Astuin Jyväskylän asemalla junavaunuun, nostin laukkuni hyllylle ja istuuduin penkille. Odotettuani hetken junan lähtöä, jälkeeni astui vanhahko mies samaan vaunuun. Hän kantoi raskasta matkalaukkua. Hetken mielijohteesta nousin ylös ja pyysin lupaa saada auttaa häntä. Hän oli silmin nähden kiitollinen avusta, ja nostin laukun ylähyllylle. Hän pyysi saada istua vierelleni. ”Mikäs siinä”, sanoin ja jatkoin, ”matka meneekin rattoisammin jutellessa.” Hetken keskusteltuamme hänelle kävi ilmi, että olen uskovainen mies. Silloin hän kysyi minulta, että ”Miten selität tämän? Olimme sodassa ja pelasin korttia poikien kanssa korsussa, väliin otettiin vettä väkevämpää, naurettiin, laulettiin ja kiroiltiin. Viereisessä korsussa oli uskovia miehiä, he rukoilivat ja lukivat Raamattua. Yllättäen venäläiset alkoivat tulittaa ja kranaatti osui uskovien korsuun ja kaikki kuolivat. Meihin ei osunut ja jäimme eloon.” Sanoin hänelle: ”Ole kiitollinen Jumalalle. Jos se kranaatti olisi osunut teidän korsuunne, niin olisitte menneet kaikki jumalattomina suoraan helvettiin. Mutta teidät säästettiin, että saisitte vielä armon kääntyä Jeesuksen puoleen ja pelastuisitte. Elätte nyt oikeastaan vara-ajalla, joka on tarkoitettu Jumalan etsimiseen. Toisesta korsusta lähdettiin paratiisiin, paikkaan, jonka Jumala on valmistanut ihmistä varten. Siellä ei enää ole sodan kauhuja: kuolemaa, kyyneleitä, tuskaa eikä kipua.” Syntyi syvä hiljaisuus. Tuo mies ymmärsi, ettei uskovien kuolema ollutkaan rangaistus heille, vaan kotiinkutsu. Ja hänen eloonjäämisellään oli syvempi tarkoitus kuin hän oli koskaan aavistanut. Jumala sanoo: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema.”
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 83-84, KKJMK OY, 2020.
Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Luuk. 6:24. Rikkauden vaara.
Pietarin kerrotaan heltyneen itkuun aina kun muisti sitä lempeyttä, jota Kristus jokapäiväisessä seurustelussa osoitti.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 648, SLEY, 1957.
Iloinen sydän näkee kaiken valoisana, mutta surullinen sydän näkee kaiken synkkänä.
TR, Tischreden, Martti Lutherin pöytäpuheet, 2, 2652. Valitut teokset III, s. 572, WSOY, 1959.
Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivattaa luut. Sananlaskut 17:22.
Valoisa silmänluonti (KR-92: Ystävällinen katse) ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin. Sananlaskut 15:30.
Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne (KR-92: voimanne). Nehemia 8:10.
Sitten vielä, veljeni, iloitkaa Herrassa! Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: Iloitkaa! Fil. 3:1, 4:4.
Veisatkaa ilovirsiä. Psalmit 32:11.
Iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. Luuk. 10:20.
Murheellisina, mutta aina iloisina. 2. Kor. 6:10.
Kaikki Kristuksen oikean näkyvän kirkon varmat tuntomerkit ovat oikeastaan Jeesuksen Kristuksen ja hänen toimintansa tuntomerkit seurakunnan keskellä. Ne ovat myös Pyhän Hengen tuntomerkit, joiden kautta Henki toimii ja pyhittää meidät Jumalan pyhäksi kansaksi. Verellään on Jeesus Kristus lunastanut seurakunnakseen eli kirkokseen uskovan joukon – hän on verellään puhdistanut ja pyhittänyt sen tahrattomaksi ja moitteettomaksi morsiamekseen. Kirkon tuntomerkkien kautta Kristus yhä verellään puhdistaa ja pyhittää kirkkoaan.
Esa Yli-Vainio, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80- vuotisjuhlakirja, s. 98, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
ENNEN EHTOOLLISTA
Herra, on totta etten ole sen arvoinen,
että tulisit minun kattoni alle,
mutta minä tarvitsen
sinun apuasi ja armoasi.
Sinä kutsut minut pöytääsi
ja sanot minulle, arvottomalle,
että saan kaikki synnit anteeksi
sinun ruumiisi
ja veresi kautta,
jos syön ja juon sen
tässä sakramentissa.
Rakas Herra, sinun sanasi on varma,
sitä minä en epäile
ja siksi syön ja juon sinun kanssasi.
Tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan.
Matteus 26:26-28
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 29, SLEY, 1980.
MINUT ON KASTETTU
Kiitos sinulle, Herrani Kristus,
sydämestäni, suullani
minä ylistän sinua koko maailman kuullen,
sinua joka olet minulle niin armollinen
ja autat minua.
Sillä se että minut on kastettu
merkitsee minulle tätä:
sinä olet minun Herrani ja Jumalani
eikä kukaan muu.
Ps. 62:2-5
Rukoilemme Lutherin kanssa tänään, s. 27, SLEY, 1980.
Kristus Vapahtaja
ei voi olla ilman syntistä.
Heikoimpiin, kurjimpiin ja avuttomimpiin
hän tuntee itsensä eniten kiintyneeksi.
Kuten rakastava äiti vaikeimmin kärsivään lapseensa.
Johann Arndt
Onko kirkon vallassa joko muuttaa jotain Jumalan sanassa tai luoda uusia uskonopinkohtia?
Ei. Kirkko on perustettu Jumalan sanan varaan (Ef. 2:20) ja sidottu siihen (Matt. 28:20). Jos se torjuu Jumalan sanan, kirkko ei ole Kirkko (Joh. 10:26; Gal. 1:9). Kirkon ei tule hallita Kristusta, vaan sen tulee olla alamainen Kristukselle (Ef. 5:24).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 202, Concordia ry, 2023.
Juha Vähäsarja, Lisää minulle uskoa:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1808906920434969&set=a.770809430911395
Nimenomaan evankeliumi ei vaadi meidän tekojamme, että tulisimme niillä vanhurskaiksi ja autuaiksi, vaan se jopa tuomitsee sellaiset teot. Se tarkoittaa vain uskomista Kristukseen, että hän on meidän edestämme voittanut synnin, kuoleman ja kadotuksen ja tekee meidät vanhurskaiksi, eläviksi ja autuaiksi, ei meidän, vaan hänen oman työnsä tähden, että me saamme omistaa hänen kuolemansa ja voittonsa itsellemme, aivan kuin olisimme itse ne tehneet.
Fredrik Gabriel Hedberg, Ainoa autuuden tie, s. 35, SLEY-Kirjat Oy, 1987.