Kyllä te sitten ymmärrätte, kun olette vanhoja. Näin tapasi mummuni sanoa. Oma äitini tunnusti ehkä seitsemänkymppisenä, että mummu oli oikeassa. Nyt olen itse tullut siihen ikään, että olen alkanut ymmärtää minäkin.
Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen välttynyt vakavilta tai pitkäaikaisilta sairauksilta, jotka olisivat rajoittaneet elämää. Olen tottunut liikkumaan melko rivakasti enkä väkijoukossa aina ymmärrä ottaa muita kulkijoita huomioon. Törmäilen ja tuskailen kaiken maailman haahuilijoita, jotka eivät tiedä, minne ovat menossa. Kävelevät hitaasti tai suorastaan seisoskelevat tien tukkona.
Olen tehnyt kuukauden sisällä useita pitkiä junamatkoja kohtalaisen kipeän jalan kanssa. Junassa oli mukava istua, mutta omilla jaloilla oli liikuttava hitaasti, harkiten ja mahdollisimman vähän. Jännitin junanvaihtoja, joihin ei tuntunut olevan riittävästi aikaa. Jouduin käyttämään taksia matkoihin, jotka tavallisesti kävelen. Aamuisin piti hotellin ravintolassa ensimmäiseksi seisahtua ja suunnitella, miten saisi mahdollisimman vähillä askelilla koottua päivän tärkeimmän aterian. Olin hidas ja suorastaan pelkäsin vauhdikkaasti eteneviä ihmisiä.
Näin osat vaihtuvat elämässä. Oli oikeasti opettavaista huomata, että hidas liikkuminen, epävarmuus ja päättämättömyys voivat johtua jostakin, mihin ihminen ei itse voi vaikuttaa. Oli nöyrryttävä siihen, että oli tien tukkona. Toivottavasti tämä kokemus ei unohdu siinä vaiheessa, kun taas kykenen liikkumaan vauhdikkaammin.
Sanomme liian helposti, että ymmärrämme toisen ihmisen tilannetta. Todellisuudessa ymmärrämme oikeasti vain asioita, joita olemme itse kokeneet. Ja mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä vähemmän voimme ilman omaa kokemusta ymmärtää. On tietysti hyvä, jos voi jotenkin osoittaa myötätuntoa toiselle, mutta kannattaa miettiä, koska voi sanoa ymmärtävänsä.
Pirjo,
”Sanomme liian helposti, että ymmärrämme toisen ihmisen tilannetta. Todellisuudessa ymmärrämme oikeasti vain asioita, joita olemme itse kokeneet. Ja mitä suuremmasta asiasta on kysymys, sitä vähemmän voimme ilman omaa kokemusta ymmärtää.”
Saman kokeminen tuo enemmän kuin ymmärrystä. Tässä yhteydessä ”samaistua” on asian todellista käsittämistä, niinkuin tässä kohdassa Saarnaajankirjasta.
17 niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.
Jeesus syntyi ihmiseksi ja samaistui kaikkeen mitä me täällä kohtaamme.
Hebr. 2:18 Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
Reijo, kiitos kielianalyysistä. Sanat ovat mielenkiintoisia.
Pirjo,
Tähän pieni lisä; Jokaisen sanan takana on itse asia, tai ne johtavat siihen.
Kiitos, Pirjo! Kerrot kokemuksista, jollaIaiset ovat minulle jokapäiväisiä ja pysyviä, valitettavasti.
Selkä on pettänyt. Peruuttamattomasti. Liikkuminen on verkkaista, varsinkin laskeutua portaita. Helpompaa on kävellä vastamäkeä ja nousta portaita, jopa helpompaa kuin kävellä tasamaalla.
Helsingissä on onneksi varsin hyvä joukkoliikenne, keskustassa asuvalle kuten minulle useimmin ratikka.
Helsinkiläisiä moititaan kylmiksi ja nokkaviksi. Sellaisia kyllä on. Mutta on myös ystävällisiä ja toiset huomioon ottavia. Viime vuosina ei juuri ole ollut sellaista ratikkamatkaa, etteikö joku olisi tarjonnut istuinta, jos on ollut vähän tungosta. Minulla on sellainen kokemus, että ensimmäisenä pomppaavat ylös maahanmuuttajanuoret. Senkin olen kokemut, ja aivan vastikään, kuinka keski-ikäinen kääntää katseensa pois, kun yritän repun, kassin ja kävelykepin kanssa taiteilla ratikan käytävällä.
Olen Pirjon kanssza samaa mieltä, että voimme ymmärtää vain asioita, joita olemme itse kokeneet. Se auttaa mieitä myös ymmätämään toista, joka on vastaavassa tilanteessa.
Jorma, kiitos omien kokemustesi kertomisesta. Minustakin tuntuu, että helsinkiläiset ovat mainettaan parempia.
Pirjo
Kiitos blogistasi
Huomaan kulkemisen hidastuneen. Talvella kahden kyynärsauvan tukemana, kesällä yksi sauva askelten horjahtamista estämässä.
Myöskään käteni eivät enää tottele kunnolla. on tarkoin varottava pudottamasta tai läikyttämästä käsissään olevia tavaroita tai lautasen ruokaa tai kupissa oevaa nestettä.
Ilokseni olen saanut kokea myös valtavan paljon avuliaisuutta. Moni on tarjoutunut tuomaan kahvia tai ruokaa pöytään, jotkut ojentavat käsivartensa kävelyä tukien, jne. Olen äärettömän kiitollinen saamastani avusta mitä yllättävimmillä tavoin.
Yhä enemmän ja enemmän oli suorastaan ihmetellyt, miten avuliaita ihmiset saattavat olla. Kiitos kaikille jotka olette auttaneet ja tukeneet lukemattomissa tilanteissa!
Matias, mukava kuulla, että ihmiset tarjoavat apuaan. Usein on myös niin, että kannattaa rohkeasti pyytää apua. Monet auttavat mielellään, kun saavat luvan tulla ”toisen reviirille”.
Pirjo ja muut. Nostatte esille tärkeitä ihmiselämään kuuluvia asioita. Itse jouduin onnettomuuteen viime kesänä ja pääsin palaamaan töihin jouluksi. Kyynärsauva aina auton takapenkillä mukana jos eteen tulee portaita ilman kaidetta. Kuntoutuminen on ollut tuskallisen hidasta jokapäiväisestä treenauksesta huolimatta.
Rammoille, raajarikoille ja sokeille julistetaan kuulemma Ison Kirjan mukaan kuitenkin evankeliumi. Tuollaiset Raamatun lauseet saavat aivan uusia sävyjä kun oma terveys pettää ja vaikuttaa työntekoonkin.
Marko, kiitos kommentista. Voimia kuntoutumiseen!
Näyttää siltä, että pari kommenttia on mystisesti kadonnut. Minä en ole ainakaan tarkoituksella niitä poistanut.
Minun kommenttini odottaa moderointia 🙂
Nyt se palasi näkyviin!
Empatian puute on usein syntyisin lapsuuden kokemuksista. Omasta ymmärtämättömyydestäni olen saanut monesti moitteita ja huomautuksia, lähinnä vaimolta… Joka on analysoinut puutteeni juontuvan, kun lapsuuteni on loppunut liian nuorena ja itsekeskeisyys on myötäsyntynyt lapsuuden olosuhteista. Kun on joutunut pienestä selviytymään ja osaamaan kaiken itse, niin ei osaa huomioida, kuinka joku tarvitsee aina apua asioidensa kanssa… Nykyisin itse apua tarvitsevana olen joutunut uuden oppimisen eteen…
Ismo, kiitos kommentista. On varmasti totta, että toimintaamme vaikuttavat monet asiat ja elämänkokemukset. Onneksi voimme saada uutta ymmärrystä ja uusia näkökulmia elämään niin kauan kuin täällä elämme.