Piispan sanojen reseptiota ja muutamia kirkollisia skenaarioita
Piispainkokouksen vastauksen ja kirkolliskokouksen viimeisimmän kokoontumisen jälkeen keskustelu avioliitosta ja suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen kirkossa on jälleen virinnyt. Piispa Kaisamari Hintikan kommentit kirkolliskokouksessa ja sen jälkeen ovat herättäneet sekä kriittisiä että puolustavia puheenvuoroja.
Tässä kirjoituksessa tarkoitukseni on pohtia piispan puheenvuoron sekä tuenilmauksen ytimessä olevia lausahduksia. Kyseessä ei ole kuitenkaan varsinaisesti analyysi, vaan eräänlainen reseptio, sanotun vastaanottaminen ja miten sanottua voidaan tulkita. Keskityn seuraaviin kahteen lauseeseen ja tarkastelen niitä yhtenä kokonaisuutena (vaikka välttämättä piispa ja kaikki tuenilmaisijat eivät ole edes samanmielisiä):
- Hintikka: Espoon hiippakunnassa ei ole tilaa opetukselle, joka leimaa seksuaalivähemmistöjen ja samaa sukupuolta olevien parien rakkauden synniksi.
- Tuenilmaus: Kaikkien lähimmäisten kohtelu arvostavasti, kunnioittavasti ja syrjimättömästi ei koskaan ole vastoin Raamatun tai käskyjen opetusta.
Tälläkin sivustolla käyty keskustelu on osoittanut, ettei piispan sanojen merkityksestä ole tulkinnallista yksimielisyyttä. Pyrin alla hahmottelemaan neljä erilaista tulkintamallia Hintikan ja tuenilmauksen sanomasta konkretian tasolla eli millaiselle opetukselle ei ole enää tilaa Espoon hiippakunnassa.
Tulkintamalli A: Solvaamisen ja häpäisemisen kielto. – Niin surullista kuin se onkin, suoraa pilkkaa, panettelua ja solvaamista seksuaalivähemmistöjä kohtaan esiintyy edelleen. Tämän tulkintamallin mukaan tuenilmaisijat ja piispa peräänkuuluttavat yleiskristillistä suhtautumista kaikkia ihmisiä kohtaan – ketään ei saa solvata tai panetella vaan kaikkia tulee kristillisen rakkauden mukaisesti kunnioittaa ja arvostaa.
Tulkintamalli B: Sisältää edellisen itsestäänselvyytenä, mutta painottaa myös, ettei rakkautta sisäisenä tunteena / sitoumuksena – joka sisältää halun pitää toisesta ihmisestä huolta, osoittaa hänelle hellyyttä ja hyvyyttä – tule kutsua synniksi. Tämä tulkintamalli lähtee oletuksesta, että joko kaikki rakkaus on Jumalasta ja siten hyvää tai että vähimmillään ei ole soveliasta kristillisen arvostuksen hengessä osoitella toisen rakkauden ”väärinsuuntautumista”.
Tulkintamalli C: Klassisen seksuaalisuutta koskevan opetuksen kielto. ”Rakkaus” terminologisesti sisältää ei vain tunteen vaan myös hellyyden ja sitoutumisen osoittamisen eroottisilla tavoilla. Tämän tulkintamalli ei jätä tilaa opettaa ns. klassisesti. Tulkintamallin mukaan loukkaavaa ja syrjivää olisi jo sen kaltaisen näkökannan esittäminen, että seksuaalisten tekojen toteuttaminen samaa sukupuolta olevien kesken olisi syntiä. Edelleen olisi kuitenkin tilaa sanoa, että kirkon näkökulmasta katsottuna avioliitto miehen ja naisen välillä on erityinen.
Tulkintamalli D: Muuten sama kuin edellinen, mutta ei jätä tilaa edes pitää puheissa miehen ja naisen välistä avioliittoa erityisenä.
Edellä hahmottelemiani tulkintamalleja voitaisiin ehkä pitää myös eräänlaisina skenaarioina siitä, miten avioliittokäsitystään muuttaneessa kirkossa saatettaisiin ajatella toimittavan avioliittoa ja seksuaalisuutta koskevan opetuksen suhteen. Mikäli kirkon avioliittokäsitys muuttuisi ns. sukupuolineutraaliksi ja papeilla säilyisi omantunnonvapaus, pitäisi tietenkin samalla määritellä myös mitä omantunnonvapaus sisältää.
Oikeus kieltäytyä vihkimästä ei varmastikaan ole kovinkaan kontroverssi – vaikka varmasti heitäkin löytyy, joiden mielestä moista ei pitäisi suoda tai siitä pitäisi tehdä määräaikainen, eräänlainen vähittäisen puhdistumisen vesiliukumäki, jossa vanhan kannan jäärät saavat pestä kätensä aiheesta ja lasketella eläkkeelle samalla kun uusilta papiksi vihittäviltä edellytettäisiin sitoutumista uuteen oppiin.
Paljon kontroversiaalisempi kysymys on sen sijaan kysymys opettamisesta: mitä kirkossa saa opettaa seksuaalisuudesta ja avioliitosta? Tämä kysymys ei rajoittuisi vain pappeihin vaan myös kirkollisiin yhteisöihin. Kuten yllä esittämäni erilaiset tulkinnat osoittavat, kysymys sallitusta opetuksesta ei ole tälläkään hetkellä aivan selvä. On kuitenkin melko todennäköistä, että mikäli kirkon avioliittokäsitystä laajennettaisiin tai monioppisuus virallistettaisiin ilman vahvoja ”turvatakuita”, paineet tulkita opetukselle annettua tilaa alkaisivat lähestyä tulkintamallia C tai jopa D.
On vakavasti esitettävä kysymys, voisiko kirkko mitenkään säilyä koossa, mikäli niin kävisi. Viime kädessä avioliittoa koskevassa riidassa ei ole kyse yksittäisistä toimituksista, vaan opetuksesta. Edellä kuvatuista malleista tulkintamallit A ja B jättäisivät edelleen tilaa monenlaiselle opetukselle B:n ollessa ehkä useiden konservatiivisempien kristittyjen hyväksyttävissä, kun taas C tai D sysäisivät monet kirkolliset yhteisöt todennäköisesti skismaattiselle tielle.
Kokonaan toinen kysymyksensä on tietysti se, onko ykseyden ylläpitäminen riittävä peruste muutosta toivoville sallia heitä mahdollisesti loukkaavaa opetusta. Se on kysymys, jonka kanssa jouduttaneen painimaan jo nyt.
Postscriptum: Keskusteluissa on viitattu uuteen tieteelliseen tietoon ja sen merkitykseen teologialle. Olen kirjoittanut tieteellisen tiedon ja arvojen välisestä suhteesta blogikirjoituksen pari vuotta sitten. Kirjoitukseni löytyy täältä: https://www.kotimaa.fi/blogit/ovatko-arvosi-edistyksellisia-mita-tiede-sanoo/
112 kommenttia
> Näin kirkko riisutaan myös aseista, koska luonnollista homoseksuaalisuutta ei tarvitse enää vastustaa, se kuuluu Jumala kuvaan ja kaltaisuuteen.
Paajasen retoriikka kertoo paljon sielunmaisemasta. Tarvitseeko evankelis-luterilainen kirkko oikeasti aseita vastustaakseeni homoseksuaalisuutta?
Toivottavasti nämä aseet ovat hengellistä tai henkistä torjumista eikä ihan konkreettista väkivaltaa. Vaikka eipä kai noista vaihtoehdoista mikään kovin mukavalta tunnu. Taidan kompata tässä piispaa, että turvallisen tilan rakentaminen on tärkeää ja ilmeisen tarpeellista.
Heikki,
En puhu korkeammalta, mutta puhun Jumalan Seurakunnasta käsin. Niin Hintikka kuin sinäkin puhutte kirkosta käsin, mikä Augustinus-Lutherin oppimäärittelyn mukaan on pelto, eli tämä maailma. Sinun kaikenkattava kirjoituksesi on pohdintaa ja kysymyksillä kysymyksiin vastaamista. Tällaiseen “yltää”, kun ajaa Kirkon parasta ja olette siihen kykeneviä jopa hyviä.
Näen yhtenä nk. ”varhaisen kirkon” ongelmista sen, että kreikankielistä sanaa ek-klesia, mikä ilmaisi uskovien asemaa yhteiskunnassa, ei ensin edes käännetty ensimmäiselle (ilmeisesti) ‘ulkomaiselle’ kielelle, eli latinaksi. Augustinus käytti sanaa mikä käytännössä viittaa paikalliseen Kristuksen Ruumiiseen, sen kreikankielisessä asussa, eli ‘ecclesia’. Sitten latinasta esimerkiksi italiaan ja muihin kieliympäristöihin “putkahti” sana “chiesa”, mikä sai ne täytteet minkä ensin Augustinus määritteli “corpus permixtum’ksi” ja Luther siirsi omaan opetukseensa ja mikä määritelmä kattaa kaikki ihmiset, olivat he Kristuksen tai eivät. Tämä on oppi tänäänkin.
Eli et kohdista sinä eikä piispat, etenkään Hintikka, pohdintaa Aluperäisiin ohjeisiin, Seurakunnan jäseninä, eli muusta joukosta erotettuun Kristuksen seuraajiin. Siksi täytyy olla mieliksi kaikille jäsenille, harjoittivat he erossa Jumalasta, mitä syntiä tahansa.
“Rakkaus terminologisesti”- ilmaisu sopii, kun puhutaan hormonaalisesta sykäyksestä, jopa hallinnasta ihmisessä. Tässä Nooaan ja Sodoma-Gomorraan liittyvässä varoittavassa esimerkissä ei puhuta ongelmasta, mikä esiintyy ‘hellyyteen’ vaan eläimillekin “häpeällisiin” eroottisiin luonnottomuuksiin. Se, että tätä edellistä ilmaisuani kammoksutaan, olettaisin, johtuu siitä, että ihminen on todella “kehittynyt” sitten manittujen tapausten jälkeen, jotka sytyttivät Jumalan vihaan. Laitoin heittomerkkeihin tuon kehityksen, koska se on kehittymistä pahassa, luonnottomassa. Kehitystä edustaa se, että se mikä ennen on ollut rikos, on tänään päätynyt rakkauden vaikuttamaksi hellyydenosoitukseksi. Kehitystä on myös se, että piispat voivat keskustella asiasta, mikä pitäisi laittaa pois. Sinun tappioksesi katson, ettet ole huomioinnut Kirjoituksissa olevia ohjeita, käskyjä ja kieltoja:
Jes.1:16 “Peseytykää, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä, lakatkaa pahaa tekemästä.”
Jaak. 1:21a “Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus …”
Ihminen lankeaa ja uudistuu omasta tahdostaan, mutta omassa voimassa ei voi uudistua, palata lankeamuksesta. Jumala antaa voiman ja meidän työtoveruutemme on meistä kiinni, koska ihmiseen on luotu vapaa tahto.
Jumala on ilmoittanut Sanassaan tahtonsa ja siihen suostumisen ja siitä kieltäytymisen seuraamukset.
Tulkintamalleissa ei ole edes vihjausta Jumalan sanaan, selkeään ohjeeseen. Raamatussa ei ole muuta kuin mitä siinä luettavissa on ja uskova sen jo tietää.
Paavali neuvoi Timoteusta pysymään siinä minkä hän oli Kirjoituksista oppinut:
2Tim 3: 13 Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen. 14 Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, 15 ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17 että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.
Heikki Repo
Vt. 11.09.2020 12:49
En puhu mitään tavatonta. Eli en puhu sellaista mihin koulutuksesi ei riittäisi. (Myönnän, että tässä on pieni piikki). Sanoin, että puhun Seurakunnasta, ek-klesiasta käsin, joka on näiden dialogistien keskellä, eli maailman keskellä. Tämäkin saattaa kismittää, mutta se on linjassa sen kanssa mitä Jeesus sanoi Joh:17:
15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.
16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
Ymmärrän keskuselutarpeesi ja saman “kielen” tarpeen, koska Kirkko, eli Sekalainen Seurakunta, on maailma, puhuu maailman kieltä ja toimii maailmana. Toivon, että kiinnität huomion siihen mistä ja minkä keskellä Jeesus pyysi Isää varjelemaan “uloskutsutut”, eli ek-klesia’n.
“Kohdeyleisö” on sinulle ja Hintikalle tämä maailma. Sieltä pitäisi saada riittävästi kannatusta, mutta niin, että synnin hedelmien tuottaminen saisi jatkua, erilaisilla toteuttamisvaihtoehdoilla. Toisaalta ei ollakaan sen Valtakunnan asialla mihin ei ole pääsyä Valtakunnan ulkopuolisilla, Vt. 1. Kor.6:9-20.
Jakeet 9 ja 10 kertovat minkälaista satoa tuottavat puut ulkopuolella Seurakunnan, Kristuksen.
Jae 11 kertoo, laittaa kaikki samalle viivalle, eli “tuommoisia te olitte, jotkut teistä ..”. Viitaten siihen että luettelo hedelmistä ei ole “täydellinen”.
Jakeet 12 ja 13 kertoo kuinka mikään ei ole kiellettyä, ellei se hallitse, vahingoita meitä. Ruumis ei ole haureutta (kr. porneia) varten.
Jakeet 15 ja 16 muistuttavat kuinka uskova on Kristuksen Ruumiin (ek-klesia) jäsen, eikä voi yhtyä porttoon tai mies mieheen.
Jae 17 kertoo, kuinka uudestisyntynyt henkemme yhtyy Herraan.
Jakeet 18 ja 19 Painottaa pakenemaan haureutta ja painottaa sen erityisyyttä, koska uskovan ruumis on Pyhän Hengen tempppeli.
Jae 20 tekee homoudessa elämisen ja uskossa vaeltamisen mahdottomaksi, koska meidät on kalliisti ostettu, kirkastaaksemme Jumala ruumiissamme.
Kohtasi Raamatusta ei viittaa millään tavoin samaistumista syntiin, eli ilmiöihin jotka viestittävät pelastuksen, parannuksen tarpeesta. Evankeliumia julistetaan niille, jotka ovat erossa Jumalasta. 1900-luvun alusta lähtien nk. helluntalaiset ovat evankelioinneet vain Evlut kirkon jäseniä.
Mitä keskustelukykyyni tulee, niin uskon sen olevan riittävä, niin maallisissa kuin hengellisissä asioissa. Olen työskennellyt ympäristöissä, missä valtionkirkkoa on edustanut, islamilaisuus, hindulaisuus. shintolaisuus, budhalaisuus, juutalaisuus ja katolisuudet. Tämä tila on ollut koko uskonelämäni mittainen. Aina olen tunnustautunut Jeesuksen seuraajaksi ja kertonut Hänestä, kun siitä on haluttu tietää. Yhtään kertaa en ole kokenut vainoa tai painostusta Jeesuksen tähden. Tämä koskee työtäni ja työssäni tunnustautumista nk. helluntalaiseksi Jeesuksen seuraajaksi.
“Veljellinen” neuvosi viittaa tapaan keskustella niiden kanssa, jotka haluavat jatkaa elämäänsä ulkopuolella, mutta kuulua evlut kirkkoon, ikäänkuin ‘hoippua’ molemmin puolin. Uskon, että se tulee “onnistumaan” corpus permixtum:ssa. Tietenkin he ovat varsinainen kohdeyleisösi.
Monet luulevat työskentelevänsä Viinitarhassa, mutta työskentelävät sen ulkopuolella, maailmassa ja sen hyväksi.
Koska ”Turvallinen tila” on ideologista vallankäyttöä.
Kaisamari aikoo muuttaa Sola Skriptura. Raamattu ensin periaatteen
Sateenkaari-ideologia ensin periaatteksi
Ilmoita asiaton kommentti