Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa puitiin 12.9.2023 oikeudenkäyntiä, jossa entistä Jehovan todistajaa syytettiin yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä.
Kaksi Jehovan todistajien seurakunnan vanhinta kokivat kärsineensä vahinkoa johanneksenpoika.fi -sivustolla esitetystä materiaalista. Kyse on sivustolla kerrotusta seurakunnan kokouksesta, jossa käsiteltiin Jehovan todistajien toteuttamaa hengellistä väkivaltaa eli karttamissääntöä. Koska asianomistajien uskonnollinen vakaumus on käynyt ilmi kokoustallenteista, vanhimmat kokivat, että kyse on yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, josta on koitunut heille kärsimystä.
Vanhimmat vaativat vastaajalta vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista, jotka olisivat toteutuessaan nousseet kymmeniin tuhansiin euroihin.
Tapaus on lähtökohtaisesti absurdi. Jehovan todistajat ovat tunnettuja oman vakaumuksensa julkisesta julistamisesta, jonka lisäksi Jehovan todistajien kokoukset ovat kaikille avoimia ja julkisia tilaisuuksia. Tämä todetaan jo Jehovan todistajien yhdyskuntajärjestyksessä. Tapaus on absurdi myös siksi, että viemällä tapauksen oikeuteen vanhimmat maksimoivat sen julkisuuden ja huomion, vaikka juuri julkisuus ja huomio olivat aiheuttaneet asianomistajien mukaan heille kärsimystä. Vanhimmat oli esitetty sivustolla tunnistettavasti vain jonkin aikaa, jonka jälkeen sivuston ylläpitäjä sensuroi kuvat.
Asianomistajat vetosivat siihen, että koska kyse oli korona-ajan kokouksista, jotka pidettiin etäyhteyksin ja kotoa käsin, kyse ei olisi ollut avoimesta ja julkisesta tilaisuudesta. Vanhimmat vetosivat myös videopalvelun käyttöehtoihin, joissa sitoudutaan sen sääntöihin ja joissa todetaan, ettei palvelussa esitettävän materiaalin levittäminen ole sallittua. Videopalvelua käytettäessä käyttöehtoja ei kuitenkaan mainittu missään vaiheessa, jolloin niiden sitovuudelle ei nähty perusteita. Käräjäoikeus ei myöskään nähnyt, että vaikka kokoustallenteet tehtiin kotoa käsin, kyse olisi ollut kotirauhaan liittyvästä suojasta. Tallenteet olivat tarkoitettu laajalle yleisölle.
Käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet ja korvausvaatimukset.
Maallikkona tarkasteltuna tapaus oli juuri niin selvä kuin käräjäoikeus linjasi. Uskontoja ja niiden näkemyksiä saa ja pitää käsitellä kriittisesti. Jos toimii jonkin uskonnollisen yhteisön vastuuhenkilönä, opettajana, on vastuussa siitä mitä opettaa. Jos kokee kärsivänsä siitä, että opettamiaan asioita ja julkisia puheita käsitellään myös kriittisesti, siinä on korkeintaan peiliin katsomisen paikka. Jos häpeää opetuksiaan siinä määrin, että haluaisi ettei niitä käsitellä julkisesti, kritiikin tarpeellisuus on sitäkin perustellumpaa.
Vaikka juuri tässä tapauksessa asianomistajat olivat yksityishenkilöitä, tapaus asettuu laajempaan kontekstiin ja Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön toimintamalliin. Seurakunnan vanhimmat eivät olisi myöskään vieneet asiaa oikeuteen ilman Jehovan todistajien uskonnollisen järjestön hyväksyntää.
Järjestö on jo vuosia sarjakiusannut sen entisiä jäseniä ja muita kriittisiä tahoja oikeustaisteluilla ja haasteilla. Järjestön menestys on ollut tällä saralla heikkoa. Menestyminen oikeudenkäynneissä ei kuitenkaan välttämättä ole järjestölle tärkeintä, vaan tärkeintä on oikeudenkäyntien pelotevaikute. Etenkin Yhdysvalloissa nostetut jutut saattavat viedä vastaajan konkurssiin, jolloin ison ja vauraan järjestön strategian voi hyvin ymmärtää. Siinä on pieni yksilö entistä pienempi, kun saa vastaansa kokonaisen uskonnon juristiarmeijan ja korvausvaatimukset – oli haasteille ja syytteille perusteita tai ei.
Jehovan todistajien järjestön toteuttama tarkoituksellinen kiusaaminen ei tule kuitenkaan koskaan lopettamaan kritiikkiä. Kritiikkiä esitetään juuri niin kauan kuin on kritisoitavaa.
Niin kauan kuin Jehovan todistajien järjestö ylläpitää ihmisoikeuksia ja uskonnonvapautta halveksivia oppeja ja sääntöjä, kuten karttamissääntöä ja ihmishenkiä vaativaa verensiirtokieltoa, tasan niin kauan kritiikkiä on luvassa.
Niin kauan kuin järjestö ylläpitää pedofiilejä suojelevia sisäisiä toimintamalleja, tasan niin kauan kritiikkiä on luvassa.
Niin kauan kuin järjestö ei osaa suhtautua kritiikkiin rakentavasti, tasan niin kauan kritiikkiä on luvassa.
Ja juuri niin kauan kuin järjestö sarjakiusaa ja pelottelee kriitikoita, tasan niin kauan kritiikkiä on luvassa.
Ovatko Antero Todistajat mielestäsi uskovaisia? Eli onko järjetön koossapitävä voima usko, vai ehkä aivan jotain muuta?
Usko on vain yksi monista järjestön koossa pitävistä voimista. Kuten muissakin kulteissa, jäsenet sitoutetaan kulttiin monin eri tavoin. Seurakunnissa on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät usko sen enempää kulttiin kuin Jumalaankaan, mutta jotka ovat mukana vain koska lähteminen merkitsisi kaikkien läheisten, ystävien ja tuttujen menettämistä.
Sitooko vm. henkilöitä pääasiassa tärkeiden suhteiden menettämisen pelko. Millaisena näet ja olet kokenut heidän henkilökohtaisen suhteensa Jumalaan? Kuvaako sitäkin parhaiten sana pelko, vai ehkä jotain muuta.
Kukin toki kokee jumalansa omalla tavallaan, mutta ei Jehovan todistajien jumalaa voi ainakaan liian rakkaudelliseksi tai armolliseksi syyttää.
Oman kokemukseni mukaan todistajien jumalasuhteessa on kyse enemmän järjestösuhteesta. Järjestön voi monessa suhteessa rinnastaa Jehovaan ja toisinpäin. Kun esimerkiksi Vartiotornissa lukee, että emmehän haluaisi pahoittaa Jehovan mieltä olemalla tarpeettomasti kanssakäymisessä erotettujen tai eronneiden sukulaistemme kanssa, kyse on järjestöstä ja sen säännöistä, ei mistään Jehovasta.
Joskus kauan sitten luin kirjan: ”Nykyajan Baabelin orjat”. Onko tuttu. Sen kirjoittaja oli ollut merkittävällä tasolla liikkeessä ja oli siitä eronnut. Jäi mieleen erityisesti yksi asia siitä. Ennen liittymistään joku kirkon pappi oli sanonut, että kyseessä on Amerikkalainen bisnesjärjestö. Kirjoittaja kertoi kirjassaan että jos sen olisi silloin uskonut niin paljosta olisi säästynyt.
Vanhoillislestadiolaisilla on ollut käytössä samanlaista ja samantapaista toimintaa liittyen ns. hoitokokouksiin. Ei kuitenkaan ehkä aivan niin rajulla tavalla kuin Jehovan todistajilla.
Vanhoillislestadiolaiset sukulaiseni karttavat minuakin.
Nuoren ja herkän pään ja mielen sekoittaminen ja sairastuttaminen tällaisilla toimenpiteillä on mielestäni pahempaa kuin murha.
Tämä on suoraan sanottuna saatanallista toimintaa.
Teologista puoskarointia.
Esim. ns. ulkopuolisille olemattomilla vertauksilla puhuminen ei tuo todellista apua kenellekään.
Mika, Kristus ja Hänen evankeliuminsa on onneksi suurempi kuin vanhoillislestadiolaisittain ymmärretty ja sanoitettu Jumalan valtakunta. Hengellistä ja psyykkistä väkivaltaa, jota kuvaat, on valitettavasti esiintynyt ja esiintyy muidenkin kristittyjen suuntausten piirissä. Oman kokemukseni perusteella sanoisin, että VL-kristillisyydessä on kaikessa hiljaisuudessa tehty myös korjaavia liikkeitä. Moni on Jumalan armosta myös saanut käsittää armon ja uskon sen piirissä.
Minulla vähän kuohahti. Pyydän sitä anteeksi. Vaikeat nuoruusmuistot valtaavat joskus mielen.