Mikä on teologille tarpeellista?

Raamatun Sanaan voi aina luottaa. Kannattaa ottaa huomioon, mitä Raamattu sanoo itsestään. Tässä on muutama keskeinen kohta tähän liittyen. ”Jokainen Jumalan sana on taattu” (Sananlaskut 30:5). Vapahtajamme Jeesus toteaa: ”Sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:7). Psalminkirjoittaja samoin jopa: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus” (Psalmit 119:160) sekä: ”Sinun sanasi on minun jalkaini (jalkojeni) lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Psalmit 119:105) että ”Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua.” (Psalmit 12:7)

Teologisessa tiedekunnassa, (esim. Helsingin yliopiston), vieläkin arvostetaan eniten teologeja, jotka operoivat pääasiassa järjen varassa. Tietysti opettajien joukossa on myös niitä, joille Pyhä Henki avaa tien Raamatun oikeaan ymmärtämiseen. Järkeä, oivaltamista ja loogista päättelyä tarvitaan, mutta niiden pitää pysyä rengin ja palvelijan ei isännän roolissa.

Raamattu on Jumalan suoraa puhetta meille! Siksi voimme sen äärellä sanoa ja rukoilla nuoren profeetta Samuelin tavoin: ”Puhu, Herra, palvelijasi kuulee.” (1. Sam. 3:9,10) Kovia kokenut Job puolestaan pyytää Jumalalta, niin kuin meidänkin kannattaa pyytää: ”Kuule siis, niin minä puhun: minä kysyn, opeta sinä minua.” (Job 42:4)

Ja Jumala todella vastaa! Mutta monille teologeille voi käydä niin, että Raamatun lukeminen jää vähemmälle kuin esimerkiksi ennen tiedekuntaan tulemista, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin. Tulee niin paljon muuta luettavaa ja tekemistä, ettei ehdi tai jaksa tutkia Raamattua tarpeeksi.

Eräässä vanhassa sarjakuvatraktaatissa pidetään sopivana määränä kristitylle kymmentä lukua päivässä. Se on siis aika urakka! Mutta varmaankin luku tai kaksi on sopivampi annos. Ja ei kannata tuntea syyllisyyttä, jos jonakin päivänä ei tule luettua lainkaan!

Kuolematonta sieluamme ja henkeämme ravitsee myös jumalanpalveluksessa käynti ja varsinkin ehtoolliselle osallistuminen. Raamatun mukaan siinä saadaan Jeesuksen tosi ruumis ja veri nautittavaksi. Apostoli Paavali toteaa: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen.” (1. Kor. 10:16) Huomaa tässä sana ”osallisuus”! Me luterilaiset emme katolilaisten tapaan usko sinänsä ehtoollisaineiden täydellistä olemuksenkin muuttumista, koska viini maistuu edelleen viiniltä ja leipä leivältä. Ja silti Kristus on todellisesti läsnä yhtyneenä salatulla tavalla ehtoollisaineissa.

Luther tiivistää mestarillisesti ehtoollisen sisällön ja hyödyn Vähässä katekismuksessa: ”Nimittäin että meille annetaan näillä sanoilla (teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi) tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus. Sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.” Tietenkin tämä sana: ”teidän edestänne” tulee vastaanottaa uskolla. Eiköhän näillä eväillä ”reissumies”, joka myös teologi on, pärjää!

Matka vie kohti taivasta. Ohjatkaamme, neuvokaamme ja auttakaamme toisiakin tälle tielle ja tiellä. Tämä tapahtuu pitämällä esillä lakia ja ennen kaikkea evankeliumia ja tekemällä uskon vaikuttamia rakkauden tekoja. ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” (Gal. 5:6) (Uusi Raamatunkäännös kääntää virheellisesti tämän kohdan: ”rakkautena vaikuttava usko”.) Usko ei siis MUUTU rakkaudeksi, vaan vaikuttaa rakkauden KAUTTA.

Lopuksi Lutherin yhä ajankohtainen luonnehdinta papin ja saarnaajan tehtävästä: ”Ottakaa siis tämä huomioonne, te seurakunnanpaimenet ja saarnaajat! Meidän virkamme on nyt muuttunut toiseksi kuin se oli paavin alaisuudessa oltaessa: siitä on tullut vakava ja autuuttatuova virka, ja sen tähden se nyt aiheuttaa paljon vaivaa ja työtä, ikävyyksiä ja kiusauksia ja päälle päätteeksi varsin vähän palkkaa ja kiitollisuutta maailman taholta. Mutta Kristus itse on oleva palkkanamme, jos uskollisesti työskentelemme. Kaiken armon Isä auttakoon meitä tähän! Hänelle olkoon ylistys ja kiitos iankaikkisesti Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.” (Vähä katekismus, s. 292. Tunnustuskirjat, vuoden 1948 painos)

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli

39 KOMMENTIT

  1. Jumala on meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet. Room. 5:11.

    Kaikki, mitä Jeesuksesta luemme, kaikki mitä hän on tehnyt ja kärsinyt, kaikki on MEIDÄN edestämme. Monta voimallisesti puoleensa vetävää sanaa löydämme tuosta rakkaasta kirjasta, Raamatusta, kuten esimerkiksi tämän: ”Se on täytetty.” Mutta ellei olisi sanoja ”meidän edestämme”, niin olisi tuo muu vähän puoleensa vetävää – ei siitä ainakaan olisi lohdutukseksi. Niinpä niin, olemme varmaan yksimielisiä siitä, että sanat ”meidän edestämme” ovat ratkaisevia, kun on pelastuksestamme kysymys, ja ettei ilman niitä mitään tosi uskoa voi syntyä syntisraukan sydämessä. Mutta nyt: lukiessamme Jeesuksen syntymästä ja viattomuudesta tulevat sanat ”meidän edestämme” ja tekevät hänet meidän Vapahtajaksemme; lukiessamme Jeesuksen täydellisestä lain kuuliaisuudesta tulevat sanat ”meidän edestämme” ja pudistavat näidenkin Vapahtajan tekojen hedelmät syliimme. Lukiessamme hänen kärsimisestään ja kuolemastaan tulevat sanat ”meidän edestämme” ja viittaavat meidän syntiuhriimme ja meidän puhdistukseemme synneistä; lukiessamme hänen ylösnousemisestaan kuolleista tulevat silloinkin nuo suloiset sanat ”meidän edestämme” ja tekevät tämän ihanan voiton meidän omaksemme. Niin, sanat ”meille” ja ”meidän edestämme” ovat kirkkaasti loistavia tähtiä armotaivaalla. Ja nämä tähdet eivät milloinkaan sammu. Ja niin kauan kuin ne loistavat, saamme me elää ja uskoa. Älä sitä koskaan unohda!

    G. Törn, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.

  2. Mitä tässä on kirjoitettu vanhurskauttamisesta, sen voisi pääasiassa supistaa kolmeen lyhyeen lauseeseen:
    Jumala hyväksyy Poikansa lunastuksen maailman syntien maksuksi.
    Jumala hyväksyy taivaaseensa ihmisen, joka uskoo Pojan sovitukseen.
    Jumala hyväksyy ne työt, joita sovitusarmo uskovassa vaikuttaa.

    H. J. Pätiälä ja P. J. I. Kurvinen, Raamatullinen uskonoppi, s. 105, Concordia ry, 2021.

  3. Opi siis mahdollisimman selvästi käsittämään tämä uskonkohta! Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat noilla sanoilla: ”Minä uskon Pyhään Henkeen”, sinä osaat sitten vastata: ”Minä uskon, että Pyhä Henki nimensä mukaisesti tekee minut pyhäksi”. Mutta millä hän tätä toteuttaa ja mitä tapaa ja keinoja hän siinä käyttää?” Me vastaamme: ”Kristillistä seurakuntaa, syntien anteeksiantamusta, ruumiin ylösnousemusta ja iankaikkista elämää.” Pyhällä Hengellä on näet ensiksi maailmassa erikoinen seurakunta. Tämä on se äiti, joka synnyttää ja kantaa jokaisen kristityn Jumalan sanalla. Tätä sanaa hän ilmoittaa ja harjoittaa ja hän valaisee ja sytyttää sydämet, niin että ne sen käsittävät, omistavat, siinä riippuvat ja pysyvät.

    Tunnustuskirjat, s. 366, SLEY, 1948.

  4. Eräässä Wittenbergissä 1522 pitämistään merkittävistä Invocavit-saarnoista Luther sanoi, kun yli-innokkaat hurmahenget halusivat edistää evankeliumin asiaa voimakeinoin: ”Älkää tehkö niin, sillä minulla ei ole vallassani eikä käsissäni ihmisten sydämiä, niin kuin savi savenvalajalla, niin että voisin niille tehdä oman mielihaluni mukaan. En voi päästä pitemmälle kuin korviin saakka, sydämeen en voi päästä. Koska en voi vuodattaa uskoa sydämeen, en voi enkä myös saa ketään siihen pakottaa enkä vaatia, sillä sen tekee yksin Jumala ja vaikuttaa, että hän elää edeltä käsin sydämessä. Sen vuoksi meidän on jätettävä sana vapaaksi eikä lisättävä sitä omalla teollamme. Meillä on ius verbi (puhumisen oikeus) mutta ei executionem (toimeenpanemisen oikeutta). Meidän tulee saarnata sanaa, mutta seuraukset on jätettävä Jumalan varaan” (Valitut teokset III, 1959, s. 378).

    Carl Fr. Wislöff, Tätä Luther opetti, s. 231, Suomen Raamattuopiston Kustannus Oy, Kauniainen, 1985.

  5. Mutta kun Paavali sanoo, Room. 8:24, ”Me olemme toivossa pelastetut”, tarkoittaa hän, että meillä jo on autuus, vaikkei se vielä loista kunniassaan heikon luontomme tähden, joka ei voi kestää niin suurta ja ilmeistä kunniaa tässä elämässä.

    Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 191, SLEY, 1925.

  6. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omiani. Joh. 7:17

    Ei paljolla ajattelemisella, vaan ainoastaan astumalla sille tielle, joka johtaa valon asunnolle, voi tulla vakuuttuneeksi Jumalan sanan totuudesta. Totuus on luottamuksella omaksuttava, ja silloin se epäilemättä itse paljastaa syvän järjenmukaisuutensa. Yhtä oikein kuin kauniisti eräs suurmies sanoo: ”Maalliset asiat täytyy tuntea, ennen kuin niitä voi rakastaa, mutta taivaallisia asioita täytyy rakastaa, ennen kuin ne voi tuntea.”

    Friedrich Wilhelm Krummacher, Armoa armosta, tämän päivän teksti, SLEY, 1966.

  7. Herra Jumala! anna meille aina sinun Henkes, että me sitä taitaisimme ajatella ja tehdä, kuin oikia on, että me, jotka emme taida ilman sinutta olla, eläisimme myös sinun pyhän mieles jälkeen. Sinun Poikas Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. Amen.

    Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 566, Raumalla 1963.

  8. llmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan. Jes. 52:3

    Kun Jeesus kuoli, oli koko ihmissuvun koko syntivelka täysin maksettu ja sovitettu. Ei ainoakaan synti, joka on tehty tai tullaan tekemään, ole tässä Jeesuksen kuolemassa jäänyt lukuun ottamatta. Se on totuus, joka pysyy iankaikkisesti, että käsikirjoitus on naulittu Kristuksen ristiin. (Kol. 2:14, 1. Piet. 2:24) Velkakirja ei ole enää voimassa, sillä Jeesus on täydellisesti maksanut koko syntivelan meidän sijastamme, joten lailla ei enää ole ihmiseltä mitään vaadittavaa, kun hän laista pakenee armoon ja uskossa kietoutuu Kristuksen vanhurskauteen.

    Julius Engström (1863-1942), Armoa armosta, s. 235, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.

Rantanen Mika
Rantanen Mika
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.