Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
Olen mielenkiinnolla seurannut, kuinka paavi on ottanut kantaa kristittyjen ja muslimien rauhanomaisen yhteiselon puolesta maailmassa. Heppu tuntuu tietoisesti unohtavan, miten paljon islamilaisissa maissa vainotaan ja tapetaan kirkon jäseniä.
Sharialaki rikkoo ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Ei sellainen voi olla mitään Jumalan sanaa. Sharialaki on tietenkin historiallinen laki ja miesten kirjoittama valvomaan muita. Sellainen laki ei kelpaa yhdenkään maan laiksi.
Minusta sekä Raamattu että Koraani ovat historiallisia ihmisen kirjoittamia kirjoja. Ne ovat sidottuja omaan paikkaansa ja omaan aikaansa, mutta niistä löytyy myös ajaton Jumalan sanoma. Epäkohdat todistavat kirjojen inhimillisestä luonteesta. Löydän kummastakin kirjasta asioita, joita oikea Jumala ei kirjoittaisi, mutta vallanhaluinen ihminen kyllä.
Koraanin suurimmat epäkohdat ovat verikoston ja orjuuden hyväksyminen. Koraani sallii raajojen katkaisemisen varkailta. Näin kostonhaluinen ei ole rakastava Jumala. Koraani pitää myös miehiä naisten esimiehinä eikä se ole aitoa tasa-arvoa. Sharialaki kieltää homoseksuaalisuuden. Mielestäni myös Koraanissa on liikaa sotia ja ei-uskovien tappamista, mikä on ristiriidassa Jeesuksen Älä tapa ja Rakasta myös vihollistasi käskyn kanssa. Olen ymmärtänyt myös, että hadithissa sallitaan islamista luopuneen tappamisen. Tällaisia asioita ei oikea Jumala opettaisi koskaan.
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Kaikki on lopulta Armoa.
Jeesus ei syntynyt yliluonnollisella tavalla neitsyestä. Neitsyt oli käännösvirhe Jesajan kirjasta ja kirkko lisäsi Jeesuksen syntymäkertomuksen myöhemmin perimätietoon. Koraani on tässä asiassa siis myös väärässä, mikä todistaa kirjan historiallisen ja inhimillisen luonteen puolesta.
Heikki Räisäsen tekemät havainnot evankeliumien tekstien muokkauksista ja Jeesuksen sanojen muokkamisesta ovat kiistattomat ja pysyvät. Ei niitä voi ohittaa olan kohautuksella ainakaan rehellinen tutkija. Kaikki nuo havainnot kertovat ja todistavat vedenpitävästi, että kirkko muokkasi perimätietoa Jeesuksesta ja sepitti uusia Jeesuksen sanoja. Eikä se ole meidän vikamme. Evankelistoille historiallinen totuus oli vähemmän tärkeämpi kuin teologiset tulkinnat. Varsinkin islamilaiset eksegeetit ovat tehneet kattavan luettelon evankeliumien ristiriidoista, jotka minäkin olen täällä jo esitellyt ja jotka todistavat, että evankelistat eivät olleet tarkkoja historian kuvauksessaan. Johannes meni pisimmälle luodessaan täyden oman kuvitelman ja tulkinnan Jeesuksesta ja hänen sanoistaan.
Neitseestä syntyminen ei ole oleellista Jeesuksen elämässä ja kristinuskossa. Jeesuksen sanoma ei sellaista vaadi. Kirkko voisi aivan hyvin myöntää tehneensä käännösvirheen Jesajan kirjasta. Muhammedin kannattajat hyväksyivät neitseestäsyntymisen, koska pitivät sitä Jumalan voiman ja ihmeen osoituksena tajuamatta, että kirkko tai islam ei tarvitse tällaisia antiikin myyttejä mihinkään. Minä en epäröi paljastaa myöskään islamin älyttömyyksiä ja epäkohtia. Sekä kristinusko että islam vaativat ja huutavat päivittämistä nykyaikaan ja minulla on siihen hyvin perustellut vaihtoehdot kirjoissani ja viesteissäni.
Vanha (katolinen) perinne kertoo yhtä sun toista. Se kertoo mm. että Pietari oli ensimmäinen paavi. Evankeliumit puhuvat Jeesuksen veljistä ja siskoista. Ne eivät puhu mistään serkuista. Vanha katolinen perinne koetti kaikessa saattaa perimätiedon sopusointuun ja näppärää oli vedota Joosefin aikaisempaan avioliitoon, mitä ei tue mikään muu lähde. Maria ei ollut neitsyt ja Jeesuksella oli oikeita sisaruksia. Se on historiallinen totuus. Tälläkään ei ole mitään väliä kristinuskon sanomalle.
Juutalaisuudella, kirkolla ja islamilla on sama ja yhteinen Jumala selä sama ja yhteinen sanoma!
Kannustan jokaista pitämään kiinni siitä, minkä oikeaksi näkee. Se on minusta myös Jumalan tahto elämässä. Totuuden puolesta ei kenenkään pidä sotia tai vainota muita. Oikea Jumala kyllä huolehtii, että Totuus ja Rakkaus voittavat lopulta ja kaikki saavat tietää, mikä se Totuus oli. Minulle Jeesus on tie, totuus ja elämä. Toisille muut asiat. Matemaattinen totuus on helppo laskea tässä ajassa mutta uskonnolliset totuudet paljastuvat vasta kuoleman jälkeen. Minä olen varautunut erilaisiin vaihtoehtoihin.
Elämässä ei ole tärkeintä olla oikeassa ja suhtautua muiden uskonnolliseen vakaumukseen vähätellen ja ylimielisesti. Oikea Jumala haluaa, että välitämme jokaisesta täällä maapallolla ja arvostamme kaikkia vakaumuksia. Oikea Jumala paljastaa Totuuden kaikille kuoleman jälkeen ja saamme silloin kuulla, kuka Jeesus oikein oli. Oikea Jumala on hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, rakastava ja suvaitsevainen. Meidän ihmisten ei tarvitse sotia , vainota ja pilkata ketään Totuuden nimessä. Oikea Jumala huolehtii kyllä siitä, että Rakkaus ja Totuus voittavat lopulta Taivaassa. Jokainen uskokoon miten haliuaa. Oikea Jumala huolehtii kyllä omistaan ja paljastaa aikanaan kaiken, mitä haluaa.
Uudessa Testamentissa apostoli Paavali antaa kaikkia seurakuntia sitovan Herran Kristuksen käskyn, kun hän kieltää naista astumasta opettajan ja paimenen virkaan (1.Kor. 14:33b-37, sama asia esiintyy: 1.Tim. 2:12, 1.Tim. 3:2, 2.Tim. 2:2). Yksikään raamatunpaikka ei puolla naispappeutta, mutta monet asettuvat nimenomaan sitä vastaan.
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 276, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026.
Noin sitä noudatettiin 1900 vuotta kristikunnassa kunnes uudet aatteet tulivat .
Naisia ei 1. Kor. 14:35 kielletä puhumasta [λεγειν] vaan hälisemästä [λαλειν]. Mistään virkakiellosta ei ole kysymys.
Se kohta on käännetty oikein ehdottomasti. Kaikissa suomalaisissa kirkkoraamatuissa ja joissain muissa yhdenmukaisesti: puhua.
Eiväthän ne Korinton naiset tyhjiä pölisseet, mutta heidän puheensa ei ollut seurakunnalle puhumista vaan sille puhumisen häiritsemistä. Siksi siitä ei käytetä sanaa λεγειν.
Pakanauskonnoissa oli kyllä papittareja, mutta heitä ei haluttu alkuseurakuntaan.
”Pakanauskonnoissa oli kyllä papittaria, mutta heitä ei haluttu alkuseurakuntaan.” Taatusti ei haluttu pakanapappejakaan. Alkuseurakunnan yhteydessä ei puhuta muusta pappeudesta kuin kaikille kuuluvasta yleisestä pappeudesta ja Kristuksesta ylimmäisenä pappina.
Tuosta paimen asiasta on mielestäni ihan turha puhua kun se ei on jo päätetty Jumalallisessa viisaudessa . 1900- vuotta on kristikunta yksimielisesti sen ottanut jo vanhan liiton jatkumona apostolien opetusten kautta ja kirkko- isien kautta ja ollut päivänselvä , jolla ei ole mitään tekemistä tasa- arvon kanssa . Ja nyt on uusi tulkinta ja se jos sitä nyt halutaan Jumalan sanalla perustella ja selitellä niin siellä vastassa joukko apostolien ja tradition lisäksi joukko kirkkoisiä ja opettajia pitkän historian aikana että se on itsensä korottamista joka muuta väittää että tietäisi sen paremmin kuin edelliset . Vastaanväittäjillä ei ole sanasta eikä traditiosta minkäänlaista selkänojaa .
”Ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.” Ei totisesti olekaan. Se on eriarvoisuutta.
Martti, ota huomioon myös nuo Timoteuskirjeiden kohdat.
Jeesus ei valinnut apostolikseen yhtään naista, vaikka hän varmasti arvosti naista yhtä hyvin kuin miestä.
Paavalikin piti naista samanarvoisena kuin miestä:
Galatalaiskirje:
3:28 Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Tarkoitin että tasa- arvolla emme voi perustella Jumalan säätämystä . Tietysti olemme samassa asemassa ja yhtä rakastettuja Jumalan edessä . Ei mies synnytä , sekään ei ole tasa – arvokysymys
Pitäisi ilmeisesti alkukielen mukaan mieluummin kääntää ”kaikki te olette yksi Kristuksessa Jeesuksessa.”
Sieltä tulee taas Pasilta tekstiä !
Annat Hermeneutiikalle ihan uuden merkityksen , kun sen tarkoitus on syventää ja pyrkiä näkemään kontekstista käsin Jumalan sana eikä ulkopuolelta antaa tekstille uusia merkityksiä .
Ihmiskunta on toisella puolella ja yksi kolmiyhteinen Jumala toisella puolella . Muhamedit ovat siellä kuolevaisten ihmisten seassa , kuten konservatiivit ja liberaalitkin , on vain yksi Jumala joka lähetti poikansa maailmaan meidän pelastuksemme tähden . Kaikki kohtaa kerran Jumalan olipa Muhamed tai Manninen tai kuka vaan ihminen . Vain yksi pelastustie on ihmisille annettu ja se on Jeesus Kristus . Jumalan ilmoitusta ei tarvitse sanoittaa kun tapahtumat ovat tapahtuneet profetioden mukaan ja ilmoitus on meille jätetty apostolien kautta ja vaikka uskontojen oppeja kuinka sorvaillaan niin niiden merkitys on turhaa , ei ole uhria joka olisi sovittanut syntimme missään muualla kuin Jumalan pojan uskossa , Kristus-opissa . Usko on huono harrastus , koska se on lopulta koko elämä mistä siirrytään kerran rajan yli iankaikkisuuteen .
Unohda Pasi tuo koraani kun tiedät itsekkin miten se kohtelee lähimmäisiä . Jos erotat suurat niiden aikajärjestykseen eli Medinaan siirtymisen jälkeen jolloin Islam alkoi vasta levitä niin näät millaista ” evankeliointia ” se harrasti . Eihän oikeasti voida opettaa Islamia kuin ottamalla sieltä täältä inhillisiä hyveitä kun sitä ei edes haluta kuvata historiallisena teoksena . Tai sen päämiehen esikuvallisuus ei ole millään muotoa hyväksyttävä . Ja historiaakin on hyvin hatarasti todistettavasti vaikka on nuorin uskonto . Mitä tosiasiassa tiedetään muhamedista muuta kuin oli lukutaidoton ja näki unia ja osasi huonosti raamattua ja otti alaikäisiä tyttöjä ja käytti heitä hyväksi ? Onko kirjoittaja ollut joku syyrialainen pappi vai kuka ?
Nyky islam edustaa uskonnonharjoittamista kelvatakseen Allahille tai sen tulkinta on Medinan aikojen toistoa , joka on seurannut uskoa alusta asti myös .
Kieltämällä sen että Jeesus on Jumalan poika Islam selkeästi mitätöi Kristillisen uskon perustan. Jeesus tavallisena ihmisenä ja jopa profeettana ei olisi kyennyt kenenkään muun syntejä sovittamaan. Niinpä syntien anteeksisaamista ei oikeasti oli, jos näin olisi. Jumalan voima ei voisi Jeesus nimessä ja nimen kautta vahvistaa, voimistaa, lohduttaa. Jeesus nimessä on voima. Sillä Hän on itse Jumala. Jos näin ei ole, niin koko kristinusko on tyhjän päällä. Samoin kirkko ja meidän keskustelumme.
Marko S. Kun otit esille Muroman kastekäsityksen, selasin hieman netistä hänen tekstejään. Yhtään Muroman kirjaa en ole tosin lukenut. Heikki Haatajan mukaan ”Muroma ei siis voinut hyväksyä luterilaisen tradition ajatusta, että Kristus ja Henki lahjoitetaan Sanan liittyessä veteen. Muroman julistuksessa on ollut kutienkin hoitavia, sielunhoidollisia piirteitä, jotka jäävät toisinaan kiistakysymysten varjoon.”
Muroma kirjoittaa sielunhoidollisessa kirjassaan – Jumalan hoidossa viitaten Paavaliin Apt. 9:16: (Katkelma netistä s. 104–107.) ”Minä tahdon näyttää hänelle, kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.”
” / Kärsiminen on suuri asia. Se on siinä mielessä kaksiteräinen miekka, että se voi olla meille siunaukseksi ja parannukseksi, mutta se voi myös olla paatumukseksi ja pahennukseksi.
Luulen, että jokainen Jumalan lapsi saa kulkea sellaistenkin kärsimysten kautta, että hän on vähällä loukkaantua Herraan. Tämä loukkaantuminen tulee sitä vaikeammaksi, mitä huonommin me ymmärrämme Jumalan tarkoituksia. On raskasta nähdä Jumalan lasta, joka elämän kovissa koettelemuksissa vain paatuu sen sijaan, että kärsimyksen pitäisi vaikuttaa pyhittävästi… Kyllä me joskus näemme niitäkin ihmisiä, jotka ovat kulkeneet ahdistuksesta toiseen ja jaksavat kiittää Herraa kaikista näistä vaikeuksista.
Jokainen, joka on joutunut viettämään aikoja sairasvuoteella yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, on joutunut miettimään, mitä varten kaikki tällainen häntä kohtaa. /”
Monessa kohdassa me taidamme erehtyä, kuten Muroma näyttää tekevän kasteopissaan, mutta ellei Muroma olisi kokenut Herran seurassa kärsimyksen kalkkia, ei hän olisi osannut tuosta ”kaksiteräisestä miekasta” niin elävästi kirjoittaa. Voimme olla toki eri mieltä monesta asiasta opillisesti, mutta tuo ”kaksiteräinen miekka” näyttää olevan kuitenkin kristittyjä yhdistävä liima kautta kirkkohistorian.
Kärsimys (helpommin sanottu kuin olla sen alla), kun se otetaan Jumalan kädestä johtaa pyrkimykseen turvata Jumalaan sekä hyvinä, että pahoina päivänä, ellemme sitten paadu ja katkeroidu Jumalan teihin – tuohon Jumalan salattuun viisauteen.
. Kaste ja ehtoollinen tulisi johdattaa apostolisen uskon kautta Kristuksen ruumiin yhteyteen jossa Kristus saa hallita . Kaikki irrallisuus näissä opinkäsityksissä on ihmisen ajatuksia ja olosuhteista ja ajan vaikeuksien seurauksia, että kaikki ei toteudu tällä ajassa . Kerran täydellinen yhteys toteutuu täydellisenä kun kaunistettu morsian ylkän kohtaa .
Armosta ja monilta teiltä Jumala kuitenkin pelastaa omansa .
Mikäli kaste on annettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen ja myöhemmin kyseisen henkilön kastekäsitys ei aivan mene luterilaisen tradition mukaan, niin en tiedä sitten.
Kiinnostuin Muromasta sen verran, että lainasin pari kirjaa. Tuossa kirjassa – Jumalan hoidossa Muroma kertoo Roseniuksen Elämän leipää olleen hartauskirja joka oli merkinnyt hänelle vuosikymmenet jokapäiväistä leipää. Itse hän kertoo merkinneensä tuon kirjan sivuille sellaisia aikoja, jolloin hän on ollut ”tavallista ankarimmassa ahdistuksessa.”
Muroma toteaa myös noista ahdistuksen ajoista, kun ne ovat ”tulleet uudestaan ja taas tulevat,” hän on joutunut ihmettelemään, miten joutuu elämään useamman kerran ”samat ahdistukset uudestaan.”Noista merkinnöistä hän toteaa, kun niitä myöhemmin tarkkaa huomaa sen, kuinka ”Herra on mitannut kärsimyksen suuruuden ja ahdistuksen pituuden hyvin tarkoin.”
”Uudestisyntyminen ei voi tapahtua Muroman mielestä vesikasteessa. Muroman mielestä kasteessa ei ole mitään”maagista”. voimaa, joka pelkän toimittamisen perusteella uudestisynnyttäisi kastettavan. Kaste on kuitenkin hänen mielestään armon väline, ”joka tuo Kristuksen syntisen ulottuville”, mutta Pyhän Hengen saaminen,eli henkikaste ja uudestisyntyminen tapahtuvat vasta kun kastettu ottaa uskossa vastaa” vesikasteessa hänen ”ulottuvilleen” tuodun Kristuksen. Urho Muroman mukaan uudestisyntymisen edellytys on tietoinen usko, joka kohdistuu ”lupauksiin ja sanaan ja ennenkaikkea syntien anteeksisaamiseen. Tälläistä uskoa ei rintalapsella Muroman mielestä voi yksinketaisesti olla, eikä sitä voida edellyttää ja näin ollen uudestisyntyminen pienne lapsen kasteen yhteydessä on hänen mukaansa mahdotonta.”
Teksti lainattu: Heikki Haatajan väitöskirjasta: Tahtoratkaisustamme riippuu lopulta kaikki. Urho Muroman käsitys uudestisyntymisestä ja pyhityksestä.
Tämä Urho Muroman käsitys uudestisyntymisestä selittäisi myös sen ettei rippikoululainen joka pelkän konfirmaatioon pääsyn tähden suostuu kasteelle ei sen seurauksena kuitenkaan kiinnostu hengellisestä elämästä. Rukousesta. Raamatusta, eikä seurakunnan yhteydestä. Sen sijaa selkeän uskon ratkaisun tehneissä nuorissa on helposti havaittavissa tämä kaikki.
Ei sillä ole väliä, miten on tullut uskoon. Pääasia on se, että nyt uskoo Jeesukseen ja uskoo elämänsä loppuun asti.
Mistä muuten tiedät, ettei kukaan konfirmaation jälkeen kastetuista kiinnostu hengellisestä elämästä. Kyllä kai heistä ainakin joku kiinnostuu.
Siis pelkän konfirmaation jälkeen kastetuista.
Eräs helluntailainen Kotimaan blogin yhteydessä sanoi, ettei voi turvata Jeesukseen, eikä tietää olevansa pelastettu, ellei ensin ole tehnyt ns. ratkaisua. Mitä ajattelette tästä väitteestä? Minä ainakaan en hyväksy ja usko sitä väitettä! Siinä ajatellaan hyvin kaavamaisesti uskoontulosta, ja että se voi tapahtua vain ns. ratkaisun tekemällä. Onko siis uskoontulo ihmisen vai Jumalan teko? ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29). Ihminen on vastaanottava ja saava eikä antava osapuoli pelastuksessa. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15). Raamattu sanoo myös esim.: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Voi siis esim. aivan hyvin istua kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa, ja niin Kristuksen armo kirkastuu hänelle ja tulee selväksi. Ja esim. niitäkin on ainakin joitakin, jotka ovat syntyneet uskovaiseen kotiin ja ovat olleet koko ikänsä uskossa. Tai joku on tullut uskoon ehtoollispöydässä tai kuullessaan ja uskoessaan synninpäästön sanat omalle kohdalle. Esim. Luther tuli uskoon kertomansa mukaan tutkiessaan Raamattua, kun kohta ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17), avautui hänelle. Ja K. V. Tamminen on kertonut, että jakeesta ”jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7), hän käsitti anteeksiantamuksen kuuluvan hänellekin. Tamminen on kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran luki tuon jakeen, hän laittoi kysymysmerkin sen viereen. Kun hän luki sen toisen kerran, hän tajusi sen merkityksen.
Meidän on kovin vaikeaa antaa Jumalan olla Jumala, jolla on kaikki valta Taivaassa ja maan päällä.
Meidän ei tulisi koskaan epäillä Jumalan Sanan voimaa. Kaste on vettä tottakai, mutta Usko, joka pitää Jumalan Lupauksia luotettavina, ei epäile, kun pieni lapsi kastetaan, ettekö hän saisi kaikkia Hengen lahjoja omakseen juuri tuossa uudessa syntymässä, joka ei ole lihan syntymän hetki, joka tapahtui lapsi vuoteella, kun hän ensikerran vetäisi ilmaa keuhkoihinsa äitinsä sylissä, vaan Hengen syntymän hetki, joka on annettu Lupauksen Voimasta. Älkää epäilkö ja turhia pohtiko, vaan uskokaa! Ei, kuten Nikodemus, joka epäili: ”Kuinka voi ihminen syntyä uudelleen…?”
Kirkko on aina uskonut kastetut lapset Jumalan huomaan ja huolenpitoon. Kastaminen ja opettaminen, on Kirkon tehtävä. Ehtoollinen taas on Kristityn Leipää, joka ravitsee Kristityn Henkeä, Sanan ja Lupausten kautta, kuten myös Kaste tekee, kun aikuinen kastetaan. Yksi Kaste yksi Usko.
Kastetta käsitellään irrallaan koko pelastuksesta usein ja se ei riitä tiedoksi että Jeesus on käskenyt kastaa opetuslapsiksi . Usko ei ala kädennostalla ja syntien anteeksiannolla vaan Kristuksen käsin ja ristinsovitustyön merkityksen kautta kirkastuu asia . Miksi ordodoksit ja katolilaiset ei käy näitä keskusteluja – kun ne ovat päivänselviä heille . Luterilaisuus nimenomaan opettaa Jumalan sanasta tutkimaan totuutta . Ja se olisi helppoa kun ottaa vain vaikka 10 kastekohtaa raamatusta ja pyytää Muromalaiset ja muut selittämään ne kohdat että varmasti nivoutuvat Jumalan sanaan ja samalla Kristuksen sovitustyöhön . Kastetta käsitellään ihmisjärjellä ja kokemuksellisuudessa ja se ei aukea edes selvän sanan edessä jos ei ole ymmärrystä Jumalan pelastustyöstä jonka juuret on jo vanhassa liitossa . Eikä myöskään haluta käydä sellaista dialogiaa jossa kaste käsitellään Jumalan ilmoituksen kanssa . Onhan absurdi ajatus että jollekin se oma teko ja Raamatun mukaan ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan ja näitä ei voi sovittaa yhteen mitenkään vaan täytyy väistellä ja pitää kokemuksellisuus suurempana kuin Jumalan ilmoitus , jonka kautta lopulta kirkastuu meille syntisille vieläkin suurempi Kristus ja kuinka paljon enemmän hän on tosiasiassa tehnyt puolestamme ja vieläpä hän vie meitä oikeaan suuntaan vaikka emme edes itse aina halua . Kysymys on siis Jumalan armon suuruuden näkemistä ja tietämistä . Uutta perustusta ei voi panna mikä pantu on ja tämän Hebrealaiskirjeen kirjoittaja hyvin sanoi juutalaisille kirjeenvastaanottajille , ettei aleta laskemaan uudestaan perustusta opinalkeista lähtien . Vain syntinen ihminen omassa mahdottomuudessa lopulta käsittää että näin se täytyy olla .