Kuvassa kaksi Apostolien tekojen kommentaaria eli selitysteosta

Hans Hinrich Wendt. Die Apostelgeschuíchte. Kritisch-exegetischer Kommentar über das Neue Testament. Göttingen 1899.

Apostlagärningarna tolknin av Evad Lövestam.

Stockholma-Falköping 1988. ISBN 91-526-1-492-1

Alemmassa kuvassa ylempää vasemmalta aloittaen

Missel de L’Assemblée Dominicale. Publications de Saint-André. Èditions Brepols. Présentations, introductions et commentaires par Robert Gantoy, Romain Swaeles et Dieudonne Dufrasne. 1997.

Kristikunnan klassikkoja. Augustinus tunnustukset. Confessiones. Suomentanut Otto Lakka. tarkistanut Yrjö-Otto Lakka. Jyväskylä 1961. ISBN 951-617-486-8.

Elias J. Pentti. Ambomaa. Lähetyskenttä sarja. 1958.

Armon Järjestys Autuuteen, Jesusen Pyhän Evangeliumin jälken Neljäsä Kanssapuhesa. Oulu 1838.

Sunnuntai 24.5.2026

Helluntaipäivä

Pyhän Hengen vuodattaminen

Helluntaita vietetään vanhan laskutavan mukaan 50 päivää pääsiäisen jälkeen,7×7=49 päivää meidän laskutapamme mukaan.

Iso juhla

Vanhastaan Pyhällä maalla helluntai oli sadonkorjuun juhla. Sato oli korjattu ja siitä iloittiin. Kiitettiin Jumalaa. Siihen oli liitetty myös Tooran eli Lain antamisen juhla. Toora on Raamatun vanhin osa. Niinpä helluntaina Jumalan sanan saamisen ilo täytti mielet. Se oli hyvin iso juhla. Ihmisiä tuli Jerusalemiin eri puolilta maailmaa. Jerusalem oli täynnä väkeä. Jotkut puhuivat jopa yli miljoonasta ihmisestä joinakin vuosina.

Väkeä monesta maasta

Jeesuksen elämän aikoihin juutalaisia oli eri puolilla maailmaa. Yksistään Rooman valtakunnassa noin kolme tai neljä kertaa enemmän juutalaisia asui muualla kuin Pyhällä maalla. Lisäksi tulivat monet kauempana idässä ja etelässä asuneet juutalaiset.

Nämä muualla asuvat puhuivat asuinmaansa kieliä. Halu heillä oli käydä Pyhällä maalla, ainakin joskus, jos mahdollista, jos olosuhteet sen saivat. Niinpä helluntain epistolassakin kerrotaan monista juhlille tulleista ihmisistä ja monista kielistä.

Kieli-ihme

Vanha juutalainen perinne kertoo, että Siinain vuorella Jumala antoi Kymmenen käskyn lain ”kaikilla maailman 70 kielellä”, mutta vain juutalaiset ottivat sen vastaan. Niinpä heistä tuli Valittu kansa, Jumalan oma kansa.

Jeesuksen elämän ajan tienoilla, tuona aikakautena, esiintyi useampia tapauksia, missä kieli-ihme oli esiintynyt. Ne oli koettu liturgian aikana Kirjoitusten eli Ketuvim -tekstin lukemisen yhteydessä. Voimme päätellä, että myös helluntain kieli-ihme oli tapahtunut aamupäivän noin kello yhdeksän liturgian aikana kolmannen lukukappaleen aikana. Tuon ajan liturgian kolme tekstiä olivat: Laki eli Toora, Profeetat eli Neviím ja Kirjoitukset eli Ketuvim.

Kieli-ihmeen merkitys

Kieli-ihmeen erityinen luonne oli siinä, että kuulijat ymmärsivät puhutun sanoman. Evankeliumi kohtasi itse kunkin kuulijan heidän omalla sydämensä kielellä. Näin kieli-ihme on lähetystyön valtaisa tehtävän anto: Sanoma Kristuksesta on saatettava kaikille kansoille, kaikille kielille, jokaiselle maailman ihmiselle hänen omalla kielellään.

Helluntain kieli-ihme julisti, että Raamatun alkukertomusten Baabelin kielten sekoituksen aikakausi oli saanut uuden käänteen. Baabelin kielten sekoitus oli Jumalan rangaistus epäjumalan palvonnalle. Jeesuksen sovitustyö poisti kielten kirouksen. Tilalle tuli Vapahtajamme siunaus. Kielten merkitys muuttui. Niille tuli kulttuurisen rikkauden ilmauksen asema. Jokainen meistä saa ylistää Jumalaa omalla kielellään ja oman kulttuurinsa puitteissa. Näin jokaiselle on oma tehtävänsä rikastuttaa koko ihmiskunnan yhteistä kulttuurien kirjoa, antaen oman antinsa yhteiseen maailmanlaajuiseen aarteistoon. Kielet toki säilyivät erilaisina, ja vaiva niiden opetteluun, mutta nyt ne eivät enää estä kansojen yhteyttä. Evankeliumi yhdistää kaikki kansat yhteiseen sisarussuhteeseen kutsuen.

Toinen lukukappale eli epistola: Ap. t. 2:1–13

Apostolien teoista, luvusta 2

Kun sitten koitti helluntaipäivä,

he olivat kaikki yhdessä koolla.

Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus,

kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska,

ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat.

He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä,

jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle.

He tulivat täyteen Pyhää Henkeä

ja alkoivat puhua eri kielillä sitä,

mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.

Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia,

joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta,

mitä taivaan alla on.

Kun tämä ääni kuului,

paikalle kerääntyi paljon väkeä,

ja hämmästys valtasi kaikki,

sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään.

He kysyivät ihmeissään:

”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia?

Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä?

Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia,

meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta,

Pontoksesta ja Aasian maakunnasta,

Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta,

meitä on tullut Roomasta,

toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia,

toiset uskoomme kääntyneitä,

meitä on kreetalaisia ja arabialaisia

– ja me kaikki kuulemme heidän julistavan

omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”

He eivät tienneet, mitä ajatella.

Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan:

”Mitä tämä oikein on?”

Mutta jotkut pilkkasvat:

”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.”