Menneinä vuosikymmeninä kyseltiin varsinkin herätysliikepiireissä uskon perään ja usein myös suoraan kysyttiin toisilta oletko uskossa . Sitten tuli korostus henkilökohtaisen uskon omistamisesta , mutta tänä aikana kysellään usein ja varsinkin vedotaan rakkauteen kun tahdotaan puolustella omia näkemyksiä tai arviodaan muita tai uskonnollisia piirejä .
Kristillisessä mielessä usko ja rakkaus kuuluu erottamattomasti yhteen , koska Jumala on rakkaus ja molemmat on vuodatettu kasteessa ihmisen sydämeen .
”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”
Molemmissa ”kyselyissä” uskon tai rakkauden perään on mielestäni usein katse ihmisessä ; onko sinulla , onko minulla uskoa tai rakkautta joka ei nouse apostolien opetuksista eikä raamatun muista opetuksista , eikä varsinkaan meidän tehtävä ole ”punnita ”toisen uskoa tai rakkautta .
Katse uskonalkajaan ja oppia evankeliumin kautta tuntemaan Kristusta enemmän on keskeisin oppi raamatussa .
Kolmas kyselyn aihe kristillisyydessä on teot, joiden kautta tahdotaan määritellä oikea elävä usko . Ja tekoihin ihminen luontaisesti pyrkiikin , kun ihmisellä on tarve ansioitua , lahja on vaikea omistaa joka tekee yksinkertaisesta uskosta monesti niin monimutkaista ihmisen elämässä . Se vaan ei ihmiselle sovi kovin hyvin että Jumala on tehnyt kaiken ihmisen hyväksi pelastuakseen kadotukselta kun ihminen tiedostaa oman syntisyytensä ja ansiottomuuden .
Teoista puhutaan ja niitä etsitään , mutta teotkin ovat edeltäpäin valmistettu ,että me niissä vaeltaisimme , joka ei sovi meidän inhimmilliseen järkeemme .
Etsimällä Jumalan vanhurskautta eli Kristusta , löytyy kaikki ja kaikki annetaan lahjaksi ja johdatetaan .
Kristuksen ruumiin osallisuudessa on kätketty meidän elämämme ja tehtävämme , tekomme, kun tahdomme pysyä siinä Jumalan jatkuvan armon ja anteeksiantamuksen alla . Kristus on aina suurempi ja tahtoo aina suuremmaksi tulla meille ja se tie on enenevää synnin ja armon tuntemista ja meidän osamme tulla pienemmäksi . Pienemmäksi meidän ei tarvitse myöskään pyrkiä , vaan Jumala senkin tekee kun pysymme armahdettavina ja tahdomme tunnustaa syntimme .
Lopulta vaikeaksi ihminen tekee tien itselleen , kun helpompaa vedota uskossa kaikkeen muuhun paitsi tuoda oma itsensä ja se pahuus Jumalalle joka meissä jokaisessa on.
Meillä vaan ei ole itsessämme mitään tekoja , rakkautta tai uskoa omasta takaa näyttää Jumalalle , mutta olemme ymmärtäneet uskon sisällön kun voimme sanoa kuten Paavali : en elä enää minä vaan Kristus minussa .
Totuudessa vaeltamiseen meidät on kutsuttu , joka ei näyttäydy mitenkään nousujohteiselta elämältä maallisella mittatikulla mitattuna .
Synti ei ole lopulta meidän ongelmamme koska syntimme on sovitettu jo , vaan niiden salaaminen , joka on meille luontaista perisynnin palkkana saatu ominaisuus . Syntinsä tunnustaja saa kuitenkin evankeliumin kautta omistaa ihmeellisen ilon ja rauhan Jumalan lapseudessa . Suomalainenkin kristillisyys on kyllästetty ihmisten ajatuksilla saada parempaa kristillisyyttä , joku rakentaa yhteisöllisyyttä ja keksii uusia tapoja siihen tai ottaa mallia suuresta maailmasta , joku uskoo herätyksen muuttavan kaiken ja saavan suurien kokemuksien kautta voimaa elämään pahuutta vastaan , joku pyrkii laventamaan Jumalan sanaa rakkauden nimissä ja uudistavansa ja päivittävänsä Jumalan ilmoituksen , mutta harvemmin kysellään missä minä voin kohdata Kristuksen ? Kristus on siellä missä hän on luvannut olla ja varmasti konteksti auttaa näkemään , tuntemaan ja kokemaan tämän . Luterilainen selvä oppi on että Kristus kohdataan sanassa ja armonvälineissä ja siellä pyhien yhteydessä jossa Kristus hallitsee rakkaudella , jossa saarnastuoli ja alttari on varjeltu harhaopeilta . Samalla seurakunta on avoin ja sinne kutsutaan ihmisiä ilman kyselyjä missä olet rypenyt tai oletko uskossa , annetaan Jumalan sanan tehdä se tehtävä joka sille kuuluu .
Rakkaudelle on ominaista kaksisuuntaisuus, rakkaus kaipaa vastarakkautta. Kristityn ainoa tapa osoittaa Jumalalle vastarakkautta on rakastaa lähimmäisiään. ”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. – Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” – – – Toinen rakkauden piirre on uhrautuminen, omasta luopuminen toisen hyväksi. Niinpä rakkauden tekojen suorittaminen jonkin ansion toivossa ei ole aitoa rakkautta. ”Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.”
”Niinpä rakkauden tekojen suorittaminen jonkin ansion toivossa ei ole aitoa rakkautta.” Mistä aito rakkaus syntyy?
Se joka on saanut kokea rakkautta, tahtoo rakastaa muita ja suurinta on kokea Jumalan rakkautta joka motivoi ihmisiä jopa jättämään mukavan elämän ja antamaan itsensä täysin Jumalan käyttöön .
Kiitos, kun vastasit Kosti Vasumäelle. Hänellä taitaa olla vielä paljon opittavaa rakkaudesta.
Kiitän vastauksestasi Timolle Martti Pentti. ”Kristuksessa Jeesuksessa ei ympärileikkaus mahda mitään, eikä esinahkakaan, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Eikä usko vaikuta vasta rakkaudeksi muuttuneena. Hänellä taitaa olla vielä paljon opittavaa uskosta.
”Eikä usko vaikuta vasta rakkaudeksi muuttuneena.” Ei usko muutu rakkaudeksi eikä rakkaus uskoksi. Ei mieli muutu luonnoksi eikä luonto mieleksi.
Timo,
Jumala on Rakkaus ja kaikki on Armoa eli Jumalan hyvyyttä. Jokainen hyvä anti tulee Ylhäältä.
Tähän taivaalliseen hyvyyteen, armoon, rakkauteen ihminen syntyy, vt. Jeesuksen sanat, koskien lasten osaa, ”Sillä senkaltaisten on taivasten Valtakunta.
Taivaaseen ei muljahdeta noudattaen iskulausetta, ”ihminen vivain vastustaa Jumalaa.”
Taivaasta ei myöskään muljahdeta pois, vaan se on prosessi lapsuudenuskon, otollisesta tilasta pois liukumisesta. Siksi Jeesuskin 12-vuotiaana sanoi, että ”minun pitää siellä olla mitkä minun Isäni ovat”.
Näin minäkin ikäänkuin sanoin samassa ikäluokassa, ja aloitin omakohtaisen matkani Jeesus-tiellä.
Meidän eromme ihmiseksi syntyneen Jeesukseen on se, että Jeesus voitti taistelun kiusauksissa, mutta minä en, mutta sain armon nousta, kun tunnustin lankeemukseni Jumalalle.
Timo
Kiitos blogistasi!
1. Joh.
4:8 Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.
4:16 Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Luuk7:47
7:47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.”
Opimme tuntemaan hänet syntien anteeksisaamisen kautta yhä enemmän – se on ihmeellinen tie , mutta totuuden tie , jossa me vähenemme ja hän saa kasvaa .
Kiitos Matias palautteesta!
Voiko parempaa neuvoa antaa , minkä Paavali antoi nuorelle Timoteukselle vähän ennen kuolemaansa :
Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (2. Tim. 2:1).
Että kääntyä aina uudestaan Jeesuksen puoleen ja viedä synnit , murheet kiitoksen kanssa hänelle .
Timon siteerama Raamatun kohta on hyvä;
” Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”( Ef 2: 10)
Tämä kohta ei tarkoita mekaanista kohtaloa tai sitä, että ihmisen jokainen askel olisi ennalta määrätty ja vapaus viety. Kuten totesitkin, inhimillinen järki törmää tässä usein predestinaation eli ennaltamääräämisen ongelmaan.
Jumala on ”edeltäpäin valmistanut” hyvät teot siinä mielessä, että Hän on luonut maailmanjärjestyksen, mahdollisuudet ja tilaisuudet hyvän tekemiseen. Hyvät teot ovat Jumalan armoa ja Hänen Tahtonsa ilmentymää.
Jumala ei kuitenkaan pakota ihmistä vaeltamaan näissä teoissa. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mikä sisältää aidon vapaan tahdon. Jumala valmistaa ”polun” tai ”pöydän”, mutta ihmisen on omalla tahdollaan ja kilvoituksellaan suostuttava astumaan sille. Se on synergiaa.
Eli Jumala on valmistanut hyvän elämän raamit, tilaisuudet ja voiman (armonsa) hyvän tekemiseen. Ihminen taas vastaa tähän kutsuun omalla vapaalla tahdollaan. Hyvät teot ovat siten Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa Jumala antaa teolle sisällön ja voiman, ja ihminen antaa siihen suostumuksensa ja jalkansa vaeltaakseen siinä.🙂
Samille ; että Kristus elää uskovassa ilmenee ihmisessä että hän vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä , mutta on toki tahdonvallan asioita ja samaan aikaan ja kun synti asuu meissä ja me ei tehdä sitä mitä tahdomme vaan teemme sitä mitä emme tahdo . Tietysti tämä näyttäytyy ristiriitaiselta , mutta sitähän kristityn elämä on , että kaksi sotii aina meissä . Armosta Jumala vaikuttaa meissä ja meidän kautta sitä hyvää Jumalan tahtoa ja sitten välillä synnin olemus näkyy meissä . Esimerkkejä varmaan kaikilla on omasta elämästä pilvin pimein . Välillä voi olla Herran käytössä ihmeellisesti ja usein vieläpä silloin kun kokee itsensä heikoksi ja kohta voi käyttäytyä lähimmäisiä kohtaan niin että voisi ajatella että puseron alla on enemmän piru kuin Jumalan lapsi . Tämä on meidän todellisuutta ja siksi tarvitse jatkuvasti kääntymistä Jumalan puoleen ja tulla armahdettaviksi . Tietysti elämän olosuhteet vaikuttavat meihin paljon ja tarvitsemme suorastaan painona meidän elämään , ristinkantamista että pysymme tiellä ja tulemme aina Kristusta tarvitseviksi . Joka lihassa kärsii se synnissä lakkaa on yksi tie Jumalan lapsille annettu pysymään kiinni Kristuksessa . Riisumisen tie on Jumalan lapsille varattu ja siitä on todisteena monet pyhät jotka ovat ennen meitä menneet isnakaikkisuuteen. Sankarin ja hyvän ihmisen viitta riisutaan jo alkutaipaleella pois .
Raamatunlausekisassa voittaa se, joka osuu ytimeen. Mutta sinne osuu kyllä ilman kilpailua. Ihan arkielämässä.