Astuin Jyväskylän asemalla junavaunuun, nostin laukkuni hyllylle ja istuuduin penkille. Odotettuani hetken junan lähtöä, jälkeeni astui vanhahko mies samaan vaunuun. Hän kantoi raskasta matkalaukkua. Hetken mielijohteesta nousin ylös ja pyysin lupaa saada auttaa häntä. Hän oli silmin nähden kiitollinen avusta, ja nostin laukun ylähyllylle. Hän pyysi saada istua vierelleni. ”Mikäs siinä”, sanoin ja jatkoin, ”matka meneekin rattoisammin jutellessa.” Hetken keskusteltuamme hänelle kävi ilmi, että olen uskovainen mies. Silloin hän kysyi minulta, että ”Miten selität tämän? Olimme sodassa ja pelasin korttia poikien kanssa korsussa, väliin otettiin vettä väkevämpää, naurettiin, laulettiin ja kiroiltiin. Viereisessä korsussa oli uskovia miehiä, he rukoilivat ja lukivat Raamattua. Yllättäen venäläiset alkoivat tulittaa ja kranaatti osui uskovien korsuun ja kaikki kuolivat. Meihin ei osunut ja jäimme eloon.” Sanoin hänelle: ”Ole kiitollinen Jumalalle. Jos se kranaatti olisi osunut teidän korsuunne, niin olisitte menneet kaikki jumalattomina suoraan helvettiin. Mutta teidät säästettiin, että saisitte vielä armon kääntyä Jeesuksen puoleen ja pelastuisitte. Elätte nyt oikeastaan vara-ajalla, joka on tarkoitettu Jumalan etsimiseen. Toisesta korsusta lähdettiin paratiisiin, paikkaan, jonka Jumala on valmistanut ihmistä varten. Siellä ei enää ole sodan kauhuja: kuolemaa, kyyneleitä, tuskaa eikä kipua.” Syntyi syvä hiljaisuus. Tuo mies ymmärsi, ettei uskovien kuolema ollutkaan rangaistus heille, vaan kotiinkutsu. Ja hänen eloonjäämisellään oli syvempi tarkoitus kuin hän oli koskaan aavistanut. Jumala sanoo: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema.”
Harri Lampinen, Mikä oikeesti on totta?, s. 83-84, KKJMK OY, 2020.
Ihmisjärki pitää kohteenaan lakia: tämän olen tehnyt, tuon jättänyt tekemättä. Uskolla taas varsinaisessa toiminnassaan ollessaan ei ole kerrassaan mitään muuta kohdetta kuin Jeesus Kristus, Jumalan Poika, joka on annettu alttiiksi maailman syntien edestä. Se ei kiinnitä katsettaan rakkauteen; se ei sano: ”Mitä olen tehnyt? Mitä olen rikkonut? Mitä olen ansainnut?”, vaan se sanoo: ”Mitä Kristus on tehnyt? Mitä hän on ansainnut?” Tähän evankeliumin totuus sanoo: ”Hän lunasti sinut synnistä, perkeleestä ja iankaikkisesta kuolemasta”. Usko siis suostuu siihen, että sillä tuossa persoonassa, Jeesuksessa Kristuksessa, on syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 116, SLEY, 1957.
Miksi Ari pilkkaat Herramme asettamaa kastetta jossa ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen? Ei Raamattu puhu kasteesta ikään verraten vaan yksi kaste . Väheksyt pieniä lapsia joista Jeesus opetti uskon esikuvina ja sinä vaadit suorastaan ihmistä rypemään synnissä ja sitten saada voimakas tunne- elämys kun Jumala ottaa tuhlaajalapsen kotiin . Ja se totisesti onkin suuri tunnekokemus kun saa vuosien syntivelan anteeksi ja rauhan sydämeen , muttei Jumalan sana opeta hyvänä tuota mallia vaan kastamalla ja opettamalla että lapsi saisi oppia tuntemaan jo pienenä Jeesuksen . Näät mitä tuskaa se tuottaa vanhemmille ettei arvosteta ristinsovitustyötä lapsien kohdalla joille samat lupaukset on annettu .
Ystävät, pääasia on tässä: Saamme kohdata Jeesuksen ja omistaa hänessä kaikkien syntien anteeksiantamuksen. Saamme tehdä Jeesuksen seurassa taivasmatkaa.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 101, Sley-Media Oy, 2019.
Mitä usko syvimmältään on? Se on pelastuksen lahjan vastaanottamista. Täällä vaeltaessamme pysyy usko loppuun asti. Se on lepäämistä Kristuksen täytetyn työn varassa. Se on syntien anteeksiantamuksen lahjan omistamista.
Reijo Arkkila, Kaikki synnit anteeksi, s. 27, Sley-Media Oy, 2019.
Voi kuinka suuri on tuskani ja vaivani!
Voita se jalomielisesti.
Ole väkevä Herrassa ja kärsi vastoinkäymisesi kärsivällisesti kuin sankari. Sillä mitä raskaampi kärsimys on, sitä rohkeampi pitää sydämen olla ja sitä enemmän kärsivällisyyttä vaaditaan jokaiselta kristilliseltä sankarilta. Pakanatkin harjoittivat kärsivällisyyttään ja pitivät sitä hyvänä avuna, kerskaillen siitä monesti. En nyt tahdo mainita mitään stoalaisista, jotka kylmäverisesti tukahduttivat tuskansa, kerron ainoastaan vähän Aleksanteri Suuresta. Kun nuoli kerran lävisti tämän hallitsijan, antoi hän partaveitsellä ottaa pois nuolen jalastaan eikä yhtään valittanut, vaan oli iloinen ja tyytyväinen, aivan kuin olisi onnettomuus kohdannut toista henkilöä. Samanlainen oli hänen hovipoikansa, joka jumalille uhratessaan piti tulista hiiltä rohkeasti kädessään. Sillä kuningas Aleksanteri oli luonnostaan väkevä ja rohkea, sentähden saattoi hän sisäisen voimansa vuoksi helposti voittaa kaikki ulkonaiset tuskat ja vastoinkäymisensä. Ole sinä taas väkevä Jumalan voimassa, niinkuin nuo pyhät marttyyrit, joiden kärsivällisyydestä voisimme monta esimerkkiä mainita. Ilman Jumalan apua ei sinun sydänraukkasi voi mitään, se vain pelkää ja valittaa. Mutta sano sinä: ”Oi laupias Jumalani ja Isäni, sinä elämäni Herra, auta minua pyhyydestäsi, lähetä minulle Pyhä Henkesi vahvistamaan sydäntäni ja lieventämään tuskaani! Herää, sinä Pyhä Henki, ja osoittaudu minussa jalona, kirkkaana ja voimallisena!”
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta.
Armoa armosta, tämän päivän teksti:
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1796257068366621&set=a.770809430911395
Feministinen teoria
– tasa-arvo, 2 tai ei lainkaan johtajaa, ei miesten ja naisten rooleja ja tehtäviä, kieltää luomiseen perustuvan mallin, väheksyy avioliittoa, on heikentänyt avioliiton asemaa, on edistänyt moraalin romahdusta ja suosii avosuhteita, homo- ja lesbosuhteita.
Pirjo Alajoki, Naiseus vedenjakajalla – kristillinen näkökulma feminismiin. Uusi Tie 2005. Tämä sitaatti on otettu luennosta, jonka Pirjo Alajoki on pitänyt 01.02.2006 Suomen teologisessa instituutissa.
Katsokaa, kuinka suuria hän on teille tehnyt. 1. Sam. 12:24
Katso taaksepäin sitä tietä, jota Herra sinun Jumalasi on sinua johdattanut. Etkö huomaa, miten sen varrella on kymmenentuhatta naamioitua siunausta? Palauta mieleesi, miten hän lähetti avun juuri ratkaisevalla hetkellä, miten hän valitsi sinulle oikean tien itse valitsemasi väärän sijasta, miten hän raivasi tieltäsi sen vahingollisen, mihin sydämesi oli niin kiintynyt, miten hän antoi väsyneelle ja taistelevalle sielullesi hengähdysaikaa juuri kun se oli tarpeen. Niin, eikö Jeesus ole ollut vierelläsi silloinkin, kun et ole sitä tiennyt? Eikö loputon Rakkaus ole ympäröinyt sinua joka hetki iankaikkisilla käsivarsilla ja luonut synkimpäänkin pilveen armon kultaisen reunuksen? Katso kulkemaasi polkua ja näe hänen jalanjälkensä omiesi vierellä! Kiitä häntä niistä kaikista ja opi nojaamaan yksinkertaisemmin Jeesukseen.
F. Whitfield, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Joku näki erään kristityn rukoilevan ruokarukouksen. Hän taisi vähän ivallisesti kysyä, lisääntyikö ruoka? Vastaus oli: Ei, mutta se maistuu paremmalta.
Martti Luther, Mannaa Jumalan lapsille, tämän päivän teksti, SLEY, 1983.
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1798125974846397&set=a.770809430911395