Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
Yksi Kaste, tarkoittaa, ettei ole erikseen mitään toista ns. Henki kastetta, kuten usein kuulee opettavan. Pyhä Henki vuodatetaan Kasteessa ihmisen päälle. Tämän Usko ja Raamatun oma ilmoitus vahvistaa.
Olen huomannut että kirkollisessa yhteydessä ns liberaalit ymmärtävät joskus paremmin kasteen ja ehtoollisen merkityksen kuin esim viidesläisyydessä ns konservatiivit . Vaikka muuten ajattelet uskosta eri lailla .
Aivan sekin on pelkkää kokemuksellista ajattelua ilman Raamatun opetusta ja ajatus syntynyt vasta 1900 luvulla karismaattisissa piireissä joita alkoi meille rantautua myös . Monet uudet opit ovat lopulta hyvin uusia , kun niitä tutkii . Marko tai joku asiaa tutkinut voisi tietää jopa niiden oppi- isät tai suuntaukset mistä lähteneet . Ja tämä on yleinen piirre että joku laittaa alulle ja se leviää mutta nimiä ei haluta koskaan tuoda eikä ainakaan korostaa vaan vedotaan että Raamattu on se ylin auktoriteetti .
Miikka Ruokasen kirjasta: Miten uskoa kun ei voi uskoa? Martti Lutherin ja Erasmuksen väittely ihmisen vapauden rajoista” sen että Luther tutkimus on on saanut aikaan sen, että Pyhän Hengen vaikutus ja toiminta on alettu sivuuttamaan.
Eli se miten nyt käsitämme Lutherin opetuksen ei ole enää samaa. Kun Pyhän Hengen työ sivuutetaan niin esim. käden nosto katsotaan epäraamatulliseksi. Kädennnostollahan tarkoitetaan sitä että julistetaan evankeliumia ja pyydetään nostamaan käsi jos haluaa vastaanottaa Jeesuksen oman elämänsä Herraksi ja Vapahtajaksi. Saada synnit anteeksi ja tulla Jumalan lapseksi.
Tämän halun voi vaikuttaa vain Pyhä Henki. Uskoontulo on vain oman sydämen avaamista uskolle. Jeesus kolkuttaa ovalla ja se joka oven avaa saa hänet sydämeensä ja uudestisyntyy. Molemmissa sekä kasteessa, että ”käden noston” tilanteeseessa toimii Pyhä Henki. Myös kasteessa tapahtuu se että annamme lapsen Jeesuksen syliin, mutta lapsella ei ole vielä tarvittavia käsitteitä, jotta hän voisi omistaa uskon. Muromalaan ei hyljännyt kastetta tarpeettomana ja vääränä vaan esitti etti lapsi voi vielä uskoa. Siksi Jeesus käski opetttaa, että lapsi myöhemmin tietää mitä kasteessa ja uskossa on saanut.
Että lapsi ei voi uskoa ennen kuin ymmärtää , on mielestäni väärä kysymys kun kysymys lahjasta . Mitä se vastasyntynyt samalla logiikalla ymmärtää ihmisyydestä ja omasta syntymisestä . Jos Jumala on jotakin ilmoittanut lahjoittanut ja tehnyt niin kysymys on siitä uskomme sen . Taas on tästäkin opetusta ilman Jumalan sanan opetusta , olisihan se hullua jopa sanoa kastetulle uskoontulelle että nyt sinä olet osallinen siitä Jeesuksen sovitustyöstä ja sinut on liitetty yhdessä Kristuksen kanssa kuolemaan ja ihminen menee kotiin ja lukee Raamattua ja siellä lukee että kasteessa meidät liitetään hänen kuolemaan ja siihen voittoon synnistä perkeleesta ja kuolemasta . Ei siellä on erilaisia opettajia jotka alkavat uutta perustusta panemaan . Jos kastettu ihminen ei kulje Jeesuksen yhteydessä ja tulee takaisin ja vaikka useamman kerran , niin ainako ihminen syntyy uudestaan ? Kun ajatukset on kokemuksissa ja tuntemuksissa pelkästään ja siihen huono Raamatunopetus niin Kristus ja sana jää sivuseikaksi lopulta . Meidän askeleilla ei ole vaikutusta Jumalan liittoon ja lupauksiin , hän tarjoaa meille armahdusta kaikille syntinsä tunnustaville aina armon ajassa . Pyhästä Hengestä puhe lisitistään myös tunne- elämän alueelle , jonne myös sielunvihollisen on helppo tulla ja se on myös sen tärkein päämäärä että Kristus syrjäytetään meidän pelastajana ja syntiemme sovittajana ja tienä kerran perille taivaan kotiin . Onhan tuttua puhetta uskoontulleelle että nyt täytyy jättää vanha taakse ja myös Jeesuksen ristikuolemasta että elämme ylösnousemuksen voitosta .Näin myös mutta risti on aina Jumalan lapsella elämän tienä . Juuri viikko sitten eräs kristitty kertoi kun oli jossain juhlassa ja puhujalla oli kaksi kuvaa , kun halusi kertoa millaista on kristityn elämän voitollisesti , ensin oli kuva ristiinnaulitusta Jeesuksesta ja sanoi ettei tämä vaan otti sitten leijonan kuvan ja sanoi että tälläistä pitää olla kristityn elämä taistelua ja voittoja pahaa vastaan , joka kuvaa sitä teologiaa joka liittyy verettömään Kristukseen joka tahdotaan jättää pois ja kirkoissa vain valkoisia ristiä esitellään ja kuvataan kristityn tie sankarillisena jota se ei ole eikä voikaan olla . Paavalin elämä sen hyvin osoittaa suurena esimerkkinä .
Ei siinä mitään pahaa jos käsi nostetaan ylös ja se kuuluu siihen tapahtuma ja soolokristillisyyteen joka sai sijaa ja tuli myös paikkaamaan kristillistä vajetta . Seurakunnassa voi mennä suoraan paimen luo antaa kaiken ulos ja jäädä sinne ruumiiseen . Hyvä jos näissä herätyskokouksissa armon kokeneet saavat jatkoa seurakuntien yhteydessä . Uskovan elämässä tärkeintä on suunta ja sen tulla olla oppia tuntemaan Kristus paremmin ja jättää opin alkeet taakse ja ne kirkastuvat kuten koko oma elämä että siellä on Jumala varjellut ja lopuksi on sanottava että armosta . Niillä todistuksilla ei ole niin suurta mediahuomiota kun syntinen ihminen saa palata armollisen Jumalan yhteyteen ja ihminen ei osaa tunteilla kuvata esim. Pyhän Hengen työtä omassa elämässä , joku voi tosin arvoida ettei ole kunnolla tullut uskoon vaikka siellä se kirkonpenkissä uskollisesti istuu . Jotenkin tähän liittyy Elian pakeneminen vuorille luolaan kun oli pettynyt Israelin koviin sydämiin ja pakeni Iisebelin vihaa ja sitten Jumalan Henki näyttäytyi kun käski Eliaan kiivetä vuorelle kuinka oli ääntä ja järistyksiä mutta vasta siellä hiljaisessa tuulen hyminässä Herran Henki oli .
Ed viitaten Kuningasten kirjasta :
Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle.
Voiko uudestisyntymän jälkeen olla kaikki samalla tavalla , kuin sitä ennen. Jollei mikään ole muuttunut, niin missä on se uudestisytymä? Voiko kastetta kutsua uudestisyntymäksi, jollei siinä tapahdu oikeasti mitään, sellaista jolla olisi jotain vaikutusta. Onko siis jokapäiväisessä parannuksessa eläminen aivan turhaa, kun vain muodon vuoksi kirkkoon kuuluvalle kuuluu sama taivas ja pelastus?
Kyllä lapset uskovat Jumalaan ja kastekäskyn jatko on opettamalla . Mutta eihän voi verrata kastettua ihmistä joka ei tahdo pysyä siinä liitossa eikä elä se mukaan vaan tarvitsee parannuksen armon kuten tuhlaajalapsi . Kirkon jäsenyys ei ole taivaslippu. Kirkon tehtävä on opettaa kastettuja noudattamaan kaikkea mitä hän on opettanut ja puhunut profeettojen ja apostolien kautta ja paikalla pitäisi olla tietysti . Emme voi kuitenkaan kenenkään sieluntilaa mennä arvioimaan edes niissä seurakunnissa joissa tahdotaan opettaa ja hoitaa laumaa Jumalan sanalla . Se on kuitenkin mielestäni Raamatullisinta ja varminta että emme jätä seurakunnan kokouksia ja kuulua siihen ollen yhteydessä saarnastuoliin ja ehtoollispöytään , sen Kristuksen ruumiin jäsenenä mihin Jumala on meidät tarkoittanut
”Voiko uudestisyntymän jälkeen olla kaikki samalla tavalla , kuin sitä ennen. Jollei mikään ole muuttunut, niin missä on se uudestisytymä? Voiko kastetta kutsua uudestisyntymäksi, jollei siinä tapahdu oikeasti mitään, sellaista jolla olisi jotain vaikutusta.” Ihmettelee Pekka.
Samaa voisi kysyä ympärileikkauksesta? Onko tosiaan niin, että Kasteessa ei tapahdu mitään? Kuinka tullaan Kristityksi, jollei juuri Kasteen kautta? Tapahtuma on Jumalan säätämä ja myös sairaalassa hätäkastettu lapsi on Kristitty kaikilla määritelmillä mitattuna, koska Jumala on Lupauksen Jumala. Paljon on siis muuttunut, kun syntinen pestään Kristuksen kautta pois synnistä. Täytyy ymmärtää, että ihminen syntyy aina synnin alle.
Pekan ihmettely on järjen asettama ansa, johon moni kompastuu. Kasteen vaikutus on on totaalinen, sillä pakanoista tulee Kristittyjä! Miten moni Kristitty uskoo Jumalaan, on kokonaan toinen juttu, sillä vain sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi. Kaikki on uskon kautta ja ilman uskoa kaikki on syntiä ja vääryyttä ja Uskon antaa yksin Jumala, jolla on kaikki valta. Kasteen vaikutus, ei siis ole muuttaa meitä sisäisesti, kuten Pekka kyselee, vaan sen tekee usko Jumalaan. Järkeily ei tässä auta, vaan usko. Pakanoille ei ole annettu ympärileikkausta, vaan Kaste Kristukseen, joka on synnin pois pesu vastasyntyneille ja myös aikuiselle.
”Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen, jos sinä lakia noudatat; mutta jos olet lainrikkoja, niin sinun ympärileikkauksesi on tullut ympärileikkaamattomuudeksi. Jos siis ympärileikkaamaton noudattaa lain säädöksiä, eikö hänen ympärileikkaamattomuutensa ole luettava ympärileikkaukseksi? Ja luonnostaan ympärileikkaamaton, joka täyttää lain, on tuomitseva sinut, joka lainkirjaiminesi ja ympärileikkauksinesi olet lainrikkoja.Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.” Room.2:25-29
Uskon että Jumalan armotyö tapahtuu kasteessa, mutta se ei ole uudestisyntyminen. Uudestisyntyminen tapahtuu vasta kun saa uskoa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen ja sen vaikutuksesta saa rakkauden Jeesukseen, halun lukea sanaa ja alkaa rukoilla ja paneutua hengelliseen elämään. Uskon että Uudestisyntymisessä Jumala tekee työn ihmisen sydämessä, niin että siinä tapahtuu muutos. Siinä muutoksessa Jeesus nimestä tulee rakas. Uudestisyntyneen voi tunnistaa tästä rakkaudesta.
Nyt olen kiitollinen siitä etten selvinnyt teologian pääsykokeesta. Pappina en uskaltaisi nostaa asiaa esiin.
Niin se juuri sitä perustuksen uudestaan laittamista , kun Jeesus sen täydellisesti valmisti Golgatalla – se on täytetty tarkoittaa jokaisen ihmisen puolesta Jeesus on synnit sovittanut ja evankeliumiin ei saa saa sotkea lain tekoja . Siispä jokainen ihminen olipa missä tilanteessa tahansa saa aina armon kun tunnustaa syntinsä – jos me tunnustamme syntimme niin hän on uskollinen ja vanhurskas meitä kohtaan . Kun uskomme keskittyy meihin itseemme ja alamme etsiä itsestämme rakkautta niin löydämme vain syntiä ja usein Jumalan vihollisuutta kun nääme kuinka syntinen luontomme ei tahdo alistua Jumalan tahtoon . Kristitty elää aina tässä ristiriitaisessa tilanteessa joskus enemmän joskus vähemmän . Olemme siis omantuntomme kanssa vaikeuksissa , mutta evankeliumi siinä vapaassa armossa ja puhtaudessa tahtoo meidät vapauttaa ja tuottaa se ilon että me tälläisenä kelpaamme .
Jos me olemme kuolleet yhdessä Kristuksen kanssa niin saamme elää yhdessä hänen kanssaan ja tähän me saadaan turvata että Kristuksen voitto on meille lahjoitettu kasteessa . Meidän uskomme ei perustu siihen mitä olemme kokeneet ,vaan lopulta me näämme elämässämme kärsimyksiä , lankeemuksia iloja , suruja ja niiden yllä on ollut aina Jumalan rakkaus ja se armollisuus rakkaudessa että hän tahtoo meidät tehdä vapaaksi jo tällä ja lopullisesti lahjoittaa iankaikkiesen elämän . Emme nää Jumalan sallimuksia , kun kaiken kautta hän haluaa kirkastua meille vapahtajana ja rakkautena meille ja se ratkaisee olemme me tässä suhteessa sairaita vai terveitä . Terveet ei tarvitse parantajaa vaan sairaat . Seurakunnat on syntisten sairaaloita . Keräsin johonkin keskusteluketjuun 10 kastekohtaa mutta en nyt niitä jaksa etsiä , jotka kaikki nivoutuu yhdeksi ja selvästi osoittaa Kristuksen sovitustyöhön ja siksi meidän perusteet kaikkina aikoina tulee etsiä ja katsoa ristille josta löytyy se Jumalan lupaus ja liitto ja teko meidän puolestamme ja meille lahjoitettuna kasteessa .
Kun elämme ja etsimme vakuutusta uskostamme ja sielunvihollinen syyttää , oman sydän ja joskus voi olla ihmistenkin edessä kelvoton kristitty , niin emme voi ruveta lain omaisesti yrittää puristaa itsestämme uskoa vaan silloinkin saamme mennä sinne missä Kristus tahtoo meidät kohdata , ensin syntimme tunnustaen ja sitten uskoa Jeesuksen santa että todellisena jos syömme hänen ruumiinsa ja juomme hänen verensä niin siinä myös varmasti saamme syntimme anteeksi ja hän lupaa pysyä meissä ja hän lupaa meidät herättää viimeisenä päivänä . Ehtoolinen kuuluu Kristuksen kuolemaan jossa me sitä julistamme joka on juuri se voitto ja vakuutus meille että saamme uskossa luottaa pelastukseen . Jokaisen kirkon kynnys pitäisi kertoa siitä että Jumalanpalveluksessa , messussa on se meidän vastuu joka tulisi ylittää ja heti kynnyksen toisella puolella teksti että hänen sanansa ei tyhjänä palaa . Se on teko että me menemme sinne missä Kristus on luvannut olla . Meidän ei tule jättää seurakunnan kokouksia .
Mikäli palataan aina Agricolan kastekaavaan saakka, niin alkusanoista käy ilmi, ettei ”kasteeseen ja papin velvollisuuksiin aina suhtauduttu niin vakavasti kuin olisi ollut suotavaa. Moni kastettu lankesi syntiin, ja sen arveltiin johtuvan siitä, että heidän kasteensa oli toimitettu huonosti ja laiskasti ja heidän puolestaan oli rukoiltu hitaasti.”
Tässä tulee se tosiasia esille, että vaikka lapsi onkin kastettu, niin luopumista on tapahtunut. Arvelen kyllä, että kaste on toimitettu oikein, mutta olisivatko vanhemmat ja kummit hieman unohtaneet velvollisuutensa lapsen kristillisen kasvatuksen ja rukouksen osalta.
Agricola piti ”kastetta uudestisyntymänä.” Mikäli kasteesta on luovuttu, niin kyllä tuo Pekan mainitsema Jeesuksen sovitustyö on omistetettava itselleen uudestaan sydämen uskolla henkilökohtaisesti Jumalan armotekona ja herätyksenä omasta tilasta.
Myös Laestadius toteaa suomennetun pääteoksensa (alkukielinen teos ´Dårhushjonet en blick i nådens ordning´) mukaan: ”Kaste pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan.”
Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan yhteyteen ja saa armon lahjana osakseen. Opetus tulee myöhemmin. Vaikka hän ei koskaan ”tulisi uskoon” (mitä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa, etsimistä, oivallusta, heräämistä), hän saa elää armon alla.
Myös tällä tavalla olen itse asian oivaltanut.
Kasteen jälkeen tuhlaajalapseksi joutuneen tulee palata takaisin kotiin.
Aina se on sama että saamme palata . Ja tässä on hyvä ajatella tuhlaajalapsen isää kuvana Jumalasta ? Miten hän on valmis ottamaan lapsensa kotiin yöllä tai päivällä tai missä kunnossa tahansa eikä syyttäen vaan rakastaen ja pidot halusi järjästää suuren juhlan kunniaksi . Näin taivaassa iloitaan myös aina yhdestä syntisestä joka on saanut parannuksen armon omistaa . Mitä enemmän näämme meidän ihmisten oman voiman avuttomuuden niin sitä enemmän me rukoilemme läheisten ja niiden puolesta jotka Herra on laskenut meidän sydämelle .
Me emme näet ensinkään epäile, että niissäkin kirkkokunnissa, jotka tähän mennessä eivät ole päässeet kanssamme yksimielisyyteen, on paljon hurskaita, viattomia ihmisiä, jotka vaeltavat sydämen yksinkertaisuudessa.
Tunnustuskirjat, Esipuhe, s. 9, SLEY, 1948.
No asia on jopa absurdi ajatus että me alkaisimme miettimään toisten sielun tilaa ja tämä ajatus kumpuaa minun mielestä pietistisestä uskonkäsityksestä . Meille on annettu tehtävä olla Kristuksen tuoksuna ja valona jota tulisi ohjata kristillinen rakkaus . Vaikkapa seurakuntaan kutsuminen tulisi nähdä ”kotiin” kutsumisena eikä selvityksenä miten sinun sielusi laita on . Ja tämä on mielestäni kristityn vapautta myös että meidän ei tarvitse yrittää ihmisiä pelastaa vaan antaa Herran haltuun ihmiset ja pyrkiä osoittamaan Kristuksen rakkautta heitä kohtaan . Kuljemme myös aina kahden todellisuuden kanssa , jossa on kaksi yhteyttä ; vaaka- asennossa ja ylöspäin , kumpikin tarvitaan ja on hyvä löytää se oma paikka siinä ja löytää kutsumus joka meille jokaiselle on annettu Jumalan lapsina .
Niin, kumpuaako tuo ajatus toisen sieluntilan miettimisestä – aina – pietistisestä uskonkäsityksestä?
”Meidän ei tarvitse yrittää pelastaa ihmisiä vaan antaa Herran haltuun.” Pidän erityisen ongelmallisena takavuosien evankelistojen sanontaa sielujen voittamisesta Kristukselle. Se esineellistää jollakin tavalla sanankuulijat vain toiminnan kohteiksi. Samalla sillä taitaa olla taipumus oikeuttaa kyseenalaisetkin keinot vaikuttaa ihmismieleen. Tällaiseen liittyy myös mielestäni vastenmielinen tapa laskea ’voitettujen sielujen’ lukumääriä kuin jotakin saalista.
No se on varmaan ihmisessä sisäänrakennettua että seuraamme toista verraten . En nyt löytänyt muuta kuvaavaan sanaa sille uskon käsitykselle jossa focus lähtee tarkastelemaan uskoa ihmisestä käsin . Joka ohjaa miettimään mm. kasteen pätevyyttä tai lankeemuksia siltä kannalta että mikä on mennyt pieleen . Kaikkea kristillisyyttä pitäisi katsoa kahden totuuden kautta mitä yritin blogissa kuvata ja se mitä Jumala on luvannut sanassa on varmaa ja me lähestymme aina häntä lapsina jotka olemme rikkoneet hönen tahtoansa vastaan mutta että näkisimme sen Isällisen rakkauden aina niin että hän tahtoo meitä armahtaa kun tulemme hänen luokseen . Siksi seurakunnan ja meidän viesti tulisi olla ; joka tulee hänen luokseen sitä hän ei heitä ulos . Onhan tunnustettava että emme aikoinaan isinä , äiteinä , kummeina tai nykyisin ole kukaan pystynyt täydellisesti tai läheskään hoitamaan sitä vastuuta lapsen kristillisestä kasvatuksesta ja siitä tulisi seurata se johtopäätös että lapsia viedään pyhäkouluun ja muihin seurakunnan tilaisuuksiin . Huomasin viime messussa kuinka pyhäkoulun opettaja johti lapsia messun ajaksi lapsia pyhäkouluun ja tuli syvä ja arvostettu tunne sen työn tärkeydestä ja halusin sen sanoa tälle joka oli vuorossa . Pyhäkoulun opettajille kannattaa kertoa heille kuinka arvokasta työtä he tekevät , se on yksi tärkeimmistä seurakunnan tehtävistä ja se kannattaa kertoa heille . Kaikki lankeamme ja päivittäin mutta Jumala rakastaa ja tahtoo koota laumaa hänen ”siipiensä ” alle .
Huomaan tuon pietismin häiritsevän varmaan monia , mutta tulkitsen sen tietysti omista kokemuksista käsin ja en nää että luterilaisuudesta puuttuu jotain joka tarvitsee apujalkaa . Se on huonoa jos luterilaisuus nähdään vain ja ainoastaan kirkonmenoissa ja sitten muu elämä tarvii jotain jota luterilaisuus ei kykyne antamaan . Ja tietysti tämä kirkollisuus piirtyy myös vanhojen kirkkojen osalta niin että se näyttäytyy usein toiminnan suhteen vain messuissa ja liturgiassa . Mutta ei oppi kiellä tekemästä ns herätyskristillistä tai pietismin kaltaista toimintaa vaikka se sisällön keskittyminen on kenties hiukan eri. Tämä vaatii kultuurin avartumista ja näkemistä .
Minusta on samantekevää se milloin ihminen uudestisyntyy. Sitä kun emme me saa aikaan. Uudestisyntyminen on kokonaan Jumalan työ ja siksi myös meiltä salattu. Kysymys uudestisyntymisestä on monelle arka paikka. siitä milloin ja miten se tapahtuu ei saisi edes keskustella. Pelkkä asian esiin nostaminen saa monen niskakarvat nousemaan pystyyn. Käsitän uudestisyntymisen kuitenkin joksikin tapahtumaksi joka voidaan huomata. Ainakin ensimmäinen syntymä on huomiota herättävä tapahtuma, Josta kasvu lapsena kohti aikuisuutta alkaa. Kaikkea sitä voimme seurata. Miksi uudestisyntymien olisi erilaista. Eikä sen todentamista omassa elämässä voisi mitenkään havainnoida. Jeesus kuitenkin sanoi, että meidän täytyy syntyä uudesti. Joten täytyyhän meidän jostain voida tietää se olemmeko syntyneet uudesti.
Siltä se hieman näyttää, että joudutaan helposti ristiriitaan siinä mitä tuo uudestisyntyminen oikein tarkoittaa. Se liitetään kasteeseen kyllä, mutta olen samaa mieltä; – Kun luopuneet lapset tulevat herätykseen he nimenomaan kokevat itsensä uudestisyntyneiksi. Kuten sanot, tämä uudestisyntymisen on tapahtuma, joka voidaan huomata ja kokea.
Minä, joka olin sokea Jumalan armon herättämänä alankin nähdä kaikki synnit anteeksi saaneena, jonka koen ja tiedän varmaksi tapahtumaksi Pyhässä Hengessä. Kuollut usko, joka ei ollut usko ollenkaan tuli eläväksi uskoksi Kristukseen. Totta joo, tätä toki voidaan pitää pietistisenä näkemyksenä (onko se), mutta tätä uskoa seuraa risti ja ahdistus, joka on elävän uskon merkki ja sitä myös Lutherin kokemuksen mukaan.
Samaan voidaan tietysti päätyä myös lapsen uskossa ja Jumalan armoliitossa pysymällä, oivalluksilla ja heräämisellä henkilökohtaisesti siihen todellisuuteen, että Jumalaa ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt. ”Kaste siis pelastaa synnistä ja (iankaikkisesta) kuolemasta, mutta sillä ehdolla, että vanha ihminen jokapäiväisessä parannuksessa ja katumuksessa kuoletetaan.”
Miten tätä uskon syntymistä nyt tulkitaankin niin vaikeaa on sen tajuaminen ja oivaltaminen, kun meitä johdetaan kaikenlaisiin todella vaikeisiinkin ahdistuksiin, niin se on merkki Jumalan rauhasta ja rakkaudesta. Tätä tietä ovat kuitenkin kaikki kristityt vaeltaneet kautta kirkkohistorian ja vaeltavat edelleenkin vaikeissa olosuhteissa monissa maissa.
Niin tärkeintä on että on syntynyt ja tahtoo pysyä Jumalan liitossa . Kasteasia ei tietysti selviä ilman Jumalan ilmoitusta . Paavali kysyy korinttilaisilta että ettekö tiedä että teissä asuu Pyhä Henki kun he olivat kastettuja . Se ei muuta sitä miten että ajatteli kasteesta miten tahansa että sanan tulee ohjata Kristuksen syventävän tuntemiseen enenevässä synnin ja armon tunnossa . Ja kun ihminen pienenee niin alkaa kaikki tuntumaan enemmän Jumalan teoilta ja jäädä hänen armotekojensa varaan .
En tiedä miten vaikkapa vain tämä yksi kastekohta pitäs vääntää että se sopisi ratkaisukristillisyyteen
.
Apt. 2:38: Pietari kehotti kuulijoitaan: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”
Mitä sitten kasteessa muuta tapahtuisi , olisiko se joku välimalli ja puolittain uskossa?
Pitää pystyä vastaamaan Jumalan sanasta nouseviin kysymyksiin , miten ne selittää ;
Kastetaan Kristuksen kuolemaan
Puetaan Kristus päälle jne .
Jumalan liitolla on aina joku merkki jossa on lupaus hänen puoleltaan . Meidän tunteet ja kokemukset voi vaihdella ja niiden tulkinta ja sittenkään emme voi vyöttäytyä kuin vain ja ainostaan Jumalan sanaan .
Ihminen saa uuden elämän kun Jumala antaa synnit anteeksi mutta senkään peruste ei ole että minä tein ratkaisun vaan peruste ristinsovitustyö jonka kautta kaikki on annettu jo anteeksi
Tässä yhteydessä voidaan ottaa esille myös Lutherin uskoontulo Roomalaiskirjeen esipuheessa. Tässä yhteydessä kasteeseen ei viitata.
Vorrede zum 1. Bande der Gesamtausgaben seiner lateinischen Schriften, Wittenberg 1545. WA 54,179-187.
” / Minä taas, vaikka elinkin kaikin puolin moitteettomana munkkina, tunsin itseni Jumalan edessä syntiseksi, jonka omatunto oli mitä rauhattomin ja joka ei voinut luottaa omakohtaisella sovituksellaan häntä lepyttäneensä, enkä siksi rakastanut vaan suorastaan vihasin vanhurskasta ja syntisiä rankaisevaa Jumalaa. Kiukkuisena ja omatunto rauhattomana minä sitten raivosin, kolkuttaen julkeasti Paavalin tätä kohtaa janotessani mitä palavimmin päästä perille siitä, mitä P. Paavali tarkoitti.
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: ”Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta,….. että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: – Vanhurskas on elävä uskosta.
Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. /”
Kastettuna ja moitteettomana munkkina hän oli mitä rauhattomin, kunnes tuli uskoon. Tämä oli hänelle tarkka ajallinen henkilökohtainen kokemus ”tornikokemus”, kun reformaattori ymmärsi Room. 1:17 ”vanhurskas on elävä uskosta” uudella tavalla. Luther ei kieltänyt kokemuksia ja tuntemuksia. Hän tiesi että kristityt joskus tuntevasti saavat kokea, että Jumalan lupaukset pitävät paikkansa.
Tekstillä on ollut valtava historiallinen merkitys. Esimerkiksi metodismin perustaja John Wesley koki hengellisen kääntymyksensä Lontoossa vuonna 1738 juuri kuunnellessaan, kun joku luki ääneen Lutherin Roomalaiskirjeen esipuhetta.
Merkillistä, Lutherhan käyttää juuri tuota sanaa mihin Pekkakin viittasi. ”Minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi.” Hän siis tunsi ja koki tapahtuneen muutoksen itsessään.
Psalmit: 40:4 Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.
11:15 Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niinkuin alussa meidänkin päällemme. Apt.
Pyhällä Hengellä on monenlaisia voimavaikutuksia. Kokemuksia annetaan silloin tällöin. Uskoontulo on joillekin voimakas kokemus, jolloin ”koko kelkan ” suunta kääntyy. Martti-tohtori on näköjään myös tästä selvä esimerkki.
Suurin hengellinen kokemus on kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja mitä suurempi syntinen sitä suurempi armo ja sitä suurempi kokemus .
Aina ihminen on joko että Pyhä Henki on ihmisessä tai ei ole . Voiko lasta opettaa jos ei ole syntynyt ? Siksi Jeesuksen lähetyskäskyssä on ensin kastamalla ja opettamalla . Pyhä Henki toimii tietysti ennen kastetta ihmisessä vaikkapa parannuksen armossa , siinä kääntymisessä ja kuulemisessa Jumalan sanaa . Se että lapsi ei voisi ottaa lahjaa vastaan Jumalalta on ihmisjärjen tuotosta ja emme ainoastaan kiellä Jumalan kaikkivaltiutta vaan myös kiellämme Jumalan sanan . Luterilainen oppi sanoittaa että kasteen puuttuminen ei tarkoita suoraan kadotusta mutta sen halveksiminen. Täällä on paljon kirjoiteltu kasteessa ja monissa blogeissa , keskustelu on enimmäkseen kokemuspohjaista ei juurikaan sanan valossa .Olisi tietysti suotavaa että Jumalan ilmoituksesta käsin voisi asiaa lähestyä ja samalla kasteen yhteys Kristuksen sovitustyöhön avautua .
Lähivuosikymmeninä on mielestäni kaksi asiaa jotka ovat vieneet keskustelun tähän suuntaan on :
1. 1900 – luvulla tullut pietismi , ratkaisukristillisyys jossa korostus on henkilökohtainen uskonratkaisu
2. Julistus ollut puutteellista ja on vain todettu että kastettu ja pelastettu ja siitä näkymä ilman uskonelämää joka näyttäytynyt voimattomalta ja ihmiset eläneet omien halujen mukaan kuin ei usko vaikuttaisi omaantuntoon ja elämään milläänlailla . Jos mentäisiin 200 vuotta taaksepäin niin terminologia olisi erilainen ja se on myös erilainen alusta asti apostolisessa ajasta lähtien . Kaste on Paavalilaisen teologian mukaan sidottu Kristuksen ristinkuolemaan ja se saadaan kasteessa omistaa .
Ehkä tekoäly on nyt jollain tavalla oikeilla jäljillä ”uskoontulokysymyksessä ” . Raamattu liittää uuudestisynttmisen kasteeseen , kuten koko kristikunta aina 1600 vuotta ja pietismi toi tämän uskoontulo termin ja henkilökohtaisen ratkaisun joskus 1700-1900 luvulla , vaikka luulen että se on tullut siinä muodossa vasta 1900- luvulla suomeen. Tietysti voi sanoa että uskoontulo on sama kuin uudestisyntyminen mutta kysymys on missä kontekstissa sitä käytetään ja mitä siihen liitetään . Voisi sanoa ”uskoontulleelle että Jumala teki sinun kanssa liiton ja antoi Pyhän Hengen , kastettiin sinut Kristuksen kuolemaan ja hän puki sinut ja nyt sinä sait palata tähän armoliittoon kun sait syntisi tunnustaa . Varmaan moni tarkoittaa samaakin tässä yhteydessä mutta eri sanoilla . Uskoontulo / kokemus / ratkaisukristillisyys on siis uusi terminologia kristillisessä traditiossa .
Tekoäly :
Kehitys jakautuu kolmeen päävaiheeseen:Varhaiskristillisyys (n. 30 jKr. alkaen): Uudestisyntymisen ja kääntymyksen teema on keskeinen Uudessa testamentissa (esim. kaste ja Pyhän Hengen saaminen). Kääntymys merkitsi siirtymistä pakanauskonnoista tai juutalaisuudesta kristityksi.Uskonpuhdistus (1500-luku): Luterilaisuudessa kääntymys alettiin nähdä enemmänkin Jumalan tekona ja ihmiselle kasteessa lahjoitettuna armona, ei niinkään dramaattisena hetkenä, jolloin ihminen itse ”tulee uskoon”.Pietismi ja herätysliikkeet (1700–1900-luvut): Moderni muoto ”uskoon tulemisesta” syntyi radikaalipietismin ja myöhempien herätysliikkeiden (kuten lestadiolaisuus ja myöhemmin helluntailaisuus) piirissä. Tällöin alettiin korostaa henkilökohtaista ja tarkasti määriteltävää uskonratkaisua, katumusta ja uudestisyntymisen kokemusta.
Ratkaisu sana on huono ja näin tärkeässä kontaktissa nostaa ihmistä sekä vähentää Jumalan työn merkitystä. Me emme valinneet. ”Hän antoi voiman syntyä Jumalan lapsiksi”.