Konservatiivien ja liberaalien yllä vallitsee kaksi totuutta 

Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta . 

Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;

Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta

Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä  on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna . 

Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :

Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon”  evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/

241 KOMMENTIT

  1. Timo, esiin nostamasi raamatunkohdat ovat juuri niitä tekstejä, joiden valossa kristityt ovat vuosisatoja pohtineet ihmisen suhdetta syntiin.
    ​Kun ortodoksinen teologia vastaa tähän kysymykseen, se ei kiellä Raamattua, vaan lukee näitä samoja jakeita hieman eri painotuksilla kuin mihin läntisessä (erityisesti protestanttisessa ja katolisessa) perinteessä on totuttu.

    1. Perisynti vs. esi-isien synti (Room. 5 ja Ps. 51)
    ​Suurin ero läntisen ja itäisen (ortodoksisen) teologian välillä liittyy siihen, mitä Aadamin lankeemuksesta seurasi.

    ​Läntinen näkemys (perisynti): Ihminen perii Aadamilta sekä synnin syyllisyyden että turmeltuneen luonnon. Tämän vuoksi ihminen syntyy maailmaan valmiiksi syyllisenä ja tuomittuna.

    ​Ortodoksinen näkemys (esi-isien synti): Ihminen ei peri Aadamin henkilökohtaista syyllisyyttä, vaan lankeemuksen seuraukset: kuolevaisuuden, alttiuden sairauksille ja taipumuksen syntiin.

    Sitten kun psalmissa 51 sanotaan ”äitini on minut synnissä siittänyt”, ortodoksinen raamatunselitys ei näe tätä siten, että vastasyntynyt vauva olisi tehnyt syntiä tai olisi syyllinen. Se tarkoittaa, että lapsi syntyy maailmaan, joka on jo valmiiksi synnin ja kuoleman vallassa. Ihminen on biologisesta alusta alkaen alistettu kuolevaisuudelle, mikä synnyttää meissä pelkoa ja itsekkyyttä, jotka puolestaan johtavat synnin tekemiseen.

    2. ”Ei ole ketään vanhurskasta” (Room. 3)
    ​Ortodoksinen teologia on täysin samaa mieltä Roomalaiskirjeen 3. luvun kanssa: omassa varassaan, erossa Jumalasta, kukaan ihminen ei ole vanhurskas eikä synnitön. Kaikki tarvitsevat Pelastajaa.

    Roomalaiskirjeen 7. luvun kuvaus läntisessä teologisessa perinteessä – erityisesti Augustinuksesta alkaen ja myöhemmin uskonpuhdistuksessa (kuten Lutherilla ja Calvinilla) – tämä jae on usein nähty todisteena ihmisluonnon täydellisestä turmeltumisesta (total depravity). Sen mukaan lankeemus turmeli ihmisen tahdon ja järjen niin syvästi, ettei ihmisessä ole enää mitään vapaata kykyä suuntautua kohti hyvää ilman, että Jumala vaikuttaa sen yksinpuolisesti.

    Ortodoksinen kirkko taas ei käytä ihmisluonnosta termiä täydellisesti turmeltunut, vaan pikemminkin haavoittunut tai sairastunut.

    ​Kun Paavali sanoo, ettei hänen lihassaan tai turmeltuneessa luonnossaan (kreik. sarx, σάρξ) asu mitään hyvää, ortodoksinen eksegeesi ei ymmärrä sanaa ”liha” ihmisen biologisena kehona tai Jumalan luomana perusluontona. Jumalan luoma ihmisluonto on pohjimmiltaan hyvä, koska Jumala loi sen omaksi kuvakseen.

    ​Sen sijaan ”Liha” tarkoittaa tässä langennutta tilaa – sitä vääristymää, jossa ihmisen halut, intohimot ja pelot ohjaavat häntä Jumalan tahdon sijasta. Ihminen on kuin hieno instrumentti, joka on mennyt epävireeseen.

    Huomaa Timo, mitä Paavali jakeessa sanoo: ”sitä pahaa, jota en tahdo, minä teen.”Ortodoksiset isät (kuten Johannes Krysostomos) kiinnittävät huomiota juuri tähän tahtomiseen. Jos ihminen olisi täydellisesti turmeltunut ja hänen tahtonsa olisi pelkkää pahuutta, hän ei tuntisi tällaista sisäistä ristiriitaa. Hän tekisi pahaa ilman omantunnonvaivoja. Se, että ihminen haluaa tehdä hyvää (vaikka epäonnistuukin toteutuksessa), osoittaa, että ihmisessä on yhä jäljellä Jumalan kuva ja vapaa tahto.

    Tämä nyt tällä erää riittää.

    • Timo, luterilaisuus kantaa mukanaan katolista taakkaa, sekä omaa tulkintaa Raamatusta. Roomalais-Katollisesta kirkosta eronneet luterilaiset nuoret teologit siirsivät katolisia käsityksiä omaan oppiinsa. Edes sinä et voi sille mitään.

      Katolisella ja luterilaisella perisyntikäsityksellä on hyvin paljon yhteistä, sillä molemmat pohjautuvat samaan läntisen kirkon perinteeseen ja erityisesti kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) teologiaan. Näin se jako menee.

      Mukava vaihtaa ajatuksia🙂

    • Ekskurssi 5: Tahdonvapaus varhaisessa juutalaisuudessa ja UT:ssa.

      Tämö ekskurssi löytyy Antti Laaton Vanhan testamentin selitys Raamatusta 1 osa, sivut 838-841.

  2. Meidän on erottettava eri tekstien painoarvo toisistaan ja jos annetaan Herran apostolien opetuksille se pääpaino kun me uskomme sen olevan Herramme sanaa .
    Näyttää että tekstit on selviä mutta tulkitset ne sillalailla että ne eivät yhdy Raamatun kokonaiseen ilmoitukseen ja mielestäni tulkitset selvät Raamatun sanat väärin .
    Koen että silotat noita kohtia kun Paavali esim . julistaa kaikki syntisiksi eikä siinä ole noita ehtoja mitä kirjoitat .
    Oliko Daavid poikkeus;
    Minä olen syntinen jo syntyessäni, äitini on minut synnissä siittänyt.”
    Onko evoluutio vai mitä puhdistanut tämän päivän lapset synnistä ?
    Miten nuo filosofiset ajatukset tai ajattelijat voivat selittää sanaa kaikki? Joka kuvaa kaikkia ihmisiä ja myös syntyviä , kun ensin tuli synti ja sen seurauksena kuolema ja ero Jumalasta . Mistä Jumala pelastaa lapsen kasteessa ? Kristus voitti synnin perkeleen ja kuoleman ja se on täytetty lapsen puolesta kastehetkellä . Nyt esität Kristuksen täydellistä sovitustyötä osittaisena lapsen kohdalla . Jos selität sen että kun lapsi tekee syntiä niin silloin toteutuu vasta syntien anteeksiantamus kasteessa niin se on harhaoppia , Kristuksen uhri ja sovitustyö kertakaikkisesti tehty kaikkien puolesta ja se lahjoitetaan kasteessa .
    Kaikki sana esiintyy useammassa kohdassa ja voidaanko me sallia jonkun filosofi- teologin opetuksien ohittavat profeettojen ja apostolien sanat ?

  3. Tässä on juuri sama kuin armonkäsityksessä kun ensin myönnetään että pelastumme armosta ja lisäosa ja armon yhteistyössä .
    Eikö tuo osoita miten virheellistä on puhua armosta joka on täysin ja puhtaasti vain ja ainostaan Jumalan lahjaa ja rakkautta . Armosta pelastettu ja piste. Mitä se armo on ordodokseille ?

  4. Kyllä minä luen ja olen hiukan ymmälläni kun tuntuu että nuo raamatunkohdat on niin selviä ja yhtenäisiä , mutta sinulta löytyy tulkintoja raamatun ulkopuolelta .
    Ymmärrän että ordodoksiteologia on hyvin erilaista jo suhteessa Raamatun sanaa kohtaan . Ja ymmärrän hyvin sen kun joskus kirjoitit pitkästä tiestä ordodoksisuuteen . Minusta tuntuisi erittäin vaikealta kohdata näitä kohtia ja tulkinta ne erilailla kuin on ilmoitettu ja siihen liittyy juuri ihmiskuva ja Jumalakuva . Jumalan tarkoittama ihminen särkyi vanhassa Aadamissa ja Kristus on se kuva jollainen ihminen oli tarkoitettu ilman syntiinlankeemusta . Aadamilla ja Eevalla oli hallintavaltaa ennen lankeemusta ja se meni rikki eikä korjaannu täällä ajassa , kuin Kristusessa meillä on lupaus sinetöitynä siitä lopullisesta muutoksesta vasta ylösnousemusruumiissa .Ja ajattelen että kaiken tulkintojen myötä Kristus- kuva pienenee ja ihmiskuva näyttäytyy todellisuutta suurempana ja parempana . Se kuva mikä piirtyy Raamatusta kokonaisuudessa piirtyy Jumalasta on paljon suurempi ja rakastavampi jota emme käsitä edes niin suurena mitä hän on ja häntä emme voi tutkia filosofian kautta vaan se kirkastuu kärsimyksissä ja meidän heikkoudessa ja syntisyydessä ja silloin kirkastuu myös armo . Tunnen suurta allergisuutta siihen että ihminen nostetaan ja määritellään Jumalan edessä suureksi, kunnia ja ylistys nousee yksin hänelle . En tiedä ymmärrätkö mitä yritän sanoa , mutta en halua lähteä tulkitsemaan ja etsimään Raamatun ulkopuolisia lähteitä näissä asioissa mitä edellä käyty kun ne ei muuta ilmoitusta , päinvastoin noita tukevia kohtia kyllä löytyy . Jos Raamattu ilmoittaa että me kannamme kaikki asuvaista syntiä syntymästä kuolemaan ja siitä Kristus tuli meidät pelastamaan ja asumaan meidän savimajaan henkensä kautta , niin se ei muutu ja siinä todellisuudessa elämme . Psykologinen ja filosofinen ajattelu on inhimmillistä ja siitä puuttuu hengellinen ulottuvuus joka lopulta uskossa näyttäytyy todelliselta ja myös ihmisjärkeen yhtyvänä ja sen saamme uskos vaan . Ei kukaan tuskin kiellä suden pennun suloisuutta ja siitä ei tule susi sitten vasta kun raatelee lampaita vaan se on susi jo syntymästä lähtien ja kun katsomme sen pennun viattomuutta ilman todellisuutta niin sitä ei uskaltaisi jättää lapsenvahdiksi jos olisi elättinä ja lähteä töihin .

    • Timo G. Tässä kannattaa huomata vielä pari näkökohtaa. Kun me luterilaiset viittaamme raamatunlauseisiin, meillä on niistä oma, vakiintunut esiymmärryksemme, jota pidämme itsestään selvänä. Ortodokseilla on niistä omansa, samalla kun he korostavat Vanhan kirkon itäisiä isiä ja omia arvostettuja auktoriteettejaan. Tästä syystä on hyvä pysähtyä sen ääreen, miksi näin on ja mikä meitä kuitenkin yhdistää.

      Me puolustamme ”sola scripturaa” ja ortodoksit sekä roomalaiskatoliset kiistävät sen pontevasti.

      Minusta Sami P on valitettavasti omaksunut yhden ortodoksisessa kirkossa vallitsevan suuntauksen poleemiset näkemykset: Ortodoksinen kirkko on se oikea ja alkuperäinen, josta katolinen kirkko on lahkoutunut ja katolisesta kirkosta edelleen luterilaiset, reformoidut ja muut protestanttiset ryhmät. Olemme siis lahko 2.0. Tältä pohjalta ei oikein synny rakentavaa ajatusten vaihtoa. Itse totean, että Sami P viittaa kirkkoisiin aika lailla samaan tapaan kuin Missourin C. F. W. Walther luterilaisen puhdasoppisuuden isiin (Laki ja evankeliumi, Oikea näkyvä kirkko yms).

    • Markolle sen verran, että itse luterilaisuus on hyvin ulossulkevaa, rajaavaa, oikeaa puhdasta ja alkuperäistä kristinuskoa edustavaa. Puhdistettua uskoa. Tämä näkyy hyvin lestadiolaisuudessa. Luterilainen ydin on tätä. On siis hämäävää häilyttää tosiasiat.

      Ortodoksisuudessa ei ole mitään Pieperiä, Walteria tai sen tyyppistä eetosta, mutta ei myöskään ekumeenista humanismia. Jokainen keskustelija vastaa tietysti itse puheistaan. Jokainen on erinäköinen. Tykkään räväkästä keskustelusta, suoraan ytimeen, minua ei innosta latteat mitään sanomattomuudet. Ne ovat mauttomia suolapatsaita. Uskonnollista höttöä. Toisaalta persoonani ei kavennu tähän.

    • Mielestäni huono vertaus luterilaisuuden ytimestä verrata lestadiolaisuuteen jossa nään vieraita asioita luterilaisuudelle . Ja tuli tästä mieleen F.C Hedberg , joka edustaa mielestäni luterilaisuutta hyvinkin .

  5. Niin toisaalta sekin voi olla rakentavaa tai ainakin oppimista että näkee erilailla ajattelivat ja niiden perusteita . Minua ei haittaa eikä loukkaa jos joku pitää minua harhaoppisena tai väärässä joissain asioissa . Maallikkona lähestyn asioita eletyn elämän ja Jumalan sanan yhteydestä ja en osaa vyöttäytyä kehenkään ajattelijaan pään tietona, koska usko on lihaksi tullutta ja uskon sen Jumalan myös meille tarkoitetun selvänä ja ymmärrettävänä . Kristikunnassa on hyvää monessa paikassa ja myös astian makua ja vääristymiä että se ei anna oikeaa kuvaa kokonaisuutena ja siksi vanha hyväksi koettu tapa on uskoa Raamattu Jumalan sanana ja luottaa siihen ja se tuottaa myös meidän elämän kautta sitä todellista resenointia joka vaan vahvistaa sanan paikkaansa pitävyyden .

  6. Olen miettinyt luterilaisuuden asemaa kristikunnassa ja se on usein keskiössä kun puhutaan teologiasta . Koen että miksi luterilaisuus tarvitsee olla puolustaja ikäänkuin meillä ei olisi vahvaa Raamatun sanaa selkänojana . Muiden pitäsisi pystyä puolustamaan omaa oppiaan Raamatun sanalla johon ne mielestäni heikosti vetoavat , vain yksittäisiä raamatun jakeita tuodaan ilman kontekstia usein . Esimerkkinä helluntain tapahtumat kun jopa luterilaiset miettivät tai pyolustelevat sitä miten luterilainen oppi sopii vaikkapa Pietarin helluntaisaarnaan ja tapahtumiin ja minä ajattelen että miten se sopii muiden oppiin ? Vaikkapa ketkä uskovat että kasteessa saadaan synnit anteeksi tai että kasteessa saadaan Pyhä Henki tai niiden 3000 tuhannen joukossa olleet lapset ja perheet olisi jäänyt kastamatta . Luterilainen oppi sopii parhaiten helluntain tapahtumiin ja kokonaiseen Jumalan ilmoitukseen . Ja voisi kysyä jos emme allekirjoita sola stripturaa niin mikä on totuus tai apostolinen sugsessio tai apostolien ja Jeesuksen sanojen merkitys .
    Tuntuu että muut sanoittavat mitä luterilaisuus on , vaikka se ei käytännön tasolla ole aina pystynyt edustamaan sitä uskonpuhdistuksen Raamatullista ”puhtautta” joka aina on Kristus – keskeistä ja aina kääntää katseet sovitustyön merkitykseen . Mutta mikäpä kirkko olisi pysynyt ”linjassa” ja se voi olla yhtä levällään vaikka seinät olisi pystyssä ja katto kätkee kaikkea sisäänsä .

    • Timo, tässä on vaan yksi suuri mutta. Luterilaisuus syntyi 1500 luvulla, sitä ennen ei ollut mitään luterilaista. Ei luterilaista vanhurskauttamisoppi, ei perisyntikäsitystä, ei sidottua tahtoa, ei pappeutta, ei solia, ei yksin raamattua, ei sakramenttioppia, ei oppia kirkosta ja hyvistä teoista. Ei luterilaisia. Ei mitään luterilaista. Tämä on suuri se suuri mutta.

    • Mutta, mutta. Löydät vanhurskauttamisopin, perisyntikäsityksen, sidotun tahdon ja hvyien tekojen kelpaamattomuuden pelastuksessa suoraan Paavalin teksteistä jotka menevät yksi yhteen luterilaisuudessa.

    • Kosti, kirkko on tulkinnut asiat aivan toisin, kuin 1500 luvulla syntynyt luterilaisuus. 1500 luvulla tuli uusi luterilainen tulkinta joka kirjattiin luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuten 1800 luvulla helluntailainen tulkinta.

  7. Jumalalla on vain lapsia Sami ja luterilaisuus on tienviitta joka osoittaa apostoliseen uskoon ja sitä kautta Kristukseen . Tuo ajattelusi tuo mieleen opin kiivailua jonka esim. Paavali torjuu . Hullua kun kirjoitit aikaisemmin poissulkevuudesta jota ordodoksioppi tekee linjauksilla . Vastaukset toisen kirkkokunnan jäsenen pelastumisesta pitää olla johdonmukaista eikä venkoilua kuten armokäsittessä että armosta ja sitten ei kuitenkaan . Voiko ordodoksin mielestä pelastua toisen kirkkokunnan jäsen niin se on epäjohdonmukaista selittelyä jos teologia kirkossa opettaa että ei voi pelastua ja sitten henkilökohtaisella tasolla selitellään ja vedotaan armoon , kun se on suoraan kuten Jumalan sana sanoo että kaikki jotka huutavat avuksi Jumalaa saavat pelastuksen ja monilla muilla Raamatun sanoilla se voidaan kuvata . Meidän ei tule koskaan tukeutua muuhun kuin Jumalan sanaan vaikka olisi tuhansia kilometrejä kirjoitettu muita lähteitä ja niiden arvo punnitaan yksin Jumalan sanalla . Sitä on keskitetysti mielestäni luterilaisuus . Edellä kuvatut Raamatun totuudet ihmisen syntisyydestä ei muutu vaikka nimittäisimme syntisyyttä miten . Se ei ole sanojen kikkailua vaan sanasta kumpuavia totuuksia . Sinä Sami tahdot nostaa ordodoksisia uskonkäsityksiä ja kirkkoa , mutta minä yleensä en arjessa ja kohtaamisissa luterilaisuutta halua korostaa vaan Kristusta ja en voi uskonpuhdistukselle mitään ja sen hedelmälle jonka nään oikeaksi . Ei minulla ole kirjoituksia jotka voisivat syrjäyttää Junalan selvät sanat syntisyydestä . se on ajatuksena täysin absurdi .
    Daavid on ollut syntinen jo syntymästä asti mutta Timo ei .
    Kaikki ihmiset ovat syntisiä mutta Timo ei . Kasteessa saadaan synnit anteeksi paitsi ei lapset kuulu ihmiskuntaan tässä poikkeustilantessa jne . En rupea tulkitsemaan Jumalan sanaa kun sitä ei tässä tarvita . Nään kuule Sami ihan selittelynä nuo vastauksesi ihmisen syntisyydestä , tulkitsette juuri samanlailla kuten esimerkiksi helluntailaiset syntisyytenne , armonkäsityksessä on yhtymäkohtia kun ette voi allekirjoittaa uskonpuhdistuksen sanoja : yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen työn tähden . Se ei ole allekirjoittamista jos tarvii selitellä jatko- osilla . Se usein nostamasi Jaakobin kirjeen kohta usko ilman tekoja on kuollut oli hyvin tuttu nuorena kun kohtasi nuoria joskus 80 luvulla ja heidän arkumenttinsä oli tuo joka on täysin irrallaan kontekstista ja se laaja opetus uskon ja tekojen suhteesta jää kokonaan tuomatta esiin . Näillä muutamilla jakeilla on kristillisyydessä opetettu joka on surkeaa teologiaa . Kuten joka uskoo ja kastetaan jae . Olisi reilua ottaa kaikki aihepiirin kohdat esille ja käydä läpi mutta siihen dialogiin ei suostuta ja siitä annan pisteet Sami sinulle että haluat vastata oman teologisen käsityksen puolesta eli tämä on harvinaista herkkua siinä suhteessa .

    • Timo, metodologinen vaatimus ”puhtaasta tekstistä ilman tulkintaa” on tietoteoreettisesti mahdoton. Käyttäessään termejä kuten vaikka ”vapaa armo”, ”armonvälineet” ja ”sovitustyö”, sinä käytät
      itse asiassa luterilaisen dogmatiikan kehittämää käsitteistöä. On hyvä muistaa, että luterilainenkin teologia nojaa vahvasti kirkkoisä Augustinuksen muotoilemaan teologiaan.

      Ohitat ortodoksisen eksegeesin ”selittelynä” tai ”filosofiana”, koska se ei sovi sinun omaan luterilaiseen esiymmärrykseen. Timo et ehkä huomaa, että oma tapasi lukea Raamattua ”selvänä” on itsessään tietyn historiallisen kehityksen, kuten sanoin (Augustinus–Luther) tuote.

  8. Kirkko on tulkinnut toisin? Mites profeetat apostolit ja itse Jeesus . Ei Jumala sana ole tarkoitettu että jokainen sen tulkitsee vaan se on ilmoitusta ja opetusta . Ei traditio voi olla yläpuolella Jumalan ilmoituksen . Vertaus helluntailaisiin on huono jo siitä syystä että helluntailaisuus syntyi myöhemmin ja ordodoksioppi on lähempänä opillisesti synergistisen pelastuskäsityksen kautta helluntailaisia kuin luterilaisia ja myös perisyntikäsitys kiellätte molemmat ja lapset teidän mukaan syntyvät synnittöminä, vaikka tradition pitkästä erosta ja tavoista johtuen olette hyvin erilaisia . Vaikka meillä Suomessa on kenties kaikkein luterilaisin helluntaiseurakunta maailmassa . Joka on saanut toisin päin vaikutteita lähinnä herätysliikkeiden kristillisyyteen .

Timo Gummerus
Timo Gummerus
Armahdettu syntinen , luterilainen