Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
En minä tiedä miksi. Käsketty on kastaa ja opettaa. En näe mitään syytä jättää lapsia kastamatta. Siinä tärkeimmät.
Kaste on merkityksellinen myös lapselle, vaikka en voi tietää mitä siinä henegellisessä maailassa tpahtuu. Eikä se ole minun asiani tietää. Edes sitä miksi kaste on tärkeä.
Jumala on liittojen Jumala johon hän on kätkenyt lupaukset ja merkit ja uudessa liitossa puhtaaksi tekevän omantunnon täydellisesti jota vanha liitto ei tehnyt , nyt Kristus on täydellinen uhri meidän puolestamme .
Kastekohtia miksi kaste ja sen merkitys ;
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne.
Galatalaiskirje 3:26-27
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.
Matteus 28:19-20
Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus.
1. Pietarin kirje 3:21
Pietari vastasi: »Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.»
Markus 16:16
Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan.»
Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.
Apostolien teot 22:16
Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa.
Roomalaiskirje 6:3
Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: »Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.»
Apostolien teot 10:47 Pyhä Henki
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä.
1. Korinttilaiskirje 12:13
Tämän kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen, ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, Pyhä Henki tuli heihin ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.
Apostolien teot 19:5-6
Ne, jotka ottivat hänen sanomansa vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin kolmetuhatta henkeä.
Apostolien teot 2:41
Silloin Paavali sanoi: »Johannes tosin kastoi vedellä parannukseen, mutta hän kehotti ihmisiä uskomaan toiseen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, Jeesukseen.»
Apostolien teot 19:4
Hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.
Tituskirje 3:5
Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’
Johannes 1:33
Älkäämme siis enää viipykö Kristuksen opin alkeissa, vaan edetkäämme täyteen tietoon. Emme voi uudestaan laskea perustusta ja opettaa sellaisia asioita kuin parannus kuolemaan johtavista teoista, usko Jumalaan, oppi kasteista ja puhdistusmenoista sekä kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemus ja iankaikkinen tuomio.
Heprealaiskirje 6:1-2
Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.
Kasteen merkityksestä on paljon apostolien teoissa ja esikuvia vanhasta testamentista . Kaikki kasteessa nivoutuu Kristuksen sovitustyöhön .siihen kuolemaan siihen voittoon jonka hän meille hankki ja kasteessa meidät liitetään tähän voittoon , Kristuksen kuolemaan . Tastä voisi kirjoittaa pitkästi ja on paljon kirjoitettu jo .Ja voi esittää hyviä kirjoja aiheesta jolle ovat olleet merkityksellisiä .
Ok
Kirkollisessa keskustelussa ei siis kannata uudestisyntymistä ottaa esille. Kiitos Marko S. tuosta vinkistä, että pitää käyttää muita ilmaisuja sen sijaan. Sana ”udestisyntyminen” on monimerkityksellinen ja samalla siihen liittyy voimakkaita tunteita, joiden tähden asiallinen keskustelu ei ole mahdollista.
Timo juuri näin, tässä tulee jälleen synergia; ” Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.”
Ortodoksisessa teologiassa tämä jae ymmärretään hyvin kokonaisvaltaisesti ja dynaamisesti. Se ei ole pelkkää juridista puhetta pelastumisesta, vaan kutsu syvään elämänyhteyteen Jumalan kanssa.
Kirkon teologiassa ei tunneta läntisessä kristillisyydessä (erityisesti uskonpuhdistuksen aikaan) syntynyttä jyrkkää vastakkainasettelua ”uskon” ja ”tekojen” välillä. Teot eivät ole keino ansaita Jumalan rakkautta tai pelastusta. Pelastus on puhtaasti Jumalan armoa ja lahjaa.
Hyvät työt ovat kuitenkin pelastuksen välttämätön hedelmä. Jos ihminen on elävässä yhteydessä Kristukseen, se näkyy väistämättä ulospäin rakkautena ja hyvinä tekoina. Kuten pyhä Jaakob kirjeessään toteaa: ”Usko ilman tekoja on kuollut.”
Synergia (ihmisen ja Jumalan yhteistyö pelastuksessa) on klassisessa luterilaisessa teologiassa torjuttu käsite. Luterilaisen opin mukaan ihminen on pelastuksensa suhteen täysin passiivinen (yksin armosta, sola gratia), ja usko on yksin Jumalan Pyhän Hengen luoma lahja.Aihetta voidaan tarkastella luterilaisesta viitekehyksestä seuraavien periaatteiden valossa:Vanhurskauttaminen: Ihminen pelastuu ilman omia tekojaan tai myötävaikutustaan, yksin Kristuksen ansion tähden. Tämä on Jumalan yksipuolinen teko, jossa ihminen vain ottaa vastaan lahjan (vrt. vastaanottava astia).Teologinen perustelu: Vuoden 1580 Yksimielisyyden ohje tekee selvän pesäeron synergismiin. Sen mukaan ihminen on hengellisesti ”kuollut” synneissään, eikä hänellä ole vapaata tahtoa pelastusasioissa. Ihminen ei voi edes myötävaikuttaa uskon syntymiseen tai säilymiseen.Pyhitys ja vapaa tahto: Vaikka synergia torjutaan pelastusopissa, uskovan ihmisen arjessa luterilaisuus tunnustaa ns. synergian toisenlaisen muodon. Kun Pyhä Henki on ensin herättänyt ihmisen uskoon, tästä eteenpäin ihminen toimii Jumalan työtoverina (synergos) maailmassa. Tämä ei kuitenkaan vaikuta ihmisen pelastusvarmuuteen, vaan se on seurausta pelastetusta elämästä.Armonvälineet: Ihminen on pelkässä vastaanottajan roolissa Jumalan armonvälineissä (kaste, ehtoollinen ja sana), joissa Jumala aktiivisesti toimii.
Luterilaisuus tunnustaa siis synergian ja samaan hengen vetoon torjuu sen. ” Ihminen ei voi edes myötävaikuttaa uskon syntymiseen tai säilymiseen.” Toisin sanoen teoilla ei ole mitään vaikutusta vanhurskauttamiseen. Teoilla sen sijaan on vaikutusta vanhurskaana pysymiseen. Ja samalla tuokin kielletään. Moni luterilainen ei edes huomaa näitä ristiriitoja. Näyttää kyllä enemmän filosofialta, salatieteeltä. Suurella halullakaan tämä ei kuulosta kovin uskottavalta. Onko kukaan luterilainen huomannut näitä tunnuskirjojen ristiriitoja?
Ristiriita oli jo uskonpuhdistuksen aikana kun katolilaiset ja samaa mieltä ordodoksit että pelastutaan armosta ja armon yhteistyössä eli myönnetään ja sitten tuodaan synergia eli kielletään koska armo on armoa ei synergiaa vaan lahjaa . Vain lihan pyhitysoppi voi yrittää tehdä ihmisen toimijaksi , joka on tietysti Paavalilaisen teologia mukaan täysin mahdoton ajatus . Kysyin Sami aikaisemmin mitä tarkoittaa että Kristus elää ihmisessä? En saanut vastausta . Ja kun vanhurskauttaminen ja pyhitys sotketaan kuten evankeliumi ja laki niin keitto on valmis .
Timo kysyt mitä tarkoitta, että Kristus elää ihmisessä. Ortodoksisessa teologiassa ajatus siitä, että Kristus elää ihmisessä, ei ole vain vertauskuva tai hurskas tunne, vaan se kuvaa täysin reaalista, dynaamista ja ontologista (ihmisen olemusta muuttavaa) todellisuutta. Tämä mysteeri liittyy erottamattomasti ortodoksisen pelastusopin ytimeen: teosikseen eli jumaloitumiseen.
Mielestäni vapaiden suuntien synergismi on tietyllä tavalla loogisempaa kuin ordodoksien koska ihminen on aina pelastuksesta osallinen , kun ordodoksit kuitenkin uskovat Raamatullisesti kasteeseen mutta siellä ei vaadita pelastukseen lapsen osallisuutta tietääkseni . Tietysti vapaat suunnat kieltää kokonaan pelastuksen lapsilta kasteen kautta . Siinä on taas iso teologinen ongelma tietysti rakentaa pelastus lapsille muuta tietä kuin Kristuksen sovitustien kautta pelastusta sanan ulkopuolelta . Kun pelastus on yksin armosta niin syngergismi tosiasiassa kieltää tämän Raamatun totuuden . Synergismin taustalla on ihmiskuva joka ei ole ei ole perisynnin alainen ja kuollut Jumalalle ( saati vihollinen) vaan kykenevä ojentaumaan lihassa ja alistumaan Jumalan tahdon alle . Tässä on mielestäni taustalla Pyhän Hengen työn vaikutuksen väheksyntä ja sitä etsitään sitten lihan käsivarsin ja kokemuksien kautta Jumalan yhteyttä. Siksi luterilainen oppi on määritellyt sanan , kasteen ja ehtollisen armonvälineiksi kun niissä on selvät Raamatulliset lupaukset ja niissä ei ole synergismiä vaan Jumalan sanan selvät lupaukset suurena ja itse Kristuksen asettamia ja sanassa Pyhän Hengen vaikutus . Parannuksen vaikuttaa Pyhä Henki Jumalan sanan kautta ( paljon muutakin tosin)voisi siis puhua parannuksen armosta , kasteessa on sana , vesi ja veri , ehtollisessa on koko Kristus meille syötävänä ja juotavana anteeksiantamuksena lupauksien kanssa . Siihen ei mahdu ihmisen synergiaa eikä niistä tule ottaa ihmisen kunniaa siitä kun kaikki on armoa ja Kristuksen ansiota . Jumalan hengestä syntynyt ihminen on uusi luomus ei se lihan tahdosta syntynyt ja se ei kyllä parane eikä pyhity vaan pahenee kun Jumalan armo kirkastuu . Jos tunnustetaan että pelastus on yksin armosta yksin uskosta yksin Kristuksen työn ansioista niin täytyy allekirjoittaa myös luterilainen vanhurkauttamisoppi loogisesti mikäli tahtoo pitäytyä apostolien oppiin . Armo ei ole sana vaan se on yksin Jumalan lahjaa ja vain Jumala voi meitä armahtaa ja siihen emme voi lisätä mitään .
Timo kirjoitat; ”Kun ordodoksit kuitenkin uskovat Raamatullisesti kasteeseen mutta siellä ei vaadita pelastukseen lapsen osallisuutta tietääkseni.”
Kysymyksesi kuvastaa ja koskettaa yhtä suurimmista eroista ortodoksisen ja monen protestanttisen (erityisesti baptistisen tai helluntailaisen) teologian välillä. Kysymys palautuu siihen, miten ylipäätään ymmärretään pelastus, kaste ja ihmisen tahto.
Ortodoksinen kirkko painottaa, että kaste on 100-prosenttisesti Jumalan lahja ja teko. Jumalan armo ei ole riippuvainen ihmisen älyllisestä kapasiteetista.
Lapsella on kyky ottaa vastaan Jumalan valtakunta ilman kyseenalaistamista ja intellektuelleja esteitä.
Kun lapsi kasvaa, hänen oma vapaa tahtonsa ja synergia (yhteistyö Jumalan kanssa) astuvat kuvaan. Hänen on jossain vaiheessa otettava kasteessa saatu lahja omakseen ja alettava elää sitä todeksi. Kaste on siis asetut taistelu areenalle. Ortodoksisuudessa kaste ei siis ole ”automaatti” joka pelastaa, jos lapsi myöhemmin hylkää Jumalan – se on siemen, jota täytyy kastella ja hoitaa läpi elämän.
Synergistinen oppi kiertää aina armon . Sekin kun synnintuntoinen ihminen saa parannuksen armon niin hänelle opetetaan usein synergismiä ja hän sanoittaa sen että minä tajusin minulla oli huono omatunto ja ja minä tein ratkaisun ja minä koin suuren rauhan , ilon ja vapauden . Ja Pyhän hengen työ ja Jumalan ylistys on sivuseikka . Ei uskota että Jumala on kaiken takana ja hänen suuri rakkautensa joka on nähnyt ihmisen jo ennen syntymään ja kokoajan hän on tahtonut ottaa ihmisen omilta teiltä lapsekseen ja Pyhä Henki on ollut ohjaamassa ihmistä parannukseen ja nytkö ihminen ottaa osan omaksi kunniakseen ja kertoo kokemuksista kuin omina ansioina usein ja tietämättömänä että Jumala on valmistanut pelastuksen ja nähnyt ihmisen koko elämän matkan . Ja hän antoi voiman tulla Jumalan lapseksi ei että minä tulin uskoon vaan Jumala armossaan armahti minut . Mitä suurempi Kristus niin sitä pienempänä näämme itsemme . Jokainen kiittäköön ja ylistäköön kolmiyhteistä Jumalaa siitä että on pelastunut olipa sitten kokemusmaailmaan sidottuun olevia tapahtumia tai ei niin kaikki on tapahtunut ristinsovitustyössä johon Jeesuksen käskyn mukaan meidät kastetaan yhdessä Kristuksen kanssa hänen kuolemaan ja ylösnousemukseen .
Timo, ortodoksinen usko, synergismi ei ole kuvaamasi kaltainen.
Timo sitten kirjoitat ja väität; ” Vain lihan pyhitysoppi voi yrittää tehdä ihmisen toimijaksi , joka on tietysti Paavalilaisen teologia mukaan täysin mahdoton ajatus.”
Länsimaisesta (erityisesti luterilaisesta ja reformoidusta) näkökulmasta käsin ortodoksinen oppi synergiasta (yhteistyöstä) ja ihmisen osallistumisesta omaan pelastukseensa näyttää usein juuri tältä: yritykseltä herättää ”liha” toimimaan, mikä sotii Paavalin teologiaa vastaan (esim. Rom. 7:18: ”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää”).
Ortodoksinen teologia vastaa tähän kritiikkiin tekemällä hyvin tarkan raamatullisen ja antropologisen eron sille, mikä ihmisessä toimii ja mitä ”liha” ja ”ihmisen toimijuus” ortodoksisessa kontekstissa tarkoittavat. Nämä elementit purkavat väärinymmärryksen.
No saattaa että en tunne ordodoksista oppia kun te sanoitatte erilailla .Ei tietysti ole luterilaisuudessakaan kaste automaatti vaikka siinä on kaikki jo lahjoitettu.
Mutta kun Kristus asuu uskovassa ja vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen niin kenen kanssa sitä yhteistyötä , synergiaa tehdään , koska lihan mieli on vastaan Jumalan tahtoa . Eli ymmärrätkö oikein että oppinne mukaan liha suostuu yhteistyöhön lopulta ? Kuten Paavali todistaa että en elää minä vaan Kristus minussa . Käsitän tässä selvän eron , kun luterilainen käsitys on muelestäni että uskomme Jumalan sanan vaikuttavan kuten armonvälineet ja niiden kautta ja erityisesti sanan kautta saamme uskalluksen kilvoitella ja Pyrkijä kuolettamaan lihan teot ja kilvoittelu on ennenkaikkea mennä ja olla siellä missä Kristus on ja sieltä lähteä arkeen . Ajattelen että se taistelu mikä kaikissa uskovien sisällä on niin sen ratkaisee miten me ruokimme lihallista luontoa vai hengestä syntynyttä . Ilmeisesti lihanpyhitysoppi uskoo että lihassa on jotain hyvää . Tahdot varmaan Sami selittää nyt lihan tarkoittavan jotain toista asiaa , että ihmisessä olisi tartuntapintaa ja kykyä osallistua yhteistyöhön Pyhän Jumalan kanssa pelastuksessa ja pyhityksessä . Paavali kuvaa lihaa mielen ja tahdon ja vihollisuuden kautta . Syntiinlankeemus katkaisi yhteyden Jumalaan mutta inhimmillisesti kun aina ajatellaan ja katsotaan wi uskovia niin eihän ne piruja ole vaan voivat olla fiksumpia , mutta taas tullaan Kristuksen sovityöhön kun Jumala antoi poikansa ja sen torjuminen on Pyhän Hengen pilkkaa jota ei anneta anteeksi . Tarkastelen ehdottomuuden näkökulmasta kun uskon että niin Jumala meitä katsoo , ettei mikään synti tai epäpyhyys kestä Jumalan edessä ja tulkitsen uskon perusteeksi huonon kumppanin lihan , kun vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan . Mutta armo on ihmeellinen ja kaikki tahtoisimme lisätä omia mausteita .mutta ei tule mieleen että yhteistyöhön laittaisi oman itsensä pelastuksen asiassa . Tämä myös on realisoitunut aina uskovien lähdössä täältä ajasta . Eikö sitten pitäisi vähän mainita lähdön hetkellä tästä yhteiskuviota jos se on totta . En ole kuullut edes niiden suusta enää ratkaisun tehneiltä jotka ovat sen uskoneet kun lähdön hetki koittanut mutta armo nousee pintaan eikä se jatku puhe yhteistyökuvioita puheena . Elämme aina samassa todellisuudessa suhteessa Jumalaan .
kaikista kristityistä tulee kuolinvuoteella luterilaisia lopulta 😅
Timo kirjoitat; ”Mutta kun Kristus asuu uskovassa ja vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen niin kenen kanssa sitä yhteistyötä , synergiaa tehdään…”
Ortodoksinen teologia vastaa tähän kysymykseen korostamalla, että yhteistyötä (synergiaa) ei tehdä kahden erillisen, itsenäisen ja tasavertaisen ”toimijan” välillä, vaan kyseessä on Jumalan armon ja ihmisen tahdon kohtaaminen.
Vaikka Kristus asuu uskovassa ja vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen (Fil. 2:13), ortodoksinen näkemys pitää tiukasti kiinni siitä, että Jumala ei koskaan tuhoa tai ohita ihmisen vapaata tahtoa.
Ortodoksisessa teologiassa synergia ei ole mekaniikkaa, vaan rakkautta ja osallisuutta. Jumala on aloitteentekijä ja kaiken hyvän lähde. Kun ihminen tekee hyvää, se on Jumalan armoa hänessä, mutta ihmisen osuus on suostuminen, vastaanottaminen ja yhteistoiminta (synergia) tämän armon kanssa.
Tässä kaksi periaatetta;
Jumalan osuus: Antaa voiman, tahdon ja vaikutuksen luomattomien energioidensa (armonsa) kautta.
Ihmisen osuus: Vapaaehtoinen kuuliaisuus, itsekkyydestä luopuminen ja suostumus siihen, että Kristus saa toimia hänessä.
Timo kirjoitat; ”Eli ymmärrätkö oikein että oppinne mukaan liha suostuu yhteistyöhön lopulta”
Vastaus riippuu siitä, kumpaa merkitystä tarkoitetaan.
Jos ”lihalla” tarkoitetaan ihmisen fyysistä ruumista ja biologista luontoa, vastaus on kyllä: ruumis suostuu, pyhittyy ja osallistuu pelastukseen.
Jos taas ”lihalla” tarkoitetaan Raamatun kuvaamaa langennutta asennetta, itsekkyyttä ja synnin orjuutta, vastaus on ei: tämä ”liha” ei suostu yhteistyöhön, vaan se kuoletetaan, jotta ihminen voi elää Hengessä.
Apostoli Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä (Room. 8:7), että ihmisen turmeltunut luonto eli ”liha” sotii Jumalaa vastaan, eikä se voi alistua Jumalan tahtoon tai lakiin.
Kirjotat Sami että liha suostuu Jumalan tahtoon ja ruumis ( biologinen ruumis) on synnin tähden kuoleva . Ja tämä liha mistä Paavali kirjoittaa koskee ihmisen mieltä ja tahtoa joka ei voi alistua Jumalan tahtoon vaan kapinoi Jumalan tahtoa vastaan ja on vihollisuutta Jumalan tahtoa vastaan . Jostain pitäs löytyä se yhteistyökumppani . Tietysti olemme Jumalan kuvaksi luotuja ja ihmisessä on hyvää mutta on eri asia voimmeko auttaa Jumalaa pelastuksen asiassa lihalla ja tarviiko hän kaikkivaltiudessaan apua ? Kun usein vapaassa tahdossa vedotaan ettei Jumala väkisin tee , niin se ajatus on hyvin kaukana Jumalan ilmoittamasta rakkaudesta meitä kohtaan . Kuin kaikkirakastava ja kaikkitietävä ei saisi armonsa kautta meitä rakastaa ja tahtoa meitä pelastaa vieläpä kun olemme sokeita ja kuolleita häntä kohtaan . Silloin meidän tulisi soveltaa myös omiin lapsiin samaa logiikkaa ettei tehdä lapselle mitään kun se ei voi itse vaikuttaa mitään vaan täytyy vapaata tahtoa vaalia joka lapsen elämän vaiheessa . Vapaan tahdon perustelut ovat suhteessa Jumalaan erittäin huonoja mielestäni jos ja kun tunnustamme oman tilamme .
Timo, olet täysin oikeassa siinä, että langennut lihan mieli (froneema tees sarkos) on vihollisuutta Jumalaa vastaan (Room. 8:7) eikä se kykene yhteistyöhön. Kumppani ei löydykään sieltä.
Ortodoksisessa antropologiassa (ihmisopissa) ihmisen syvintä olemusta kuvaa sana nous (mieli tai sielun silmä). Vaikka ihminen lankesi ja perisynti turmeli meidät, Jumalan kuva ihmisessä ei tuhoutunut täydellisesti, se vain sumentui ja sairastui.
Ihmisen syvimmässä ytimessä, nousissa, säilyi kaipaus Luojan puoleen. Se on kuin likainen peili: se ei heijasta valoa kunnolla, mutta se on silti olemassa.
Yhteistyökumppani on tämä Jumalan kuvaksi luotu ihminen, jota Pyhä Henki herättelee. Kun Jumalan armo koskettaa ihmistä, se ei kohtaa kapinallista lihaa, vaan se puhuttelee ihmisen syvintä ydintä ja kutsuu sitä heräämään. Ihmisen osuus on lakata vastustamasta ja antaa Jumalan tehdä työtään.
Ihminen ei auta Jumalaa, eikä Jumala tarvitse apua. Jumala on kaikkivaltias, ja pelastus on 100-prosenttisesti Jumalan teko ja lahja. Ihminen ei voi ansaita, lisätä tai täydentää Kristuksen ristintyötä omilla teoillaan.
Raamattu ei osoita muuta paikkaa lihalle kuin vohollisuuden ,vastustamisen . sielunvihollisen liittolaisuuden ja se pitäisi kuolettaa . Sielunvihollinen ja Jumala ei tee sopua keskenään ja se taistelu on jo käyty . Nyt mennään Raamatun ulkopuolelle ja samalla en nää sen enää kuuluvan kristillisyyteen . Vai olisko sinulla jotain Raamatunkohtia tueksi tälle ? Esimerkiksi saarnaaja kirjoittaa iankaikkisuuden Jumala on laittanut ei selitä , koska siinä kuvataan aikaa Jumalan katsontakannalta ja myönnetään ihmisen tietämättömyys .
Timo, juuri näin, tuotahan ortodoksit juuri opettavat. Mainitsemani sana nous (νους) esiintyy kyllä Uudessa testamentissa (esim. Room. 12:2: ”mielenne uudistumisen kautta”), mutta sen määrittely ”sielun silmäksi”, joka kykenee intuition kautta suoraan kokemaan Jumalan salaisuuden, on peräisin kirkkoisien (kuten Maximus Tunnustajan ja Gregorios Palamaksen) tavasta käyttää kreikkalaisen filosofian (platonismin ja aristotelismin) sanastoa Raamatun ihmiskuvan syventämiseen.
Luterilaisuus, luther käytti ihan vastaavia filosofisia määritelmiä. Kristinusko on täynnä niitä. Luther opiskeli ja opetti Erfurtin yliopistossa, joka oli niin sanotun modernin tien (via moderna) eli nominalismin vahva tukikohta. Hänen suurimpia opettajiaan olivat nominalistit Jodocus Trutfetter ja Bartholomaeus Arnoldi von Usingen, ja hän sai vahvoja vaikutteita kuuluisalta nominalistiteologi Gabriel Bieliltä.
Luther omaksui suoraa nominalisteilta käsitykseen pelastuksesta. Tämä johti Lutherin kuuluisaan juridiseen oppiin: meidät luetaan vanhurskaiksi (imputatio). Kyseessä on Jumalan tahtoratkaisu ja lupaus, ei ihmisen sisäinen parantuminen.
Tässä kohtaa on ei voi enempää kirjoittaa tällä blogilla koska asiat ovat liian laajoja.
Mielen uudistuminen on Pyhän Hengen työtä . Kysymys ei ole synergismistä