Avain Jeesuksen kuninkuuden ymmärtämiseksi on maccabealaissotien ovessa, sillä nämä sodat aikaansaivat Israelille kauan kaivatun mutta suht. lyhytaikaisen itsenäisyyden, jota kuningaskuntaa (basileo) Jeesuksen aikana haikailtiin takaisin.

RAuli: Esitän asiankokonaisvaltaisesti: Jeesus-liikkeestä: Jeesuksen maailmankatsomuksen ymmärtäminen, hänen opetuksensa seuraaminen, eikä hänen pyrkimystensä oivaltaminen ole mahdollista ilman sen aikakauden uskonnollisten, filosofisten ja poliittisten katsomusten perinpohjaista tuntemusta, joka ennen ajanlaskumme alkua lähtee liikkeelle noin 600 vuotta ennen hänen syntymäänsä ja päättyy v. 63 hänen kuolemansa jälkeen. Myös Jeesus historiallisena henkilönä jäänee saavuttamattomiimme, mikäli kuvamme hänestä perustuu vain uskonopin lauseisiin tai Raamatun perin asenteellisiin käännöksiin. Jeesuskin oli aikansa lapsi, aivan erityisesti sen ajan lapsi, jota valitun kansan elämässä ovat edeltäneet ne kansallismieliset esi-isät jotka palauttivat Israelin lapsille aika ajoin heidän uskonnollisen ja poliittisen itsenäisyytensä. Mikä 83 vuotta kestäen oli Jeesuksen lähihistoriassa oli saavutettu Makkabealais-sodissa. Ne ja sittemmin menetty itsenäisyys ovat Jeesus-liikkeen avain. Jeesuksen puitteet määräytyvät edelleen kaikkienkin niitten raamatun historiallisten tapahtumien perusteella, joiden aiheena olivat olleet isien uskoa koskeva reformi toisaalla ja vihollisten ikeestä pääseminen toisaalla. Valtakunnan jakaannuttua Salomonin jälkeen, oli Juudan valtaistuimella ja siis Daavidin huoneen haltijana ollut milloin oikea- ja milloin väärämielinen kuningas. Edellisen aikana valtakunta menestyi ja jälkimmäisen aikana rappeutui ja joutui vihollisen haltuun. Tälloin tarvittiin kansan vapauttajaksi Herran Voideltu, Messias, joka puhdistaisi isien uskon, palautaisi kansalle itsenäisyyden ja saattaisi Daavidin huoneen jälleen kunniaan. Tällaisia Messias-kuninkaita oli kansan historiassa ollut useita, ehkä huomattavimpana kuningas Josia. Jeesus-Josia vihittiinkin varjohallituksen kuninkaaksi Qumranissa. Mutta mitä alussa oli tapahtunut? Kaikki alkoi Danielin aikalaskelmista, maccabelaisten hankkimasta mutta sittemmin menetystä itsenäisyydestä ja suurista maanjäristyksistä 31 eKr. Tällöin Herodes Suuri oli alkanut valtavat jäl-lenrakennustyöt, sillä 30 000 kuollutta vaatineet maanjäristykset olivat tuhonneet myös paljon rakennuksia ja eritoten myös Qumranin luostarin. Nuori rakentaja (rakennuttaja-grynderi Joosef (Ari Mattatias) saapuu Qumranin korjaustyömaalle nuori Nainen Maria mukanaan. Maria tulee raskaaksi ja nuori essealainen Gabriel-pesher nimeä käyttävä lähetti kertoo Qumranin munkkien toiveesta kutsua syntyvä lapsi luostariin kasvatettavaksi lopun ajan Messiaaksi. Miksi? Koska munkit olivat vetäneet Danielin aikalaskelmista, jotka täyttyisivät noin 30 jKr. (takai-sinlaskettuna) ja maanjäristyksistä johtopäätöksen, että Jumalan kuningaskunnan toteutuminen ja sitä mukaa viimeiset päivät olisivat lähellä. Tällöin Jahven lupauksen mukaan tarvittaisiin Uusi liitto ja sille välimies, ylimmäinen pappi ja kuningas, jotka hallitsisivat ikuisesti. Koska Jumalan valtakunta olisi ikuinen. Tällaiseksi papiksi ei missään tapauksessa kelvannut Hyrkanos eikä kukaan muukaan roomalaismielinen ’paha pappi’ vaan oikeassa saadokilais-daavidilaisessa järjestyksessä valittu pappis-kuningas, joka asetettaisiin uudelleen Daavidin valtaistuimelle Jerusalemiin, kunhan roomalaiset oli ensin Herran avulla kukistettu. (No tämähän ei onnistunut ja Jeesus huokaa: Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit!) Tällainen pappi ja kuningas saataisiin Joosef Ari Mattatiaan suvusta. Hänessä ja essealaisten toisessa messiaskandidaatissa (Jeeesus Barabbas, essealaiset odottivat kahta messiasta) yhtyisivät kolme virkaa kuten maccabealaishallitsijoissakin: profeetallinen, papillinen ja kuninkaallinen. Jeesus oli siis luovutettu Qumraniin kasvatettavaksi ja siellä hän oli omaksunut Qumranin sotakäärössä ilmenevän Jerusalemin hallisevaan luokkaan kohdistuvan kriittisen asenteen, hänestä oli tullut itse asiassa zelootti, joka sittemmin aiheutti mm. temppeli-mellakan. Jooses Arimatilainen oli Suuren Neuvoston jäsen ja Suuri Neuvosto joutui tasapainoilemaan roomalaisten ja juutalaisten välillä. Sen jäsenet ja roomalaiset eivät välttämättä tieneet, että yhden kapinajohtajan isä oli Suuren Neuvoston jäsen ja häntä suojellakseen evankeliumit eivät myöskään asiaa paljastaneet. Joosef Arimatilaisen asema oli rikkaana kivirakentajana ja Suuren neuvoston jäsenenä siis erittäin arkaluontoinen. Neuvosto tasapainoili Rooman ja Israelin välissä ja neuvoston jäsenen omaa poikaa epäiltiin siis kapinalliseksi. Joosef A:n täytyi salata neuvostolta, että tiesi Jeesuksen pojakseen. Jeesuksien suunnitelema kapina epäonnistuu ja kuningas-messias telotetaan. Telotus epäonnistuu, koska essealaiset terapeutit (valkopukuiset ’enkelit’ tuntevat mirhan ja aloen voiman.) virvoittavat tajuttoman. Ja suuri (peite)tarina syntyy.

Peitetarina-huijauksen kohteena oli roomalainen viranomainen ja roomalaismieliset juutalaiset, ja suojauksen tuli kestää niin kauan kun Jeesuksen seuraajia ja sukulaisia kanasallisuusmielisyytensä vuoksi vainottiin. Siksi kehitettiin samaan aikaan poliitisten tapahtumien päälle puhtaasti uskonnollinen käsitteistö ja narraatio kuitenkin niin, että pesher-kielen tutkijalla ja tuntijalle asian todellinen luonne paljastuu.

Ussi kapina eli ns. Juutalaissota alkoi 66 jKr. jolloin evankeliumeita vielä todennäköisesti laadittiin ja siten niitä kirjoitettaessa asiat olivat vielä täysin haavoilla, sukulaisia ja kapinallisia (opetuslapsia) suojeltiin, ja kuten teologian tohtori Johannes Lehman kirjassa Raportti rabbi J:stä selvittää, evankeliumeissa ilmaistiin asioiden po-liittiset luonteet ja todelliset asia- ja sukulaisuuhteet kovin peitetysti. Jeesuksen opetus-lapsista esim. noin puolet ovat olleet hänen sukulaisiaan, saman verran näyttää olleen zelootteja. Tarkoituksena oli ollut aloittaa sodalle suotuisan astrologisen hetken (aurinko/Mars-asema/precession täyttyminen: aurinkomyytti) koittaessa valon lasten sota pimeyden lapsia vastaan ja saattaa Herran päivän koittamista varten Jerusalemin valtaistuimelle kuningas Daavidin huoneesta (Kuningas-Messias, heitä oli siis kaksi, pappis-M ja kuningas-M: molemmat Jeesuksia : Jesus Bar Abbas toinen, Jesus Nazoraios toinen). Suosttelen teologiantohtori Barbara Thieringin asian hyvin valaisevia kirjoituksia ja teologian tohtori Johannes Lehmanin yllä mainitsemaani kirjaa Raportti rabbi J:stä. Uskonnollinen käsitteistö viittasi myös Jeesuksen esoteerisiin opetuksiin, jotka ovat sisältyäneet erityisesti Gogoltha-kertomuksen punottua profeetalllista astronomiaa ja aikansa sakraaligeometriaa vesica-pisciksineen. Jeesusliike oli siis poliittisuskonnollinen, molemmat olivat läsnä. Politiikka kätkettiin uskontoon ja uskonto sisälsi myös esoteerisen puolensa. On siis huomattava, että evankelimit kirjoitettiin aikana, jolloin eri ryhmien suhteet olivat yhä täysin tulehtuneet ja käymistilassa, mikä johtikin sitten myös ym. kapinaan, minkä jälkeen Jerusalem hävitettiin. Suojauksesta huolimatta useimat liikkeen johtohahmot myöhemmin telotettiin – ei uskonnollisita – vaan poliittisista syistä. Minkä näyttää hyvin esim. Apt. 12.

Panoin vahingossa asiaton vieti linkkiä, sorry, ei Raulin viestissäsi ollut tietenkään mitään asiatonta.

En ole perehtynyt laajemmin Ut:n käännösvirheisiin, olennaisipia ovaty minusta ehkä tulkintaerheet ja piilevien metaforien huomiotta jättäminen. Esi. kunJeesus sanoo Pilatuksze, että häen kuninkuutensa ei oe tyästä mailmasta, on minusta virhe tulkita Jeulksen viittaavan tazivaaseen, sillä käsite ’maailma’ viittasi tuolloin Rooman valtakuntaan. Jeesus siis sanoi,ettei Rooma ole häntä kuninkaaksi asettanut kuten oli asettanut Herodeksen. Jeesuksen kuninkuus oili juutalisista tarkemmin essealaisista. (Hänet voideltiin kuninkaallisella nardus voiteella,mikä on selvä vihje.)