Moni tälläkin portaalilla on jossain vaiheessa törmännyt otsikoihin, joissa kerrotaan Jehovan todistajien keskuudessa ilmenneestä pedofiiliongelmasta. Mistä siinä oikein on kysymys, miten laajasta ongelmasta puhutaan ja koskeeko se myös Suomen Jehovan todistajia?, voisi olettaa olevan yleisimmät kysymykset aiheen tiimoilta.

Mistä Jehovan todistajien pedofiiliongelmissa on kysymys?

Kysymys on ongelmista, jotka juontavat yhteisön perusolemukseen. Jehovan todistajien yhteisö ajattelee edustavansa Ainoaa Oikeaa Totuutta. Ainoan Oikean Totuuden yhteisöille taas on ominaista ajatella olevansa aivan erityisessä asemassa Jumalan suunnitelmissa. Koska ainoastaan omalla yhteisöllä ajatellaan olevan Totuus™, se saattaa edistää tarkoitus pyhittää keinot -ajattelua. Jehovan todistajien yhteisössä tämä on tarkoittanut aina sitä, että yhteisön etu menee kaiken muun edelle. Yksilöiden etu ei paina yhteisön vaa'assa mitään, jos toisella puolella punnitaan yhteisön etua. Jehovan todistajien yhteisö ei esimerkiksi osaa pyytää anteeksi. Vaikka se toisella suunpielellä tunnustaa, että sillä ei ole suoraa valokuitukaapelia Jehovan taivastoimistoon, samalla se kuitenkin vaatii kaikkia sen jäseniä suhtautumaan siihen ikään kuin kaapeliyhteys olisi olemassa. Yhteisöä ei esimerkiksi saa kyseenalaistaa millään tavalla. [1]

Tämä aiheuttaa seurakuntatasolla sen, että mitä tahansa seurakunnan johdossa olevat miehet linjaavat, se on laki jota ei rikota. Seurakunnan johdossa olevat miehet, vanhimmat, taas perustavat linjauksensa vain ja ainoastaan yhteisön määräämiin sääntöihin. Lasten hyväksikäyttötapauksia koskien yhteisö on linjannut, että jos seurakunnan vanhimmat saavat tietää tällaisesta rikoksesta seurakunnassa, heidän tulee olla välittömästi yhteydessä paikallisen haaratoimiston lakiosastolle. [2] Mikäli rikoksella ei ole kahta todistajaa ja syytetty ei tunnusta tekoa, yhteisö jättää asian "Jehovan käsiin". [3] Siitä ei ilmoiteta viranomaisille ja asia jää siihen. Kuten kaikki ymmärtävät, lasten hyväksikäyttö ei ole sen kaltainen rikos, jolle on yleensä tarjolla useampia todistajia. Linjaus on vähemmän yllättäen johtanut siihen, että lasten hyväksikäyttäjät ovat päässeet syytöksistä kuin koira veräjästä, jonka jälkeen nämä ovat uusineet tekonsa. Jehovan todistajien kaltaisissa yhteisöissä teon uusiminen on tavallista helpompaa, sillä seurakunnassa kaikki luottavat toisiinsa.

Entä mitä tapahtuu, jos hyväksikäyttösyytös pystytään todentamaan aiheelliseksi? Tuhannet esimerkit maailmalta kertovat siitä, että pedofiilitapaukset käsitellään yhteisön sisällä eikä niitä ilmoiteta viranomaisille. Uhreilla ja heidän läheisillään on yhteisön mukaan oikeus ilmoittaa rikoksesta viranomaisille, mutta tätä tapahtuu aniharvoin, jos silloinkaan. Yhteisössä vallitsee näkemys, jonka mukaan seurakunnan sisäisiä rikkeitä ja rikoksia ei suositella viemään maallisen oikeuslaitoksen käsiteltäväksi. Tämän nähdään tuottavan häpeää yhteisölle ja Jehovan nimelle. Tässä nimenomaisessa yhteydessä häpeää on toisaalta tuottanut ainoastaan se, että yhteisö peittelee ja salailee sen havaitsemia hyväksikäyttötapauksia seurakunnissa. Jos se olisi alusta asti vienyt tapaukset viranomaisen hoidettavaksi, kuten sen kuuluisi, yhteisöllä ei olisi asian kanssa mitään ongelmia.

Mitä Jehovan todistajien pedofiiliongelmasta on todettu käytännössä?

Viimeisen viidentoista vuoden aikana yhteisön ongelmat lasten hyväksikäyttötapauksiin liittyen ovat alkaneet näkyä erilaisina oikeudenkäynteinä ja selvitystöinä. Yksi merkittävimmistä selvityksistä tehtiin Australiassa, jossa erillinen komissio tutki eri uskontojen toimintamalleja seksuaalirikoksiin liittyen. Jehovan todistajat olivat siis vain yksi uskonto muiden joukossa, jonka toimintamallit selvitettiin. Komission tutkimuksissa kävi ilmi, että yhteisössä on todettu (Australiassa) yli tuhat hyväksikäyttötapausta, eikä yhtä ainoaa oltu viety viranomaisten tietoon. Ja koska yhteisön säännöt ja toimintamallit ovat yhtenäisiä koko maailmassa, sama käytäntö on ollut voimassa vuosikymmeniä jokaisessa maassa, jossa on Jehovan todistajia.

Yksi ongelmaa osuvimmin kuvaavista tapauksista käsiteltiin Montanassa, Yhdysvalloissa. Oikeuskäsittelyssä selvisi, että seurakunta oli erottanut henkilön lapsen hyväksikäyttöön liittyvistä rikoksista, mutta henkilö oli otettu takaisin seurakuntaan noin vuoden päästä. Tämän jälkeen henkilö uusi tekonsa. Yhteisö tuomittiin 35 miljoonan dollarin korvauksiin. Tämäkin oikeudenkäynti on vain yksi lukemattomista vastaavista tapauksista, joissa yhteisön on todettu käytännöillään edistävän ja sitä kautta aiheuttavan hyväksikäyttötapauksia seurakunnissa.

Salailun kulttuuriin liittyvien käytäntöjen lisäksi ongelmia aiheuttaa yhteisön suhtautuminen pedofiliaan. Tapausten ja käytäntöjen perusteella voidaan todeta, että yhteisö ei käsittele ilmiötä sairautena joka vaatii hoitoa. Yhteisön sisäiset rangaistukset kielivät siitä, että pedofiliaan suhtaudutaan kuin johonkin tavanomaiseen hairahdukseen, josta voi päästä eroon kun henkilöä nuhdellaan tai tämä erotetaan seurakunnasta, kunhan henkilö vain osoittaa katumusta.

Muita asiaan liittyviä havaintoja:

Jehovan todistajien ylin johto, hallintoelin, on asetettu syytteisiin lasten hyväksikäyttötapausten peittelystä.

Belgian oikeusministeriön perustaman, lahkoja itsenäisesti tutkivan keskuksen, CIAOSN:in mukaan 12 muussa maassa on saatu samankaltaisia tuloksia. Raportissa todetaan ongelmien olevan kaikissa maissa samat.

Kaliforniassa lasten hyväksikäyttötapauksia alettiin raportoimaan vuonna 1997, yhteisö ei ilmoittanut niistä koskaan senkään jälkeen viranomaisille.

Irlannissa seurakunnan vanhimmat veivät hyväksikäyttötapauksen viranomaisille ilman haaratoimiston lupaa - rangaistukseksi tästä vanhimmat menettivät vanhimman asemansa seurakunnassa.

Miten laajasta ongelmasta puhutaan ja koskeeko ongelma myös Suomen Jehovan todistajia?

Yhteisön vahingolliset toimintamallit lasten hyväksikäyttötapauksiin liittyen ovat yksi kokonaisuus, esiintyneisyys yhteisössä toinen. Joskus kuullut Jehovan todistajat ovat pedofiileja -lausunnot ja väitteet eivät kuvaa kokonaisuutta. Pedofiilisia taipumuksia esiintyy väestöissä kautta maailman melko samassa suhteessa joka puolella. Jehovantodistajuus ei edistä lasten hyväksikäyttöä sen arkisessa moraalikäsityksessään, pikemminkin päinvastoin. Mutta koska pedofilia on sairaus, jota esiintyy väestössä ja yhteisöissä joka tapauksessa, kyse on siitä, miten tapaukset hoidetaan silloin kun niitä esiintyy.

Koska tapauksista tehdään yhteisön sisällä pöytäkirjat ja ne arkistoidaan, [4] myös Suomessa on väistämättä tapauksia, joista tiedetään haaratoimistossa, mutta joita ei ole viety viranomaisen tietoon. Se, paljonko tapauksia on, on pelkkien arvailujen varassa. Oma arvioni on, että todistajien keskuudessa pedofiliaa esiintyy saman verran tai hieman vähemmän kuin väestössä keskimäärin. Tätä tukisi Australian tutkimuksissa havaittujen tapausten määrä, kun siihen lasketaan vielä päälle, että kaikista tapauksista ei suinkaan ole tietoa sen enempää seurakunnilla kuin haaratoimistoillakaan.

Tämän vuoden toukokuun Vartiotorni käsitteli aihetta ja antoi ymmärtää, että seurakunnan vanhimmat noudattavat lasten hyväksikäyttöön liittyvää ilmoitusvelvollisuutta ja sitä koskevia lakeja. Aika näyttää onko tällä mitään käytännön vaikutusta. Vanhinten ohjekirjaan asiaan ei ole tullut mitään muutosta senkään jälkeen. Lokakuussa päivitetty versio kertoo ohjeeksi edelleen ottaa yhteys haaratoimiston lakiosastoon. Näin on toimittu aikaisemminkin, eikä ilmoitusvelvollisuutta ole noudatettu.

Oikeudenkäyntien yhteydessä yhteisö on vedonnut siihen, että syyllisen tunnustus on saatu rippisalaisuutta koskevissa olosuhteissa, jolloin ilmoitusvelvollisuus ei koskisi yhteisöä. Bluffi ei ole mennyt oikeuskäsittelyissä läpi. Rippi on luottamuksellinen ja se annetaan yhdelle henkilölle, useimmiten papille. Jehovan todistajien tapauksessa tieto tunnustuksesta on kolmen vanhimman tiedossa (oikeuskomitea), haaratoimiston lakiosaston ja palvelusosaston tiedossa sekä sen tahon tiedossa, joka käsittelee haaratoimistossa ylläpidettäviä tietoja ja arkistoja Jehovan todistajien jäsenistä. Tämän lisäksi, mikäli syytetty valittaa oikeuskomitean päätöksestä, asiaa selvittämään asetetaan valituskomitea, joka koostuu kolmesta eri vanhimmasta kuin alkuperäinen oikeuskomitea. Lisäksi haaratoimiston palvelusosasto saattaa linjata, että seurakunnan vanhinten tulee joissain tapauksissa varoittaa seurakunnan perheellisiä miehiä henkilöstä, jolla on todettu olevan pedofiilisia taipumuksia. [5] Jos ripissä kerrotuista asioista tietää vähintään neljästä kymmeneen henkilöä ja mahdollisesti kaikki seurakunnan perheelliset miehet, niin rippisalaisuus ei ole ehkä kuviosta ensimmäisenä mieleen tuleva termi.

Vaikka Jehovan todistajissa ei siis todennäköisesti  ole sen enempää pedofiileja kuin muuallakaan, ongelmat kuitenkin ovat todellisia ja ne koskevat tapausten käsittelyä ja uhrien asemaa. Seurakuntien lisäksi vaara koskee myös koko yhteiskuntaa. Kun Jehovan todistajat ylläpitävät rekisteriä niistä jäsenistään, joilla on pedofiilisia taipumuksia, eivätkä ilmoita heitä viranomaisille, pedofiilit kävelevät keskuudessamme täysin vapaina, kenenkään muun kuin Jehovan todistajien yhteisön tietämättä.

Viitteet

1. "Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1–3)." - Vartiotorni 15. marraskuuta 2009
2. "Mikäli lapsen kaltoinkohtelusta syytetty on seurakuntanne yhteydessä, kahden vanhimman tulee puhelun aikana ilmoittaa lakiosastolle syytetyn koko nimi, syntymäaika ja mahdollinen kastepäivä. Sen jälkeen kun vanhimmat ovat keskustelleet lakiosaston kanssa, puhelu siirretään palvelusosastolle." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 8
3. "Tapauksella täytyy olla kaksi tai kolme silminnäkijää. Henkilö, joka vain toistaa kuulopuheita, ei ole silminnäkijä. Oikeuskomiteaa ei voida perustaa vain yhden silminnäkijän todistuksen perusteella." -- "Jos henkilö kiistää syytöksen, asiaa tutkivien vanhinten tulee yrittää järjestää tapaaminen, jossa väärinteosta syytetty ja syytöksen esittänyt ovat mukana (ks. luku 14, jos kyseessä on lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva epäilys). Jos jompikumpi osapuolista ei halua tulla tähän tapaamiseen tai jos henkilö edelleen kiistää syytöksen, oikeuskomiteaa ei voida muodostaa, koska väärintekoa ei ole vahvistettu tapahtuneeksi." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 40 ja 42
4. "Seurakunnan yhteydessä olevia lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä syytettyjä (olipa syytökset näytetty toteen tai ei) koskevat tiedot, mukaan lukien esittelykirjeet, tulee säilyttää kirjekuoressa, jonka päällä on kyseisen henkilön nimi ja teksti ”Älä hävitä”. Tätä kirjekuorta tulee säilyttää seurakunnan luottamuksellisessa arkistossa." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 25
5. "Lisäksi palvelusosasto ohjeistaa vanhimpia varoittamaan seurakunnan yhteydessä olevia perheenpäitä siitä, että heidän on tarpeen valvoa alaikäisten lastensa kanssakäymistä kyseisen henkilön kanssa. Vanhinten tulee varoittaa perheenpäitä vain jos palvelusosasto pyytää toimimaan niin." - Vanhinten ohjekirja Paimentakaa Jumalan laumaa (2019), kappale 23