Kuva Someron kirkosta 12 vuotta sitten.
Säveltäjä: Chabuca Granda
Liturgian musiikki: Misa Criolla Peruana.
Aika. 1. 6. 2014 klo 18.00
Paikka Someron kirkko.
Liturgi Tauno Matias Roto entinen Kamerunin lähetyssaarnaaja
Saarna Tom Säilä entinen Sambian lähetyssaarnaaja
Musiikillinen toteutus:
Duo Sininen Tuli, Grupo Ondú ja Torstaikuoro
Sanna Mansikkaniemi – laulu, viulu, kuoronjohto
Camilo Pajuelo – kitara, charango, laulu
Juha Varvikko – kontrabasso, cajon
Silvo Vatanen – huilut, sähköbasso

Toisessa kuvassa ylempää vasemmalta alkaen
Letterlijke en practicale Verklaring van het Nieuwe Testament door Matthew Henry.
Kolmas osa Roomalaiskirjeestä Ilmestyskirjaan. 883 sivua.
kääntänyt ja esipuheella varustanut H. Havinck. Kampen 1911.
Olof Linton. Pauli Mindre Brev. Karlskrona 1976.
Jukka Thurén. Paavalin kirjeet Filemonille, Kolossalaisille, Efesolaisille.
Jyväskylä 1995. ISBN 951-618-121-X
Bo Giertz. Förklaringar till Nya testamentet. Galaterbrevet – Uppenbarelseboken. Tredje delen. Uddevalla 1985.
ISBN 91-526-1254-6 Verbum. ISBN 9185046-66-3 Pro Caritate.

Sunnuntai 31.5.2026
Pyhän Kolminaisuuden päivä
Salattu Jumala
Jumala on yksi. Hänessä yhdistyvät kaikki hänen omansa. Koska Jumala on yksi, niin siksi kirkkokin on yksi: Kristuksen omien joukko.
Kristuksen omaksi tulemme pyhän kasteen välityksellä. Toimitamme kasteen Pyhän Kolminaisuuden nimeen. Siinä lausumme nimi -sana on yksikössä: Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Jumalan omana olemme osallisia yhdestä uskosta. Meitä yhdistää yhteinen toivo, yhteinen luottamuksemme yhteen Jumalaan. Kuten epistolamme uskon sisällön lausuu:
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mielenkiintoista on todeta, miten alkukielessä yksi sana esiintyy kolmena sanana kunkin pääsanansa kolmea eri kieliopillista sukua ilmaisten:
maskuliini hei, εἷς = yksi, feminiini mia, μία =yksi ja neutri hen, ἓν = yksi;
Herra -sana on maskuliini, usko -sana on feminiini ja kaste -sana on neutri.
Alkukielen kieliopillisten sukujen leikittely kertoo meille, että Pyhän Raamatun sana kohtaa kaikkea olemassa olevaa, kaikkea luotua, niin ihmisiä kuin muuta elävää, niin miestä kuin naista, niin elävää olentoa kuin kuollutta luontoakin. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Jumalan ykseydestä seuraa, etteivät erilaiset olemassa olon muodot, erilaiset elämän tilanteet eivätkä mitkään muutkaan erottavat tekijät voi meitä erottaa Jumalan suuresta armosta ja rakkaudesta. Hänen hyvyyttään ja laupeuttaan saamme yhdessä palvoa. Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Mikä riemullinen sanoma tämä onkaan. Koko luomakunta yhdessä ylistää Luojaansa, Lunastajaansa ja Pyhittäjäänsä. Kaikki mikä luotua on saa yhdessä laulaa Kolmiyhteisen Jumalan kunniaa: Kunnia olkoon Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen.
Tämän iloivan onnen suuri perusta on meidän Herramme, joka meidät pyhän kasteen kautta on omakseen ottanut ja yhteiseen uskoon liittänyt: Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Toinen lukukappale eli epistola: Ef. 4:1–6
Kirjeestä efesolaisille, luvusta 4
Minä, joka olen Herran vuoksi vankina,
kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti,
aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä.
Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.
Pyrkikää rauhan sitein säilyttämään Hengen luoma ykseys.
On vain yksi ruumis ja yksi Henki,
niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi.
Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste!
Yksi on Jumala, kaikkien Isä!
Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.


Kirkko vääristelee perinteistä juutalaista tulkintaa Psalmista 22 ja Jesajasta 53. Kumpikaan kohta ei ole tuhansiin vuosiin puhunut Jeesuksesta, vaikka kirkko väittää niin. On myös muistettava, että Jeesus Nasaretilainen ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden vaatimusta Messialle. Kirkolla on oikeus nähdä asiat omalla tavallaan, mutta silti pitäisi kunnioittaa historiallista totuutta aina. Emme voi ohittaa juutalaisten omaa käsitystä omasta pyhästä kirjastaan.
”Psalmi 22 on Daavidin runo. Se ei ole ennustus. Puhuja tuntee itsensä hylätyksi, rukoilee apua ja pelastuu lopulta. Hepreaksi kiistanalainen viiva on ”ka’ari”, joka tarkoittaa ”kuin leijonaa”, ei ”he lävistivät”. Psalmi päättyy pelastamiseen, ei kuolemaan.
Haluan tunnustaa katkelman Kuolleenmeren kääröissä, jossa sana näyttää ”ka’arulta”,
Teksti on vaurioitunut ja siitä puuttuu myös ratkaiseva kirje. ”Ka’aru” ei ole tunnustettu hepreankielinen sana, joten et voi rakentaa teologiaa rikkinäiselle lukemiselle. Jatkuva heprealainen perinne säilyttää ”ka’arin”, joka sopii kielioppiin ja leijonan tavoin ympäröivien vihollisten kuvastoon.
Jesaja 53 kuvaa palvelijaa, jonka Jesaja toistuvasti tunnistaa Israeliksi. Palvelija haavoittuu, torjutaan ja hänet ymmärretään väärin kansojen huonon kohtelun vuoksi. Heidän syntiensä tähden ei ole kuolemaa. Kielioppi pysyy kollektiivisena, konteksti pysyy kansallisena, ja luku päättyy siihen, että palvelija elää, menestyy ja näkee lapsia.
Daniel 9 ei ole lähtölaskenta Jeesukselle juutalaisessa perinteessä. Hepreaksi ”mashiach” tarkoittaa yksinkertaisesti voideltua johtajaa. Se ei ole nimi tai otsikko. Kristilliset käännökset isottelevat ”M:n” ja kääntävät voidellun ”Messiaksi” ja muuttavat sen tulevaksi ennustukseksi, mutta itse luvussa on kyse ensimmäisen temppelin, maanpaon ja Persian alaisen jälleenrakennuskauden tuhoutumisesta.
Emme ehkä ole samaa mieltä tulkinnasta, ja se on okei. Mutta meidän pitäisi olla rehellisiä siitä, mitä heprealaiset sanovat ja miten juutalaisuus on ymmärtänyt sitä tuhansien vuosien ajan.”
Voit löytää Tanakhista, Raamatusta ja Koraanista yhteisen saman sanoman. Siksi me mahdumme samaan Taivaaseen ja kuulumme samaan perheeseen, vaikka uskoisimme eri tavoin. Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat saman Jumalan kannattajia ja todistajia. On aika lopettaa toistensa pitäminen harhaoppisina tai vääräuskoisina ja elää yhdessä uskossa, toivossa ja rakkaudessa tehden maailmasta parempi paikka kaikille. Joulun suuri salaisuus ei ollut siinä, kuka Jeesus oli, vaan siinä, mitä Jeesuksella oli sanottavana koko maailmalle.
Tärkeintä ei ole olla oikeassa elämässä. Tärkeintä on elää uskossa, toivossa ja rakkaudessa. Jokainen, joka huutaa avuksi Jumalaa ja pyrkii elämässään hyvyyteen ja rakkauteen, pääsee Taivaaseen. Oikea Jumala on täydellinen Rakkaus. Hän tuntee jokaisen meistä täydellisesti ja näkee, kenen puolella haluamme olla. Oikea Jumala ymmärtää vaikeuksiamme löytää Totuus tämän päivän maailmassa. Siksi oikea Jumala voi hyväksyä yhteyteensä eri tavoin uskovia. Oikea Jumala haluaa, että jokainen ihminen elää oman vakaumuksensa mukaan ja että jokainen pyrkii elämässään hyvyyteen. Oikeudenmukaisuus Jumalalle on sitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta. Kaikki on armoa.
Seimen lapsi haluaa, että uskomme yhteen Jumalaan, jolla on monta nimeä Jahve, Taivaallinen Isä tai Allah. Tämä Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa uskovalle ikuisen elämän kuoleman jälkeen. On turha väitellä uskon asioista. Jumala paljastaa Totuuden jokaiselle kuoleman jälkeen. Sama sanoma yhdistää meitä ja siitä meidän pitäisi iloita ja välittää toisistamme joka päivä.
Monella on hyvin kielteinen kuva juutalaisista ja juutalaisuudesta. Olen sitä mieltä, että kirkko ei edes yritä enää kuunnella mitä kaikkea juutalaisilla eksegeeteillä on sanottavanaan. Juutalaisuuden asiantuntijat voivat osoittaa, että moni kirkon käsitys juutalaisuudesta ei pidä paikkaansa.
Yksi esimerkki on juutalaisuuden vaatimukset Messiaalle. Jeesus Nasaretilainen ei täyttänyt yhtäkään juutalaisten Messias-vaatimuksista, vaan Jeesuksen Messiaanisuus oli puhtaasti kirkon oma idea ja keksintö.
Toinen esimerkki on pääsy Taivaaseen tai tuonpuoleisuuteen. Juutalaiset eivät tee lähetystyötä, koska heidän mukaan Totuus voi löytyä myös muiden uskontojen parissa ja edellyttää uskoa yhteen Jumalaan ja määrättyjen eettisten elämänohjeiden noudattamista. Juutalaiset noudattavat Mooseksen lakia, koska Jumala on käskenyt noudattaa sitä, mutta tätä ei vaadita ei-juutalaisilta. Nooa jälkeläiset on kasvava liike maailmalla ja tarjoaa juutalaisuuden mukaan tien ei-juutalaisille tuonpuoleisuuteen.
Kolmas esimerkki on ajatus yhdestä Jumalasta. Juutalaisten mukaan Tanakh tai Vanha Testamentti ei ole koskaan opettanut Kolminaisuutta, joten se ei voi olla Totuus. Pyhä Henki ei ole koskaan ollut juutalaisille Jumala, vaan Jumalan voiman ilmentymä. Juutalaisuuden mukaan kirkko teki Pyhästä Hengestä Jumalan. Kirkko meni vielä pidemmälle. Se teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan. Aiheesta on kertonut paljon entinen Kuopion piispa ja eksegeetti Wille Riekkinen. Kolminaisuusoppi on loogisesti mahdoton ja siksi se on ihmisen keksimä idea ja kirkon oma teologinen tulkinta Jumalasta. Historiallinen Jeesus rukoili yhtä Jumalaa. Kirkolla olisi ollut erilaisia vaihtoehtoja Nikeassa 325, mutta Rooman keisari pakotti valitsemaan Kolminaisuuden. Sille löytyy vastineensa antiikin uskonnoista.
Neljäs esimerkki on, että juutalaisten mukaan kirkko tulkitsee Jesajan jakeita täysin vastoin juutalaista perinnettä. On tapahtunut myös käännösvirheitä. Kirkko on kääntänyt heprean nuorta naista tarkoittavan sanan neitsyeksi, mikä ei pidä paikkaansa juutalaisuuden mukaan ja näin saatiin aikaan Jeesuksen neitseestä syntyminen nuoren naisen sijaan. Kaikkeen sotkettiin sitten vielä antiikin mytologiat ja soppa oli valmis.
Viidea esimerkki juutalaisuuden vääristelystä löytyy Paavalin opetuksesta sovituksesta ja lunastuksesta. Juutalaisuus kieltää ihmisuhrit yksiselitteisesti syntien sovittamisessa eikä yksi ihminen voi sovittaa muiden syntejä juutalaisuuden mukaan. Kaiken tämän Jeesus tiesi juutalaisena eikä hän tällaista paavalimaista sovitusuhria myöskään opettanut. Niinpä kirkko lisäsi sen myöhemmin osaksi Jeesuksen tarinaa. Kuten huomaat juutalaisilla olisi paljon sanottavaa kirkolle, mutta kirkko ei oikeasti heitä kuuntele. Se tulkitsee juutalaisuuden pyhiä tekstejä aivan omalla tavallaan ja vääristelee niitä.
Israelin pitää myös kustantaa Gazan jälleen rakentaminen. Aina ei voi panna EU:ta maksamaan kaikkea. Israel ylimitoitti sodan uhrien perusteella ja sotarikosten tunnusmerkit täyttyvät kuten Ukrainassa monen mielestä. Ei Israel saa tappaa sivullisia mielensä mukaan miten haluaa.
Pasi
Tekstisi sisältävät ison määrän asioita. Niiden jokaisen käsittely veisi liian paljon aikaa ja vaivaa. Siksi otan tähän vain muutaman peruslauselman.
1) Jumala loi ihmisen. Ihminen ei tehnyt Jumalaa.
Tämän väitteen edessä ajatus siitä, että ihmiset muka olisivat TEHNEET Jeesuksesta Jumalan on ajatuksenakin jo vastakohtainen uskontunnustuksemme sanomallle, että Jumala teki meidät ihmiset saman luomisen tapahtuman osana, minkä sisään mahtuvat kaikkien galaksien ja koko maailmankaikkeuden luominen.
Pasi
Jatkoa
2) Jumala itse teki kaiken meidän pelastuksemme tähden
Jumala itse pitää huolta luomisestaan. Hänen huolenpitonsa syvin sanoma sisältyy siihen, että hän itse otti osaa luomansa maailman elämään.
Jumala otti olemukseensa ihmisyyden Jeesuksessa. Näin Jumala on omalla läsnäolollaan luomansa maailman sisällä eläen täyttä ihmisen elämää tuonut
täyden sovituksen itsensä ja maailman kanssa.
Jeesuksen olemukseen kuuluu se että hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa.
Athanasiuksen uskontunnustus sanoo tämän tiivistetysti:
Oikea oppi on tämä: Me uskomme ja tunnustamme, että meidän Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Yhtä lailla Jumala ja ihminen:
Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. Hän on täysi Jumala, ja täysi ihminen järjellisine sieluineen ja ihmisruumiineen.
Jumaluudessaan hän on samanarvoinen kuin Isä, ihmisyydessään vähäarvoisempi kuin Isä.
Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi.
Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden.
Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona. Sillä niin kuin järjellinen sielu ja ruumis yhdessä ovat yksi ihminen, niin Jumala ja ihminen ovat yksi Kristus.
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista,
astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet.
Pasi
jatkoa
3) Jumala itse on kanssamme joka hetki ja auttaa meitä kaikessa
Pyhänä Henkenä Jumalan kolmantena persoonana Jumala on koko ajan kansamme yhden , pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon todellisuudessa.
Kirkko on Kristuksen ruumis, jossa me ihmiset olemme jäseniä ja siksi myös elämme Jumalan yhteydessä.
Kirkko on Jumalan yhteisö, kuin rakennus, jossa me olemme rakenteen palasina ja kokok rakennelma ylistää Jumalaa rakanteajaansa.
Pyhä Henki Jumalan kolmas persoona on keskellämme ja puolustaa meitä. Hän antaa uskon, pitää sitä yllä sanan ja sakramenttien välityksellä ja kerran antaa meille ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän.
Jumalan kolmiyhteisyys ei siis ole looginen ristiriita vaan kuvaus Jumalan olemukseen kuuluvan kokonaisvaltaisen Jumalan työn syvällisen luovan, rakentavan, koko maailmankaikkeutta syleilevän rakkauden ja pelastavan huolenpidon ja alati luonamme olevan Jumalan hyvyyen läsnäolo koko elämämme ajan koko elämämme todellisuuden yllä pitäen, pyhittäen ja rakkaudellla vaalimisen armoliitossa.
Pasi
jatkoa
Monista yksityiskohdista nostan esille vain jokusen
4) Keisari Konstnatinus oli Rooman valtakunnan uskontoasioista huolehtiva pontifex maximus. Siksi hän myös kutsu koolle Nikean kirkolliskokouksen.
On kuitenkin huomattava, että hän itse kuitenkaan ei vielä tuolloin ollut kristitty. Kasteen hän otti vasta aivan elämänsä lopussa.
Nikean kokouksen asemasta kirkon opin muotoilun historiassa antaa hyvän kuvan hetken aikaa täällä Somerollakin pappina toimineen ja nyt ekumeenisena asiantuntijana toimivan Tomi Karttusen teos
2024 Nikea 325 – Jakamattoman kirkon perintö 2000-luvulla (Väyläkirjat).
Tomi Karttunen on toiminut Suomen evankelis-luterilaisen Kirkkohallituksen ulkoasian osaston teologian ja ekumenian johtavana asiantuntijana vuodesta 2008 alkaen.
Pasi
jatkoa
5) Mielestäni annat myös yksipuolisen kuvan kirkon ja juutalaisuuden välisistä suhteista.
Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen. Hän toimi juutalaisen rabbina.
Kirkon liturgia on suoraa jatkumoa juutalaiselle liturgialle. Esimerkiksi Isä meidän rukouksessa hän liikkui aivan juutalaisen liturgisen perinteen uomassa keskellä virtaa.
Yhtenä pikku esimerkkinä voin todeta, että kerran Sipoon ruotsalaisen seurakunnan pitkänperjantain saarnassani toin Jeesuksen ristin kuoleman merkityksen arvioinnissa esille keskiaikaisten juutalaisten oppineitten kysymyksiä kärsimyksen asemasta ihmisen elämässä. Vastaukset ja niiden tiivistelmät noihin oppineitten löytyivät Uuden testamentin aineistosta jopa niin yksinkertaisesti ja selkeästi että saatoin käyttää koko aineistoa yhden saarnan keskeisen sisällön esiin tuomisessa.
Minulla on paljon kauniita muistoja työajoiltani. Yksi kauneimmista on muisto tilaisuuksista, joissa siunasimme rippilapsia apostolisella siunauksella. Se kuuluu: ”Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan isän-rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi”. Joskus siihen lisättiin: Ja meidän kaikkien kanssa.
Jumalan Pyhä Henki yhdistää uskovaiset samaksi perheeksi. Me voimme tunnistaa toisemme silmistä ja käden puristuksesta. Silmät kertovat sisäisestä rauhasta, onnesta olla Jumalan lapsi. Me toivotamme toisille rauhaa ja iloa (Pyhässä Hengessä). Kirkossa jumalanpalveluksen alussa me tervehdimme toisimme: ”Rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa”.
Täytyy kyllä myöntää, että me uskovaisetkin nuorina saatoimme olla ylpeitä ja vähän ”tekopyhiä”. Muistan kun luimme lukiossa ”Sielutiedettä”. Minäkin luin Jungin ja Adlerin kirjoituksia vanhemmilleni. He sanoivat: ”Sekä ylemmyys- että alemmuus-komplexit ovat syntiä. Sinun ei sovi olla toisia ylempänä eikä alempana, koska Jumala on luonut meidät kaikki sellaisiksi kuin olemme. (Minä olen ollut opettajien suosiossa ahkeruuteni perusteella. Olin aina auttamassa ja tarjouduin joka tehtävään koulussa.) ”Jumalan armoa on se, että olen sellainen kuin olen”(oisko Paavalin sana?)– Jumalan edessä olemme kaikki vajavaisia, jokainen jostain kohtaa hyvä ja jostain kohtaa paha. Me uskallamme kuitenkin toivoa, että kerran olemme täydellisiä kun pääsemme Jeesuksen luokse.
Tästä lähtökohdasta voimme toivottaa toisillemme Jumalan rauhaa ja ajallista onnea. Voimme sydämestämme sanoa: ”Meidän Herramme Jeesuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi. Nyt ja aina.”
Valma
Kiitos hyvästä kommentistasi
Tämä omakohtainen usko (fides specialis), jolla kukin uskoo synnit itselleen anteeksiannettavan Kristuksen tähden ja Jumalan lepytetyksi ja sovitetuksi Kristuksen tähden, saavuttaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauttaa meidät.
Tunnustuskirjat, s. 72, SLEY, 1948.
Mika
Kiitos hyvästä kommentistasi
Nykyistä nettikansaa ajatellen panen saman kohdan netissä löydettävässä muodossa samalla lisäten muutaman sanan:
—- Tämä usko ei käy Jumalan eteen luottaen omiin ansioihin, vaan pelkästään lupaukseen eli Kristuksessa luvattuun armoon. Tämä omakohtainen usko, jolla itsekukin uskoo saavansa synnit anteeksi Kristuksen tähden ja sen, että Jumala on hänelle Kristuksen tähden leppynyt ja sovitettu, saavuttaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauttaa meidät. Ja koska se katumuksessa, toisin sanoen kauhistusten keskellä, lohduttaa ja rohkaisee sydämen, se synnyttää meidät uudesti ja antaa meille Pyhän Hengen, –—
Tästä osoitteesta näkyy koko yhteys:
https://tunnustuskirjat.fi/puolustus/III.html#IV