Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
Synerginen ajattelu on koko kristinuskon kokonaiskuvassa on turha ja jopa vahingollinen ajattelu ja sen korotus ohjaa katseet pois Kristuksesta .
Ensinnäkin Herra huoneen rakentaa , muuten se on turhaa – synergismi tahtoo sanoa tähän tietysti ei se ilman ihmistä rakennu
Jumala vanhurskauttaa jumalattoman – synergismi ihmisellä on tässä osuus
yksin armosta pelastumme- synergismi :ja armon yhteistyössä eli ei armosta
Synergismi ei anna kunniaa yksin ja täysin Jumalalle kun ihminen on osatekijänä tässä . Synergistisesti ajatteleva ihminen ei voi uskoa pelastusvarmuutta täysin kun siinä pelastuksessa on ihmisen oma osuus .
Armonkästiyys on lopulta erilainen . Tätä voi filosofian ja psykologian kautta ja monien teologien pohdintojen kautta käsitellä ja yrittää Raamatusta löytää langanpätkiä että saa tukea synergismille , mutta armo ei muutu ja se ilmenee hyvin kun sylivauva kastetaan tai kuolinvuoteella makaava lähtee täältä ajasta että mitä on armo , pelastusvarmuus ja mihin se synergismi kuuluu .
Jumala ei saa koskaan tarpeeksi kiitosta ja kunniaa meidän elämän aikana meiltä , koska emme ymmärrä hänen tekojensa suuruutta ja vaikutusta .
Jumala vaikuttaa kaiken hyvän meissä ja me vastustamme sitä syntiinlangeneen luontomme vuoksi loppuun asti ja siksi me tarvitse jatkuvasti yhteyttä häneen . Summa summur ajattelipa asiasta miten tahansa ei ole kuin Jumalan armo johon meidän on aina turvauduttava ja se kirkastuu päivä päivältä ja meidän oletettu osuus pelastuksessa häviää Jumalan lapsilta tässä ajassa , uskon että usein käy näin olipa minkä kirkon tai suunnan kristitty tahansa ja siitä meidän tulisi elää jo ajassa ilman että yrittää tehdä pelastuksemme eteen joka on jo valmistettu meille . Rakastamaan ja palvelemaan meidät on kutsuttu ja siihen elävä Kristus meissä tahtoo meitä johtaa joka päivä ja hän nekin vaikuttaa lopulta tahtomisen ja tekemisen kautta .
Pelastavaan uskoon kuuluu tieto, suostumus ja luottamus. Latinaksi nämä sanat ovat notitia, assentia ja fiducia… Minä tiedän keneen uskon… Minä tiedän lunastajani elävän. Job 19:25… Usko on suostumusta: ihmisen tulee taipua tunnustamaan, että tässä on syntinen, kadotettu ihminen. Näin suostutaan sanomaan vain, kun uskalletaan jäädä Jumalan sanan totuuden alle. Usko on suostumusta: ihminen taipuu sanomaan, että tällaisena tahdon olla Jeesuksen oma, tällaisena tahdon uskoa syntien anteeksiantamuksen hyvään sanomaan. ”Ei mulla muuta neuvoa kuin luottaa anteeksantohon!”
”Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen”
Usko on luottamusta. Hebrealaiskirjeestä muistamme uskon määritelmän: ”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” (Hebr. 11:1). Ihmeellistä, saan luottaa Taivaan Isän hyvään huolenpitoon kaikissa tilanteissa. Pääni hiuksetkin ovat luetut. Näin Jeesus vakuuttaa, ja Hän vastaa sanastaan.
Reijo Arkkila, Sanasta elämä, s. 83-85, SLEY, 1982.
Ensin on Jumala rakastanut ja ensin hän on kaikki valmistanut ja armo on ilmestynyt ennen kuin edes tiedämme siitä mitään . Usko on siis lahjaa ja Jumalan salaisuutta joka on itse Jeesus Kristus . Emme ole siis yhteistyössä kun Jumala vanhurskauttaa jumalattoman vaan hän tekee sen suuresta rakkaudestaaan meitä kohtaan . Usko on oppimista ja tuntemista yhä paremmin Kristus kun vaellamme hänen sanansa mukaan , armossa ja syntientunnustamisessa.
Timo, taas puhut synergismistä. Vaellamme, syntien tunnustamisessa. Näin Timo osallistuu itse voimillaan ja omalla tahdolla, päätöksellään kristilliseen vaellukseen, syntien tunnustamiseen. Kukaan muu ei tee tätä, Timon puolesta, vaan Timo itse Jumalan armon avulla. Tätä on synergismi. 🙂
No otetaan kunnia sitten kun sitä hopealautasella tarjotaan 🤣. Tuota voidaan tietysti tarkastella voiman , tahdon alullepanijan vaikuttajan tai sen elämän kautta joka saa Timon toimimaan . Mutta synergismissä on lähinnä mielestäni kristillisyydessä ennenkaikkea pelastuskysymyksessä kysymys . Millainen yhteistyö mahtaa olla sylivauvalla kun hän saa perisynnin anteeksi , Pyhän Hengen , uskon ja hänet kastetaan Kristuksen kuolemaan ja vaikkapa hänelle ei suotu kuin muutama päivä elinpäiviä ? Ne teot jäivät inhimmillisesti pois tästä lapsen elämän taipaleelta . Millainen synergia tässä tapahtuu Jumalan lahjan suhteen ? Ilmestyykö synergia paikalle joka tapauksessa jossain muodossa kuitenkin . Tai se jumalaton syntisäkki joka kuolinvuoteella itkee kurjuutta ja sattuu pappi tai muu kristitty ja lukee synninpäästön ja evankeliumin sanan? Eikö Jumalan sana ole voimallinen ja elävä joka erottaa luut ja ytimet ja jos sen vastaanottaminen eli lahjan vastaanottaminen on synergiaa niin sitten käsitämme samalla lailla tässä kohdin . Mutta kerro synergiasta sylivauvan kohdalla ja voit kuvata viisaiden ajattelijoiden ajatuksin sitä miten lapsi ymmärtää olla yhteistyössä . Onko sitten hyväksyttävä vastaus synergian hengessä että ei lapsi ei pistä vastaan ? Usein itkee myös siinä tilanteessa , että tarkoittaako tämä sitä ettei suostu yhteistyöhön ? 😅
Timo kirjoitat; Millainen yhteistyö mahtaa olla sylivauvalla kun hän saa perisynnin anteeksi , Pyhän Hengen , uskon ja hänet kastetaan Kristuksen kuolemaan ja vaikkapa hänelle ei suotu kuin muutama päivä elinpäiviä ? Ne teot jäivät inhimmillisesti pois tästä lapsen elämän taipaleelta.
Mielestäni kysymys on hyvä. Kuten aikaisemmin sanoin, Sana synergia viittaa ihmisen tahdon ja Jumalan armon yhteistoimintaan. Miten vauva, jolla ei ole tietoista järkeä tai kykyä tehdä moraalisia valintoja, voi toimia yhteistyössä Jumalan kanssa?
Ortodoksisessa antropologiassa ihmisen tahto ei ole vauvanakaan täysin kuollut tai pelkästään passiivinen vastaanottaja. Vauva edustaa ihmisluontoa puhtaimmillaan – hän ei vastusta Jumalan armoa millään tietoisella kapinalla tai synnillä. Lapsen tahto on vapaa suuntautumaan Jumalaan, vaikka se ei tapahdu käsitteellisen ajattelun tasolla. Eli hän on ontologisesti avoin, ei passiivinen. Vauvan kohdalla synergia on olemuksellista vastaanottamista. Koska vauva ei aseta armolle esteitä Pyhä Henki asettuu häneen asumaan täydellisesti.
Ortodoksisessa teologiassa vauva ei saa mitään perisyntiä anteeksi läntisestä (erityisesti augustinolaisesta ja myöhemmästä protestanttisesta) perisynti- ja vanhurskauttamisopista. Ortodoksinen kirkko ei katso, että lapsi syntyy kantaen päällään Adamin henkilökohtaista syyllisyyttä. Lapsi ei siis ole syyllinen mihinkään tekoon ennen omaa tahtoaan.
Haluat sanoittaa että Aadamin syntiin .mutta raamattu synnin tulemisesta kaikkien ihmisten osaksi : yhden lankeemuksen kautta olemme kaikki perisynnin alaisia ja todisteena kuolema joka koskee minuutin ikäisiä ja yli 100 vuotta vanhoja ja siltä väliltä . Teon synnit eivät ole ihmiskunnan syntien mittari yksistään . Eli ordodoksien mukaan kahdesta syntisestä ihmisestä syntyy synnitön
Miellän synergismin teologiassa erilailla kuin muualla , koska esim pelastuksessa ihminen on enemmän objekti johon kohdistuu se Jumalan rakkaus ja hän myös vaikuttaa ihmisessä sen hyvän jota emme pysty pelastusasissa toimittamaan millään muotoa sitä . Nythän vapaatahdon puolustajat kuvaavat sitä jopa prosentteina , kuten Tapio Nousiainen 1% osuudella tai se ensimmäinen askel on otettava itse . Ihan kuin koko usko ja elämä ja Jumalan pelastus- suunnitelma alkaisi siitä hetkestä ja se sitten semetoidaan siihen hetkeen lähes koko kristillisen uskon alku .Varmasto teillä ordodokseilla on erilaista tulokulmaa synergismiin kuin yleisesti , mutta luterilainen lähestymiskulma on erilainen . Ja en tiedä näkyykö tämä synergismi ordodoksisuudessa edes liturgioissa , epäilen ettei näy vaan lähinnä pyhitysopissa jos olen oikein yrittänyt käsittää .
Läntisessä teologisessa perinteessä (erityisesti uskonpuhdistuksen jälkeisessä luterilaisessa ja kalvinistisessa ajattelussa) on ollut tapana jakaa pelastusprosessia osiin: mikä on Jumalan osuus ja mikä on ihmisen osuus. Tästä syntyy helposti matemaattinen asetelma: jos Jumala tekee 100 %, ihmiselle jää 0 %. Tai jos kyseessä on yhteistyö, tekeekö Jumala 90 % ja ihminen 10 %?
Pelastus ei ole piirakka, josta jaetaan paloja Jumalalle ja ihmiselle. Jumala ja ihminen eivät ole kaksi kilpailevaa voimaa, jotka jakavat saman tilan.
Kyseessä on suhde – rakkaussuhde ja liitto. Avioliitossakaan ei voida laskea, että ”rakkaus on 100-prosenttisesti miehen työtä ja 0-prosenttisesti vaimon työtä”, vaan molemmat ovat suhteessa täysillä mukana, omalla tavallaan.
Ortodoksisuus allekirjoittaa täysin sen, että pelastus on alusta loppuun Jumalan lahjaa ja Hänen työtään. Ihminen ei voi ansaita, ostaa tai rakentaa pelastustaan omilla voimillaan.
Timo kysyt, kirjoitat; ” vaikkapa hänelle ei suotu kuin muutama päivä elinpäiviä ? Ne teot jäivät inhimmillisesti pois tästä lapsen elämän taipaleelta.”
Kun lapsi kuolee vain muutaman päivän ikäisenä kasteen jälkeen, inhimilliset uskonteot, kilvoitukset ja moraaliset valinnat jäävät tosiaan kokonaan pois. Ortodoksisen teologian valossa tämä ei kuitenkaan tee Jumalan lahjasta tai synergiasta vajavaista.
Esim Pyhä Gregorios Nyssalainen on kirjoittanut erillisen tutkielman ennenaikaisesti kuolleista lapsista (”Niistä, jotka kuolevat ennenaikaisesti”). Hänen ja muiden idän isien mukaan.
Jumalan lahja on täydellinen: Kasteessa annettu Pyhä Henki, Kristuksen kuoleman osallisuus ja uskon siemen ovat Jumalan absoluuttisia lahjoja, jotka muuttavat ihmisen ontologisen tilan. Ne eivät ole riippuvaisia siitä, ehtiikö ihminen harjoittaa niitä ajassa.
Koska lapsi on kasteessa liitetty Kristukseen ja pesty vapaaksi kuoleman vallasta, hän siirtyy suoraan Jumalan välittömään yhteyteen. Tuonpuoleisessa elämässä lapsen sielu kasvaa ja kehittyy Jumalan tuntemisessa ja teoksiksessa (jumaloitumisessa) ilman tämän maailman synnin ja kärsimyksen painolastia.
Kirjoiti Sami :
Ortodoksisuus allekirjoittaa täysin sen, että pelastus on alusta loppuun Jumalan lahjaa ja Hänen työtään. Ihminen ei voi ansaita, ostaa tai rakentaa pelastustaan omilla voimillaan.
Nyt voimme olla täysin samaa mieltä edellisestä .
Et maininnut että kasteessa saadaan synnit anteeksi ? Miksi ? Sotiiko oppi sitä vastaan että Raamatun mukaan kasteessa saadaan synnit anteeksi ja sitten oppisi mukaan ei ole lapsella syntejä , eikö tuo ole ristiriita ? Jätit sen mainitsematta kun se ei sovi oppiin , vai ?
Timo, kasteessa lapsi ei saa mitään perisyntiä anteeksi luterilaisessa mielessä kuten kirjoitin, koska sellaista ei ole. Tässä suhteessa lapsi on viaton.
Tilanne on erilainen aikuisen kohdalla. Kaste tapahtumassa saadaan silloin synnit anteeksi.
Timo kirjoitat; ” mutta raamattu synnin tulemisesta kaikkien ihmisten osaksi : yhden lankeemuksen kautta olemme kaikki perisynnin alaisia ja todisteena kuolema joka koskee minuutin ikäisiä ja yli 100 vuotta vanhoja ja siltä väliltä”
Roomalaiskirjeen 5:12:ssa on kuuluisa historiallinen käännösero kreikan ja latinan välillä. Roomalaiskirjeen kohdassa 5:12 Paavali kirjoittaa kreikaksi: eph’ ho pantes hemarton.
Eli me emme tehneet syntiä Aatamissa. Mutta koska Aatami toi maailmaan kuoleman, me synnymme kuolevaisina, ja kuolevaisuuden pelon vuoksi ihmiset päätyvät tekemään omia syntejään.
Aatamin kautta me emme siis perineet rikosoikeudellista syyllisyyttä, vaan me perineimme kuoleman sairauden. Kuolema on se vihollinen, joka koskee kaikenikäisiä. Kristus tuli lääkäriksi parantamaan tämän sairauden, ja kasteessa tämä parantava lääke otetaan vastaan – vauvalla ontologisena suojana ja elämän lahjana, aikuisella lisäksi katumuksen ja anteeksiannon kautta.
Ymmärrän hyvin kun sanotaan ordodoksiteologian olevan kuin liukasta saippuaa , mutta se on myös epäloogista ;
-Armo on ja armo osin .
-Kaste poistaa synnit toisilta , toisilta ei koska on synnittömiä ihmisiäkin
-Pelastus on tekojen kautta toisilla ei ( pelastus ei siis perustu yksin Kristuksen sovitustyöhön lopulta eikä yksin ainakaan )
-Kuoleman seuraus on synnin seurausta toisilla ei ja kuitenkin kuolema on vaan tullut kaikkien osaksi.
Perusteet poikkeuksille ei löydy Raamatusta vaan ne löytyy edellä täytyy johtaa ontologiasta , Nyyssäläisen tutkimuksista, käännösvirheestä jne .
Kokonaiskuva Raamatusta ei tue tälläistä oppia vaan nään Raamatun tekstit yhtenäisinä ilman ristiriitoja . Käsityskykyä voi toki laajentaa mutta nyt on kysymys selvistä ristiriidoista kysymys ja sen lisäksi ei istu siihen kokonaiskuvaan mikä nousee Raamatusta . Tämä ristiriita korostuu juuri ylistyksessä kun mietin tämän päivän messun ylistysvirttä nro 126 . Nousi vaan mieleen tänään se Jumalan suuruus ja oma osa tässä elämässä .
Timo, olet väärininformoitu.
Saan sen informaation sinulta . Käytät usein tuota lausetta ikäänkuin minulla olisi ordodoksisen uskon tulkinnallinen lähde . Yleensä ordodoksisuutta ei juuri kukaan teologisesti tulkitse ordodoksisuuden ulkopuolella ja varmaan siinä on monella tietämättömyyttä . Ja voin vakuuttaa että minua on vaikea saada vakuutettua puheilla . Olen aika kriittinen tai lähinnä kyseenalaistavan utelias kuulemaan perusteet ja mihin muualle minä peilaan kuin Jumalan sanan omaan ymmärrykseen . Siinä voi toisin hyväksyä erilaisia käsityksiä mutta perusteet tulee löytyä Raamatusta. Edellä kuvatut toteamukset piirtyi ihan tässä viestiketjussa tulleista ajatusten vaihdoista .
Timo G. Ortodoksinen teologia operoi toisenlaisella käsitteistöllä ja kysymyksenasettelulla kuin läntinen teologia. Ortodoksien mielestä me yritämme selittää loogisesti sellaista, mikä pitäisi jättää avoimeksi. Itse sanoisin toki tähän, että ortodoksit harrastavat itse aivan samaa, mutta kreikkalaisten kirkkoisien, askeettien ja mystikoiden eväillä. Onneksi Kristus ja Hänen pelastustyönsä on suurempi kuin me kaikki yhteensä.
Näin varmaan on miten Marko kirjoitit . Olen aikaisemmin törmännyt pari kertaa ordodokseihin ja en ole juuri ymmärtänyt heidän katsontakantoja ja eipä ordodoksista oppia ”kirkasta ” eri kirkkokuntien edustajat , kun niihin heittoihin ei voi puuttua kun ei selvästi ole asiaan perehtynyt . Täällä on ollut mahdollisuus hiukan tutustua ja arvostan kun on saanut Samin kanssa kaivella ja olla aidosti myös välillä erimieltä ja kuitenkin tunnetasojen pysyä matalalla. Ja on myös sana ollut mukana joka on ikävä kyllä monesti oppiasioista keskusteluissa sivummalla . Olen oppinut tietyllä tavalla arvostamaan vanhoja kirkkoja vaikka olen erimieltä asioista ja en kaikkea hyväksy , mutta on asioita joita arvostan yli monen suunnan protestanttisuuden tai ns evankelikaalisuuden . Aina olisi hyvä mielestäni että mielipiteet perustuisivat johonkin faktaa edes eikä pelkkiin tunteisiin tai kuulopuheisiin . Ja tietysti on jätettävä pelastus yksin Jumalalle vaikka kirjoittelemme pelastuskysymyksistä ja se ei tule mieleen edes , jos sitä harrastaa niin sitten täytyy sieltä kuplasta päästä pois . Oppiminen olisi ihan hyvä asia jos sitä voisi tapahtua täälläkin ?
Timo, sinun kannattaa lukea uudestaan vastaukseni. Monesti on niin, että emme ymmärrä ensi lukemaamme joten joskus on syytä lukea uudestaan.
Esim kirjoitat; ” Kuoleman seuraus on synnin seurausta toisilla ei ja kuitenkin kuolema on vaan tullut kaikkien osaksi.” Mistä sinulla tulee tälläinen ajatus.
Lisäksi on väitteiden tueksi hyvä perustella ne Raamatun sanalla, konkreettisilla kohdilla.
Perisynti /
12 Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet
Nappi vastaus!
Tuossa puhutaan juuri kuolemasta, jonka Kristus on voittanut. Ei luterilaisesta perisynnistä joka keksittiin 1500 luvulla.
Voimme kysyä Mikä synti tuli maailmaan?
Ortodoksisen käsityksen mukaan maailmaan tullut synti ei ollut mikään itsenäinen ”olento”, geneettinen muutos tai maaginen rikosrekisteri, joka siirtyi vauvoille. Maailmaan tullut synti oli esi-isien synti (kreik. propatorikon hamartema), joka tarkoittaa luottamuksen rikkoutumista ja suunnanmuutosta eroon Jumalasta.
En usko yhdenkään ihmisen synnittömyyteen , koska joutuisin kieltämään Jumalan sanan !
Room. 5:18–19: ”Niin kuin yhden ainoan ihmisen lankeemus on koitunut kaikkien ihmisten kadotukseksi, niin on yhden ainoan vanhurskas teko koitunut kaikkien ihmisten vanhurskaudeksi ja elämäksi.”Ps. 51:7: ”Minä olen syntinen jo syntyessäni, äitini on minut synnissä siittänyt.” (Daavidin katumuspsalmi, joka osoittaa syntisyyden olevan läsnä ihmisen elämän alusta alkaen.)Room. 3:10–12: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan. Ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet…”Room. 7:18–20: Paavali kuvaa sisäistä taisteluaan ja toteaa: ”Minä tiedän, ettei minussa, minun turmeltuneessa luonnossani, asu mitään hyvää… sitä pahaa, jota en tahdo, minä teen.”