Emeritusprofessori Lars Aejmeleuksen osin elämänkerrallinen teos Ei yli sen mikä on kirjoitettu vie lukijan kirkkomme raamattukeskustelun ytimeen. Haastetuksi tulee kurssitoveri, emerituspiispa Wille Riekkinen, jonka tulkintoihin tutustuminen herättää Aejmeleuksessa tarpeen selkeyttää omaa näkemystä ja kertoa, miksi ja millaisin perusteluin hän, saman tieteellisen koulutuksen saanut tutkija, pysyy sen uskon perustalla, jolla hän on lapsuudesta asti seissyt.

Etiikkaan liittyvissä kysymyksissä Aejmeleus ja Riekkinen ovat varsin samanmielisiä, kun taas dogmatiikan puolella aukenee kuilu.

Aejmeleukselle uskon ja Raamatun ymmärtämisen lähtökohta on Jeesuksen ylösnousemus. Hän on tutkimustensa perusteella vakuuttunut siitä, että Ylösnousseen ilmestyksen todistajat näkivät juuri sen mistä kertovat, eli ristillä kuolleen Jeesuksen ylösnousseena.

Riekkinen taas katselee ylösnousemusta ja muitakin ihmeitä metaforisten silmälasien kautta etsien tapahtumien syvempää, vertauskuvallista ja ajatonta merkitystä.

Aejmeleus toteaa, että usko ylösnousemukseen edellyttää uskoa varsinaiseen ihmeeseen eli siihen, että Jumala voi toimia tavalla, joka rikkoo tässä maailmassa muuten vallitsevat lainalaisuudet.

Tämän Riekkinen kieltää julistaessaan, että tämän ajan kristittyjen on hylättävä Raamatun kirjoittajien yliluonnollinen teistinen jumalakuva.

Aejmeleukselle usko yliluonnolliseen teistiseen Jumalaan on koko Raamatun tapa puhua Jumalasta ja uskoa häneen. Häivyttäessään tämän uskon Riekkinen kulkee kauas Raamatun sanomasta.

Wille Riekkisen tarjoaman panenteistinen tulkintamallin Aejmeleus hylkää. Hänestä siinä etäännytään kauas raamatullisesta Jumalasta, jolle voi puhua, jota voi rukoilla ja joka on persoona, ei se tai tuo.

Aejmeleuksen mielestä Riekkinen ohittaa tulkinnoissaan paljon sellaista, mitä Raamatussa opetetaan, eli menee ali sen, mikä on kirjoitettu. Aejmeleus taas haluaa pysyä laajasti tulkitun klassisen uskon piirissä.

Aejmeleus ei kuitenkaan ajattele, että kaikki Raamatussa kirjoitettu on Jumalan ilmoitusta. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja. Mutta juuri näiden tekstien kautta Jumala ilmoittaa itsensä ja tahtonsa.

Kirjan nimen voisi sisältöä ajatellen muokata muotoon Ei ohi, yli eikä ali sen mikä on kirjoitettu.

Lars Aejmeleus: Ei yli sen mikä on kirjoitettu. Väyläkirjat 2025. 229 sivua.