Raamattu kirjoitettiin kauan ennen havahtumistamme ilmastonmuutokseen tai luontokatoon. Valmistiko Raamattu meitä mitenkään siihen, että ympäristökriisistä voisi tulla ihmiskunnalle kohtalonkysymys? Entä mitä annettavaa Pyhällä Kirjalla on meille tämän kriisin keskellä?

Ympäristökriisiä jaksaa ja uskaltaa harvoin ajatella ihan loppuun asti. Välillä tajuntaan tunkee kyllä uutisia – kuten että selkärankaisista villieläimistä on hävinnyt 73 prosenttia viimeisten 50 vuoden aikana. Tai että maapallon lämpötila on jo nyt kohonnut sen puolitoista astetta, mistä ehkä selvitään ajautumatta järkyttäviin katastrofeihin. Dramaattinen muutos on alkanut, vaikkei sitä haluaisi tietää.

Maapallolla on miljardien vuosien pituinen historia. Ilmakehän koostumus ja kyky säilyttää lämpöä on vaihdellut paljon, muun muassa sen mukaan, millaisia tulivuorenpurkausten sarjoja mannerlaattojen liikkeet ovat aiheuttaneet. On ollut vaiheita, jolloin valtavilla alueilla on ollut elämälle liian kuumaa. On ollut myös hurjia jääkausia. Niistä pahimmassa elämä sinnitteli bakteeritasolla jään halkeamiin jääneissä pienissä sulissa kohdissa.

Eliölajien joukkosukupuuttoja on ollut viisi jo ennen ihmiskunnan ilmestymistä tälle pallolle. Viides on kuuluisin, koska hirmuliskot katosivat siinä, vaikka itse asiassa tuolloin hävisi vain 40 prosenttia kaikista eliölajeista. Pahimmassa eli neljännessä joukkosukupuutossa eliölajeista hävisi 95 prosenttia. Elämä on siis tuhoutunut välillä lähes kokonaan ja noussut sitten taas uuteen kukoistukseen.

Muutos on valtavaa ja väistämätöntä. Miljardien vuosien skaalassa elämänmuodot vaihtuisivat joka tapauksessa, myös ilman ihmisen vaikutusta.

Sinä perustit maan aikojen alussa
ja teit käsilläsi taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat kuin vaate,
sinä vaihdat ne uusiin kuin vaatekerran,
ne saavat mennä. (Ps. 102:26–27)

Jumala luo, tuhoaa ja luo uudelleen

Kuudes joukkosukupuutto on ihmisen aiheuttama, ja se on käynnissä nyt.

Raamattu ei tunne sellaisia termejä kuin ilmastonmuutos tai luontokato, koska se kirjoitettiin kauan ennen näiden ilmiöiden havaitsemista. Valmistiko Raamattu meitä mitenkään siihen, että ympäristökriisistä voisi tulla meille kohtalonkysymys?

Yksinkertaisimmalla tasolla ei. Muinaisten aikojen ihmiset eivät osanneet kuvitella, että ihmiskunta voisi olla vakava uhka luonnolle. Silloin näytti paljon mahdollisemmalta, että ihminen ei selviäisi luonnonilmiöistä – vaikkapa kuivuudesta, kulkutaudeista tai tuhohyönteisistä.

Raamatussa ei kielletä jatkuvasti kasvavaa energian ja raaka-aineiden kulutusta, muovin syytämistä mereen tai kokonaisten ekosysteemien tuhoamista, koska sellaista ei osattu Raamatun tekstien syntyaikoina kuvitellakaan.

”Raamatun näkemys elämästä näyttäisi olevan, että se on ihanaa ja ihmeellistä, mutta myös vaikeaa ja vaarallista.”

Mitä annettavaa Raamatulla sitten on ympäristökriisissä?

Raamattu opettaa, että elämä on Jumalasta kiinni. Jeremian kirjassa Jumalaa verrataan savenvalajaan, joka muovaa saveaan, Israelin kansaa, ja muitakin kansoja.

Jumala on Raamatussa suvereeni luoja. Sama koskee siksi kaikkea elollista. Valaja luo ja tuhoaa, tuhoaa ja luo. Lyö kasaan yhden tekeleen ja muovaa uuden mielensä mukaan (Jer. 18:1-10).

Raamatun selkeä näkemys on myös se, että elämä maan päällä on alkanut kerran ja myös päättyy kerran. Se ei ole ikuista, sillä vain Jumala on ikuinen. Meidän kaikkien on myös kerran kuoltava, ja silloin meidän turvamme on vain Jumalassa.

Ylipäätään Raamatun näkemys elämästä täällä näyttäisi olevan, että se on ihanaa ja ihmeellistä, mutta myös vaikeaa ja vaarallista.

Olemme myrskyävällä merellä Kristuksen kanssa

Mitä tämä ympäristötuhon aika tarkoittaa meille kristittyinä?

Ensinnäkin meidän pitää myöntää, että ympäristökriisi on totista totta. Olemme kiihtyvien katastrofien keskellä. Luonto sellaisena, kuin me sen olemme tunteneet, tulee muuttumaan oman elämämme aikana.

Muutos on aina kuulunut elämään maapallolla. Se on osa Jumalan ihmeellistä luomista. Jumala hävittää, luo ja muovaa uutta. Tämä koskee ihmiskuntaa ja kaikkea muutakin elämää.

Raamatun peruskäsitystä on sekin, että ihmiset ovat vastuussa tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Siihen, miten ihmiset ja meille tuttu luonto selviytyvät käynnissä olevasta muutoksesta, vaikutamme itsekin.

Me olemme tässä kriisissä kuin hauraassa pikkuveneessä keskellä valtavaa, myrskyävää vettä, ja niin ovat muutkin elolliset. Mutta meillä ihmisillä on myös airot, ja jotain niilläkin voi tehdä. Osa lopputuloksesta riippuu siis meistä. Tämä on vakavin ja isoin etsikkoaika, mikä meillä ihmiskuntana on. Haaste on tajuta, mitä koko ihmiskunnan olisi nyt syytä tehdä.

Ja viimeiseksi: kristittyinä me olemme tässä Jumalan kanssa ja Kristuksen kanssa.

Luotuina me olemme savea valajan käsissä. Se ei ole pelkästään pelottavaa, vaan myös ihanaa. Jumala muokkaa meitä ja tietää, mitä ja miten luo.

Jumala on myös Kristus, hän, joka on läsnä kaikessa luomisessa, syntyy ihmiseksi ja on mukana kaikessa luodussa. Hän ei ole vain valaja, vaan läsnä myös itse savessa – kaikessa aineellisessa todellisuudessa, myös meissä. Me tosiaan olemme tässä kriisissä sekä Jumalan käsissä että Jumalan kanssa.

Siksi meidän kannattaa sanoa niin kuin C. S. Lewisin Narnia-kirjoissa: otetaan vastaan se seikkailu, jonka Aslan meille lähettää.

Anni Pesonen, TT, hengellisen ohjauksen pastori

Kirjoitus on julkaistu Askel-lehdessä 1/2026.

Ilmoita asiavirheestä