Tuhkahautausten suosio on lisääntynyt 2000-luvulla voimakkaasti. Samalla on kasvanut niiden joukko, jotka haluavat tulla haudatuksi muualle kuin seurakunnan hautausmaalle.
Viime vuonna haudatuista noin 57 000 suomalaisesta kuutisen prosenttia eli noin 3 600 henkeä haudattiin evankelis-luterilaisten seurakuntien ylläpitämien hautausmaiden ulkopuolelle. Tuhkatuista vainajista viimeisen leposijan sai muualta noin kymmenen prosenttia.
Luvut perustuvat krematorioiden ja Kirkkohallituksen tilastoihin. Lukuihin sisältyy epävarmuutta, sillä Kirkkohallituksen kokoamat tilastot eivät ole täysin kattavat. Lisäksi loppuvuodesta kuolleista monet haudataan vasta seuraavan vuoden puolella.
Pitkän ajan trendi on kuitenkin selvä: vielä 2010 evankelis-luterilaisten seurakuntien hautausmaille haudattiin noin 97 prosenttia vainajista.
Helsingin Hietaniemen krematorion toimitusjohtaja Mikael Wilén uskoo ihmisten havahtuneen yhä laajemmin siihen, että hautaaminen muualle kuin kirkkomaalle on mahdollista.
– Asia on ollut enemmän näkyvissä mediassa. Lisäksi kirkkoon kuulumisen vähentyminen voi vaikuttaa: jos ei kuulu kirkkoon, ei ehkä koe omaksi tulla haudatuksi kirkon hautausmaalle, vaikka siellä aina onkin myös tunnustuksettomien hauta-alue.
Tuhkan voi haudata hautausmaan ulkopuolelle
Hautaustoimilain mukaan vainajan tuhkan voi haudata yleisen hautausmaan ulkopuoliselle maa-alueelle tai vesistöön, kunhan asialle on alueen omistajan tai haltijan lupa eikä paikalle tule sellaista muistomerkkiä, joka paljastaa paikan hautapaikaksi. Vesistöön haudattaessa tulee käyttää uppoavaa ja vedessä hajoavaa uurnaa tai tuhka tulee sirotella veteen ilman uurnaa.
– Laki sanoo, että ennen kuin luovutamme tuhkan vainajan omaisille, meidän on saatava tietoomme hautapaikka sekä maanomistajan tai vesialueen haltijan allekirjoittama lupa, Wilén kertoo.
Helsingin Hietaniemen krematoriossa tuhkataan vuosittain noin 2 900 vainajaa. Enimmillään noin joka kahdeksas heistä on haudattu muualle kuin seurakuntien hautausmaille.
Yksittäisistä kohdealueista selvästi suosituin on Suomenlahti. Helsingissä Aabrahaminluodon ja Melkin saaren sekä Espoossa Käärmeluodon edustalla on merikorttiin merkitty hautausalue, jonne vainajan tuhkat voi laskea kysymättä lupaa vesialueen omistajalta. Samanlaisia alueita on myös useiden muiden rannikkokaupunkien edustoilla.
Myös valtion maille hautaaminen on lisääntynyt viime vuosina, Mikael Wilén toteaa.
– Metsähallitus on lisännyt nettisivuilleen kaavakepohjan, mikä on helpottanut lupaprosessia. Pääkaupunkiseudulla muun muassa Nuuksiosta on tullut suosittu kohde.
Arkkuhautaus ja muistokivi muualle edellyttävät lupaa
Myös arkkuhautaus on mahdollinen hautausmaiden ulkopuolelle, mutta se edellyttää lisäksi viranomaisen myöntämän hautapaikkaluvan sekä ympäristöselvityksen. Tällaisia lupapyyntöjä tehdään alle kymmenen vuodessa, lupaviranomaisena toimivasta Itä-Suomen aluehallintovirastosta kerrotaan.
Viranomaislupa tarvitaan myös tuhkahautaukseen, jos yleisen hautausmaan ulkopuolella sijaitsevalle hautapaikalle haluaa muistokiven tai -laatan, joka paljastaa, että paikalle on haudattu ihminen.
Suomessa on myös joukko ortodoksisten seurakuntien ja vapaakristillisten yhteisöjen ylläpitämiä hautausmaita. Niiden hautausmäärät ovat kuitenkin niin pieniä, etteivät ne selitä muualle haudattujen osuuden kasvua. Muslimien hautauksista suurin osa tapahtuu evankelis-luterilaisten seurakuntien ylläpitämillä hautausmailla ja päätyy osaksi kirkon tilastoja.
Uusi toimija tarjoaa maatuvaa uurnaa ja puuntainta
Hautauskulttuurin muutoksesta viestivät myös alalle tulleet uudet toimijat ja tuotteet. Viime kesänä toimintansa aloittanut Benutree tarjoaa asiakkaille ”puuhautausta”, jossa vainajan tuhkat sijoitetaan nopeasti maatuvaan tuhkauurnaan ja hautapaikan päälle istutetaan puun taimi. Ideana on, että uurnan maatuessa tuhka vapautuu ja ravitsee tainta. Vuosien myötä paikalle kasvaa elävä muistomerkki, muistopuu.
Yrittäjä Samuel Johanssonin mukaan toistaiseksi uurnan ja muistopuun yhdistelmiä ovat ostaneet lähinnä lemmikkieläinten omistajat. Tuoteperheeseen kuuluu kuitenkin uurna myös ihmisten hautaamiseen.
Seurakuntien kirkkomaille muistopuuta ei ole mahdollista istuttaa. Jos uurna sijoitetaan tällaiseen ympäristöön, puun voi istuttaa esimerkiksi pihapiiriin.
– Muistopuu voi toimia symbolisena muistomerkkinä silloinkin, kun hauta on toisessa paikassa. Muistopuu kertoo kuoleman ajankohdasta ja kantaa muistoja vainajasta.
Kolille perustetaan ensimmäistä ”luonnollista hautausmaata”
Muistopuuta tarjoaa myös Ikilehto-hautausmaakonsepti. Suomalaisen Evergrove Säätiön suunnittelema ”Suomen ensimmäinen luonnollinen hautausmaa” on perusteilla Kolin Räsävaaraan.
Kyseessä on eräänlainen välimalli tähän asti harjoitetun luontoon hautaamisen ja kirkollisten hautausmaiden väliltä.
– Myös Ikilehtoihin liittyy ajatus hautausmaasta pyhänä alueena, vaikka alue sijoittuukin metsäympäristöön eikä sinne tule hautakiviä, hankkeen asiantuntijoihin lukeutuva Dalva Lamminmäki kertoo.
– Monet ovat kertoneet miettineensä, miksei tällaista paikkaa ole ollut tarjolla. Ihmiset tietävät muinaisista metsäkalmistoista ja ovat kaivanneet tällaista vaihtoehtoa.
Arkkuhautaamisia koskevan sääntelyn vuoksi Ikilehto on päätetty rajata vain tuhkatuille vainajille. Tuhkat voi haudata alueelle joko sirottelemalla tai hautaamalla ilman uurnaa. Halutessaan paikalle voi istuttaa muistopuun.
– Seurakuntien hautausmaat koetaan kauniina ja arvokkaina, mutta samalle ne ovat rakennettuja ympäristöjä. Moni haluaa tulla haudatuksi ympäristöön, jossa ihmisen jälki ei ole niin näkyvä. Näen taustalla arvomaailman muutoksen, joka liittyy enemmän ympäristökysymyksiin kuin uskoon tai uskontoihin.
Kolin Ikilehdon perustamishakemus on aluehallintoviraston käsittelyssä. Alueelle sijoittuvien rakenteiden, kuten polkujen ja penkkien, rakentaminen on tarkoitus aloittaa ensi kesänä. Myöhemmin tarkoituksena on rakentaa samanlaisia Ikilehtoja eri puolille Suomea.
Muissa Pohjoismaissa ”luonnollisia hautausmaita” on vain muutamia, mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa niitä on yli 200, hankkeen nettisivuilla kerrotaan.
Seurakunnilla on sirottelualueita ja metsähautausmaita
Seurakuntien ylläpitämistä hautausmaista lähimpänä Ikilehto-ideaa ovat joillekin hautausmaille rakennetut sirottelualueet, joissa vainajan tuhka sirotellaan maan pinnalle esimerkiksi metsäpohjan aluskasvillisuuteen tai kivilouhikkoon. Sirottelualueella vainajalle ei tule omaa muistomerkkiä, vaan kynttilät ja kukat tuodaan yhteiselle muistelupaikalle.
– Seurakunnilla on myös paljon metsähautausmaita, jotka ovat hyvinkin luonnonmukaisia. Ehkä osa niistä voisi olla vieläkin luonnonmukaisempia, Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo pohtii.
Palon käsityksen mukaan tällä hetkellä moni sellainen, joka haluaa tuhkiensa päätyvän perinteisten hautausmaiden ulkopuolelle, haluaa liittää hautaamiseensa kirkollisen siunauksen.
– Seurakunnan näkökulmasta voikin pohtia, onko tällaisessa tapauksessa kyse kirkollisesta hautauksesta vai ei.
Korjattu 5.12. klo 14.28 viimeisestä kappaleesta termi ikimetsä muotoon ikilehto.
Lue myös
Kolumni: Arkku vai tuhkaus? – Lopulta kysymys on luottamuksesta
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä