Jumala ei katso ihmisiä konservatiiveinä eikä liberaaleina vaan hänen kuvakseen luotuina ihmisinä joita kohtaan hänellä on yli ymmärryksen käyvä rakkaus . Ryhmät määrittelevät usein omat totuutensa ja niissä on mukana usein ansiollisuutta , omahyväisyyttä ja ylpeyttä mukana . Yhteyttä ei synny kuin totuuden edessä ja kaksi totuutta on kaiken lähtökohtana . Totuus itsestään ihmisenä ja totuus Jumalasta .
Totuus Jumalasta on totuuden löytämistä myos itsestään ja sen tunnustamista että ” se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää” . Kun haluamme julistaa totuutta Jumalasta ja kirkastaa evankeliumia niin sinne ”väärällä alttarille” , voimme vapaasti uhrata kaikkea myös hyvää että Kristus kirkastuu todellisena . Olipa kysymys vaikka jopa sivistyksestä , kultuurista , titteleistä , arvonimistä tai mistä hyvistä asioista tahansa kunhan vaan Kristus tulee kirkastetuksi syntisille ihmisille . Kaikki siis saa mennä mikäli Kristus kirkastuu todellisena syntiemme sovittajaksi . Hänestä todellisena vasta virtaa elämä ja rakkaus meille . Ihminen tahtoo , siis jokainen meistä muuttaa , loiventaa ja tulkita Jumalan sanaa ihmismielen mukaan ja se alkaa näkymään lopulta ihmisten keskinäisissä suhteissa kun alkaa muodustumaan kuppikuntia ja eri arvoasteikolla olevia kristittyjä . Jumalan edessä näin ei kuitenkaan ole . Pietismi ja henkilökohtaisen uskon korostus liittyy lopulta myös vapaan armon ja puhtaan evankeliumin vastustajiin kun jos se kieltää Pyhän Hengen työtä siellä missä Jumala on todellisena kohdattavissa ja missä Kristus palvelee ja mistä hän tahtoo meidät lähettää evankeliumin vapautta viemään eteenpäin armosta käsin, armahdettuina syntisinä . Jumala on varmasti kohdattavissa armonvälineissä ;
Sanassa , kasteessa ja ehtoolisessa ja ripissä . Näiden pilkkaajat ovat perkeleen asialla eivätkä tunne Jumalan armoa , eivätkä tahdo tunnustaa omaa tilaansa Jumalan edessä eivätkä nää Jumalan armon suuruutta
Voisi kysyä jos Suomenkin kristillisyydessä olisi näitä kahta totuutta saarnattu lain ja evankeliumin kautta niin olisko syntynyt hajaannusta ja erilaisia ryhmiä ja kuppikuntia ? Tai olisiko liberaaleja ja konservatiiveja , jotka ”kuorruttavat ” omia käsityksiä lisäten uskoon monia vivahteita . Kristillisyydessä ei tarvitse tuoksua muuta kuin Kristuksen tuoksu joka ilmentyy armollisuutena ja rakkautena toisia kohtaan . Tämä pietistinen käsitys näkyy nykyisessä kirkollisessa tilanteessa kansankirkon sisällä olevissa herätysliike keskusteluissa , joissa pohditaan omaa traditiota ja mitä mahdollisesti voisi meiltä ja teiltä ottaa mukaan jos uusi kirkko syntyisi . Kenellään ei ole mitään viemistä kun Kristus on kaikki ja se on lopulta sivuseikkoja ja itseasiassa Herraa rakentaa ohjaa ja vaikuttaa kaikessa tahtomisessa ja tekemisessä . Focus on pietistisessä kirkkokäsityksen sisällä oman toiminnan tarkastelussa ja siitä ei löydy vastauksia eikä ole rakentajaa jos tuomme hänen eteensä omia vaatimuksia. Emme ole taistelijoita emmekä Jumalan sanan puolustajia lopulta vaan Jumalan sana puolustaa meitä . Niin myös Jumalan suuret profeetat sen näkivät . Monet myös elävät ” uskoontulon vankilassa” jossa on vain se kokemus siitä hetkestä jossa sai synnit anteeksi ja avun elämään . Mutta saako Pyhä Henki näyttää ihmiselle todellisena sen jälkeen sen syntikurjuuden ja pahuuden joka meissä on ja vaikuttaa , ja saako Kristus kirkastua todellisena ja vain ainoana ei sanoissa vaan sydämen uskossa ettei ole muuta nimeä annettu kuin Jeesus jossa on pelastus . Traditio vaikuttaa jokaisen toimintaa mutta Kristus tulee olla ristiinnaulittuna ja verta vuotavana korkeimpana julistuksen aiheena ja siihen kätkeytyy meidän pelastuksemme ja voimme siis yhtyä apostoli Paavalin tuntemuksiin ettei me haluta muuta tuntea kuin Kristus ristiinnaulittuna .
Viime sunnuntain teksti käsitteli Jeesuksen opetusta :
Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” evankeliumin kohdasta . Tästä aiheesta mm.nuori pastori piti selvän saarnan kaikessa korottomuudessaan . Yhtään ei meidän tule kaunistella totuutta eikä vyöttäytyä mihinkään muuhun totuuteen kuin siihen samaan kuin Pietari sai hillivalkealla sai turvautua ja sai evankeliumin lupauksen että toinen vyöttää lopulta Jumalan lapsen totuuteen . Saarnan pituus 16min. https://www.lhpk.fi/saarnat/vetta-janoisille/
Timo G. Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, mitä sanot kirjoituksesi alussa.
Mutta teet pietismistä syntipukin, joka se ei mielestäni tosiaankaan ole. Jos jätetään pois tarkastelusta ns. varhaisempi herännäisyys ja keskitytään 1800- ja 1900- lukuihin, havaitsemme kolme tärkeää asiaa.
1. Suomalainen herätyskristillisyys on edustanut nimenomaan ”pietismin ja puhdasoppisuuden synteesiä”. Puhdasoppiset alkoivat korostaa myös parannusta ja kääntymystä pietistien alkaessa korostaa myös oikeaa oppia. Tämän synteesin tyypillisiä edustajia Suomessa olivat F G Hedberg ja Johannes Bäck sekä useat heidän jälkeensä vaikuttaneet evankelisuuden johtohahmot. Itse asiassa myös pietismi on jo lähtökohtaisesti puhdasoppisen luterilaisuuden linjoilla, tosin tietyin painotuksin. (Tuhatvuotinen valtakunta ei varmasti kuulu kristinopin keskeisimpiin asioihin).
Vitoslaisuuden osalta kuva on monivivahteisempi, koska se on alun alkaenkin omaksunut englanninkielisen maailman evankelikaalisia vaikutteita, jotka eivät sovi yksi yhteen luterilaisuuden kanssa. Yksittäiset uuspietistit kyllä pyrkivät ”luterilaistamaan” viidesläisyyttä tietyissä asioissa vaikka eivät toisissa asioissa edustaneet luterilaista käsitystä. Hyvä esimerkki tästä oli Raimo Mäkelä, joka puolusti sidottua ratkaisuvaltaa, mutta edusti Muroman kasteoppia. Mielenkiintoista on sekin, että LHPK sai ensimmäiset kaksi piispaansa Kansanlähetyksestä. Yleensä Kansanlähetystä on kuitenkin arvioitu varsin reformoiduksi teologialtaan.
Lestadiolaisuus on oma lukunsa, koska se on usein ollut seurakuntaopiltaan muut kristityt ulos sulkevaa, mutta suuntauksesta riippuen arvostanut Lutheria. Ainakin vanhoillislestadiolaisuus on mielenkiintoinen versio pietismin kirkkokäsityksestä. Oma uskonyhteisö, ”Jumalan valtakunta” on kahden kuoren sisällä: kansankirkon ja uskonnonvapauslain suojassa.
Minusta olennainen kysymys on, mitä tulee tilalle kansankirkon liuetessa ja murtuessa. Juuri nyt minusta näyttää siltä, että raamattukonservatiivisen luterilaisuuden tulevaisuus on kansankirkon ulkopuolella. Sen sijaan ei ole ollenkaan varmaa, että kaikki kirkosta lähtevät luterilaiset hakeutuisivat juuri LHPK:aan. Joka tapauksessa tulevaisuus näyttää suosivan vapaakirkkomuodostusta, jossa yksilöt itse ratkaisevat suhteensa kansankirkkoon ja ryhtyvät tuumasta toimeen rakentaen uusia kirkkoja ja seurakuntia. Itse toki toivoisin, että juuri LHPK voisi tässä tilanteessa toimia kokoavana voimana ja ”vastaanottokeskuksena” mahdollisimman monille luterilaisille ”uskontopakolaisille”.
Lopuksi. ”Pietismiä” tuntuu aina löytyvän sieltä, mistä sitä etsitään. Kyllä kirkollisella pietismillä on oma paikkansa luterilaisuudessa. Sen ydin ei ole ”parempien aikojen odotuksessa” eikä tuhatvuotisessa valtakunnassa vaan tärkeän kysymyksen esittämisessä: ”Oletko autuas?”
Niin katson pietismiä lähinnä suhteessa armonvälineisiin ja muihin uskoviin ihmisiin suhtautumisena . Ja katson pietismiä lähinnä tämän päivän näkökulmasta ja miten sen käsitän . En nää Hedbergiä pietistinä , joka olosuhteiden pakottamana ajautui pois kirkollisesta keskiöstä , vaikka armonvälineet ja Srk- oppi oli hyvin kirkollinen ja apostolinen näkemys . Pietismi on vaikea määritellä kun se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita ja en osaa kahta piispaa yhdistää pietismiin , kun ovat tulleet selvästi armonvälineiden osallisuuden kautta kirkon piispoiksi . En myöskään osaa olla eri mieltä Marko sinun tulkinnoista pietismistä kun se sinulla tarkoittaa historiallista näkemystä enemmän ja tulkintoja sieltä . Sitä on vaikea sanoa milloin pietismi ilmenee ja milloin sen painotukset alkavat näkymään ja ymmärrän kun sanotaan että luterilaisuus tarvitsee pietismiä ,mutta tulkitsen sen pyrkimyksenä ja haluna että kristillisyys tarvitsee kirkollisuuden lisäksi ns. herätyskristillisyyden elementtejä joita kuitenkaan luterilaisuus ei kiellä eikä estä , mikäli ei ole virkapappeutta joka kahlitsee seurakunnan toimintaa pahimmillaan . Pietistinen käsitys tuo mielestäni itsessään ihmisten tekemän eron meihin ja heihin ja se synnyttää oman kirkkokäsityksen . Tietysti voi kysyä onko se syy herätysliikkeiden jotka ovat ajautuneet tälle tielle ? Ei varmaan voi syyttää heidän asemaa tästä ja kuten voi ajatella että pietismi on toisaalta pelastus joillekin mutta ei mielestäni kuvaa apostolista Srk – oppia eikä paimenuutta vaan ajautumista .
Minulle on pietismi näyttäytynyt myös tekopyhyyden vaatteissa joka vierastan suuresti ja en nää sille luterilaisuudessa paikkaa eikä sijaa . Se sisäinen tekopyhyys joka tunnustetaan ja tiedostetaan on eri asia kuin miten se ilmenee ihmisten kesken . Ja uskon tämän johtuvan liian pienestä Kristuksesta ja synergisuuden korostuksesta . Lisäksi alttarin merkitys on kaukainen ja kastetta väheksytään Jumalan liittona. Kristus keskeisyys muuttuu ihmisen osan korostukseen ja niitä tekoja tahdotaan tuoda Jumalan ja minun yhteisinä hedelminä . Kaiken kunnian ja ylistyksen antaminen Jumalalle on epäsopivaa ihmiselle muutenkin niin pietismi tuo mielestäni buustia lisää tähän.
Timo. Kovin sinulla näyttää olevan nuiva suhtautuminen herätysliikkeisiin. Niillä on kuitenkin ollut keskeinen sija luterilaisessa kristillisyydessä.
Joka tapauksessa kaikille herätysliikkeille oli ominaista 1800-luvulla, että ne joutuivat sekä Venäjän keisarin että osin myös kirkon epäsuosioon. Varsin valaiseva on Henrik Renqvistin kohtalo, josta Kauko Pirisen oikeushistoriallinen kirja on hyvä esimerkki. Herätyksiä näyttää tulleen hänenkin julistuksensa seurauksena. Paavo Ruotsalaisen mielestä väärällä tavalla.
Joutuihan myös Hedberg aikanaan vankilasaarnaajaksi Oulun linnaan. Hän myös sai syyttömästi kärsiä vainoa. Laestadius ja Hedberg eivät koskaan tosin tavanneet toisiaan mutta lestadiolaisuuden ja evankelisen liikkeen kohtaaminen Pohjois-Suomessa 1860-luvulla sisälsi lyhytaikaista myönteistä kohtaamista”, kuten prof. em. Jouko Talonen kirjoittaa.
Laestadiuksen saarnat eivät jääneet vaikutusta vaille tähän päivään asti. Körttiläisetkin olivat aikanaan tuomiolla. Vaikka ristiriitoja eri herätysliikkeiden välillä on ollut, kaikilla on ollut sama päämäärä: julistus Jeesuksen Pyhästä Rististä tienä pelastukseen. Eikö se täytä oikean opin määritelmää?
No en tiedä voiko suhtautumistani sanoa nuivaksi ? Olen sen aikaisemmin kirjoittanut että herätysliikkeet ovat tuoneet Jumalan sanan ravintoa kun sitä ei aina muualta ole saanut . Lähinnä pietismiä ajattelen sen pohjalta miltä se näyttäytyy.Nuivuus kohdistuu lähinnä niihin lausuntoihin jotka ovat luterilaisen opin ja tunnustuksen vastaisia , joita olen kuullut .Siihen on tietysti syynsä miksi herätysliikkeet on muodostunut omaksi ryhmäksi ja kuten olosuhteet ovat pakottaneet herätysliikejohtajia ulos kirkon sivuhaaroihin ja vankiloihin töihin . Toivon tietysti että herätysliikkeet katsovat enemmän Jumalan sanasta suuntaan kuin itsestä käsin ja rahoista käsin tilannetta . Näen ristiriitaisena puheet ja kuulumiset kirkkoon ja perusteet ei nouse Jumalan sanasta , kun tiedän että se antaa lopulta vapautta ja ohjaa seurakuntaa Kristuksen osallisuuteen , kun ei tarvitse olla sellaisen piispallisen kaitselumuksen alla , jota ei edes hyväksytä eikä pidetä Raamatullisena . Ehkä kaikista absurdinta on että ensin julistetaan että tahdomme kuulua tähän kirkkoon ja sitten rukoillaan Jumalan johdatusta jota en käsitä yhtään , milloin voimme Jumalalle esittää ehtoja ? ? . Olen nähnyt hyvin läheltä yli 60 vuotta herätysliikekristillisyyttå ja olen nähnyt tietysti siinä myös paljon hyvää ja aikoinaan se toimi hyvin myös silloin kun oltiin ulkona armonvälineiden kiinteästä yhteydestä , mutta voisi sanoa että silloin myös rippi ja sielunhoito toimi ja uskoontulleet sai ympärille kasvattajia . Lähestymme tietysti näitä pitkälti omien kokemuksien kautta ja jokaisella lähestulkoon luterilaisella suurimmalla osalla on joku herätysliiketausta . Marko aikaisemmin kirjoitti jotenkin että lhpk voisi olla vastaanottokeskus ja näin myös tapahtuu ja uusia tulee pikkuhiljaa ja seurakunnat kasvaa , mutta kristillisyydessä on pitkään opittu herätysliike kultuuri joka monille tarkoittaa lähinnä kesäjuhlia ja raamattupiirejä . Ja herätysliikkeissä on myös joillekin ihmisille jopa vierasta Jumalanpalvelus elämä että se olisi keskiössä seurakunnan toiminnassa. Saati mieltää että seurakunta on tarkoitettu koko perheelle . En näkisi pahana vaikka herätysliikkeet perustaisi uuden kirkon ja ihmisillä olisi valinnan varaa . Pystymetsästä ilman herätysliiketaustaa tuntuu olevan helpompi omaksua ja kuulua johonkin seurakuntaperheeseen kuin monesti herätysliikeväen kristittyjen . Sley on tietysti hiukan poikkeus tästä ja sen asema ratkaisee mielestäni kaiken miten herätysliikeväki suuntautuu . Siellä moni kokee varmaan yhteyttä ja on myös sitoutuneita , mutta kansankirkko on kantona kaskessa eikä myönnä sakramentaalitiloja eikä lupia . Irtautuminen on edessä jonka tietää kaikki , piispakunnan dialogit eivät anna löysiä yhtään. Jumala johtakoon kaikkia ja joka uskoo vielä niin rukoilkoon .
Vielä ajatus Markon kommenttiin ;
Puhdasoppiset alkoivat korostaa myös parannusta ja kääntymystä pietistien alkaessa korostaa myös oikeaa oppia.
Nyt saa tuosta käsityksen että luterilaisuudelle olisi vierasta parannuksen ja kääntymyksen opetus ja julistus . Nään jatkuvasti sitä ajattelua että kun Kristus on kaiken valmistanut pelastuksemme eteen että sitten luterilaisuus unohtaa lain saarnan ja kehoitukset parannukseen , joka elää syvässä ihmisten mielissä ja saa kasvamaan yksistään sellaisesta luterilaisesta kontekstista jossa ei ole julistusta synnistä eikä myöskään evankeliumi ole kirkas , mutta tämä ei ole luterilaisuuden opetusta . Ja päinvastoin on paljon suurempi työ ihmisen tunnustaa mitä itse on kuin yrittää sitä paikata omaa syntisyyttä ja kurjuutta omilla yrityksillä kun niistä voi aina tinkiä , mutta totuuden edessä meillä ei ole mitään puolusteltavaa , vaan yksin Jumalan armo ja hänen tekojensa varaan jäädä .
Olen tullut siihen tulokseen, että aika -ajoin olen itse Perkeleen asioilla. Asuuhan minussa se vanha Aatu yhä. Hän on innostanut minua kovasti taistelemaan vastaan. Jatkuvasti tuo Perkeleen liittolainen on salakavalasti kimpussani. Viholliunen on matkan varrella onnistunut aikaansaamaan minussa monia ruhjeita ja niitä hän nyt haluaa käyttää innokaasti hyväkseen. Sillä niihin hän on rakentanut sotilastukikohtia, joista en aiemmin ollut ollenkaan tietoinen.
Nyt kun niistä olen saanut enemmän tietoa, niin kova työ on sydämen ajatusten puhtaana pitämisessä. Siinä työssä Galattalaiskirjeen 5:22 on aivan erinomaisena apuna. Siinä kun on luettelo niistä ominaisuuksista joiden vastakohdat huomaan usein luikertelevan sisään. Jatkuvasti saan olla lyömässä niiltä päitä poikki. Hätähuudolla: Jumala auta minua syntistä. Näethän sinä miten minulta puuttuu nyt juuri: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys,uskollisuus, sävyisyys ja itsenihillintä. Jollet sinä Hyvä Jumala minuun niitä luo ja anna, niin jumalisuuteni valuu hukkaan. Nämä ovat kaikki rakkaan poikasi Jeesuksen Kristuksen ominaisuuksia. Saan tulla hänen kaltaisekseen kerran, mutta nyt olen vasta alkumatkalla. Kiitos Hyvä Jumala että olet ottanut minut työtoveriksesi kaikesta kurjuudestani huolimatta. Sinun rakkautesi ei vähene lainkaan, vaikka en kykene rakastamaan sinua niin ´kuin sinä minua. Eikä sekään vähennä rakkauttasi. Sinähän rakastat minua iankaikkisella rakkaudella, joka on ollut jo ennen maailman perustamista sama.
Taivaan portille matkatessa katselin taakseppäin ja näin heidät, jotka myös olivat samassa jonossa. Kaikki he olivat puhtaita ja synnittömiä. Valkoisissa vaatteissa matkalle ahtaalle portille. Heidän puutteet ja synnit ja kaikki kelvottomuus oli pyyhitty pois. Nyt kun jatkoajalla toisia katselen, niin koetan muistaa tuon kokemuksen.
Varsinkin silloin kun toisten uskovien viat pistää silmään ja tekisi mieli niitä mielessään mutustella.
Kommenttisi Pekka on kristityn miehen rehellinen tunnustus epäilemättä , johon uskon monen meistä yhtyvän . Kiitos siitä 🙏
Erilaiset tulkinnat kuuluvat kirkkoon ja ovat aina kuuluneet. Konservatiivit ja liberaalit ovat ottaneet yhteen alusta saakka. Muhammed (tai Jeesus) ei ole tärkein ihminen maapallolla. Me kaikki olemme yhtä tärkeitä ja samanarvoisia. Muhammedin ja Jeesuksen sanoma oli historiallista. Koraaniiin ja Shariaan sekä Raamattuun sisältyy runsaasti historiallisia epäkohtia. Siksi myös Muhammedin sanomaa täytyy päivittää nykyaikaan. Samalla tavalla joudumme menettelemään Raamatun suhteen. Kaikki oli sidoksissa omaan aikaansa ja paikkaansa. Hermeneutiikka on sanoman siirtämistä ja tulkitsemista nykyaikaan.
Risti tai Jeesuksen kuolema Ristillä on monille vieläkin käsittämätön asia kristinuskossa. Moni ihmettelee Ristin tapahtumien järkevyyttä ja tarpeellisuutta. Ristin tapahtumat ovat kiistanalaisia, mutta aivan mahdollisia kristinuskossa. Ristille on hyviä ja perusteltuja selityksiä. Sitä ei tarvitse pitää epäloogisena tapahtumasarjana.
Sovitus on välien korjaamista ihmiskunnan ja Jumalan välillä. Vanhin sovitusoppi oli nimeltään viktoriaaninen sovitusoppi. Sen mukaan Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus todistavat voittoa kuolemasta ja pimeyden valloista. Risti ja tyhjä hauta näyttivät, että kuolema on voitettu ja elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Tässä on yksi Taivaan suurista lahjoista kaikille uskoville.
Abelardus katsoi omassa sovitusopissaan, että Ristin tapahtumat kertovat Jumalan rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan ja siitä, miten pitkälle Jumala on valmis menemään jokaisen ihmisen puolesta. Jeesus kuoli Ristillä jokaisen ihmisen puolesta ja tekee kaikkensa jokaisen ihmisen puolesta.
Latinalaisessa sovitusopissa Jeesus on uhri ihmiskunnan synneistä ja Jeesus hankkii anteeksiannnon meille kaikille tämän sovituskuoleman kautta. Rististä tulee todiste syntien anteeksiannosta ihmiskunnalle. Kukaan ei voi jäädä epävarmuuteen anteeksiannosta. Jumala toimii ihmisen puolesta ja lahjoittaa anteeksiannon jokaiselle ihmiselle. Kenenkään ei tarvitse miettiä, miten minun käy kuoleman jälkeen viimeisellä tuomiolla. Jumala on tehnyt kaiken valmiiksi ja Risti on kaiken todisteena. Kaikki on armoa. Ihminen saa iloita jo tässä ajassa Jumalan suurista lahjoista ja ottaa ne vastaan uskolla. Samalla saamme iloita ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen.
Oikea Jumala olisi voinut toimia toisin. Risti ei ole pakollinen tapahtumasarja, mutta se on hyvin lohdullinen ja kannustava asia. Paavali sanoikin, että evankeliumi tai Risti on tämän maailman viisaille hullutusta, mutta uskoville Jumalan voima. Kirkko liitti Ristin tapahtumiin omia teologisia tulkintojaan.
On mahdollista löytää sellainen teologinen tulkinta, joka yhdistää juutalaisuuden, kirkon ja islamin, mutta se vaatii oman uskonnon menneisyyden katsomista uudella tavalla ja se vaatii menneiden aikojen teologian pitämistä historiallisena. Meillä on sama Jumala ja sama sanoma. Eri uskonnot ovat käyneet täysin turhaa kilpailua ja sotaa keskenään. On aivan turhaan tapettu ihmisiä uskonnon nimissä.
On olemassa yksi ainoa, oikea Jumala, jolla on hyää sanottavaa jokaiselle ihmiselle ja joka haluaa olla jokaisen ihmisen puolella. Tämä oikea Jumala tahtoo ihmiskunnan parasta eikä tämä oikea Jumala riko ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia. Tämä oikea Jumala on puhdas Rakkaus ja hän haluaa antaa kaikille katuville synnit anteeksi (ilman että se pitää ansaita millään tavalla) ja tämä oikea Jumala haluaa antaa kuolemanjälkeisen elämän jokaiselle uskovalle (ilmaiseksi, ilman että se pitää ansaita) ja kehottaa pyrkimään elämässä hyvyyteen ja rakkauteen kaikkia kohtaan. Kaikki on lopulta Armoa. Oikea Jumala haluaa olla uskovien puolella nyt ja aina. Miksi me emme usko tätä oikeaa Jumalaa? Miksi me pakenemme historiaan ja vedämme rintamalinjoja ja ovia ihmisten välille?
Uskontoja on erilaisia ja niissä on suuret erot. Rakkaudesta totuus tunnetaan ja oikea Jumala paljastaa totuuden kuoleman jälkeen. Usko vaihtuu näkemiseen ja saamme kaikki tietää kuka Jeesus oikein oli. Se on yllätys monille ja oikea joululahja kaikille. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin. Jokainen joka huutaa avuksi Jumalaa pääsee ikuisuuteen kuoleman jälkeen. Kaikki on armoa
Uskonnollinen totuus ei ole matemaattinen totuus. Sen totuusarvo selviää vasta kuoleman jälkeen. On täysin mahdollista, että elämä päättyy hautaan ja siinä se oli ja ateismi oli totuus. Uskon toisin itse.
Rehellinen usko kestää kyselemisen ja tutkimisen. Totuus voittaa aina lopulta, mikä tahansa se onkin. Moni uskova tarttuu kiinni jonkun uskonnon opetuksiin eikä pysty seuraamaan historian totuutta avoimesti. Ihmiset odottavat, että oma usko tai uskonto on aina oikein ja ainoa oikea totuus. Todellisuus on paljon yksinkertaisempi. Meillä on vain erilaisia käsityksiä ja tulkintoja Jumalasta ja Jeesuksesta. Mitään ei pystytä tieteellisesti todistamaan oikeaksi. Kaikki selviää aikanaan kuoleman jälkeen.
Myös ateistit voivat päästä Taivaaseen kuoleman jälkeen. Oikea Jumala on rakkaus ja hän arvostaa oman vakaumuksen mukaan elämistä, omantunnon kuuntelua ja pyrkimystä hyvään elämässä. Me mahdumme kaikki samaan Taivaaseen vaikka uskoisimme eri tavoin.
Olen päivittänyt kaikki maailman suuret uskonnot nykyaikaan kysymällä vaikeat, kiusalliset ja tieteelliset kysymykset uskonnoista. Pidän itseäni juutalaisena, kristittynä ja muslimina, mutta en usko yhteenkään perinteiseen uskontoon ja sen perinteiseen teologiaan. Olen uudistanut sanoman ja palannut historialliseen Jeesukseen. Kirkko teki Jeesuksesta Jumalan ja Messiaan vastoin juutalaisuutta. Jeesus oli Jumalan Poika eli Jumalan Valittu eli ihminen jumalallisella valtuutuksella ja voimalla. Sanoma oli yksinkertainen ja kaunis sekä ajaton. Jeesus oli yksi meistä ja hänellä oli tärkeää sanottavaa meille.
Historiallisen Jeesuksen sanoma oli helppo ja yksinkertainen: oikea Jumala antaa katuvalle synnit anteeksi ja lahjoittaa kuoleman jälkeisen elämän uskoville ja kehottaa rakkauteen maailmassa kaikkia kohtaan. Siinä se on. Yhteinen sanoma kaikille.
Nikean uskontunnustus oli kirkon keksimä ja kirjoittama. Se ei ollut koskaan totta eikä varsinkaan mitään Jumalan ilmoitusta.
Kirkko unohti neljä tärkeää asiaa omasta historiastaan:
1. Juutalaisuus ei koskaan ole tuntenut ja hyväksynyt Kolminaisuutta. Maailman luomisesta asti Jumala on ollut yksi. ”Minä olen se, mikä Minä olen.” Joten Kolminaisuus oli täysin kirkon kehittämän teoria Jumalasta.
2. Jeesus ei täyttänyt yhtäkään juutalaisuuden Messias-vaatimusta, joten Jeesus oli kirkon keksimä Messias.
3. Juutalaisille Jumalan Poika oli hyvä ja oikeamielinn ihminen, ei Jumala, Joten kirkko teki Jeesuksesta Jumalan myöhemmin suullisen perimätiedon aikana, luultavasti 30-50 aikana.
4. Juutalaisille Pyhä Henki oli Jumalan voiman ilmentymä, ei Jumala. Kirkko teki myös Pyhästä Hengestä myöhemmin Jumalan.
Kirkon uskontunnustus kaipaa päivittämistä. Minulla on oma vaihtoehto. Jumala on edelleen sama, mutta ihmisten käsitykset hänestä ovat muuttuneet.
Historiallinen Jeesus oli selvästi eri olento kuin Jumala. Jeesus rukoili Isää eli Jumalaa, myönsi, ettei voi mitään ilman Jumalan voimaa ja apua sekä piti Jumalaa Kaikkivaltiaana ja Kaikkitietävänä myöntäen, että vain Isä tietää lopun ajan vuodet. Jeesus huusi Ristillä Jumalaa ja myönsi, että Jumala oli hänet hylännyt. Sellaista ei huutaisi Jumala itselleen.
Johtopäätös: Jeesus on eri asia kuin Jumala, eri olemusta kuin Jumala. Jeesus on kaikessa alisteinen Jumalalle, joten Kolminaisuusoppi ei pidä paikkaansa ja on loogisesti mahdoton. Myös Jeesuksen kaste todistaa, että Jeesus ja Jumala ovat eri olentoja. Jeesus oli Jumalan Poika eli ihminen, joka toimi Jumalan asialla eli oli Jumalan lähettiläs ja opettaja Mooseksen, Jesajan ja Muhammedn sekä meidän monien muiden tavoin, jotka kirjoitamme Jumalasta ja hänen sanomastaan. Yksi meistä siis.
Erikoinen traditio Pasi kun niputat Mooseksen , Jesaja ja Muhamedin samaan lauseeseen , voisi kysyä mikä ei kuulu joukkoon . Tai kuka on mennyt useamman 10 vuotiaan kanssa ja jo ennen sitä ja vaimojen otto on sotasaaliina otettuja . Nykyään tuota kutsutaan eräällä nimellä joka vaatisi hoitoa . En ymmärrä miten yhdistelet asioita kuin eri palapelin osia toisiinsa , ilman logiikkaa , kun Jumalan pelastus suunnitelma on kulkenut selvässä jatkumossa juutalaisuuden kautta Kristukseen maanpäälliseen tulemiseen kristinuskon syntymiseen, josta profeetat ennustivat ja sitä kannattaisi tutkia miten looginen ja selvä on tie . Kaikki jos ymmärtää Hebrealaiskirjeestä joka avaa näkymiä juutalaisillekin kirjeen vastaanottajille . Perusta on kokonaan pois jos emme usko Jumalan sanaa ilmoituksena vaan otamme sieltä täältä erilaisia oppeja muista uskonnoista ja kaikkien sanomiset kelpaa ja jos ei kelpaa niin ehdotat päivittämistä . Niinkö Jumala ilmoitti itsensä että muuttakaa tekstejä kuten parhaaksi näätte ? Ja kuka on oikeutettu näihin muutoksiin , Riekkisen Ville Suomesta kun on eniten tutkinut uutta tulkintaa ja itse tuntuu uskovan siihen .