Piispan sanojen reseptiota ja muutamia kirkollisia skenaarioita
Piispainkokouksen vastauksen ja kirkolliskokouksen viimeisimmän kokoontumisen jälkeen keskustelu avioliitosta ja suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen kirkossa on jälleen virinnyt. Piispa Kaisamari Hintikan kommentit kirkolliskokouksessa ja sen jälkeen ovat herättäneet sekä kriittisiä että puolustavia puheenvuoroja.
Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on pohtia piispan puheenvuoron sekä tuenilmauksen ytimessä olevia lausahduksia. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti analyysi, vaan eräänlainen reseptio, sanotun vastaanottaminen ja miten sanottua voidaan tulkita. Keskityn seuraaviin kahteen lauseeseen ja tarkastelen niitä yhtenä kokonaisuutena (vaikka välttämättä piispa ja kaikki tuenilmaisijat eivät ole edes samanmielisiä):
- Hintikka: Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa opetukselle, joka leimaa seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden synniksi.
- Tuenilmaus: Kaikkien lähimmäisten kohtelu arvostavasti, kunnioittavasti ja syrjimättömästi ei koskaan ole vastoin Raamatun tai käskyjen opetusta.
Tälläkin sivustolla käyty keskustelu on osoittanut, ettei piispan sanojen merkityksestä ole tulkinnallista yksimielisyyttä. Pyrin alla hahmottelemaan neljä erilaista tulkintamallia Hintikan ja tuenilmauksen sanomasta konkretian tasolla eli millaiselle opetukselle ei ole enää tilaa Espoon hiippakunnassa.
Tulkintamalli A: Solvaamisen ja häpäisemisen kielto. – Niin surullista kuin se onkin, suoraa pilkkaa, panettelua ja solvaamista seksuaalivähemmistöjä kohtaan esiintyy edelleen. Tämän tulkintamallin mukaan tuenilmaisijat ja piispa peräänkuuluttavat yleiskristillistä suhtautumista kaikkia ihmisiä kohtaan – ketään ei saa solvata tai panetella vaan kaikkia tulee kristillisen rakkauden mukaisesti kunnioittaa ja arvostaa.
Tulkintamalli B: Sisältää edellisen itsestäänselvyytenä, mutta painottaa myös, ettei rakkautta sisäisenä tunteena / sitoumuksena – joka sisältää halun pitää toisesta ihmisestä huolta, osoittaa hänelle hellyyttä ja hyvyyttä – tule kutsua synniksi. Tämä tulkintamalli lähtee oletuksesta, että joko kaikki rakkaus on Jumalasta ja siten hyvää tai että vähimmillään ei ole soveliasta kristillisen arvostuksen hengessä osoitella toisen rakkauden ”väärinsuuntautumista”.
Tulkintamalli C: Klassisen seksuaalisuutta koskevan opetuksen kielto. ”Rakkaus” terminologisesti sisältää ei vain tunteen vaan myös hellyyden ja sitoutumisen osoittamisen eroottisilla tavoilla. Tämän tulkintamalli ei jätä tilaa opettaa ns. klassisesti. Tulkintamallin mukaan loukkaavaa ja syrjivää olisi jo sen kaltaisen näkökannan esittäminen, että seksuaalisten tekojen toteuttaminen samaa sukupuolta olevien kesken olisi syntiä. Edelleen olisi kuitenkin tilaa sanoa, että kirkon näkökulmasta katsottuna avioliitto miehen ja naisen välillä on erityinen.
Tulkintamalli D: Muuten sama kuin edellinen, mutta ei jätä tilaa edes pitää puheissa miehen ja naisen välistä avioliittoa erityisenä.
Edellä hahmottelemiani tulkintamalleja voitaisiin ehkä pitää myös eräänlaisina skenaarioina siitä, miten avioliittokäsitystään muuttaneessa kirkossa saatettaisiin ajatella toimittavan avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevan opetuksen suhteen. Mikäli kirkon avioliittokäsitys muuttuisi ns. sukupuolineutraaliksi ja papeilla säilyisi omantunnonvapaus, pitäisi tietenkin samalla määritellä myös mitä omantunnonvapaus sisältää.
Oikeus kieltäytyä vihkimästä ei varmastikaan ole kovinkaan kontroverssi – vaikka varmasti heitäkin löytyy, joiden mielestä moista ei pitäisi suoda tai siitä pitäisi tehdä määräaikainen, eräänlainen vähittäisen puhdistumisen vesiliukumäki, jossa vanhan kannan jäärät saavat pestä kätensä aiheesta ja lasketella eläkkeelle samalla kun uusilta papiksi vihittäviltä edellytettäisiin sitoutumista uuteen oppiin.
Paljon kontroversiaalisempi kysymys on sen sijaan kysymys opettamisesta: mitä kirkossa saa opettaa seksuaalisuudesta ja avioliitosta? Tämä kysymys ei rajoittuisi vain pappeihin vaan myös kirkollisiin yhteisöihin. Kuten yllä esittämäni erilaiset tulkinnat osoittavat, kysymys sallitusta opetuksesta ei ole tälläkään hetkellä aivan selvä. On kuitenkin melko todennäköistä, että mikäli kirkon avioliittokäsitystä laajennettaisiin tai monioppisuus virallistettaisiin ilman vahvoja ”turvatakuita”, paineet tulkita opetukselle annettua tilaa alkaisivat lähestyä tulkintamallia C tai jopa D.
On vakavasti esitettävä kysymys, voisiko kirkko mitenkään säilyä koossa, mikäli niin kävisi. Viime kädessä avioliittoa koskevassa riidassa ei ole kyse yksittäisistä toimituksista, vaan opetuksesta. Edellä kuvatuista malleista tulkintamallit A ja B jättäisivät edelleen tilaa monenlaiselle opetukselle B:n ollessa ehkä useiden konservatiivisempien kristittyjen hyväksyttävissä, kun taas C tai D sysäisivät monet kirkolliset yhteisöt todennäköisesti skismaattiselle tielle.
Kokonaan toinen kysymyksensä on tietysti se, onko ykseyden ylläpitäminen riittävä peruste muutosta toivoville sallia heitä mahdollisesti loukkaavaa opetusta. Se on kysymys, jonka kanssa jouduttaneen painimaan jo nyt.
Postscriptum: Keskusteluissa on viitattu uuteen tieteelliseen tietoon ja sen merkitykseen teologialle. Olen kirjoittanut tieteellisen tiedon ja arvojen välisestä suhteesta blogikirjoituksen pari vuotta sitten. Kirjoitukseni löytyy täältä: https://www.kotimaa.fi/blogit/ovatko-arvosi-edistyksellisia-mita-tiede-sanoo/
112 kommenttia
> Miksi tässä ei voi hyväksyä sitä, että näkemyksiä on erilaisia, jos kenenkään elämään ei puututa?
Mielestäni Sarin kysymys, joka liittyi siis esimerkiksi kahden samaa sukupuolta olevan väliseen seksiin, on hyvä. Näin sen pitäisi olla.
Itse näen ongelmaksi, että vaikka hyväksyttäisiin se, että on erilaisia näkemyksiä heti perään tulee suuren suuri MUTTA ja lause jatkuu siten, että avioliittoon vihkiminen pitää kuitenkin olla tietyn näkemyksen mukaan.
Eli tuo erilaisten näkemysten hyväksyminen päättyy sillä sekunnilla kun sen perusteella pitäisi päättää jostain konkreettisesta asiasta.
Mielestäni Hintikan puhe oli aivan selvä. Homoseksuaalisuutta ei saa sanoa synniksi, ei ainakaan Espoon hiippakunnassa. Onko joku kuullut Hintikan puheessa seuraavaa; Espoon hiippakunnassa homoseksuaalisuutta saa sanoa synniksi. Väitteeni on; ei ole.
Piispan puheista kannattaa kuulla juuri tämä oleellinen. Siihen tulee myös suhtautua yhtä vakavasti kuin mitä hän sen esittää. Harhaoppi on aina harhaoppi ja siihen tulee vastata sen mukaisesti. Piispa joka julkisesti esittää näitä puheita tulee tietysti torjua. Mielestäni tämä on yksinkertaista.
Vesa Hirvonen. Tiedät varmasti, että kristityt eivät ole Mooseksen lain säädösten alla. Meidät on totta kai kutsuttu kilvoittelemaan sen mukaisesti, mitä Kristus ja Hänen apostolinsa ovat opettaneet. Olisi ehkä selvempi puhua Jumalan tahdosta kuin laista. Jos jokin elämäntapa on Jumalan tahdon vastaista, sen enempää yksityisellä kristityllä kuin kirkolla ei ole mandaattia alkaa todistella tai ajatella, että tuo Jumalan tahto (=käy ilmi Raamatun, nimenomaan Uuden testamentin sanasta) ei koskekaan minua tai meitä. Tällöin rikotaan käsittääkseni väistämättä rakkauden kaksoiskäskyä ja 1.käskyä vastaan. Jolloin Jumalan laki osoittaa meidät syynalaisiksi. Tästähän tunnustuskirjamme käyttävät ilmaisua ”laki” evankeliumin vastakohtana. Samalla seuraa vielä sekin, että suljetaan ovi parannuksen tekoon suurelta osalta ihmisiä. On todellakin aika rakkaudetonta menettelyä meidän kristittyjen taholta, jos estämme osaa lähimmäisiämme tuntemasta syntejään ja turvautumasta Kristuksen armoon sekä vielä päälle päätteeksi vaikeutamme kristillistä elämäntapaa. Vaikka käärimme tuon kaiken sellaisiin (sinänsä pitkälti oikeita asioita sisältäviin) ilmaisuihin kuin ”turvallinen tila”, ”kaikkien ihmisten hyväksyminen”, jne.
Martti Pentti. Olisi todellakin suotavaa että muistuttaisimme toisiamme myös ahneudesta, epäjumalanpalveluksesta, toisten omaisuuden kadehtimisesta, pahan puhumisesta jne. Ei tämä 6.käskyn alue ole kuin yksi osa-alue.
Kuten piispa Hintikka totesi: ”Turvallinen tila ei toteutu, jos ihminen joutuu pelkäämään luotujen ominaisuuksiensa saarnaamista synniksi.”
Tuon perusteella voisi erehtyä ajatelemaan, että, että ahneus, epäjumalanpalvelus, jne ovat ”ns. luotuja ominaisuuksia,” ja todeta, että mitään syntiinlankeemusta ei ole koskaan tapahtunutkaan.
Heikki Repo,
”1 Hintikka: Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa opetukselle, joka leimaa seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden synniksi. 2 Tuenilmaus: Kaikkien lähimmäisten kohtelu arvostavasti, kunnioittavasti ja syrjimättömästi ei koskaan ole vastoin Raamatun tai käskyjen opetusta.”
Raamatulla ja sen itseymmärryksellä on täydellinen ristiriita. Hintikan lausumalla ja sinun ”tuenilmaisulla” ei sitä ole, koska Hintikan teologia ei ole Raamatusta.
Raamattu ei luettele syntejä vaan synnin hedelmiä, joista ihmisessä kasvava “puu” tunnistetaan. Tämä on perustotuus, eli erottaako synti meidät Jumalasta, eli ero Jumalasta on synti.
Kukaan ei ole ‘vahingossa’ erossa Jumalasta, koska vahinko, puutteellisuus ja erehtyminen ei ole synti, vt. 1.Joh.5:
17 Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
Synnissä eläminen eli syntiin ryhtyminen ja synnin ryhtyminen on synti.
Raamattussa on todella kattavasti selitetty, että samaan sukupuoleen ryhtyminen on synti ja se on synti, mikä on kuolemaksi. Teologia ja teologit rakentavat sillan Raamatun synti-toistojen ja “rakauden” välille. Tämä silta ei kanna edes ajallisten lakien edessä saatikka ikuisten, eli hengellisten lakien edessä. Mitä ajalliseen kelvottomuuteen tulee, niin se todetaan jo Nooan saarnatessa parannusta, pelastusta tulevasta tuhosta. Myös Sodoma-Gomorra kaupungit tuhoutuivat homoseksuaalisuuden vuoksi, vt.
1.Moos.19:
5 Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: ”Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin.”
Tänään samat “miehet” huutavat saman pyynnön. Siihen on vastattava, koska “seurakunta” on sekalainen, vt. Augustinus/Luther oppi “corpus permixtum”.
Raamattu, Hintikasta poiketen pitää homoseksuaalisuutta luonnottomana, luonnonvastaisena. Piispa Hintikka poikkeaa tästä Raamatun opetuksesta sanoen homoseksuaalisuuden olevan luotua, se on ihmisen ominaisuus joka kuuluu Jumalan kuvaan. Luotuna ihminen saa siis toteuttaa seksuaalisuutta, homoseksuaalisuutta, joka on luonnollista. Piispan väite on kestämätön, koska homoseksuaalisuus nähdään Raamatussa luonnon vastaisena himona, syntiinlankeemuksen seurauksena, valintana, alusta asti. Jumala kuvaan homoseksuaalisuus ei siis kuulu, vaan vääristää sen, estäen jumalallistumisen, Jumalan kaltaiseksi tulemisen. Homoseksuaalisuus himona kuuluu samaan kategoriaan muiden Raamatussa mainittujen paheiden kanssa. Nämä himot turmelevat Kristuksen aloittaman uuden ihmisen kuvan ja sotivat inkarnaatiota vastaan, jossa Jumalan kuvan palautuminen alkaa.
Piispa Hintikan puhe homoseksuaalisuudesta ihmisen luotuisuutena, luonnollisena osana ihmisen seksuaalisuutta, kumoaa Raamatun opin himosta, turmiomahdista, vallasta joka on todellista meidän ihmisten maailmassa. Näin kirkko riisutaan myös aseista, koska luonnollista homoseksuaalisuutta ei tarvitse enää vastustaa, se kuuluu Jumala kuvaan ja kaltaisuuteen.
Olemmeko kenties menossa tähän suuntaan, mitä Olli Valtonen kirjoittaa Facebook -päivityksessään (2.9.2020).
”Oliskohan meidän kirkossa aika siirtyä ihmisen pahuuden korostamisesta ihmisen kunnollisuuden myöntämiseen? Ehdotan, että hylätään ajatus perisynnistä. Tilalle perisiunaus. Syyllisyys ja synti eivät ole ainoa tie jumalanlapseksi. Parempi on kiitollisuus. Ilo. Ihminen ei ole peruspaha. Hän on perushyvä. Tää pitää saada uuteen katekismukseen.”
Reijo Mänttäri: ”Hintikan lausumalla ja sinun “tuenilmaisulla” ei sitä ole, koska Hintikan teologia ei ole Raamatusta.”
Mänttäri kuuluu niihin oikeaoppisiin, joka poistaa blogeistaan kaikki kommenttini. Oikeaoppiset eivät noudata sananvapautta, jotta eivät jäisi kiinni siitä, mistä muita syyttävät. Kysynkin Mänttäriltä, kun ei voi poistaa kommenttiani, että missä kohtaa Hintikka menee harhaan, syntiin? Katsotaan jae jakeelta ja perustellaan. Mänttäri tekisi viisaasti, kun ottaisi haasteesta edes kerran kopin.
Mänttäri lainasi jaetta: ”18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.”
Tarkempi käännös: 5:18 ”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt mene harhaan, vaan Jumalasta syntynyt vartioi itseään ja paha ei koske häneen.”
Mikä on se paha, johon kirjeen konteksti viittaa. Se löytyy jakeesta:
1Joh.3:8 ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”
Ei Jeesus ilmestynyt pelastaakseen oikeauskoisten lahkoja, kuten esikoislestadiolaiset tai Mänttärin porukat, vaan ennallistaakseen sen, mikä Aadamin kaatumisessa johti kuolemantuomioon (Room.8:1). Hän kukisti sen, jolla oli kuolema hallussaan, se on perkeleen.
Mänttäri: ”Myös Sodoma-Gomorra kaupungit tuhoutuivat homoseksuaalisuuden vuoksi.”
Jumala on eri mieltä.
Hes.16:49″ Katso, tämä oli sisaresi Sodoman SYNTI: ylpeys, leivän yltäkylläisyys ja huoleton lepo hänellä ja hänen tyttärillään; mutta kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut.”
Sodomalaiset vihasivat Lootia. Raiskaamalla Lootin vieraat, he olisivat häväisseet Lootin. Siten raiskaaminen ei olisi ollut seksuaalisten himojen tyydyttämistä, vaan nöyryyttämistä.
Synnillä mässäävät voisivat edes hieman yrittää tutustua pyhiin teksteihin, jotta eivät syyllistyisi synteihin väittämällä jopa sellaista, joka on Jumalan todistuksen vastainen. Antiikin historian opiskelu auttaisi lisää, etenkin seksuaalisuuden osalta.
Mänttärin vuodatus ei muutenkaan millään tavoin liity piispa Hintikkaan. Enemmän se kertoo helluntailaisesta maailmankuvasta. Minun aikana helluntailaisuus oli opillisesti terveemmällä pohjalla kuin nykyisin. Muistan edelleen yli 40 vuoden jälkeen, miten Mauri Viksten kuullessaan saarnattavan Mooseksen lakia totesi, että taas saatana, paha, on päässyt saarnapönttöön.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/totuus-ei-tarvitse-vakivaltaa-tuekseen/
Ilmoita asiaton kommentti