Jumalan vanhurskaus riemullisen ylistyksen aihe
Jumalan vanhurskaus on kirkkomme arvokkain aarre.
Se on kalleinta helmeäkin arvokkaampi ja kukkiakin kauniimpi.
SUNNUNTAI 13.9.2020
15. sunnuntai helluntaista
Kiitollisuus
Ensimmäinen lukukappale: Jes. 24:14-16
Mielemme täyttää kiitollisuus kun Jumala toimii. Hänen työnsä on suuren hyvyyden täyttämää. Hän on vanhurskas ja jakaa vanhurskauttaan ihmisten iloksi.
Jeesuksen sovintotyö Golgatan ristillä ojensi pelastuksen koko maailman hyväksi. Koko maailman saattaminen Jumalan rakkauden yhteyteen on tuon työn hedelmää. Koko maailman vanhurskauttaminen on valmiina. Tuohon saamme luottaa, tuohon turvamme panna, uskossa ojentautua uskomme kailleinta helmeä vastaanottamaan.
Riemullinenn kiitollisuus täyttää mielet, kun tämän huomaamme. Meillekin armo on tarjolla. Meidätkin hän omakseen ottaa. Meillekin lempeän katseensa luo, suloisuuden ja laupeuden luoksemme tuo.
Armon avaruus ulottuu idästä länteen, auringon noususta sen laskuun asti, koko maailmalle, rajoituksetta, ilman ehtoja, sulasta armosta, Jumalan vanhurskauden rajattoman rikkauden aarteista lahjoitettua, meille kaiken valmistettua, hellän hyvyyden syleilyyn sulkevana.
Jumalan vanhurskaus on suurempi kuin koko luotu maailma, koska sen perustana on Jumala itse, hän joka itse on Vanhurskaus. Oman olemuksensa rakastavasta luonteesta seuraa meille ääretön hyvyys: Juuri tällaisenaan kelpaamme Jumalalle, saamme tuoda hänelle hätämme ja ongelmamme, kaikki elämämme huolet. Isällisessä rakkaudessaan hän pitää meistä huolen ja kantaa meitä eteenpäin aina tulevan maailman koittoon asti, iankaikkisuuden aamun koittoon saakka.
Lähetystyö on Jumalan suurten armotekojen kertomista
Jotta ihmiset voisivat saada uskon, turvallisen luottamuksen Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen, niin evankeliumi on julistettava koko maailmaan, kaikille kansoille, kaikille ihmisille. Koska jokainen ihminen on Jumalan luoma ja jokainen ihminen on Jeesuksen ristillä sovittama, niin evankeliumi myös kuuluu kaikille ihmisille. Siksi kirkko on kaikkia varten, Pyhän Hengen työ, koko maailman ihmisten kokoamiseksi yhdeksi Jumalan kansaksi, pelastuneitten joukoksi, Jumalan lasten maailmanlaajuiseksi perheeksi, ketään ulos jättämättä, ketään syrjimättä, jokaista mukaan kutsuen, yhteen joukkoon, tulevaisuuden osallisuuteen, taivaan toivosta osalliseksi pääsemisen todellisuuteen.
Koska Jumala on yksi, niin myös pelastus on yksi: Jumalan työ Kristuksen täytetyssä työssä. Kiitollisuus täyttää mielemme, kun tätä ajattelemme. Jumala on hyvä ja siksi hän myös jakaa suosiotaan avarasti ja kaikkia mukaan kutsuen, yhteiseen ylistykseen, kiitollisuuteen ja Jumalan kunnian kuuluttamiseen, täynnä iloa ja riemua, täyteen elämään, uskon uskallukseen, toivon täyteyteen, katse eteenpäin, kädet Jumalaa kohti kurottaen. Jumalan valtakunnan täyttymyksen odotus luo kiitollisuutta jo nyt tähän hetkeemmekin: Jumalan tulee kunniassaan ja siksi saamme jo nyt vapautuneesti elää elämämme kiitollisin mielin, alati kiittäen Isää, Luojaamme, Jeesusta Lunastajaamme ja Pyhää Henkeä, uskomme alkajaa ja täyttäjää, joka meistä huolen pitää aina taivaan iki-iloon asti.
Tässä sunnuntain ensimmäinen lukukappale
Jes. 24: 14-16
Jäljelle jääneet aloittavat ylistyksen,
he iloitsevat ääneen Herran suuruudesta.
Huutakaa siis lännessä
ja vastatkaa huutoon aamunkoiton suunnalta,
kunnioittakaa Herraa.
Meren saarilla ja rannoilla
kunnioittakaa Herran nimeä,
hänen, joka on Israelin Jumala.
Maan ääriltä saakka
me kuulemme laulujen kaikuvan
ylistykseksi Vanhurskaalle.
27 kommenttia
Matias
Minä en tiedä pyhästä hengestä, koska kaikki hengitämme samaa ilmaa,joka nyt on saastunut, ikävä kyllä.
Mutta esim. Uusi liitto, josta eilen vilkaisin Jeremiassa ( 32) sanottua. Näyttäisi tarkoittavan Israelin heimon ja Juudan heimon välistä liittoa, joka meni rikki Kuningas Salomon jälkeen. Daavid yhdisti aikoinaan kansan, Israelin ja Juudan, mutta se liitto meni rikki.
Ja kuten Jeremiassa sanotaan: ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton.”
Tässä samassa luvussa perisyntikäsitys poistuu. ” Niinä päivinä ei enää sanota: Isät söivät raakoja rypäleitä , lasten hampaat heltyvät, vaan jokaisen on kuoltava oman syntivelkansa tähden. ”
Me näemme, että ei ole kahta erillistä osaa, kuten Juudan heimo ja Israelin heimo, he ovat nyt yksi kansa, eli uusi liitto on toteutunut. ” Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin herran kaupunki rakennetaan jälleen Hananelin tornista Kulmaporttiin asti. ” Tämäkin on tapahtunut, mutta kuka olisi uskonut, että käy niinkuin on kirjoitettu. Ei halua nähdä asiaa nytkään, vaikka se on tapahtunut. Yksi pappi sanoi minulle, että maallinen Israel ei merkitse heille mitään.
” 19 Suuri neuvossa ja väkevä teoissa, olet sinä , jonka silmät ovat avoimet tarkkaamaan kaikkia ihmislasten teitä, antaaksesi itsekullekkin hänen vaelluksensa ja hänen töittensä hedelmän mukaan. ”
Tarja
Pyhä Henki on Jumala. Hän on persoona. Jumala on yksi, mutta hän on ilmoittanut itsensä kolmessa persoonassa.
Hän on yhtä persoonallinen kuin Jeesuskin, Jumalan toinen persoona, Jumalan Poika. Jeesus sanoo hänestä ”Hän”, kun hän puhuu toisesta Puolustajasta, jonka hän lähettää kansansa kanssa elämään.
Jeesus kolmessa persoonassa. Itselleen hän on ’minä,’ opetuslapsille sinä, kun he kysyvät : Minne sinä menet. Ja silloin, kun ei ole paikalla, sanotaan, ’ hän sanoi näin, tai nimellä Jeesus sanoi. Siis, minä, sinä ja hän, joka kauemmas heijastuu pelkkänä nimenä, että tiedetään kuka hän.
Mutta Jumalasta sanotaan, Oli, On, ja tulee Olemaan. menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Ajallisesti ilmaistuna, ymmärryksen helpottamiseksi, vaikka Jumala on ikuisuudessa, jossa aikaa ei ole.
Jos puhutaan persoonasta, joka on muuttuvainen, emme sano, että Jumala muuttuu ajan mukana ja ympäristön vaikutuksesta, vaan sanomme. ’ Hän saattaa tulemaan sitä, mikä kulloinkin on tarpeen. ’
Näin me annamme vallan yksin Jumalalle. Emme pyri muuttamaan Jumalaa ajanvirran mukaiseksi tai meidän mielen mukaiseksi. Ikäänkuin, teimmepä mitä tahansa, se tapahtuu jumalan sallimuksesta, ja kaikki on annettu anteeksi. Se ei tunnu turvalliselta.
Matias
En tarkoittanut aivan sitä, että pitäisi tehdä syntiä saadakseen anteeksiannon, vaan sitä, että voi luopua synnistä.
Ensi pitää tehdä syntiä, huomatakseen, että tämä tie ei ole hyvä ja näin voi luopua siitä . Ja siinä vaiheessa voi sovittaa, hyvittää, tai kärsiä teostaan rangaistuksen ja jatkaa uutena eteenpäin. ” Onko minulle mieleen syntisen kuolema, eikö se, että hän kääntyy pois teiltänsä ja saa elää ” Tähän perustuen ajattelin niinkuin kirjoitin.
Ei ehkä ole kristillistä, mutta raamatullista kuitenkin. Ja ihan järkevää.
Ilmoita asiaton kommentti