Ari

Teologisesti ottaen Luther pyrki ainoastaan päästä kirkon varsinaiseen keskukseen eli siis Kristuksen antamaan vanhurkauteen uskon kautta Jumalan armoon Kristuksessa turvautuen.

Toisin kuin lahkolaiset kuvittelevat, niin Luther ei pyrkinyt katolisuudesta poispäin, vaan tasan tarkkaan päin vastoin: syvällisen teologin keskeisen sanoman mukaista kirkon keskukseen kuuluvan evankeliumin keskusta kohti.

Valitettavasti tuon ajan Euroopan tilanne oli sellainen, että samaan aikaan, kun Turkin suurvalta uhkasi Eurooppaa jopa keisarin asuinkaupungin Wienen edustalle asti, myös eteläisen ja pohjoisen Euroopan valillä oli sekä poliittisia että taloudellisia vastakkainasetteluja.

Euroopan jakautuminen etelän ja pohjoisen välillä johtui kolmesta eri tekijästä: poliittisesta, taloudellisesta ja teologisesta vastakkainasettelusta. Mikään näistä ei olisi yksinään aiheuttanut jakaantumista. Onhan kautta aikojen ollut keskenään ristiriitaisia poliittisia pyrkimyksiä eikä se ole jakanut kirkon organisaatiota toisistaan erilleen. Kautta aikojen on myös eri kansojen välillä ollut taloudellista kilpailua tai ristiin meneviä intressejä, muttat nekään eivät ole jakaneet kirkkoja erilleen.

Otetaanpa esimerkiksi USA:n sisällissota, missä baptistien dominoiva etelä puolusti orjuutta, pohjoiset osavaltiot puolestaan vastustivat orjuutta. Tässäkään kysymys ei ollut uskonsodasta, vaan siitä, että näiden valtioiden taloudelliset edellytykset olivat erilaisia. Toisten talous oli orjuudesta riippuvaisempi kuin toisten.

Lutherin aikana Italiassakin oli samantapaisia teologisia ajatuksia esittäneitä oppineita, mutta koska nämä eivät muodostaneet sen paremmin taloudellista kuin poliittistakaan uhkaa, niin heitä vastaan eivät italialaiset vallanpitäjät reagoineet mitenkään.

Mitä tulee kirkon olemukseen ja Jumalan valtakunnan läsnäoloon maailmassamme niin aidon uskon lähtökohtana on Kristuksen ruumis eli kirkko. Kirkon viettämässä Herran pyhässä ehtoollisessa Kristus itse jakaa ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja luotavaksemme eli siis hän itse on reaalisesti läsnä pyhässä ateriassa.

Jumalan Totuuden tunteminen on elämää yhteydessä Kristukseen, osallistumista Kirkon eukaristisessa yhteisössä Hänen elämäänsä.

Tämä on yhteisen kristikunnan yhteinen tunnustus. Niinpä voimmekin panna tähän viittauksen erään merkittävän ortodoksiteologin sanoihin:

Serbialainen arkkimandriitta ja teologi Justin Popovitš (k. 1979) opettaa: “Se, joka uskoo Kristukseen, kasvaa Hänen jumalallisen totuutensa rajattomuudessa. Hän kasvaa koko olemuksellaan, mielellään, sydämellään ja sielullaan. Kristuksessa eletään olemalla totuudellisia rakkaudessa, ainoastaan siten kasvamme kaikin tavoin Hänessä. Näin kasvamme kaikkien pyhien ihmisten kanssa Kirkossa ja Kirkon kautta, koska muutoin ei voi kasvaa Kristuksessa.”

Ari

Noita kuvaamiasi lahkolaisten piirteitä Luther vastusti kuin ruttoa, joka turmelee kaiken elämän.

Tässä esimerkki Lutherin taistelusta niitä jumalattomia vastaan, jotka vastustivat kasteessa saatua Kristus-yhteyttä ja sitä pyhien yhteyttä vastaan, mikä kasteen välityksellä saadaan.

Pelkkää konnankoukkuilua ja Perkeleen ilveilyä onkin nykyisten hurmahenkiemme tapa pilkata kastetta: he hylkäävät sitä koskevan Jumalan sanan ja asetuksen eivätkä pidä kastetta minään muuna kuin kaivosta nostettuna vetenä. Sitten he vielä jaarittelevat näin: ”Miten kourallinen vettä muka sielua auttaisi?” Ystävä kallis, kenen sinä luulet pitävän vettä muuna kuin vetenä, jos kasteen kaksi osaa erotetaan toisistaan? Mutta miten sinä rohkenet tuolla tavoin käydä käsiksi Jumalan säädökseen ja repiä siitä irti sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa. ——

Kasteen voima, vaikutus, hyöty, hedelmä ja päämäärä on siinä, että se pelastaa. Eihän ketään sitä varten kasteta, että hänestä tulisi ruhtinas, vaan niin kuin sana kuuluu, että hän pelastuisi. Pelastuminen taas, kuten hyvin tiedämme, ei ole mitään muuta kuin vapautumista synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta, pääsy Kristuksen valtakuntaan ja iankaikkinen elämä hänen kanssaan. Tästä huomaat jälleen, miten kallisarvoisena kastetta on pidettävä, saammehan me siinä omaksemme sanoin kuvaamattoman suuren aarteen. Samoin tämä osoittaa hyvin, ettei kaste voi olla pelkkää tavallista vettä. Pelkkä vesi ei näet voisi saada tuollaista aikaan, vaan sen saa aikaan sana ja se, että Jumalan nimi on läsnä vedessä, kuten edellä on jo sanottu. Siellä, missä Jumalan nimi on, siellä on välttämättä myös elämä ja autuus. Siksi on oikein kutsua tätä vettä jumalalliseksi, pelastavaksi, voimalliseksi ja armoa tulvivaksi vedeksi. Se saa näet sanasta voiman olla ”uudestisyntymisen pesu”. Tällaista nimitystä Paavali (Tit. 3:5) siitä käyttää Titukselle osoitetun kirjeen kolmannessa luvussa.

Ari

Näitä jumalattomia olivat uudestikastajat, anabaptistit, joiden alkupäeräinen tarkoitus oli vain osoittaa mieltään esivaltaa vastaan, mutta josta juutalaisvainon takia 1518 viraltaan yliopiston vararehtorin virasta potkittu ja sitten myöhemmin talonpoikaiskapinan 1524-25 johtoon pyrkinyt Hubmeier edelleen kehitti oman keksintönsä mukaisen uudestikastajain opin vuosina 1525 – 1527 muuntelemalla raamatunlauseiden merkityksen aivan toisenlaiseksi, kuin mitä ne alkuperäisesti ovat tarkoittaneet. Kapinoinnin johtoon pyrkimisensä takia itse keisari julisti hänet etsintäkuulutetuksi. Kun hänet sitten saatiin kiinni, niin 10.3.1528 hän sai kuolemantuomion. Näin kuuluisa oli omana aikanaan sinun edustamasi kastekäsityksen keksijä Hubmeier esivaltaa vastaan kapinoinnissaan, että itse keisari kuulutti häntä koskevan etsintätouhun.

Ari

Kun Luther sai bullan, niin hänet vietiin Wartburgin linnaan turvaan. Siellä hän käytti nimeä Ritari Yrjö. Oli siinä ihmettelemistä toisilla ritareilla, miten suhtautua uuteen tulokkaaseen, joka näyttää täysin tottumattomalta ritarin varusteisiin, mutta jolle tulee postia monelta kuninkaalta ja ruhtinaalta eri puolista Eurooppaa. Varmaankin siinä on miettimistä, että mitkä ovat ne ritarin ansiot, joilla moiseen asemaan on päässyt heidän keskuudessaan majaileva ritari.

Tuohon aikaan Lutherin työpäivän pituus oli lyhimmillään 12 tunnin työrumpeamia. Sen hän käytti syvälliseen tutkimukseen ja kirjoittamiseen. Tuona Wartburgin aikana valmistui uusi saksankielinen käännös Uudesta testamentista. Tämä käännös oli järjestyksessään noin 70. nykyisin tunnetuista saksannoksista, mutta sen taso oli niin hyvä, että 1900 -luvullakin tuota nykyisin puoli vuosituhatta vuotta vanhaa käännöstä on käytetty ahkerammin kuin muita käännöksiä.

Oletko tullut ajatelleeksi että Trenton kokous 1500 -luvulla lähti liikkeelle Lutherin tekemän aloitteen perusteella, mutta se toteutui vasta niin myöhään, että Lutherin ajattelema hyöty kristikunnan läntisen haaran koossa pitämiseksi ei enää päässyt toteutumaan, vaan sitä ennen jo kehityksen poliittiset ja taloudelliset tekijät yhdistettyinä etelän ja pohjoisen erilaisiin painotuksiin teologian alalla saivatkin tuloksekseen, että yhtenäisen lännen kristikunnan tilalle tulikin vain teologisesti syventynyt kuilu näiden kahden osapuolen välille.

Reformaatio meni myös roomalais-katolisen puolella läpi koko kirkon. Mutta sen suunta kulki eri taholle. Siksi sitä on nimitetty vastauskonpuhdistukseksi. Sen jälkeen useat aikaisemmista epäkohdista oli saatu korjattua, mutta etelän ja pohjoisen välistä kuilua ei noilla toimilla saatu korjattua.

Sen sijaan katolinen kirkko alkoi aivan erinomaisen lähetystyön tekemisen eri puolilla maailmaa Filippiineiltä ja Kiinasta aina Etelä-Amerikkaan ja Afrikkaan asti. Tästä puolestaan seurasi vuosisatojen aikana se, että nykyisin katolinen kirkko on enemmän kuin puolet koko maailman kaikista Kristukseen uskovista.

Kun vertaa Wittenbergin yliopiston raamatunselityksen professorin Lutherin taituruutta ja vaikutusta oman aikansa teologiseen elämään koko Euroopassa niin hämmästellen olen ihmetellyt, miten kaltaisesi vähäoppinen ihminen saattaakaan kuvitella voivansa arvioida yhtä kaikkien aikojen etevimmän oppineen tuotannon tasoa.