Kirkkohallituksen lausunto niin sanottuun translakiin on herättänyt paljon keskustelua. Aiemmassa blogissani arvioin sitä Jumalan kuva –opin puutteellisesta käsittelystä. Kritiikki liittyi siihen että lausunnosta puuttuivat kriteerit sen arviontiin, mikä oli tuota kuvaa ja mikä ei, sekä teologiassa olennainen ajatus tuon kuvan kirkastumisesta vähitellen. Keskustelun seurauksena lisäsin kuitenkin loppuun lyhyesti joitakin mm. sielunhoitoon liittyviä soveltavia näkökulmia.
Tässä blogissa yritän hahmotella lisää näitä soveltavia näkökulmia. Millaisia välineitä kristillinen ja luterilainen teologia ja erityisesti teologinen antropologia voisi tarjota transliikkeen arvioimiseen?
Teologiset välineet eivät tietenkään ole lääketieteellisiä, vaan ne ovat käsitteellistä välineistöä, joka soveltuu aatteelliseen, hengelliseen ja pastoraaliseen arviointiin. Kun niitä sovelletaan transkokemukseen, ne toimivat analogioina sellaisten asioiden välillä, joissa on jotakin samaa –eräänlaisina heuristisina malleina. Ilmiöiden erot taas saattavat asettaa rajoja niiden sovellettavuudelle. Ihmistieteet eivät kuitenkaan yleisestikään ole täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Transliikkeessä vallitseva käsitys väärään sukupuoleen syntymisestä on itsessään teologista mallia lähestyvä metafyysinen, filosofinen ajatus, joka ei ole empiirisesti todennettavissa. Se operoi samalla hengentieteiden kentällä kuin teologia, ja kuuluu itse filosofisen analyysin kohteisiin (tästä analyysista ks. mm. täällä). Ihmistieteet pyrkivät ihanteellisesti kunnioittamaan ihmisyyden mysteeriä ja soveltavat metaforisia malleja kohteensa tavoittamiseen. Historialisesti teologia on usein tarjonnutkin käsitteellisiä välineitä muille ihmistieteille. Siksi se voi olla relevanttia myös nyt.
Ruumiin ja hengen konflikti, kristityn transitus ja kaksiluonto-oppi
Kristillinen teologia on antiikista asti toiminut vuorovaikutuksessa filosofisen antropologian käsitteiden kanssa samalla kun se itse on toiminut moottorina niiden kehittämisessä. Sen peruskysymyksiin kuuluu ruumiin ja hengen välinen suhde, joka usein ilmaistaan lihan ja hengen suhteena. Tähän liittyy kysymys kristityn identiteetistä. Kristitty on jo kasteessa liitetty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä enää elä lihalle ja vanhalle minälleen, kuten Paavali ilmaisee:
”[…] meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. […] Tiedämme, että vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta tämä syntinen ruumis menettäisi valtansa emmekä enää olisi synnin orjia.” (Room. 6:4, 6)
Paavali puhuu näistä todellisuuksista, lihasta ja hengestä luontoina, minkä luterilainen reformaatio tulkitsi analogisena Kristuksen kaksiluonto-opille: Kristityssä on kaksi luontoa, liha ja henki, eikä kristityn varsinainen identiteetti ole enää liha, vaan henki. Kyse on eräänlaisesta transitiosta, mitä ajatusta on queer-teologiassa hyödynnetty. Voiko kaste siis toimia esikuvana transitiolle ja sukupuolihämmennyksen jäsentämiselle?
Näin voinee juuri ajatella: Lutherille kristityn elämä on juuri transitus, siirtymä tästä maailmasta tulevaan, lihasta henkeen. Mutta tie kasteesta eteenpäin vie nykyisestä transajattelusta poikkeavaan suuntaan. Luterilainen opetus näiden suhteesta nimittäin johtaa vastakohtien yhteensovittamiseen, ei niiden erottamiseen. Kun sen mukaan Kristus on aidosti ja kokonaan tosi Jumala ja kokonaan tosi ihminen, on kristittykin samoin aidosti ja kokonaan liha ja yhtä aidosti ja todesti henki. Hän elää jännitteessä, jossa hän on molempia aina siihen asti, kun hänen lihallinen elämänsä kuolemassa päättyy. Tästä kilvoituksesta ja taistelusta ei ole mitään etuoikeutettua poispääsyä ja helppoa ratkaisua. Kun eräs kuuluisista kirkkoisistä, Origenes, päätti (kirkkohistorioitsija Eusebioksen mukaan) päästää itsensä tästä antiikissa pääasiassa seksuaalisuuden ja henkisyyden konfliktiksi tulkitusta taistelusta skalppelilla, tuomitsi kirkko myöhemmin yleisesti tämän ratkaisun pitäen sitä varoittavana esimerkkinä. Reformaatio korostikin, ettei lihan ja hengen taistelua voi pitää vain ruumiin halujen ja hengen välisenä konfliktina, vaan lihallisuus maalliseen tarrautumisena ja siihen liittyvänä itsekkäänä rakkautena läpäisee myös ihmisen korkeammat sieluntoiminnot. Siitä ei niidenkään tasolla löydy helppoa pakoa, vaan seksuaalinen pidättyvyys ja munkkeuskin ainoastaan sublimoi konfliktin ylemmälle tasolle.
Ahdistusten teologia
Miksi Jumala sallii konfliktia? Luterilainen vastaus on, että lihan ja hengen ristiriita vasta alkaakin uudestisyntymisessä kasteen ja armonvälineiden kautta, kun armo luo ennen puhtaasti lihalliseen ihmiseen uuden olemistodellisuuden, joka nojautuu näkymättömän varaan. Konflikti ja sisäinen ristiriita on merkki elämästä ja kilvoittelusta. Jos se lakkaa, on lakannut kilvoituskin, ja uudistuminen Jumalan kuvan kaltaisuuteen päivästä päivään. Kirkko on tässä maailmassa taisteleva ja vaeltava kirkko. Jännitteet kuuluvat kristityn olemassaoloon. Lisäksi näkökulma liittyy erityisesti ahdistusten (Anfechtung) teologiaan. Sen mukaan Jumala käyttää ahdistuksia ihmisen opettamiseksi.
Luther tutkii tätä näkökulmaa erityisesti psalminselityksissään. Hän tulkitsee psalmin välisoiton tai tauon (sela) merkitsevän painavaa tunnekokemusta ja sanatonta hengen huutoa, jonka kohdalla on erityisesti pysähdyttävä kuuntelemaan, mitä Jumalalla on sanottavaa. Pyrkimys ratkaista ahdistus nopeasti tarkoittaa selän kääntämistä Jumalalle ja yritystä ratkaista paradoksit inhimillisellä viisaudella. Tällöin jää kuulematta se, mitä Jumalalla voisi olla ahdistuksen kautta opetettavaa. (Ratkaisu muistuttaakin nykyistä käsitystä murrosiän kehitystehtävistä). Kumppaneiksi ahdistukseen Luther tarjoaa Pyhän Hengen läsnäoloa (joka on eniten läsnä siellä, missä on pimeintä) ja taitavaa sielunhoitajaa. Läsnäolo ahdistuksissa olisi vierellä kulkemista, ei nopeiden ratkaisujen ja selitysten tarjoamista Jobin kavereiden tapaan.
Postmoderni herätys?
Luterilainen ristinteologinen kokonaisnäkemys vastustaa sitä, että kaikki olisi kepeästi ja yksinkertaisesti tulkittavissa luomisteologisesti Jumalan hyvyyden ilmenemiseksi. Selitykset joihinkin asioihin odottavat sen mukaan vasta lopussa.
Transyhteisö muistuttaa taas monella tapaa sellaista uskonnollista liikettä, josta pikakääntymistä korostaneen herätyskristillisyyden kriitikoilla oli ennen tapana varoittaa. Se on nuorten piirissä leviävä liike, joka tarjoaa nopeita ratkaisuja nuorille melko tyypilliseen vierauden ja outouden kokemukseen. Sukupuoliahdistusta kokevien nuorten määrä onkin länsimaissa kasvanut valtavasti, esim. Suomessa viisinkertaistunut puolessa vuosikymmenessä. Ilmiö koskee erityisesti autisminkirjoisia nuoria, noin 20 kertaa kantaväestöä useammin (ks. Duodecim). Yleistymistä selitetään usein sosiaalisen median vaikutuksella ja ns. sosiaalisella tarttumisella tai mallioppimisella (social contagion).
Transajattelun taustalla on metafyysisluontoinen, ehkä jopa esoteerinen oppi, joka tarjoaa selityksen ja ratkaisun tähän outouden kokemukseen. Yhteisön jäseneksi päästään hieman aikuiskastetta muistuttavalla tunnustautumisteolla, jolla katkaistaan siteet entiseen elämään, usein nimeä myöten. Jos läheiset eivät hyväksy tätä ratkaisua, heidät luetaan siihen vanhaan, josta tehdään irtiotto. Maailma jaetaan mustavalkoisesti vihollisiin ja liittolaisiin. Ihmisten luokittelulle on omat terminsä, ei enää eikkareita ja kääntyneitä tai suruttomia ja heränneitä, mutta wokeja, cissejä ja transseja. Aate ja saarnaajat tulevat jälleen angloamerikkalaisesta maailmasta. Kampanjat eivät enää ole telkkarissa ja traktaateissa, vaan youtubessa ja twitterissä. Rahaa ei enää kerätä stadionilla kolehteina, vaan follauksin ja yrityksiltä.
Jotkut varmaan kokevat saaneensa avun, mutta jäljelle jäänee valitettavan monta eri tavoin rikottua. Hengellisiä termejä analogisesti soveltaen: joskus tällaista uskallettiin kutsua hurmahenkisyydeksi, ratkaisuajatteluksi, kunnian teologiaksi ja tuontitavaraksi. Paljonko selittyy nytkin liikkeen samanlaisella psykodynamiikalla? Miksi monet ennen viidesläisyyttä kritikoineet lähtevät nyt tukemaan tätä liikettä?
Blogikirjoituksen koomisinta antia lienee otsikko, jossa puhutaan ”transliikkeestä” ikään kuin transsukupuolisuus olisi jokin yhdistyksen jäsenyys.
En ole koskaan huomannut kenenkään kirjoittavan syöpäideologista ja aivohalvausliikkeestä.
Mutta onhan se komeaa kun tohtorismies rinnastaa transsukupuolisia hurmahenkisiin. Tiedä sitten, mikä teologia sopisi amyotrofista lateraaliskleroosia sairastaville. Varmaan jokin kognitiivisia kykyjä rapauttava radikaali ääriliike, joka kutsuu Isän luokse melko nopeasti.
Nyt nopeasti kaikki järjestäytymättömät transsukupuoliset jäsenkaavaketta täyttämään. Saatte sitten jäsenpostissa valmiin ideologian, jota me cis-sukupuoliset voimme karrikoida ja pilkata.
Ilmari, sinä olet oppinut teologi ja pohdit asioita. Et unohtaisi lähimmäistä, asettumista lähimmäisen asemaan, tässä tapauksessa translähimmäisen. ”Asetu lähimmäisesi asemaan, identifioidu hänen kanssaan, jotta voisit järkesi ja affektisi avulla saada selville, mitä hän tarvitsee sinulta”, kirjoitti Tuomo Mannermaa Kristuksen kuvan kaltaisuuteen muuttumista käsitelleessä jäähyväisluennossaan.
Vesa Hirvonen tuot esille ”Kristuksen kuvan kaltaisuuden”, tarkoitatko tällä Jeesuksen seuraamista eli tehdä samoin kuin Jeesuskin tekisi?
Ketkä kaikki ovat nyt lähimmäisiä?
Uskon, että on ihmisiä, joille transidentiteetti voi tuoda helpotusta. Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat lähteneet hoitoihin, joille on luvattu helppoja ratkaisuja sukupuolidysforiaan, ja jotka ovat pettyneet katkerasti niiden peruuttamattomiin seuraksiin. Molempien puolelle pitäisi asettua, mutta ennen kaikkea on pyrittävä arvioimaan nuorten parissa käynnissä olevaa some-liikettä ja sen seurauksia, ja asetuttava arvoimaan siinä olevien todellista tarvetta. Olisi ikävä sanoa vain, että historiahan tämän jälkikäteen punnitsee ja näyttää, miten on, mutta nyt on toimittava sillä tiedolla, mikä on tällä hetkellä, ja mielummin varottava kuin ryhdyttävä mahdollisesti katteettomiin lupauksiin, joilla kasvatetaan tuota jälkimmäistä elämänsä pysyvästi pilanneiden masentunutta ja vihaista joukkoa.
”Toisaalta on ihmisiä, jotka ovat lähteneet hoitoihin, joille on luvattu helppoja ratkaisuja sukupuolidysforiaan, ja jotka ovat pettyneet katkerasti niiden peruuttamattomiin seuraksiin.”
Tutkitusti 1-1,5 prossa tapaukista katuu. 90 prosenttia on tyytyväisä ja loput siltä väliltä. Mikään lääketieteellinen hoito ei missään ole 1oo prosenttista.
Hoitamattomien ja ivattujen katkeruus ja kaiken maailman tuomitsijoiden ala-arvoiset usein Jumalan selän takaa ruikkivat asenteet ovat ajaneet heitä itsemurhiin. Itsemurhat ovat suvaitsevaisuuden lisääntyessä vähentyneet.
Ari Pasanen, viittasin Tuomo Mannermaan tekstiin, joka on julkaistu teoksessa Johdatus Lutherin teologiaan (toim. Kärkkäinen, julk. Kirjapaja). Mannermaan – joka selittää Lutheria – mukaan rakkaudessa lähimmäisen asemaan asettuminen kuuluu olennaisesti Kristuksen kuvan kaltaisuuteen muuttumiseen.
Näen, Ilmari, kommentissasi pyrkimystä kiinnittää huomiota lähimmäiseen. Minun ymmärtääkseni lähimmäisen asemaan asettuminen on toisen kuuntelemista, hänen kokemuksensa vakavasti ottamista, suostumista hänen oikeuteensa määritellä itsensä. Ja jos Mannermaa on oikeassa, se on jotain vielä enemmän: on identifioiduttava toiseen, pyrittävä kokemaan itsensä toisena. Kuulostaa melkein pelottavalta. Jos oma identieteetti on hauras, ei samaistuminen toiseen ehkä olekaan mahdollista.
Mutta miten toisenlainen maailma olisikaan, jos todella noudattaisimme kultaista sääntöä. Kirkkokin muuttuisi, kun liberaalit asettuisivat syvällisesti konservatiivien asemaan ja konservatiivit liberaalien asemaan ja niin poispäin. Moni kova sana jäisi sanomatta, puolin ja toisin. Asiat näyttäisivät erilaisilta. Keksisimme ratkaisuja ongelmiin. Ehkä Kristuksen kuvan kaltaisuus todellakin alkaisi lisääntyä meissä.
Nykyinen tilanne on verrattavissa samaa sukupuolta olevien seksuaalisuhteen dekriminalisoimiseen v. 1970. Peloteltiin, että rangaistavuudesta luopuminen johtaa homoksuaalisuuen ”räjähdysmäiseen kasvuun” (sitaatti mielipidekirjoituksesta). Ja kun 1970-luvun loppupuolelle tultaessa homous alkoi yhä enemmän näkyä julkisuudessa, oli niitä, jotka tulkitsivat sen homouden lisääntymiseksi, vaikka kyse oli yhä usempien rohkaistumisessa elää avoimesti omana itsenään.
Aivan samalla tavalla transsukupuolisuus on ollut piilossa ja tullut hiljalleen esiin viimeisen neljännesvuosisadan aikana.
Matteus 10:38″ ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.” Ristiinnaulittu Jeesus Kristus on maailmalle hullutus, uskoville Pelastus. Ihminen tahtoo aina lisätä oman itsensä, osaamisensa, tietonssa, ylpeytensä etc Jumalan valmistamaan Lunastukseen synneistämme. Kun ihminen unohtaisikin omat ”hyvät” puolensa, muistaisi vain syntisyytensä Jumalan edessä-niin olisimme jo taipuneet Armahdukseen. Kääntyneet Taivastielle. Suurta Armoa on ymmärtää, että itse ei ole Mitään. Ja on niin paljon helpompi olla, kun tietää, että Jumalan Rakkaus näkyy siinä, että Hän Pojassaan meidät on Armahtanut. Kaikki yli, ohi -ja ali on kuin likainen vaate Hänen silmissään. Aivan sama, mitä suuntia ja näkemyseroja ja tapoja on. Vain Jeesus yksin voi pelastaa kuolemasta kurjan syntisen. Ristin alle näyrtyminen ottaa luonnolle. Luin kirjaa 1900-luvulta. Suosittelen muillekin lukea vanhempia kirjoja, niissä vielä synti saarnataan synniksi-ja Armo ei ole mitään halpaa armoa.
Kun argumentit loppuvat saarna alkaa…
Seppo 🙂 Hyvin sanottu sinulta!!! 🙂 Mark.1:4
niin Johannes Kastaja saarnasi erämaassa parannuksen kastetta syntien anteeksisaamiseksi. 5Ja koko Juudean maa ja kaikki jerusalemilaiset vaelsivat hänen tykönsä, ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä. 6
Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hän söi heinäsirkkoja ja metsähunajaa. 7
Ja hän saarnasi sanoen: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi, jonka kengänpaulaa minä en ole kelvollinen maahan kumartuneena päästämään. 8
Room 10:”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. 9
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; 10
sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. 11
Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. 12
Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat. 13
Sillä ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”.
14
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? 15
Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on:
Minä kastan teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”
Apt.23 ”Tuskin hän oli tämän sanonut, niin nousi riita fariseusten ja saddukeusten kesken, ja kokous jakautui. ” Kun argumentointi on havaittu jo Raamatun lehdillä turhaksi touhuksi, niin Seppo, saarnataan me vaan Evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta. 🙂
Sanoilla kikkaillaan. Ensin puhuttiin sukupuolen vaihtamisesta, sitten korjaamisesta ja nyt vahvistamisesta. Maalaisjärjen käyttäjistä diagnosoidaan foobikoita.
Teologian rinnalle kannattaa nostaa nyt muutkin tieteet, historian hämäristä löytyy vertailukohtia. Antiikissa uskottiin että tähdet määrää sukupuolen, horoskooppien tehtailijat eivät tätä taida tietää, he voisivat saada huuhaastaan enemmän rahaa ymppäämällä tämänkin puolen ennusteisiinsa.
Gnostilaisuuteen liittyi ideoita vaihtaa sukupuoltaan, kuinka paljon, en tiedä.
Oma näkemykseni on, että kristittynä tulee pyrkiä elämään ”ihmisiksi” Pyhän Hengen 7 tulen eli hyveen johdolla, Jeesuksen mallin mukaan. Ja siihen tavoitteeseen ei auta vaikka joka päivä vaihtaa hameen housuihin ja housut hameeseen.
Olla elämän ja kuoleman Herra tuntuu olevan monen tavoite, elämän herruus olemustaan vaihtamalla ja muokkaamalla, kuoleman herruus taas toteutuu sotakentillä, aborttisaleissa ja vanhus”hoidossa”.
Saksantaitoisille historiallista herkuttelua tarjoaa youtubessa professori Armin Baum: https://youtu.be/fqFcUN3DnL4
Uskonnollisella jargonilla voi tietysti yrittää oikeuttaa omia ennakkoluulojaan, mutta tosiasia on se ettei Jeesus missään vaiheessa kehottanut meitä torjumaan sukupuolivähemmistöjä.
Edelleen siis kannattaa etsiä johdatusta Jeesukselta lähimmäisenrakkauteen ja jättää sukupuolivähemmmistöihin kohdistuvat ilkeydet vähemmälle. Ainakin näin uskon Jeesuksen toivovan meidän tekevän.
Mikko, myös seksuaali ideologia on omien himojen ympärillä pyörimistä. Se vasta onkin jargonia. Oma ilmoitus, musta tuntuu ilmoitus, jota sitten voi myöhemmin vaihtaa, jos siltä tuntuu. Tunne ja fysiologiset seikat huutavat suurta ristiriitaa. Ja kyse on marginaali ilmiöstä. Oma ilmoitus, musta tuntuu, ei muuta kuin paperia täyttämään.
Uskotko Mikko Nieminen Jumalaan? Toivottavasti tämä ei ole liian henkilökohtainen kysymys? Tuli vaan mieleen kun kehotat meitä Jeesuksen nimessä lähimmäisenrakkauteen, joka on tietenkin sinänsä aivan oikein. Tässä yhteydessä kuitenkin sivuutat totuuden ja syntiinlankeemuksen turmeluksen, joka on pilannut kaikki ihmiset. ”Sillä kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet…” Tiedätkö sen?
Ilmari Karimies hyvässä blogissaan ottaa esille ”ahdistusten teologian” / ristin teologian. Salatun Jumalan vitsan ja sauvan, jolla hän meitä johdattaa.
”seksuaali ideologia ”
Uskontoideologia on luonut virhesanan ’seksuaalideologia’, jota tietysti ei oikeasti ole olemassakaan.
Kun annetaan linkki johonkin lähteeseen, esimerkiksi henkilöön, olisi selventävää kertoa, mistä lähtökohdista, missä positiossa ko. henkilö esiintyy. Baum on Saksan evankelikaaleja (Die Evangelische Allianz) edustavan oppilaitoksen professori.
Mikko Niemisen kommentti analysoituna:
– puheesi on jarkonia
– sinulla on ennakkoluuloja
– oikeutat ennakkoluulojasi
– et ole kuin Jeesus
– lähimmäisenrakkautesi puuttuu
– ilkeilet
-ole siis kuin Jeesus!
Hmmm…. missä argumentit?
Kiitos samoin.
Kaikki lääkärien yhdistykset vastustivat alaikäisten oikeutta määrittää itse sukupuolensa. Koko ”translaki” on laadittu ideologisista lähtökohdista, ilman mitään yhteyttä tutkittuun tietoon tai kliiniseen kokemukseen. Tämä hieman epämääräisesti määrittyvä ”gender-ideologia”, tuntuu muutenkin hallitsevan melko suurta osaa mediakentästä.
Nieminen, Heinola, Hirvonen ja Loikkanen: ”Lähimmäinen on unohdettu, jargonia puhutaan, mennään koomisesti ojasta allikkoon.”
Veljekset lataavat olan takaa. Allikkoja on monenlaisia. Kuitenkin into olla oikeassa voi ajaa lähimmäisen ohi rajusti.
Lähimmäistä (nuorta) ei ole unohdettu sukupuoliahdistuksen keskelle TAYS:ssa. Alla pari lainausta. Kokonaisuus avautuu paremmin lukemalla Hesarin juttu kokonaan (27.1.2023):
”Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.”
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.”
”Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.”
Kompetenssia on: ”KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.”
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009348478.html
Tieteellisiä tutkimuksia asiasta kyllä on ja niitä on katsottu, joten äläpäs Haukka puhu lööperiä.
Tottakai lääkärit puolustavat bisneksiään.
Heinola
Tutkimus on varsin nuorta tämän asian äärellä. Eriävät mielipiteet tulkitset vain lääkärien bisnekseksi, näkökulma tietysti sekin, tosin hutera ja heiveröinen.
En ole tulkinnut ’eriäviä mielipiteitä’ lääkärien bisneksiksi. Käytät liian kategorista ja manipuloivaa ilmaisua.
Mitä luulet, älähtäisivätkö autokoulut, jos kortin voisia sada menemällä suoraan inssiin?
Translaki on laadittu transihmisten moninaiseksi suojelemiseksi, mm heidän mielenterveytensä. Kun suvaitsevaisuus ja tieto lisääntyvät itsemurhariskit vähenevät.
Tämä on muuten mielenkiintoinen artikkeli:
https://www.lily.fi/blogit/tiina-feminist/professorin-haastattelu-transnuorista-herattaa-kysymyksia-journalismin-etiikasta/?fbclid=IwAR3DmJFOVWIQY5hJLO6TUX2hwLV5q_0lt0rlkr1fv_RXeSl7bOCGetUVTG4
Kiitos kirjoittajalle vilpittömästä pyrkimyksestä ja yrityksestä hahmottaa teologian kautta trans-ihmisten asiaa. Samalla mennään kuitenkin, ainakin osin ojasta allikkoon kuten muutamat kommentoijat toteavat. Olisiko parempi katsoa asiaa toisaalta lähimmäisyyden ja ihmisyyyden/inhimillisyyden ja toisaalta lääketieteen asiantuntija-arvioiden näkökulmista. Trans-ihmisten tilanteen teologinen puhkiselittäminen ei ehkä tee sittenkään oikeutta heille. Se voi lisätä teologien ymmärrystä asiaan – tai sitten ei.
Niin,
Minua mietityttää, miten teologiassa jatkossa ymmärretään ”sukupuoli”: ”mies”, ”nainen”; ”aviomies”, ”vaimo”, ”morsian”, ”sulhanen” tms.
Näiden kaikkien termien yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen merkitys muuttuu ja on muuttunutkin. Pitäisikö teologiassakin erotella terminologisesti, onko kyseessä ”sukupuolikokemus”, vai perinteisesti ymmärretty sukupuoli. Ja vastaavasti, milloin tulisi puhua ”naisesta”, milloin ”naaraasihmisestä”, milloin ”miehestä” tai ”koirasihmisestä”.
On hämmentävää, että sana ”sukupuoli” voi nyt merkitä a) biologista ominaisuutta, b) kokemusta omasta sukupuolesta vaikuttaako siihen myös käsitykset sukupuolirooleista), c) kielellistä konstrukstiota.
Nyt monista termeistä on tehty joko yksilölliseen kokemukseen tai ainoastaan kielelliseen kontruktivismiin perustuvia sanoja tai käsitteitä. Nähdäkseni tässä nyt puheena olevassa asiassa on kyse (ainakin) kahdesta erillisestä yhdessä vaikuttavasta tavoitteesta, ajattelematta kuitenkaan ”salaliittoteorioita”. Jargonien käytöllä puurot ja vellit hämmennetään ehkä useammallakin suunnalla, syyttämättä nyt ketään. Hiukan kuin ”jälkimoderni kielten sekoitus”.
Lähimmäisen huomioiminen, rakastaminen, kunnioittaminen tietenkin kuuluvat ja niiden tulisikin kuulua kristilliseen teologiaan. Kuitenkin esim. Francis Scaeffer jo 1960-luvulla pohdiskeli filosofisten asioiden ja lähtöoletusten vaikutusta yhteiskunnan ilmiöihin, myös teologiaan. Ajatukset tuntuivat ensilukemaltani vuosia sitten ”umpiteoreettisilta filosofien pohdinnoilta” mutta nyttemmin olen alkanut ko. miestä ymmärtämään paremmin.
Joten: pohdiskelu ja rakkaudellisuus eivät tietenkään ole poissulkevia käsitteitä. Toisen kokemuksen puhkiselittäminen on oma probleemansa. Ihminen on myös ”ajatteleva ihminen”. Jason Lepojärvi on kiteyttänyt hyvin ajatuksensa: Jumala on rakkaus mutta rakkaus ei ole jumala.
Jukka, kiitos hyvistä pohdinnoistasi!
”Millaisia välineitä kristillinen teologia voisi tarjota transliikkeen arvioimiseen?” (Karimies) Summa summarum: Eikö arvon teologit osaa/tahdo/uskalla lukea ääneen kansalle Raamatusta, mitä Jumala sanoo Kaikesta. Niin kauan kun ihminen pähkäilee maailmankaikkeuteen nähden aikas pienillä aivoillaan-niin kauan tämä hullunmylly mediassa jatkuu. Voi. Voi.
Kuuntelin/katsoin prof. Baumin esityksen youtubesta. Erittäin hyvä! Kiitos Sirkka Perälälle linkistä! Käänsin tähän pienen osan esityksestä itse mielestäni tärkeitä kohtia siitä.
Antiikin aikana on ollut tunnettuja kaksi suurta vaihtoehtoista narratiivia (kertomusta) liittyen käsitykseen ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta ja sen synnystä:
1) juutalaisissa pyhissä teksteissä 1. Moos. luvuissa 1 ja 2 kirjassa esitetyt luomiskertomukset
– ihmiset olivat alunperin kaikki heteroseksuaalisia
– homoseksuaalinen suuntautuneisuus on ideaalin (ihanteellisen) luomisen (luotuisuuden?) häiriö (Genesis 1, 27-28 ja Genesis 2, 18-24)
2) Platon, seksuaalisen suuntautuneisuuden synty (Gastmahl, Aristophanen vertaus ”Kugelmenschen”(=pallomaiset ihmiset?) joita alussa oli kolmea tyyppiä: mies-nainen, mies-mies ja nainen-nainen. Näillä oli siis kullakin palloihmisellä kaksi päätä, neljä kättä, neljä jalkaa, ja kahdet sukupuolielimet. Syntyi mellakka ja ylijumala Zeus halkaisi pallot puoliksi, siis kahteen osaan. Näin syntyivät kolmea seks. suuntautuneisuutta edustavat ihmistyypit: heteroseksuaalit, homoseksuaaliset miehet ja homoseks. naiset eli lesbot.
Tämän kertomuksen mukaan siis
– ihmiset olivat alunperin heteroseksuaaleja tai homoseksuaaleja.
– myös homoseksuaalinen suuntautuneisuus vastaa ihmisyyden ideaalia alkutilaa.
Aristoteleen mukaan homoseksuaalisuus voi olla synnynnäistä tai hankittua. Hän myös piti näitä sairaaloisina tiloina, jotka ilmenevät luonnostaan tai tottumuksen kautta. Myös rakkaus miehiin syntyy toisilla luonnostaan, toisilla tottumuksesta sekä niillä, joita jo lapsena on hyväksikäytetty. Tätä viim. mainittua Aristoteles piti parhaimpana selityksenä himoseksuaalisuudelle.
Prof. Baum ottaa esille kaksi kirjaa, joissa väitetään, että antiikin maailma ei tuntenut käsitettä seksuaalinen suuntautuneisuus:
1. Craig A. Williamsin, Ideologies of Masculinity in Classical Antiquity, kirjassa sanotaan ettei antiikin ajan lähteistä löydetä todisteita siitä, että yksilöillä olisi ollut laajalti levinnyttä taipumusta homoseksuaaliseen, heteroseksuaaliseen tai biseksuaaliseen identiteettiin.
2. Martti Nissisen kirja ”Homoeroticism in the biblical world, A historical perspective” ”Nämä seksuaalisen suuntautuneisuuden kategoriat (heteroseks., homoseks., biseks.) edustavat modernia luokitusta eikä niitä löydy antiikin lähteistä”.
Prof. Baum ottaa muitakin esimerkkejä kirjallisuudesta, jotka osoittavat, että kyllä käsite seksuaalinen suuntautuneisuus olivat tunnettuja antiikissa. Samoin myös se, että homoseksuaaliset suhteet saattoivat olla pysyviä, elämänikäisiä suhteita.
Baum vertaa 1. Moos. 1:26-28 ja Room. 1: 23-27 jakeita ja niissä kiinnittää huomion sanoihin ”ihminen”, ”kaltaisuus”, ”kuva”, ”linnut”, ”matelijat”, ”miehet”, ”naiset”. Paavalilla on siis selvästi ollut mielessään 1. Moos. 1:26-28.
Loppupäätelmä:
1. Ei vapaasti valittavissa olevan homoseksuaalisuuden suuntautuneisuuden ilmiö oli antiikissa pitkälti tunnettua – vaikkakin antiikin selitykset eroavat meidän selityksistämme osittain huomattavasti.
2. On epätodennäköistä, että antiikin maailmassa lähetystyöntekijä apostoli Paavali EI OLISI HUOMANNUT, että monet hänen aikalaisensa olivat haluamattaan ja pitkäkestoisesti homoseksuaalisesti (tai biseksuaalisesti) suuntautuneita.
Tästä seuraa: Usein kuultava argumentti (väite), että Uuden testamentin todistuksia homoseksuaalisuudesta ei enää nykyään voida käyttää, koska antiikilta tai Paavalilta puuttui tietämys seksuaalisista suuntautuneisuuksista, ei enää ole historiallisesti pätevä.
Kommenteissa oli hyvä kysymys: Miten nyt ihmiset, jotka vuosia ovat väittäneet tämän seksuaalisen suuntautuneisuuden käsitteen olevan syntynyt vasta 19. vuosisadalla ja jotka ovat rakentaneet sen varaan koko argumentaationsa, miten he nyt suhtautuvat tähän esitettyyn? Onko heillä suuruutta tunnustaa erehtyneensä?
Ja kysymykseen miksi Jeesus ei käsitellyt homoseksuaalisuutta? Siksi että aihetta ei Israelissa silloin tarvinnut käsitellä, koska yleisesti opetettiin kunnioittamaan Jumalan luomisjärjestystä. Paavali joutui pakanakansojen parissa ottamaan siihen kantaa, koska sitä niissä esiintyi.
> miten he nyt suhtautuvat tähän esitettyyn?
Jos vähänkään vaivautuu tutustumaan antiikin Kreikan kulttuuriin, huomaa ettei kulttuurissa hyväksytty aikuisten miesten välisiä suhteita. Raamatun kirjoitusajankohdan Kreikassa elettiin edelleen patriarkaalisessa kulttuurissa, jossa mieheen yhtyminen katsottiin passiivisessa roolissa olevan miehen häpäisemiseksi.
Antiikin Kreikan ”homosuhteet” olivat oppipoikasuhteita, joissa naisen kanssa naimissa oleva mies ottaa alaikäisen pojan oppipojakseen. Tähän oppipoikasuhteeseen kuului pederastia, alaikäiseen sekaantuminen, tai teini-ikäisen aikuistumisriitti kuten aikakautelaiset sitä kutsuivat. Poika asetettiin tässä suhteessa naisen asemaan, jotta hän oppisi kohtelemaan naisia oikein.
Kun tämä oppipoika aikuistui, hänen odotettiin menevän naimisiin perheen valitseman naisen kanssa. Aikuisten miesten homosuhteita ei katsottu hyvällä.
Jos olisin Paavali, en minäkään hyväksyisi teini-ikäisten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Ja jos olisin Riitta Sistonen, ehkä perehtyisin ensin historiaan ennen kuin lähtisin vertaamaan antiikin Kreikan pederastiaan 2000-luvun samaa sukupuolta oleviin suhteisiin. Mielestäni niissä ei ole kyse alkuunkaan samasta asiasta.
Lopetan tähän, koska Riitan kommentti menee mielestäni kokonaisuudessaan blogin aiheen ohitse.
” Aikuisten miesten homosuhteita ei katsottu hyvällä.”
”Jos olisin Paavali, en minäkään hyväksyisi teini-ikäisten lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.”
-Ei liity blogin aiheeseen, totta, mutta pikaisesti viikonloppukiireiden lomassa:
Ensin selität että:
”Jos vähänkään vaivautuu tutustumaan antiikin Kreikan kulttuuriin, huomaa ettei kulttuurissa hyväksytty aikuisten miesten välisiä suhteita.”
-Tämä on kuultu useaan kertaan. (Usealta nimimerkiltä.) Mutta silti teet johtopäätöksen, että Paavali tuomitsi _vain_ alaikäisten poikien seksuaalisen hyväksikäyttämisen, ja toteat ettet itsekään hyväksyisi.
Annat ymmärtää että:
”Antiikin Kreikan ”homosuhteet” olivat oppipoikasuhteita, joissa naisen kanssa naimissa oleva mies ottaa alaikäisen pojan oppipojakseen.”
Eli että (yleisen paheksunnan vuoksi?) aikuisten miesten välisiä homosuhteita ei edes ollut? Joten Paavali ei voinut tuomita niitä? Eli homoseksuaaleja ei näin ollen tuohon aikaan ollut edes olemassa (sikäli kun homoseksuaalisuus tarkoittaa miehen kiinnostusta toiseen mieheen, ei alaikäisiin poikiin).
Et myöskään koskaan esitä minkäänlaisia lähteitä.
Kuuntelin Bumin estelmän, joka menee blogin aiheen – transsukupolisuus – ulkopuolelle ja käsittelee homoseksuaalisuutta. Baum ohittaa sen, että niin juutalaisessa kuin kreikkalaisessakin kulttuurissa tunnettiin homoseksuaalinen käyttäytyminen. Sen sijaan siihen aikaan ei ollut mitään käsitystä ihmisen seksuaali-identiteetista, heteroseksuaalisesta tai homoseksuaalisesta, jolla on käsitteenä ikää vajaat parisataa vuotta. Tämän Armin Baum ohittaa.
En jatka pidempään, koska menee aiheen ulkopuolelle.
> Eli että (yleisen paheksunnan vuoksi?) aikuisten miesten välisiä homosuhteita ei edes ollut?
Huomaat varmaan itsekin, miten järjetön kysymyksesi on. Miten sellaista voi paheksua, mitä ei edes ollut?
En jaksa vastailla blogin aiheen ohi meneviin lapsellisiin kysymyksiin.
”Huomaat varmaan itsekin, miten järjetön kysymyksesi on. Miten sellaista voi paheksua, mitä ei edes ollut?”
-Pointtini meni näköjään täysin sinulta ohi. 🙂 Siis nimenomaan noin!
Paavali ei siis paheksunut aikuisten miesten välisiä homosuheita, vaikka yleisesti antiikin kreikan kulttuurissa niitä paheksuttiin?
Kuten sanoit, kuinka on mahdollista paheksua jotain sellaista mitä ei edes ollut? Vai oliko ehkä sitten kuitenkin? Koska muuten se tarkoittaisi ettei homoseksuaalisuutta ollut. Sikäli kun homous tarkoittaa kiinnostusta aikuisten miesten välillä, eikä alaikäisten poikien hyväksikäyttöä.
”En jaksa vastailla blogin aiheen ohi meneviin lapsellisiin kysymyksiin.”
-Ei tarvitse vastailla. Ja totta on, ettei suoraan liity blogin aiheeseen. Mutta toivon että huomaat itsekin oman epäjohdonmukaisuutesi.
”Paavali ei siis paheksunut aikuisten miesten välisiä homosuheita”
-Siis tuominnut. Mutta kuten Riitta kirjoitti, kyllä hän ilmiön tunsi, se oli aikanaan ihan todellinen, ja Paavali tuomitsi juuri sen. Mitään viittausta hyväksikäyttöön ei Roomalaiskirjeessä ole.
> Mutta kuten Riitta kirjoitti, kyllä hän ilmiön tunsi
Anteeksi, jos tämä on tyhmä kysymys, mutta miten sinä ja Riitta voitte olla VARMOJA siitä mitä Paavali tiesi ja mitä hän ei tiennyt.
”Anteeksi, jos tämä on tyhmä kysymys, mutta miten sinä ja Riitta voitte olla VARMOJA siitä mitä Paavali tiesi ja mitä hän ei tiennyt.”
-Se on pelkkä päätelmä, joka nousee sekä siitä oletuksesta, että Paavali tunsi Rooman ja Kreikan kulttuurin ja elämäntavat, että Paavalin omasta tekstistä. Koska Paavali puhuu roomalaiskirjeessä miehistä, jotka ovat ”kadottaneet luonnollisen yhteyden naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan”.
Ja mikään Paavalin kirjeessä (kirjeissä) ei viittaa mitenkään alaikäisten hyväksikäyttöön, vaan roomalaiskirjeessä puhutaan siitä mitä miehet tekevät ”keskenään”.
Joka tapauksessa paheksunnan ja tuomitsemisen varsinainen _kohde_ ei ole hyväksikäytön paheksuminen ja tuomitseminen. Vaan mies-mies ja nainen-nainen -suhteet.
Toki on muistettava, että Paavalin aikana ei ollut mediaa, tiedotuskanavia ja somea. Aika paljon toisten kulttuurien tunteminen oli kuulopuheiden varassa.
Mutta historiallinen tosiasia on kuitenkin, että aikuisten miesten välisiä homosuhteita oli, ja varmaan niitä paheksuttiinkin juuri, koska katsottiin että siinä toinen ”alistuu” naisen rooliin.
Se ei silti tarkoita, että kaikissa niissä oli kyse hyväksikäyttösuhteesta. Vaikka on tunnettu tosiasia, että orjia käytettiin mm. tähän tarkoitukseen.
Kiitos paljon käännöksestäsi. Lisäsin sen videon kommenttiin nimimerkin R.S käännöksenä.
Sari,
Paavalin kirjoituksia tulkitessa on myös syytä muistaa, että luet niistä suomenkielistä käännöstä.
Sekä Lutherin saksankielisessä käännöksessä että Agricolan ensimmäisessä suomenkielisessä käännöksessä puhuttiin siitä, että taivasten valtakuntaa eivät peri ”pilthien kanssa makaavat”.
On aina riski tehdä pari tuhatta vuotta myöhemmin arvauksia siitä, mitä Paavali tiesi tai ei tiennyt ja tulkita niitä vastoin raamatunkäännöstä, jonka nykyinen kieliasu on vuosisatojen aikana vallinneen kirkkopolitiikan lopputulos.
Esimerkiksi saksankielisessä Raamatussa lasten kanssa makaavat on vaihtunut miesten kanssa makaaviksi jossain 1800-luvun ja nykypäivän välillä. Vielä 1800-luvun saksankielisissä käännöksissä Paavali kertoi, ettei Jumalalle on kauhistu maata nuoren pojan kanssa samalla tavalla kuin naisen kanssa maataan. Englanninkielisessä Raamatussa sanaa homoseksuaali käytettiin ensimmäisen kerran Revised Standard Version kääännöksessä vuodelta 1946.
Antiikin Kreikassa vapaiden miesten väliset homoseksuaaliset suhteet olisivat olleet patriarkaaliselle kulttuurille kauhistus. En väitä, etteikö sellaisia olisi ollut, mutta julkisesti katukuvassa ne olisivat helposti johtaneet kuolemantuomioon. Sen sijaan naimisissa olevan miehen ja nuoren pojan suhteet olivat Ateenassa sangen tavallisia.
Aina voimme miettiä, mitä Paavali näki ja mitä hän tarkoitti. Mielestäni kinnostavaa ei ole se, kumpi meistä on oikeassa, koska sitä emme voi tietää. Mielenkiintoisempaa on ymmärtää se, että samasta Raamatun tekstistä voi perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin ilman että ketään tarvitsee leimata Raamatusta luopuneeksi.
Usko on tutkimusmatka. Lopullisen totuuden tiedämme aikanaan. Sitä ennen voimma pohtia asioita ja toimia omista lähtökohdistamme mahdollisimman hyvin ja oikein. Eri ihmisille se tarkoittanee eri asioita.
”Paavalin kirjoituksia tulkitessa on myös syytä muistaa, että luet niistä suomenkielistä käännöstä.”
-Tämä on totta. Käännös on aina tulkinta. Pyrin lukemaan eri käännöksiä. Viittaan tässä nyt ensisijaisesti roomalaiskirjeeseen. Minulla ei ole yhtään mitään sitä vastaan, että Paavali myöhemmin siinä ketkä eivät peri taivasten valtakuntaa, viittaisin hyväksikäyttäjiin.
Suoraan sanoen pidän melko kohtuuttomana sitä oletusta/uskoa, että homoseksuaalit eivät voisi pelastua.
”On aina riski tehdä pari tuhatta vuotta myöhemmin arvauksia siitä, mitä Paavali tiesi tai ei tiennyt ja tulkita niitä vastoin raamatunkäännöstä, jonka nykyinen kieliasu on vuosisatojen aikana vallinneen kirkkopolitiikan lopputulos.”
-Tästä samaa mieltä. Siitä että oletetaan liikaa/liian vähän kirjoittajan ajatuksista, tai peilataan liikaa nykyaikaan. Mutta kuten sanoit, katson tässä roomalaiskirjettä, ja sitä mitä Paavali piti syntinä. Sitä on vaikea kääntää vain hyväksikäyttötapausten paheksumiseksi, vai mitä olet mieltä?
”Antiikin Kreikassa vapaiden miesten väliset homoseksuaaliset suhteet olisivat olleet patriarkaaliselle kulttuurille kauhistus. En väitä, etteikö sellaisia olisi ollut, mutta julkisesti katukuvassa ne olisivat helposti johtaneet kuolemantuomioon. Sen sijaan naimisissa olevan miehen ja nuoren pojan suhteet olivat Ateenassa sangen tavallisia.”
-Tästähän minä laitoin sinulle dokumenttia, jokunen vuosi sitten 🙂 Ateenan laista liittyen homoseksuaalisiin suhteisiin.
Mutta, jos ajattelemme, että homoja on aina ollut, ja homous ei tarkoita alaikäisiin sekaantumista, myös homosuhteita on aina ollut. Tavalla tai toisella.
Ei sitä olisi tarvinnut Ateenan laissa kieltää, jos miehet eivät olisi maanneet miesten kanssa.
”Aina voimme miettiä, mitä Paavali näki ja mitä hän tarkoitti. Mielestäni kinnostavaa ei ole se, kumpi meistä on oikeassa, koska sitä emme voi tietää.”
-Vastustan hieman asioiden ja tekstien tarkastelusta luopumista sen perusteella, että ”emme voi tietää”. Voimme tehdä päätelmiä ja oletuksia, sen pohjalta mitä tiedämme. Kuten mitä tiedämme tuon ajan kulttuurista, tavoista ja arvoista. Ja miten voimme sen valossa lukea Paavalin kirjeitä. Sitä mitä hän (tässä tapauksessa, mihin viittasin) roomalaiskirjeessä kirjoitti.
Eipä taida Mikon tulkinta tekstin vaihtumisesta jossain 1800-luvun ja nykypäivän välillä pitää paikkansa siihen nähden mitä kreikkalainen alkuteksti antaa ymmärtää sanalla ”ἀρσενοκοῖται.”
”ἢ οὐκ οἴδατε ὅτι ἄδικοι θεοῦ βασιλείαν οὐ κληρονομήσουσιν μὴ πλανᾶσθε οὔτε πόρνοι οὔτε εἰδωλολάτραι οὔτε μοιχοὶ οὔτε μαλακοὶ οὔτε – ἀρσενοκοῖται G733” (1Co6)
Edelleen. ”πόρνοις ἀρσενοκοίταις ἀνδραποδισταῖς ψεύσταις ἐπιόρκοις καὶ εἴ τι ἕτερον τῇ ὑγιαινούσῃ διδασκαλίᾳ ἀντίκειται (1Ti1)” G733: ἀρσενοκοίτης, -ου, ὁ, (ἄρσην a male; κοίτη a bed), one who lies with a male as with a female, a sodomite: 1Co 6:9; 1Ti1:10. (Anthol. 9, 686, 5; ecclesiastical writings.)
> Kaikki lääkärien yhdistykset vastustivat alaikäisten oikeutta määrittää itse sukupuolensa.
Hallituksen esitys laiksi sukupuolen vahvistamisesta ja siihen liittyviksi laiksi (HE 189/2022) löytyy eduskunnan sivuilta. Asian käsittelytiedoista löytyy kaikki asiantuntijalausunnon. Tämän keskustelun kannalta haluaisin nostaa niistä kaksi.
Tampereen yliopistollisen sairaalan trans-poliklinikan toiminnasta vastaava psykiatrian ylilääkäri ja hallinnon esimies kirjoittaa asiantuntijalausunnossaan seuraavasti:
”Lääketieteellisestä näkökulmasta olisi riittävää, että henkilö itse esittäisi Digi- ja väestötietovirastolle selvityksensiitä, että pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Käytännössä kaikki toiseen yksikköönlausuntoa varten lähetetyistä saa lausunnon, joten kyse on ainakin aikuisten transpoliklinikoilla pelkästä muodollisuudesta. On tervetullut muutos, että uudessa lakiehdotuksessa ei enää edellytetä lääkärinlausuntoa siitä, että henkilö elää vastakkaisen sukupuolen mukaisessa sukupuoliroolissa, koska tässä roolissa elämisen todentaminen ei ole lääketieteellisesti mahdollista.”
Helsingin ja Uudenmaan Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi sekä lasten ja nuorten sairauksien toimialajohtaja Jari Petäjä kirjoittava asiantuntijalausunnossaan seuraavasti:
”Nykyisellään sukupuolidysforian hoitopolku sisältää hormonihoidon, joka voidaan aloittaa alle 18-vuotiaalle, mikäli nuorisopsykiatrit vahvistavat transsukupuolisuusdiagnoosin. Täten hormonikorvaushoito siis aloitettaisiin henkilölle, joka ei kuitenkaan lain mukaan voisi itse vahvistaa sukupuoltaan. Nuoren itsemääräämisoikeudelle ja psyykkiselle hyvinvoinnille sekä lasten oikeuksien toteutumiseksi on tärkeää, että hän voisi vahvistaa sukupuolensa halutessaan jo ennen täysi-ikäisyyttä.”
—
Näidenkin asiantuntijalausuntojen perusteella näen perusteltuna sen, luovutaan vaatimuksesta lääkärin lausunnolle ennen kuin täysikäisen henkilön sukupuolitieto muutetaan väestötietojärjestelmässä. Samalla näkisin, että lainsäädäntöä tulee jatkossa kehittää siihen suuntaan, että ne alaikäiset potilaat, jotka ovat transpoliklinikoiden asiakkaita ja joiden hoidot ovat jo menossa, voisivat vaihtaa juridisen sukupuolensa jo ennen täysi-ikäisyyttä. Jos lääketieteelliset hoidot ovat jo käynnissä, ei ole perusteltua syytä viivästyttää juridisen sukupuolen muuttamista väestötietojärjestelmässä.
”EDUSKUNNAN sosiaali- ja terveysvaliokunta päätti esittää, että valtioneuvoston tulee valmistella lakimuutoksia myös transsukupuolisten lasten ja nuorten itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.
Näin valiokunta halusi siitä huolimatta, että Lastenlääkäriyhdistyskin piti valiokunnalle antamassaan lausunnossa nuorten identiteettikehityksen kannalta hyvänä, ettei lakia sukupuolimerkinnän vahvistamisesta uloteta alaikäisiin.
Lääkäriliitto piti samoin ikärajaa oikeana ratkaisuna. Myös Psykiatriyhdistys muistutti lausunnossaan nuorten identiteetin keskeneräisyydestä.”
https://www.hs.fi/tiede/art-2000009348478.html
Kari,
StV ei pyytänyt valtioneuvostoa ulottamaan täsmälleen samaa lainsäädäntöä alaikäisiin vaan jatkamaan sen valmistelua, miten alaikäisten tarpeet huomioidaan parhaiten.
HUS nosti asiantuntijalausunnossaan esille tilanteita, joissa alaikäisen juridisen sukupuolen muuttaminen on perusteltua. Nyt käsittelyssä oleva lakimuutos jättää alaikäiset kategorisesti lain ulkopuolelle.
Näen tarpeen kartoittaa ne tilanteet, joissa alaikäisen juridisen sukupuolen muuttaminen väestötiedoissa on perusteltua ja täydentää lakia niiltä osin. Ratkaisun ei tarvitse olla samanlainen ilmoitusmenettely kuin täysikäisillä.