen traditioon ”naispuolisen jumalattaren kokoisen tyhjiön”, joka näkyy yhä monella tavalla juutalaisuuden ja kristinuskon historiassa. Jahven tausta miehenä ja Aseran hylkääminen asettivat rajoja sille, millä tavalla jumaluuden sukupuolta voitiin käsitellä juutalaiskristillisissä traditioissa.
Lue myös:
Kirja-arvio: Ei yli, ali tai ohi sen, mitä on kirjoitettu
Teologian ja uskonnontutkimuksen päivät meneillään Helsingissä
Teologisen tiedekunnan tulevaisuussuunnitelma TEOVISIO2035 näkee teologit ihmisyyden asiantuntijoina
”Jumala karkaa käsistä kuin märkä saippua” – Raamatuntutkijat kertovat, miten he käsittävät Jumalan
Ilmoita asiavirheestä