Ensimmäiset kirkkorakennukset nousivat nykyisen Suomen alueelle 1100-luvun lopulla. 1500-luvulla käännettiin Uusi testamentti suomeksi. Tästä syystä Suomeen on kotoutunut vieraslaina ”fariseus”. Sanalla on tärkeä paikka kun keskustellaan avioliitosta, kirkollisesta vihkimisestä ja Päivi Räsäsestä. Tai sitten Korkeimman oikeuden, KKO:n päätöksestä, josta PR on kertonut valittavansa. (Vastoin Paavalin kirjettä 1.Kor.6:1-11)
Keitä fariseukset olivat? Mitä farisealaisuus tarkoittaa? Mitä se tarkoitti Palestiinassa pari tuhatta vuotta sitten? Entä tämän päivän Suomessa? Fariseukset olivat juutalainen raamatullis-uskonnollinen puolue. Muut pitivät heitä itserakkaina ja toisiin ihmisiin alentuvasti suhtautuvina. Itse he ajattelivat olevansa uskon ja opin puhtauden puolustajia.
Lääkäri ja kansanedustaja Päivi Räsänen on tunnettu Suomessa ja Pohjoismaissa, mutta yhä enemmän myös muualla maailmassa. Tuhannet suomalaiset ovat eronneet kirkosta häneen viitaten. Räsänen itse on jo monta kertaa uhannut erota kirkosta. Vähän kummalliselta on näyttänyt, että useampi kirkonmies on toivonut hänen täyttävän uhkauksensa. Päivi Räsäsen mukaan hän on puolustanut Raamattua ja sen arvovaltaa.
Räsänen on julkisuuden henkilö ja eri ihmisillä on hänestä oma käsityksensä. Harva poliitikko on meillä saanut yhtä paljon tilaa lehdissä, radiossa ja televisiossa; sekä lisäksi some-palstoilla. Hänen käsityksensä avioliitosta ja kirkollisesta vihkimisestä on tunnettu: avioliitto on miehen ja naisen välinen, eikä homo-paria voi vihkiä kirkossa. Vakioperusteluna Räsäsellä on Raamattu, kristittyjen pyhä kirja. Että hän vetoaa siihen on luonnollista, oikeastaan itsestään selvää. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, miten hän sen tekee?
VT:n luomiskertomuksen lisäksi Räsäsen ”raamatullisuus” perustuu ennen muuta joihinkin apostoli Paavalin jyrkkiin tuomioihin. Muutamaan jakeeseen Paavalilta, siis varsin ohuesti ja pinnallisesti. Jeesukseen PR ei viittaa, eikä vastusta eronneitten vihkimistä, josta meillä on Jeesuksen selvä sana.
Raamattu, juutalaisten Vanha – ja kristittyjen Vanha – ja Uusi testamentti eli yli tuhat sivua yli tuhannen vuoden aikana syntynyttä tekstiä hepreaksi ja kreikaksi. Räsäsen raamatullisuus perustuu siis keskeisesti Raamatun luomiskertomukseen Vanhassa testamentissa, sekä apostoli Paavalin jyrkkään tuomioon ”miesten kanssa makaavista miehistä”. Ennen kuin hänen perusteluaan voi julistaa ”raamatulliseksi” pitäisi katsoa Raamattua ja sen sisältöä kokonaisuutena. Miltä asiat näyttävät 2000 vuotta jälkeen Kristuksen? Kun analysoidaan kirkon kiistoja meillä viimeisen kahdeksankymmenen vuoden aikana, nousee suurinpana kysymyksenä esiin sukupuolisuus ja seksuaalisuus. Ja vaikka Raamattu on korostetun patriarkaalinen teos, ei sen oma sisältö tätä oikeuta. Patriarkaalisuus on selvästi aikasidonnaista, siis ihmiskunnan historian tiettyyn vaiheeseen kuuluvaa.
Aika on muuttunut, eikä kirkko ole museo, vaan elävä ihmisyhteisö. Parisuhde ja perhe on täysin toinen kuin ajanlaskumme alussa. Myös yhteiskunta on kokonaan toinen, ainakin länsimaisissa demokratioissa. Tosin muutos on ollut nopeaa. Vielä sata vuotta sitten arkkipiispa Gustaf Johansson sanoi tasa-arvoisuuden ja demokratian olevan saatanasta. Hän vastusti niitä vuonna 1918 ja aina kuolemaansa 1930 asti. Niin nais-asialiikettä, yleistä äänioikeutta kuin erityisesti sosialismia. Johansson oli väärässä, eivätkä tämän päivän kirkot enää ajattele hänen tavallaan.
Joukko kristittyjä löytää kuitenkin Raamatusta yhä niin perustelut naisten vaikenemiselle seurakunnassa kuin naisten alamaisuudelle perheessä. Tavallisesti lähteenä on apostoli Paavalin kirjeet. Tarkemmin sanoen muutamat jakeet hänen kirjeistään. Paavalin seurakuntakirjeet Korinttiin, kuten 1.Kor. 13 on upeaa, loistavaa teologiaa, mutta samaa ei voi sanoa, kun hän m.m. pilkkaa ”piloilleleikattuja” uskonveljiään. Tänään sen vastapainoksi asettuu Raamatun sisällön kokonaisuus. Vaikka Paavali esimerkiksi hyväksyy orjuuden, sillä ei tänä päivänä voida puolustaa orjuuden olemassaoloa.
Aluksi Genesis, 1. Mooseksen kirjan luomiskertomus. Se on upea ja kaunis kuva kaiken alusta. Samalla se on symbolinen kertomus, ei tieto alkuräjähdyksestä tai avioliiton perusteista. Ajatus, että Raamattu olisi kaiken aikaa sopusoinnussa kehittyvän tieteellisen tiedon kanssa on yksinkertaisesti mahdoton. Se ei ole Raamatun genre, kirjallinen luokka. Raamattu ei ole tietokirja, van kuvaus Jumalan ja ihmisen suhteesta. Kirja on historiaa, sananlaskuja, runoutta, profeettojen ja Jeesuksen julistusta. Sekä kertomusta apostolien ja alkukirkon ajasta.
Uuden testamentin ydinkohtia on evankelista Luukkaan kertoma tapaus Nasaretista, Jeesuksen julkisen toiminnan alku. Jeesus saa eteensä profeetta Jesajan kirjan ja sanoo: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.” Tähän Jeesus lisää: ”Tänään, teidän kuultenne on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Ilman epäilystä tämä ohjelmajulistus on ”raamatullinen”. Mutta onko raamatullista, että Päivi Räsänen, joka on itse hetero, kerta toisen jälkeen osoittaa sormellaan homoja?
Vanhimmassa eli Matteuksen evankeliumissa, sen Vuorisaarnassa Jeesus kieltää toisten tuomitsemisen. Vuorisaarna on eettisesti niin ankara, että se on tuottanut paljon päänvaivaa teologeille ja eksegeeteille. Ja tietenkin puolueelle, joka kutsuu itseään kristilliseksi. Paitsi avioeron ja vannomisen Jeesus kieltää myös mammonan eli omaisuuden hankkimisen vain itselle. Saksalainen teologi Dietrich Bonhoefer ilmaisi Raamatun viestin kirjoittamalla, ettei kristitty eikä kirkko elä itseään varten, vaan ”toista varten”.
Miten voisimme olla ja elää toista varten? Evankeliumien Jeesus tiivistää sen rakkauden kaksoiskäskyyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi”. Jeesus puhuu ihmisten perinnäissääntöjä vastaan. Hän joutuu toistuvasti ristiriitaan fariseusten ja lainopettajien kanssa. Evankeliumit esittävät heidät tekopyhinä ja sanovat fariseusten pitävän tullimiehiä, ”syntistä naista”, mutta myös Jeesusta syntisinä.
Matteus, Markus ja Luukas kertovat yhtäpitävästi näistä kohtaamisista. Merkillisellä tavalla kertomukset tuntuvat tutuilta ja myös ajankohtaisilta. Eikö meillä nyt ole oikean uskon puolustajia, jotka kohottautuvat Jumalan ja Raamatun puolustajiksi? Ja sanovat samalla, että toisin ajattelijat ovat synnin ja Jumalan tahdon vastaisuuden puolella.
Korkein oikeus tuomitsi Räsäsen sakkoihin siitä, että hän lääkärinä ja kansanedustajana kiihotti kansanryhmää, homoseksuaaleja vastaan. Samalla oikeus alleviivasi hyväksyvänsä Raamatun käytön ja sen lainaamisen. Kun Päivi Räsänen tämän jälkeen trumppilaiseen tapaan heiluttaa Raamattua ja väittää uskonnon ja sanan vapautta loukatun, hän ei ymmärrä lukemaansa.
Yritänkö nyt tällä sanoa Päivi Räsästä fariseukseksi? Sitä en arvaa tehdä – olenhan varmaan itsekin syyllistynyt farisealaisuuteen. Yhden voin kuitenkin sanoa ja se ei ole mielipide vaan fakta: Kun Päivi aina vain uudestaan tökkii homoja ja puhuu heiudän syntisyydestään, vaikka neljä sormea osoittaa häntä itseään, Päivi Räsänen toimii aivan samalla tavalla kuin fariseukset aikanaan toimivat. —
1:ssä Korinttilaiskirjeessä (15:44-47) Kristusta ei verrata langenneeseen Aadamiin vaan ensimmäiseen luotuun Aadamiin, joka on maasta, josta tuli elävä sielu. Sen taas ylittää ylivertaisesti viimeinen Aadam, koska hän tulee taivaasta ja on eläväksi tekevä henki. Kuten Joh3:13 sanoo: ”Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.”
Tämä viimeinen Aadam on myös alkuperäinen; häntä tarkoitettiin ja hän oli mukana ensimmäisessä luomisessa, kuten 1Mo1:26 kertoo: ”Tehkäämme (me)ihminen kuvaksemme kaltaiseksemme.” Hebreaksi ’ĕ·lō·hîm monikko. Etteikö Kristus tiedä, kun mies ja nainen luotiin, joihin hän kirjaimellisesti Mat19 viittaa ilman – mitään poikkeuksia.
Sen sijaan tähän toiseen Adamiin ja meihin sopii varsin hyvin tuo Paavalin Roomalaiskirjeen kohdan kokonaisuus 24-27, kun synti velloo lihallisessa mielessämme. Ja kyllä. Tähän kuuluu kaikki se, mitä Paavali tässä kohdassa toteaa. Pahempi vaan kirkolle, kun se on langennut ulkopuolelta tulleen ideologian pauloihin ja tunkee sitä nyt väkisin seurakuntiin. Ei ihme, että liikehdintää on alkanut tapahtua.
”Tehkäämme (me) ihminen kuvaksemme kaltaiseksemme.” Mieheksi ja naiseksi luotu ihminen on yksikössä.
Aivan. Hehän tulevat Jeesuksen sanan mukaan yhdeksi lihaksi.
Niinkuin ihminen oli yksi ennen kuin nainen ja mies erotettiin toisistaan.
Miten vaan. Yksi yhdessä ja kaksi yhdessä.
Mieheksi ja naiseksi luominen alkoi, kun koko muu luomakunta oli luotu, vt. 1Moos.1:
25 Jumala teki metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja karjaeläimet, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikki maan matelijat, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
26 Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat”.
27 Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
28 Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”.
Kaiken muun luotuaan Jumala sanoi, ”tehkämme ihminen”, joka oli luotu kuva Jumalasta. Tässä tilassa ihminen oli luotu kykeneväksi vallitsemaan orgaanista luomakuntaa.
Mieheen Jumala puhalsi oman, elämän hengen, ja hänestä tuli iankaikksiuusolento niinkuin kaikesta, mikä taivaassa silloin asusti, ilman mitään luotua, kuten luotua ruumista. Siis ihminen oli ensimmäinen taivaskelpoinen, vanhurskautettu, ilman ruumista, maata.
Sitten toinen luku, luomistyön summaus, kertoo 7. jakeessa, tuon ikuisuusolennoksi muuttavasta Hengestä, sekä ihmisen alkamisesta viljellä ja varjella aluetta Paratiisi.
Kaikki elollinen oli uros-naaras-luotuja, joissakin sukupuolet oli yhdessä kehossa ja lisääntyivät ikäänkuin itsensä kanssa.
Tässä ”hetkessä”, kun ihminen alotti työt Paratiisissa, Jumala huomioi, että ihminen oli yksin, vailla naarasta. Siksipä 18., 21. ja 22. jakeet kertoo, kuinka Hengellä täytetty ihminen vaivutettiin uneen ja Jumala otti miehen kylkiluun, eikä maata, joka oli näkyvä aines naisen luomisessa ja ”sisälsi” jo mieheen puhalletun Hengen.
”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” Jumala puhalsi elämän mieheksi ja naiseksi luotuun ihmiseen, ei ainoastaan mieheen . Se tulkinta, että ’elämän henkäys’ olisi ihmisestä taivaallisen henkiolennon tehnyt Henki, on Reijo Mänttärin tulkintaa ja muistuttaa nähdäkseni gnostilaisuutta.
Martti,
Yrität parhaasi, mutta koska et lue mitä kirjoitan, niin kohdistus kärsii.
Koska tuskin luet uudestaan mitä kirjoitin, niin toistan ja lue sitten mitä kirjoitin jo:
Ensinnäkin en tulkitse ollenkaan, vaan toistan mitä on luettavissa. Vaikka olet ”tarkka”, niin silti sinulta vilahtaa ohi tämän kommenttini ensimmäinen lause, ”Mieheksi ja naiseksi luominen alkoi…”
Voi olla, että olet ainoa, joka ainakin yritti lukea mitä kirjoitin näistä aviopariksi-luomisen jaksotuksista. Et ehkä kuitenkaan yrittänyt tarpeeksi tai Kirjoitettu ei sulaudu. Eli mies luotiin ensin, hän ehti tehdä yksinkin töitä Paratiisissa ja sitten Jumala otti huomioon että ”naarasta” tarvitaan seuraksi ja avuksi ja avioelämään.
He olivat samaa lihaa ja miehen kylkiluu toim ikäänkuin siltana päästä tilaan tulla yhdeksi lihaksi. Jos on vaikeaa, niin sano.
Ensin luotiin ihminen. Hän oli ’mies ja nainen’. Naista ei luotu erikseen vaan hänet erotettiin ihmisestä omaksi puolikkaakseen. Toiseksi puolikkaaksi jäi mies.
”En tulkitse ollenkaan, vaan toistan mitä on luettavissa.” Toistat sen, miten ymmärrät lukemasi. Se on jo tulkintaa.
Martti,
Et edelleenkään lue mitä kirjoitan, ja sillä on merkitystä, koska kirjoittamaaniihan kommentoit.
”Puolikas-ihminen” on Raamatursta löytymätön ilmaisu saatikka käsite. Vaivaudu lukemaan tekstini.
Raamatun toistaminen ohjeeksi ja vastaukseksi pitää olla käsitettävissä ja siksihän Filippuskin selitti hoviherralle. Samoin teki Paavali niille kahdelletoista, jotka eivät käsittäneet kastetta Jeesuksen nimeen tai Areiopagin puhe, jossa Paavali selitti mitä tarkoittaa ”tehkää parannus”.
Selitys tukeutuu kirjoitettuun, ei tulkitse sitä. – Uskon, että sinulla ja Raamatun ulkopuoliset oppiasiat, ”aukeavat” tulkintojen kautta tai ”kirjoitettu on” muuttuu , tulkittu on’niksi.
Raamatussa puhutaan ’kylkiluusta’. Käännös on epätarkka. Sana voi merkitä ’kylkeä’ tai peräti ’puolikasta’. On toki niin, että miehestä ja vaimosta puhuttaessa käytetään sanaa ’puoliso’.
Martti,
Oivaltavaa?
Kielissä on sanoja, joilla on monta merkitystä. Tarkoitus kirkastuu asiayhteydessä.
Esimerkiksi kylkiluu soveltuu, koska se kasvaa takaisin jos siitä poistetaan.
”Esimerkiksi kylkiluu soveltuu, koska se kasvaa takaisin jos siitä poistetaan.” Kokonaan poistettu kylkiluuko? Eipä taida onnistua.
Martti,
Jämpytys jatkuu, vaikka epätietoisuudessasi.
”Jämpytys jatkuu.” Noinhan sinulla, Reijo Mänttäri, on tapana kertoa jääneesi väittelyssä sanattomaksi.
”Kun Päivi Räsänen tämän jälkeen trumppilaiseen tapaan heiluttaa Raamattua ja väittää uskonnon ja sanan vapautta loukatun, hän ei ymmärrä lukemaansa.” Hän saattaa hyvinkin ymmärtää, mutta luottaa siihen, etteivät hänen seuuraajansa ymmärrä.
Heikki,
Otat esille Paavalin ja Vanhan Testamentin jyrkkyydet ja mainitset:
Räsäsen raamatullisuus perustuu siis keskeisesti Raamatun luomiskertomukseen Vanhassa testamentissa, sekä apostoli Paavalin jyrkkään tuomioon ”miesten kanssa makaavista miehistä”.
Paavalin sanat eivät ole hänen omia sanojaan, vaan niinkuin hän Gal.1: 12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
Tässä kirjeessään galatalasille-kirjeessään sen ensimmäisessä luvussa Paavali selkeästi tuo esille saavutuksensa juutalaisuudessa ja viittaa toisaalla arvostetuimpaan opetuksen tasoon ”Gamalielin jalkojen juuressa”. Siitä huolimatta Paavali uskaltaa mainita kaiken juutalaisen tiedon hankkimisen roskaksi sen rinnalla mitä hän on saanut itse Vapahtajalta , vt. jae edellä, kirjeessään galatalaisille.
Siis ei ole ”Paavalin teologiaa”, vaan se mitä Jeesus Kristus on hänelle Ylhäältä antanut, niinkuin kaikille, jotka ovat kirjoittaneet Raamattuun, vt. 2Tim.3:14-16, ”16 Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa,”
Tässä samassa kohdassa KK38 laitoksessa on viitteitä samaan painotukseen, eli, Luuk.24:27, Room.1:16,15:4 sekä 2Piet.1:19-21.
Tämän on yhtenevä Matt.5:
18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut
19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Raamatun teksti ei ole museotavaraa, vaan ikuista, jokaisessa aikakaudessa elävää Sanaa. On aina otettava huomioon, että sanan ja sanojen takana on Itse Asia, jonka sisällinen tietäminen, ei ymmärtäminen, on sitä mistä Jeesus mainitsi Martalle, eli Marialla on se yksi ja ainoa, mitä häneltä ei oteta pois ja mikä kuuluisi kaikille, jos halutaan vastaanottaa.
Olet aikaisemmin antanut ymmärtää, ettei Raamatun kohdilla ”pompottelu” sinua kiinnosta. On totta, että kohtia Raamatusta voi käyttää hyvinkin ärsyttävästi etenkin asiayhteydestä irrotettuna. Silti johonkin varmaan on todistuksemme perustuttava, jota filosofia, pyskologia tai teologia/opit jumaluuksista eivät edusta.
Räsänen ei ole raamatullisuuteen sopiva viitekehys.
Paavali ei suinkaan väitä, että kaikki hänen sanansa olisivat Jeesukselta saatuja. Hän kertoo saaneensa julistamansa evankeliumin Herralta: ”Teen teille selväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle (Gal. 1:11,12).” Paavalin siveellisyysohjeet ovat pikemminkin lakia.
Joskus Pride-kulkueessa joku nainen kantoi kylttiä, jossa luki, että saatana rakastaa huoria. Aika provosoivaa.