Kirkon penkissä

 

Lohjan Pyhän Laurin kirkossa esitettiin upea teos osaavin voimin, musiikkinäytelmä Laurentiuksen aarteet. Keskiaikaan sijoitetussa näytelmässä kirkon perussanoma köyhien huolehtimisesta ja valtaapitävien ahneus näyttäytyivät kirkon penkissä istuvalle tutulla tavalla. Virkoja jaettiin hyväveli systeemillä, piikojen paikasta penkkijärjestyksessä kiisteltiin, kirkon kalleuksia himoittiin ja oman uran etenemisessä käytettiin kyynärpäitä. Vain diakoni Laurentius näytti omaksuneen armollisen sanoman kaikkien yhdenvertaisuudesta. Hänen mielestään kirkon penkkiin mahtuivat ylhäiset ja alhaiset, toisten syrjimät.

Tänä armon vuonna on kirkkojen ovia avattu samispareille. Pääkaupunkiseudulla ovat kirkkoneuvostot tehneet myönteisiä päätöksiä, kylläkin äänestämällä. Tampereen kaikki kirkot ovat auki sateenkaariparien vihkimisille ja siunaamisille. Mutta demokratiaan kuuluu, että valittaa saa. Niin tehtiin myös Lohjalla. Siksi on syytä muistuttaa, että kirkon tilat ovat kirkon jäsenten käytössä. Kirkon tilojen käytöstä päättää kirkkoneuvosto yhdessä kirkkoherran kanssa. Jos asiassa on hankala päästä yhteisymmärrykseen, tilanteen ratkaisee tuomiokapituli. Jos lohjalaiset saisivat äänestää, luulen että Pyhän Laurin kirkon ovet ratkeaisivat saranoiltaan.

Meidän ei tarvitse enää miettiä, ketä voidaan vihkiä. Sen on päättänyt yhteiskunnan lainsäätäjä. Voidaan todeta, että meillä on kirkossa yhteiskunnallisena instituutiona kaksi avioliittokäsitystä. Toinen on kirkon perinteinen ja toinen valtion meille antama. Kaikilla kirkon jäsenillä on kasteen antama peruuttamaton oikeus saada yhdenvertaista kohtelua seurakunnan palveluissa. Olipa kysymys kasteesta, konfirmaatiosta, vihkimisestä, kodin siunaamisesta, rukoushetkestä hädän kohdatessa taihautaan siunaamisesta. Syrjimätön seurakunta on Laurentiuksen työn jatkamista.

Miten tästä eteenpäin yhdessä ja erilaisina? Kirkkoa ohjaa maalliset lait samalla tavalla kuin mitä tahansa organisaatiota. Kirkko on myös hengellinen yhteisö, jossa tulee olla tilaa kokea uskoa ja ilmaista elämän merkityksellisiä asioita. ”Meidän kaikkien on mahduttava samalle alttarille” sanoi piispa Mari Leppänen kolumnissaanTurun sanomissa. ”Syrjintä on syrjintää, vaikka sen perustelisi Raamatulla”, sanoi piispa Mari Parkkinen symbosiumissa Espoossa. ”Anna keisarille se mikä keisarin on”, sanoi Jeesus ja kehotti, ”seuraa sinä minua”.

Joulun aikaan kirkkojen penkit täyttyvät konserteissa, jouluyön messussa, kauneimmat joululaulut tilaisuuksissa. Kirkkosaliin voi myös mennä yksin hiljentymään ja kuuntelemaan sydämen ääntä. Onneksi meillä on joulu, joka kokoaa meidät yhteen kirkon penkissä.

Arja Majuri, rovasti

kirkkovaltuutettu, Tulkaa kaikki Lohja

(Länsi-Uusimaa lehti, yleisönosastokirjoitus​​ 5.12.2023)

 

18 KOMMENTIT

    • (Sellaista) kirkkoa ohjaavat maalliset lait, jos kirkko on maallinen organisaatio.
      Olen ymmärtänyt, että kirkkoa pohjimmiltaan ohjaa Kristus, joka ei toki usuta lainvastaisuuteen; mutta jolle maallinen laki ei kuitenkaan ole kaiken lähtökohta. On paljon sellaistam jonka laki sallii mutta joka ei ole Kristuksen viitoittama tie.

    • Kirkkolaki on maallista lainsäädäntöä, eduskunnan hyväksymää. Kirkkoja ja uskonnollisia yhdyskuntia koskee myös maamme perustuslaki etc. Kirkko ei siis ole lakien ulkopuolella -saati yläpuolella.

      Kovin halukkaasti näyttävät vetoavan maallisen lainsäädäntöön ja oikeudenkäyttöön – hallinto-oikeuteen – ne, jotka pyrkivät kumoamaan laillisessa järjestyksessä syntyneen päätöksen avata seurakunnan tilat, myös sakraalitilat, sateenkaariparien vihkimiselle.

    • Niin. Lienee kuitenkin niin, että sen minkä Kristus on itse vahvistanut sanallaan, sitä ei taida maallinen laki syrjäyttää.

    • Pekka ja Kosti: Lukekaapas uusimmasta Kotimaa -lehdestä Niilo Rantalan kolumni: ”Raamattu on huono renki, mutta hyvä isäntä”. Toivon, että avaa teidänkin silmiänne.

    • Pappien kirjeessä mainittu Vatikaanin uskonopin kongregaation kirje vuodelta 2021 oli osoitettu Saksan katoliselle kirkolle. Se oli suunnattu Saksan katolisen kirkon uudistusprosessia (Der Synodale Weg) vastaan. Samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaaminen on yksi osa uudistusprosessia. Vatikaanin vastustuksesta huolimatta Saksan katolisessa kirkossa on jo vuosia siunattu sateenkaariaviopareja, ja uudistusprosessin myötä siunaaminen yleistyy.

    • Hyvä julkilausuma Tampereen papeilta.

      Jormalle, sen verran, että katoliset sietävät jonkin aikaa, mutta olen varma, että jossakin vaiheessa korjausliike tapahtuu. Tosin en tunne Saksan tilannetta, yleensä katoliset korjaavat.

    • Seuraavaksi tämä sama asia, joka sai myönteisen päätöksen Tampereen hiippakunnan tuomiokapitulissa tulee ratkaistavaksi Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulissa todennäköisesti vuoden 2024 puolella koskien Jyväskylän kirkkojen käyttöä. Evlut-kirkossa tiedetään tosin hyvin se, miten kestävä kahden mallin ratkaisu on kirkon oppia koskevissa ksymyksissä.

      Tuossa pappien kirjeen analyysissa piispa Repo toteaa mm. – ”Seurakuntien on syytä vahvistaa viestiä, jonka mukaan jokainen on tärkeä ja Jumalalle yhtä rakas. Siksi on myös edettävä sitä kohti, että kaikki avioliitolleen Jumalan siunausta pyytävät voidaan vihkiä kirkollisesti.” – Siitä ei ole kiistaa, sillä Jumalalle kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä. Tottakai.

      Mutta mikäli katsotaan tuota piispan tekstin logiikkaa, niin miten on mahdollista, että kirkon oppiperusta ja tunnustus ovat noinkin selkeästi ohitettavissa ilman viittausta ylipäätään siihen tekstiin, josta kirkko on saanut alkunsa. Tällä samalla logiikalla voidaan kaiketi sitten evlut-kirkossa todeta; seurakuntien on syytä viestiä, että mitä tahansa ihmiset pyytävät ja koska jokainen ihminen on Jumalalle rakas, siksi heidän kaikkiin pyyntöihinsä tulee suostua kirkollisesti hyväksymällä.

    • Sami, Saksan katolisen kirkon uudistusprosessi, ”synodaalinen tie”, on vuosia kestänyt kirkon piispainkokouksen ja maallikkojärjestön (Das Zentralkomitee der deutschen Katholiken) yhdessä vetämä hanke, joka saavutti viime keväänä yhden vaiheen ja on jatkunut nyt syksyllä.

      Kerrot, ettet tunne Saksan tilannetta, mutta silti sinulla on siitä varmoja mielipiteitä (”jossain vaiheessa korjausliike tapahtuu”). Kehotan tutustumaan. Vaatii kylläkin saksan osaamista. Tosin jotakin löytyy myös englanniksi.

    • Jorma:

      Onko kirkko pohjimmiltaan (vain) maallinen organisaatio vai kenties sittenkin hengellinen yhteisö (tai sen osa)? Ja mikä on Kristuksen kirkon ja tietyn tietyssä alueessa vaikuttavan kirkkokunnan suhde, sitä kai tässä pitkälti pohditaan.

      Ei kai kirkkolaki(mme) sinänsä edellytä, että sakraalitilat avattaisiin sellaiselle toiminnalle, joka ei ole kirkon opin ja periaatteiden kanssa sopusoinnussa? Toki voidaan riidellä siitä, mitä kaikkea toimintaa kirko(i)ssa halutaan tai pitää järjestää, ja mikä on kirkon tehtävä ja olemus. Se, mitä sitten päätetään tehdä, on oma kysymyksensä, enkä minä siitä ole päättämässä. Maallinen laki ei kuitenkaan edellyttäne, että toimitaan siten, että sakraalitilat avataan ”kaikille”.

      Saksassa katolisessa kirkossa on käsittääkseni merkittävästi liberaalimpi ”pohjavire” kuin yleisesti katolisuudessa (näin olen Suomen katolisilta teoligiaspesialisteilta ymmärtänyt). Miten ”katolinen rahvas” sitten katoliseen oppiin ja klassiseen kristinuskoon suhtautuu on taas oma kysymyksensä. Mutta voihan olla, että myös katolinen kirkko jossain vaiheessa jakautuu kahtia, kuten jotkut kirkkokunnat ovat jo tehneet.

      Yleisesti ottaen liberaalit kirkot kutistuvat ja klassiseen kritillisyyteen pitäystyvät kasvavat. Näin esimerkiksi USA:ssa, jossa monen suuren kirkkokunnan väestö on suorastaan romahtanut. Klassiseen kristinuskoon pitäytyvät ovat kasvaneet tai säilyneet. Kasvaneet ovat toisaalta myös ns. menestysteologisesti tms. painottuneet, jos olen oikein ymmärtänyt.

  1. Jukka,

    kirkko on hengellinen yhteisö, joka toimii maallisen lainsäädännön puitteissa ja juridishallinnollisesti erillisen kirkkolain perustalla. Sen autonomiaan kuuluu päättää kirkkojärjestyksestä, joka ei kuitenkaan voi olla ristiriidassa kirkkolain säädösten kanssa.

    Seurakunnan tilojen käytöstä päättävät kirkko/aseurakuntaneuvosto ja kirkkoherra yhdessä. Jos ne ovat eri mieltä tilojen käytöstä, asia siirtyy hiippakunnan tuomiokapitulin ratkaistavaksi. Muut toimielimet, esimerkiksi kirkolliskokous, eivät voi puuttua asiaan.

    Maalliset hallinto-oikeudet ovat seurakunnan tilojen avaamisesta sateenkaaripareille tehtyjä valituksia hylätessään todenneet kirkko/seurakuntaneuvostojen päätösten syntyneen laillisessa järjestyksessä.

    Saksan katolisesta kirkosta sen verran, että juuri maallikot ovat aktiivisimmin ajamassa uudistumista, sekä ”virallinen” maaallikkojärjestö Saksan katolilaisten keskuskomitea (ZdK) että esimerkiksi ruohonjuuritason järjestö Wir sind Kirche (Me olemme kirkko).

    • Surullista tässä on se, että Pekka V. ja muutamat muut täällä tirkistelevät pienistä akkunoistaan, mahdetaankohan tuolla naapurissa tehdä syntiä makuukammarissa, kun kaksi toisiaan rakastavaa aikuista ihmistä osoittaa rakkautta toisilleen.

      Sen sijaan, että nämä pienet peittojen alle tirkistelijät käyttäisivät energiansa esim. sellaiseen lähimmäisenrakkauteen ja laupeudentyöhön, johon Jeesus meitä kehotti vaikkapa ’laupias samarialainen’ -vertauksessaan, he keskittyvät tuomitsemaan kristittyjä veljiään ja sisariaan. Ja asiasta, joista eivät näytä mitään tietävän eivätkä ymmärtävän, saati, että se millään tavalla heitä itseään edes koskisi.

      Kirkko ei voi palvella kahta Herraa. Meidän Herramme julisti: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”.

    • Kosti: Minulle opetettiin rippikoulussa, että synti erottaa ihmisen Jumalasta. En tiedä, minkä kirkkokunnan oppia Kosti edustat, mutta minun ev.lut. kirkkoni näyttää pysyneen vuosikymmenten takaisessa opissaan: https://evl.fi/sanasto/synti/ .

      Sinulle ilmeisesti synti on yhtä kuin samaa sukupuolta olevien ihmisten seksi tai – herran pieksut – avioliitto kerrassaan.

      Eli lienet siis synnitön. Sinulta onnistuu kymmenen käskyn täyttäminen ihan tappiin. Hieno juttu. Harva siihen pystyy. Mutta voit sitten taivaan porteilla Pietarille revitellä.

      Mutta tosiaan täällä Suomen ev.lut. kirkossa kirkko ei ole vastuussa kenenkään yksityisen jäsenensä synneistä tai syntiinlankeemuksista. Siksi kysymyksenasettelusi on aika outo näin tavalliselle kirkossakävijälle.

      Minun kirkossani uskotaan, että jokainen menee viimeiselle tuomiolle omien syntiensä kanssa. Siellä ei voi sanoa, kuten fariseus publikaanin nähdessään. Minun kirkossani myös uskotaan, että Jeesus ristinkuolemallaan pelasti meidät kaikki, syntisetkin.

    • Niin Seija. Vittasin vain tuhon samaan, mitä evlut-kirkko edelleen opettaa, eli 10:een käskyyn kokonaisuudessaan.

      ”Jumalan hyvää tahtoa ilmaisevat 10 käskyä sekä Kristuksen opetukset ja esimerkki. Niiden hylkääminen ja rikkominen niitä vastaan tuhoaa ihmisen oman elämän ja särkee hänen suhteensa niin Jumalaan kuin lähimmäiseen ja koko luomakuntaan.”

      Sanotaanko nyt sinulle lohdutukseksi, että olen istunut syntisten pöydässä. Taidan myös yksin uskosta istua siinä samassa pöydässä, missä Pietarikin istuu tuonpuoleisessa. Ja ihan armosta siellä kaikki istuvat, jotka siellä istuvat.

Tulkaa Kaikki
Tulkaa Kaikkihttps://tulkaakaikki.net/
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.

 

Lohjan Pyhän Laurin kirkossa esitettiin upea teos osaavin voimin, musiikkinäytelmä Laurentiuksen aarteet. Keskiaikaan sijoitetussa näytelmässä kirkon perussanoma köyhien huolehtimisesta ja valtaapitävien ahneus näyttäytyivät kirkon penkissä istuvalle tutulla tavalla. Virkoja jaettiin hyväveli systeemillä, piikojen paikasta penkkijärjestyksessä kiisteltiin, kirkon kalleuksia himoittiin ja oman uran etenemisessä käytettiin kyynärpäitä. Vain diakoni Laurentius näytti omaksuneen armollisen sanoman kaikkien yhdenvertaisuudesta. Hänen mielestään kirkon penkkiin mahtuivat ylhäiset ja alhaiset, toisten syrjimät.

Tänä armon vuonna on kirkkojen ovia avattu samispareille. Pääkaupunkiseudulla ovat kirkkoneuvostot tehneet myönteisiä päätöksiä, kylläkin äänestämällä. Tampereen kaikki kirkot ovat auki sateenkaariparien vihkimisille ja siunaamisille. Mutta demokratiaan kuuluu, että valittaa saa. Niin tehtiin myös Lohjalla. Siksi on syytä muistuttaa, että kirkon tilat ovat kirkon jäsenten käytössä. Kirkon tilojen käytöstä päättää kirkkoneuvosto yhdessä kirkkoherran kanssa. Jos asiassa on hankala päästä yhteisymmärrykseen, tilanteen ratkaisee tuomiokapituli. Jos lohjalaiset saisivat äänestää, luulen että Pyhän Laurin kirkon ovet ratkeaisivat saranoiltaan.

Meidän ei tarvitse enää miettiä, ketä voidaan vihkiä. Sen on päättänyt yhteiskunnan lainsäätäjä. Voidaan todeta, että meillä on kirkossa yhteiskunnallisena instituutiona kaksi avioliittokäsitystä. Toinen on kirkon perinteinen ja toinen valtion meille antama. Kaikilla kirkon jäsenillä on kasteen antama peruuttamaton oikeus saada yhdenvertaista kohtelua seurakunnan palveluissa. Olipa kysymys kasteesta, konfirmaatiosta, vihkimisestä, kodin siunaamisesta, rukoushetkestä hädän kohdatessa taihautaan siunaamisesta. Syrjimätön seurakunta on Laurentiuksen työn jatkamista.

Miten tästä eteenpäin yhdessä ja erilaisina? Kirkkoa ohjaa maalliset lait samalla tavalla kuin mitä tahansa organisaatiota. Kirkko on myös hengellinen yhteisö, jossa tulee olla tilaa kokea uskoa ja ilmaista elämän merkityksellisiä asioita. ”Meidän kaikkien on mahduttava samalle alttarille” sanoi piispa Mari Leppänen kolumnissaanTurun sanomissa. ”Syrjintä on syrjintää, vaikka sen perustelisi Raamatulla”, sanoi piispa Mari Parkkinen symbosiumissa Espoossa. ”Anna keisarille se mikä keisarin on”, sanoi Jeesus ja kehotti, ”seuraa sinä minua”.

Joulun aikaan kirkkojen penkit täyttyvät konserteissa, jouluyön messussa, kauneimmat joululaulut tilaisuuksissa. Kirkkosaliin voi myös mennä yksin hiljentymään ja kuuntelemaan sydämen ääntä. Onneksi meillä on joulu, joka kokoaa meidät yhteen kirkon penkissä.

Arja Majuri, rovasti

kirkkovaltuutettu, Tulkaa kaikki Lohja

(Länsi-Uusimaa lehti, yleisönosastokirjoitus​​ 5.12.2023)