Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
Tuo Johanneksen kohta – ”antoi voiman tulla ”
On Johanneksen evankeliumin alku jossa Johannes kuvaa aluksi Jeesuksen lihaksi tulemista sitten myöhemmin Johannes Kastajan kastetta ja kertoo kuinka Jeesus kastaa Pyhällä hengellä . Kristikunta on usein ottanut Raamatun irrallisia jakeita opetuksiin ja niitä yhdistellen tehnyt teologiaa . Alkuseurakunnassa tietysti kuten lähetyskentillä kastetaan tänä päivänä enemmän aikuisia ja tämä on se harha että lapsia ei tulisi kastaa ja siitä keksitty ettei lapsi voi ottaa Jumalan lahjaa vastaan vaikka sana selvästi sanoo että henki veri ja vesi todistaa yhtä . On myös kornia väittää että helluntaina kun Pyhä Henki vuodatettiin ettei niiden 3000 joukossa ollut yhtään lasta jotka saivat Pyhän Hengen . Perhekuntakasteet ovat koko kristillisen tradition aikana olleet käytössä ja juutalaista kultuuria tuntien lapset ovat aina kuuluneet perheeseen. Tänä päivänäkin juutalainen isä tai äiti monesti luettelee lapset nimeltä kunnesittelee heidät. . Jumalan liitot ovat niin isoja asioita juutalaisessa traditiossa että siirtyminen kristilliseen traditioon voi hämätä että kasteen liitto ja yleensä kaste on uudessa testamentissa todella usein esillä mutta kristikunnan opetus on tuonut kasteesta korostuksen ja ikävä kyllä sen juuret ja laajuus ja merkitys on jäänyt vähemmälle
On myös helposti havaittavissa monen selkeästi uudestisyntyneen kohdalla ettei heillä ole ollut mitään uskoontulon hetkeä. He ovat lapsesta asti saaneet hyvää opetusta ja ovat kasvaneet uskoon sisälle.
Näin on varmaankin alkukirkossa ollut ja kun kristittyjen lapset on kastettu, niin on ollut luonnollista ajatella että he uudestisyntyivät kasteessa.
Nyt tilanne on se että on paljon lapsia, jotka eivät tiedä edes sitä, että synnit voi saada anteeksi Jeesuksen sovitustyön tähden.
On lapsia joilla ei ole mitään käsitystä, eikä kiinnostusta hengellisiin asioihin. Silti heitä pidetään oikeina kristittyinä kunhan yhteen ääneen suostuvat lausumaan uskon tunnustuksen. Lauseet, joita eivä käsitä, eivätkä tiedä niiden merkitystä. Eivätkä niitä usko. Sitten ne rehelliset nuoret, jotka tunnustavat sen ettei heillä uskoa ole ja siksi kieltäytyvät tunnustamasta uskoa , jota heillä ei ole- jäävät ilman konfirmaatiota.
Todennaköistä on se että alkukirkossa kasteopetus antoi valmiudet uskon omistamiseen ja kaste oli heille uuden elämän alku. Tämä käytäntö jäi päälle, vaikka lapsille ei enää kotona opeteteta uskon elämää ja elämä on kokemista.
Niin miten uskoo kasvetaan , kun Raamattu puhuu uudestisyntymisestä . Miten biologisesti syntynyt lapsi voi pysyä hengissä jos sitä ei ruokita ? Samanlailla Jeesuksen lähetyskäsky kytkee kasteen ja opetuksen yhteen ja tämä opetus tuntemaan Jumala paremmin jatkuu hautaan asti . Olen tavannut ateistiksi itseään kutsuvia ja he ovat kohta agnostikkoja ja puhuvat paljon uskosta . Jumalan lupaukset la armonliitto ei horju mulla meidän mieli tunteet ja ymmärrys sitä tekee . Kun ihminen saa kohdata Jumalan armon ja synnit anteeksi niin se voidaan sanoittaa se monella tavalla ja ihmiskeskeinen suhtautuminen tuo monia epäraamatullisia piirteitä mukaan . On jopa uskossa asteita ja on lähellä ja ei ole vielä tehnyt lopullista ratkaisua . Merkit ovat lähinnä ihmisen omat puheet ei elämä eikä keskittyminen ole Jumalaan turvaamisessa ja pyrkimyksenä löytää Kristuksen ruumiin osallisuus . siis näinkin pahimmillaan ja jos perisynti kielletään niin ei myöskään tarvitse synnintunnustusta ja usein väheksytään sitä suurinta rukousta – Isä meidän . Tämä on hiukan provoisoivasti kirjoitettu mutta myös nähtyä mihin johtaa Kristillisyys joka ei ole Kristus keskeistä . Siispä pääasia on että ihminen turvaa siihen pelastukseen minkä on armosta saanut ja vaeltaa totuudessa syntinsä tunnustaen .
Hyviä kommentteja… Kun oli lapsi, alle kouluikäinen, rukoilin iltaisin itsekseni…Uskoinko silloin Jumalaan?
Teini-iässä en enää rukoillut…Enkö enää uskonut Jumalaan? Kun alta kolmenkymmenen ikäisenä olin lopussa ja sieluni syvyydessä, repinyt sydämeni rikki maailman teillä ja kun jälleen rukoilin Jumalaa, niin sain silloin Jeesukselta ikiaikaisen avun! Kuka osaa vastata, milloin olen saanut Uskon?
Oli lapsen usko, oli teinin usko, oli aikuisen miehen usko, mutta elämäni alusta asti on Jumala tuntenut minut ja kutsunut kaiken aikaa luokseen. Kasteeni hetkellä Jumalan siunaus ja Lupaus on vuodatettu päälleni, sillä ne ihmiset, jotka ovat silloin uskoneet minut, pienen lapsen Jumalan käsiin, ovat saaneet ja omistaneet myös Tuon, kerran maailmaan Helluntaina Lähetetyn Hengen ja näin Pyhästi uskoen laskeneet kätensä minun päälleni…
Tämä kaikki ei sulje pois sitä, etteikö minulla olisi ollut Hengellisiä kokemuksia elämäni aikana runsaasti, niitä on ollut aina lapsuudestani asti, mutta vasta aikuisena opin tuntemaan Pelastajani, joka on aina ollut luonani, vaikka en ole sitä aina tiennyt. Lapsikin voi uskoa, mutta ymmärrys tulee Sanan tuntemisen kautta.
”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten, jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana. Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” Piet.1:3-9
Rakastan tuota kohtaa…” Jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen…”
Se, että uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa ja kasteen vaikuttamana on kristillisen kirkon wanha kanta. Kirkkoisät olivat jopa erimielisiä siitä, voiko uudestisyntyminen ylipäänsä tapahtua muuten kuin kasteessa.
Koko tämä keskustelu siitä, missä ja milloin uudestisyntyminen tapahtuu, on oikeastaan vasta 1700-luvulla syntynyt kysymyksenasettelu. Kristillinen kirkko oli siis 1600 vuotta käytännössä yksimielinen koko asiasta ennen kuin asiasta alettiin tehdä ongelmaa. Syynä oli ennen kaikkea uskonpuhdistuksen seurauksena alkanut individualismi eli yksilökeskeisyys. Me pohdimme asioita tietenkin omasta kokemuspiiristä käsin. Silloin unohtuu helposti, että kristittyjä on oikeasti uskonut ja elänyt maan päällä aina Jeesuksen ylösnousemuksen ja helluntain päivistä asti.
Ensimmäisille kristityille, joille Kristukseen uskominen saattoi kuitenkin johtaa kärsimykseen, kuolemaan ja kaikenlaisiin vaikeuksiin, ei ollut mikään ongelma tunnustaa kastetta uudestisyntymiseksi. Vaikka he, jos ketkä, olisivat voineet korostaa uskoon tuloa tietoisena päätöksenä tai ratkaisuna. He ottivat Jeesuksen ja Paavalin sanat sellaisina kuin ne olivat: joka ei synny vedestä ja Hengestä ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa… sekä Tiitus 3:3 – 7.
Ymmärrän erittäin hyvin Pekka Pesosta. Pekka pohtii asiaa sen mukaan, mitä moderneissa herätyskristillisissä mutta lapsikasteen hyväksyvissä piireissä on opetettu kohta 200 vuoden ajan. Ei ole Pekan vika, että eväät ovat huonot. Esiymmärrys ja pohdinnan ”tehdasasetukset” ovat sellaisia, että ne kasteasiassa ohjaavat tiettyyn suuntaan.
Vanhassa luterilaisuudessa kastetta seurasi sekä kristillinen julistus (laki ja evankeliumi) sekä kristittynä arjessa eläminen. Arki ei eronnut ei-kristillisestä elämästä mitenkään muuten kuin siinä, että arkirutiinit ymmärrettiin Jumalan antamana tehtävänä ja kolmen päivittäisen rukouksen (aamu, ilta, ruokarukous) kehystämänä. Uudestisyntymisen hedelmä, jota Pekka kyselee, on juuri tässä, että arki ymmärretään Jumalan antamana tehtävänä. Tietenkin siihen liittyy myös parannuksen tekeminen synnistä. Ja epäuskohan on synneistä se varsinaisin.
Ei vika ole tänäänkään siinä, että kasteessa ollaan lapsina uudestisynnytty vaan siinä, että kristillisen kasvatuksen ja opetuksen puute on johtanut kasteessa saadun elämän näivettymiseen ja menettämiseen. Siksihän parannussaarnaa ja uskoon kutsumista tarvitaan. Sitten voidaan keskustella siitä, mitä sanaa kääntymisestä/parannuksesta/paluusta kasteen armoon pitäisi käyttää.
Kiitos Markolle laajasta kokonaiskuvasta sanoitettuna selvästi taustat mukaan lukien . Ismon kommenttiin ajatus että monella meillä on elämä kulkenut niin ettei tiedä Pyhän Hengen asumista meissä eikä onko hän lähtenyt , kun samaan aikaan on ”todisteita ” elämästä että eläisi kuin Jumalan lapsi ja sitten kuin jumalaton toisena aikana ja uudestisyntymistä ei tapahdu montaa kertaa että otappa siitä selvää ja siksi on turvallista uskoa vain Jumalan sanaan . kuitenkin Jumalan armo ja rakkaus on ollut silloin kun olemme olleet tuhlaajalapsen teillä .
Sitten myös löytyy näitä luterilaisesta kastekäsityksestä poikkeavia tapauksia, kuten vankilaevankelista Kyösti Erkinkorpi.
”/ Tukholman alamaailman kauhuna tunnetun väkivaltarikollisen elämään tuli yhtäkkiä käänne. Puistossa istuskellessaan Kyösti sai erikoisen juttukumppanin, 70-vuotiaan miehen, joka kertoi hänelle Jeesuksesta ja pyysi mukaan Tukholman Filadelfia-seurakuntaan, jossa on suomalaisille omat tilaisuudet.
Mies lähti helluntailaisten tilaisuuteen mukanaan katkaistu haulikko, pistooli ja puukko. Saarnan jälkeen hän meni pastorin puheille ja ilmoitti, ”saako tällainen jätkä muka kaiken anteeksi”. Homman on syytä toimia, ja toimihan se. Jumalan armo tarttui suurrikollisen elämään puhdistaen, nostaen ja muuttaen. Erkinkorpi tuli uskoon. Hän lähti poliisiasemalle ja palautti 250 000 kruunua ryöstämiään rahoja sekä aseet. Oli siinä poliiseilla ihmettelemistä. /”
Miksi kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen on luovuttamaton tosiasia. Eli mikä tässä on se varsinainen ongelma.
Lähetyskoulussa kuulin kerrottavan miten Etelä -Amerikassa Katolliset on joskus aikojen alussa kastaneet suuria joukkoja paloruiskuilla. Sai uuden kasteen jos yhtäään vettä ei saanut päälleen.
Jos kaste automaattisesti uudestisyynyttää ilman uskoa, niin menettely oli oikea.
En tiedä onko kertomus totta. Ei oikein vaikuta uskottavalta sekään että ilman uskoa kaste voisi uudestisynnyttää.
Kysymykseeni on selkeästi sotkettu mukaan siihen täysin kuulumaton elementti. Eli väite siitä että sylivauvoja ei tulisi kastaa. Tietenkin kaste on vauvoille tärkeä ja välttämätön. Siitä minulla ei ole muitään epätietoisuutta eikä epäilystä.
Kysymys on vain siitä mitä kasteessa oikeasti tapahtuu ja mitä uudestisyntyminen on.
300-400 luvulla vaikuttaneet kirkkoisät elivät myös toisenlaisessa kirkollisessa todellisuudessa kuin me nyt.
Vedestä ja Hengestä pitää syntyä. Emme siis erota niitä toisistaan kuten ”eräät”.
Kaste tarvitaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tarvitaan myös sanan opetus Kristuksen käskyn mukaisesti.
Usko kohdistuu ilmoitettuun sanaan. Pyhä Henki kirkastaa Kristuksen. ”10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” Uskoon kasvaneet ovat toki kasvaneet sanan opetuksen kautta. Äkisti kääntyneet kaivavat myös Raamatun esiin.
Jumalan sanassa on voima. Luukkaan evankeliumi: 24:32 Ja he sanoivat toisillensa: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?”
1:23 te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.
Pekka Pesonen kirjoitat; ” Tietenkin kaste on vauvoille tärkeä ja välttämätön.”
Osaatko avata miksi kaste on vauvoille välttämätön.
Kosti kirjoitit ;
TK:ssa on myös monia kohtia, joissa sydänten uudistumisen tai uudestisyntymisen ilmaistaan tapahtuvan Pyhän Hengen työn myötä uskon kautta, mutta joissa ei ole mainintaa kasteesta
Uudestisyntyminen on kertakaikkinen tapahtuma ja uudistuminen , parannus , pyhitys on jatkuvaa joissa Pyhä Henki vaikuttaa ja ne vaikuttaa Jumalan pojan usko Jumalan lapsissa . Kerran rapautuu siirtyminen kuolemasta elämään .
TK:ssa on myös monia kohtia, joissa sydänten uudistumisen tai uudestisyntymisen ilmaistaan tapahtuvan Pyhän Hengen työn myötä uskon kautta, mutta joissa ei ole mainintaa kasteesta.
Lukuisissa tunnustuksen puolustuksen kohdissa Melanchthon samastaa uudestisyntymisen juuri vanhurskauttamisen ja syntien anteeksiantamuksen kanssa. Hän sanoo tämän kaiken tapahtuvan Kristuksen tähden uskon kautta.
Termiä uudestisyntyminen voidaan siis yhtälailla käyttää sellaisesta tilanteesta, jossa lapsena kastettu, mutta sittemmin eroon Jumalan valtakunnasta ajautunut henkilö, tulee uudelleen Jumalan valtakunnan jäseneksi.
Kun Lutherille siis selvisi vanhurskauttava usko, hän tunsi itsensä suorastaan – uudestisyntyneeksi – ja astuneensa avoimista porteista suoraan paratiisiin. Tämän hän kirjoitti 1545 ja 1546 hän paratiisin saavutti. Kastettuna ja kunnon kansalaisena ja munkkina hän joutui kuitenkin kamppailemaan pitkään, ennen kuin hän tuli uskoon.