
Valo on keskeinen teema Raamatussa. Mutta valoa ei ole ilman pimeyttä. Valossa vaeltaminen kasvattaa ihmisessä hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
Elämä on valon ja varjon vaihtelua. On päiviä, jolloin kaikki tuntuu menevän hyvin, ja on päiviä, jolloin mikään ei suju ja ahdistaa. Kielessämme tätä kuvataan valona ja varjona. Sanotaan myös, että ihmisessä on valoisa puoli ja jokaisella myös varjopuolensa, pimeä puoli.
Elämän ristiriitaisuutta kuvaa puolestaan se, että me emme tietäisi mitä valo on, jos ei olisi pimeyttä. Emmekä tietäisi mitä on pimeys, ellei olisi valoa. Emme tuntisi kylmyyttä, jos emme kokisi lämpöä. Tai hyvyyttä, jos emme tietäisi, mitä on pahuus.
Raamattu kertoo, että kun Luoja loi maailman, alussa oli pimeää. ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä” (1 Moos. 1:1). Ei ollut vielä tähtiä, kuuta eikä aurinkoa, vaan säkkipimeää. Mitään ei näkynyt. Mikään ei elänyt.
Mistä Luoja, Jumala tuli ja mitä hän oli tehnyt luomista ennen? Tähän kertomus ei vastaa. Siihen ymmärrykseen kuitenkin Raamatussa päästään, että hän on paitsi ikuinen, myös asuu pimeässä. ”Herra, sinä haluat pimeän asuinsijan”, kuningas Salomo lausahtaa (1 Kun. 8:12).
Salomo rakensi Jumalalle temppelin, vaikka Jumala ei Raamatun mukaan asukaan ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa. Salomon temppelin kaikkein pyhin oli pimeä huone. Kun Jumala temppelin valmistuttua päätti siunata Salomon ponnistelut ja asettui huoneeseen, sen täytti kirkas pilvi. Se oli ihmisille liian kirkas jopa niin, että temppelin papit joutuivat keskeyttämään palveluksen.
Jumala on valo
Raamatun alkutarinoiden kertojille oli selvää, että Jumala, joka asui pimeässä, oli itse valo. ”Tulkoon valo”, Jumala sanoi (1. Moos. 1:2). Ja niin valo tuli, jo ennen kuin Jumala oli luonut taivaalle tähdet, kuun ja auringon, jotka valaisevat maata.
”Juutalaiskristillisessä uskossa on vain yksi Jumala, hän, joka on luonut kaiken, myös taivaan valot.”
Tämä on tärkeä painotus Raamatun luomiskertomuksessa siksi, että siinä tehdään ero juutalaiskristillisen Jumalan ja muiden jumalien välille. Muissa uskonnoissa saatettiin palvoa aurinkoa, kuuta ja tähtiä jumalina. Tässä uskossa sen sijaan nähtiin, että Jumalia on vain yksi, hän, joka on luonut kaiken, myös taivaan valot.
Valon merkitystä ei nykyihminen ehkä käsitä samalla tavalla kuin muinainen ihminen, jolla ei ollut sähkövaloa käytössään. Siihen pääsee ehkä käsiksi eräretkellä jossain, missä valosaastetta ei ole. Päivän valossa voi kulkea ja puuhailla. Pimeän tullen ei enää näe mitään ennen kuin silmä tottuu erottamaan hämäriä muotoja. Silloin auringon, kuun ja tähtien valolla on merkitystä.
Pimeässä mieleen nousee helposti kauhuja siitä, mitä kaikkea ympärillä saattaakaan vaania. Petojen ja rosvojen lisäksi voi pimeässä ihan vain astua harhaan, kun ei näe maaston epätasaisuuksia. Nilkka nyrjähtää, kuoppaan kompastuu.
Ei siis ihme, että aurinkoa, kuuta ja tähtiä on aikanaan palvottu jumalina. Ne ovat näyttäneet tietä ja auttaneet pimeän vaaroissa.
Valo on viisautta
Psalmin kirjoittaja kiittelee Jumalaa, joka itse on valo: ”Sinä pelastit minut kuolemasta, et antanut jalkani astua harhaan. Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.” (Ps. 56:14)
Toki psalmin kirjoittaja puhuu vertauskuvin. Pimeys ja valo eivät liity vain käytännön elämään ja valon vaihteluun vaan myös henkiseen ja hengelliseen todellisuuteen.
”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus”, profeetta Jesaja ennustaa (Jes. 9:1). Tämä Jesajan teksti luetaan jouluyön messussa. Se viittaa Messiaan tuloon, hetkeen, jolloin pimeydessä elänyt ihmiskunta näkee valon.
Pimeydessä ihminen ei näe eikä tunne tietään. Pimeydessä vaeltamisella kuvataankin Raamatussa nimenomaan tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja myös synnissä ja pahuudessa elämistä.
Valo puolestaan on pimeyden vastakohta. Näkevä tietää ja ymmärtää, hän erottaa oikean väärästä. Kun pimeydessä vaeltava näkee suuren valon, hänelle aukeaa aivan uusi oivallusten maailma.
Valo kuvaa siis viisautta ja ymmärrystä. Joka vaeltaa valossa, näkee ja oppii yhä viisaammaksi. ”Viisaus kirkastaa ihmisen kasvot, mutta röyhkeys ne vääristää”, toteaa Saarnaaja kirjassaan (8:1). Valo siis valaisee ja kirkastaa ihmisen.
Rakkaus on valoa
”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo”, Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin (8:12) mukaan. Jeesuksen sanoissa on kaunis viittaus psalmin kirjoittajan sanoihin: ”Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo.”
”Viha on pimeyttä, joten sen vastakohta rakkaus on valoa.”
Valoa tarvitaan maan päällä elämiseen. Ilman valoa mikään ei kasva. Siksi Luoja valaisi kaiken ennen kuin loi maan päälle elämää.
Samalla tavalla ihmisen henkinen ja hengellinen elämä tarvitsee lähteekseen valoa. Valossa vaeltaminen kasvattaa ihmisessä hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.
Mutta Raamattu varoittaa myös vääränlaisesta valosta. ”Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä”, Jeesus varoittaa Luukkaan evankeliumin mukaan (11:35). Hän puhuu tässä kohdin silmistä. Kun silmä on terve, ruumis on valaistu, mutta jos silmät ovat huonot, ruumis on pimeä.
Mikä siis tekee silmistä huonot? Siihen vastaa 1. Johanneksen kirje 2:11 tarkemmin: ”Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.”
Viha on pimeyttä, joten sen vastakohta rakkaus on valoa. Jos maailmaa katsoo vihaisin silmin, on vaarassa pimentyä. Jos antaa valon vallata itsensä, myös katse kirkastuu rakastavaksi ja elämä tuntuu pimeää paremmalta.
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 6/2026.
Lue myös muita Raikkaasti Raamatusta -sarjan tekstejä:
Raikkaasti Raamatusta: Uskomme rikastuisi, jos pelkäisimme vähemmän
Raikkaasti Raamatusta: Ympäristökriisi on vakava etsikkoaika, jossa olemme Kristuksen kanssa
Raikkaasti Raamatusta: Raamatussa luottamus on totta keskellä vaikeuksia
Raikkaasti Raamatusta: Eroottinen rakkaus on Raamatussa onnea, julmuutta ja arkista elämää
Raikkaasti Raamatusta: Äidin kuolema piirsi elämänvoimani esiin
Ilmoita asiavirheestä
