Kuva Someron kirkosta 12 vuotta sitten.
Säveltäjä: Chabuca Granda
Liturgian musiikki: Misa Criolla Peruana.
Aika. 1. 6. 2014 klo 18.00
Paikka Someron kirkko.
Liturgi Tauno Matias Roto entinen Kamerunin lähetyssaarnaaja
Saarna Tom Säilä entinen Sambian lähetyssaarnaaja
Musiikillinen toteutus:
Duo Sininen Tuli, Grupo Ondú ja Torstaikuoro
Sanna Mansikkaniemi – laulu, viulu, kuoronjohto
Camilo Pajuelo – kitara, charango, laulu
Juha Varvikko – kontrabasso, cajon
Silvo Vatanen – huilut, sähköbasso

Toisessa kuvassa ylempää vasemmalta alkaen
Letterlijke en practicale Verklaring van het Nieuwe Testament door Matthew Henry.
Kolmas osa Roomalaiskirjeestä Ilmestyskirjaan. 883 sivua.
kääntänyt ja esipuheella varustanut H. Havinck. Kampen 1911.
Olof Linton. Pauli Mindre Brev. Karlskrona 1976.
Jukka Thurén. Paavalin kirjeet Filemonille, Kolossalaisille, Efesolaisille.
Jyväskylä 1995. ISBN 951-618-121-X
Bo Giertz. Förklaringar till Nya testamentet. Galaterbrevet – Uppenbarelseboken. Tredje delen. Uddevalla 1985.
ISBN 91-526-1254-6 Verbum. ISBN 9185046-66-3 Pro Caritate.

Sunnuntai 31.5.2026
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala
Jumala on yksi. Hänessä yhdistyvät kaikki hänen omansa. Koska Jumala on yksi, niin siksi kirkkokin on yksi: Kristuksen omien joukko.
Kristuksen omaksi tulemme pyhän kasteen välityksellä. Toimitamme kasteen Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Siinä lausumme nimi -sana on yksikössä: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jumalan omana olemme osallisia yhdestä uskosta. Meitä yhdistää yhteinen toivo, yhteinen luottamuksemme yhteen Jumalaan. Kuten epistolamme uskon sisällön lausuu:
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mielenkiintoista on todeta, miten alkukielessä yksi sana esiintyy kolmena sanana kunkin pääsanansa kolmea eri kieliopillista sukua ilmaisten:
maskuliini hei, εἷς = yksi, feminiini mia, μία =yksi ja neutri hen, ἓν = yksi;
Herra -sana on maskuliini, usko -sana on feminiini ja kaste -sana on neutri.
Alkukielen kieliopillisten sukujen leikittely kertoo meille, että Pyhän Raamatun sana kohtaa kaikkea olemassa olevaa, kaikkea luotua, niin ihmisiä kuin muuta elävää, niin miestä kuin naista, niin elävää olentoa kuin kuollutta luontoakin. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Jumalan ykseydestä seuraa, etteivät erilaiset olemassa olon muodot, erilaiset elämän tilanteet eivätkä mitkään muutkaan erottavat tekijät voi meitä erottaa Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Hänen hyvyyttään ja laupeuttaan saamme yhdessä palvoa. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mikä riemullinen sanoma tämä onkaan. Koko luomakunta yhdessä ylistää Luojaansa, Lunastajaansa ja Pyhittäjäänsä. Kaikki mikä luotua on saa yhdessä laulaa Kolmiyhteisen Jumalan kunniaa: Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Tämän iloivan onnen suuri perusta on meidän Herramme, joka meidät pyhän kasteen kautta on omakseen ottanut ja yhteiseen uskoon liittänyt: Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Toinen lukukappale eli epistola: Ef. 4:1–6
Kirjeestä efesolaisille, luvusta 4
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina,
kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti,
aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.
Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.
On vain yksi ruumis ja yksi Henki,
niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.


Pyhän Kolminaisuuden päivä aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-31-5-2026/
Pipliaseuran sivustolta voi Efesolaiskirjeen lukua neljä lukea täältä
Tässä viite suomennoksiin 2020, 1992, 1938, 1548 ja 1973
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,KR92,KR38,AGUT,UTNS73/EPH.4
Tässä viite käännöksiin ruotsiksi 2000, pohjoissaameksi 2019, vienankarjalaksi 2011, venäjäksi synodaalikäännös, englanniksi GNBUK käännös:
https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,Biibbal,KAR11,SYNOD,GNBUK/EPH.4
Kolme ilmaisee yhteyttä ja kolminaisuutta . Tästä tuli mieleen että oikein Luther aikanaan käänsi mielestäni kun;
Paavali kirjoittaa kyseisessä jakeessa: ”Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.” (KR33/38). Luther käänsi jakeen muotoon: ”Niin päätämme siis, että ihminen tulee vanhurskaaksi ilman lain tekoja, yksin uskon kautta”.
Silloin se on yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen työn tähden , tämän kanssa yhtenäinen Raamatusta nouseva totuutena .
Ja tietysti tuo liittyy vanhurskauttamisoppiin kiinteästi yhteen , joka aiheutti vastarintaan 1500 – luvulla .
Timo
Kiitos kommentoinnista.
Kiitos että kiinnität huomion vanhurskauttamisoppiin.