Helsingin Malmi on Suomen vilkkain hautausmaa. Sen päivässä risteävät puuhakas arki ja surun hetket. Toimittaja Meri Toivanen ja valokuvaaja Jukka Granström viettivät Malmilla päivän aistien tunnelmia ja jututtaen hautausmaan työntekijöitä.

Klo 7.30 – Aamulla varmistetaan, että uusiin hautoihin ei ole joutunut eläimiä

Malmin hautausmaan portti on auki. Kehä I:llä ja Lahden moottoritiellä kohisee arkiaamun työmatkaliikenne. Valtaväylien väliin jää toisenlainen maailma.

Hautausmaan läpi kulkevalla päätiellä saa ajaa kahtakymppiä.

Kappelirakennuksen pihassa mies kuivaa pyyhkeellä penkkejä. Reijo Rönkkö tekee siu­nauskappelilla vahtimestarivuoroja perjantaisin. Hän varmistaa, ettei omaisten tarvitse kastella vaatteitaan.

Malmin hautausmaa Helsingissä on hautausten määrässä mitattuna Suomen suurin hautausmaa. Siellä tehdään vuodessa kaksituhatta hautausta. Lähes 130 vuoden aikana tänne on haudattu 200 000 ihmistä.

Tänään on perjantai, ja se tarkoittaa täyttä päivää. Hautaan siunaamisia toimitetaan kahdeksan, uurnan hautauksia viisi ja tuhkan hautauksia kaksi. Lauantaina luvassa on 16 siu­nausta ja 11 uurnan tai tuhkan hautausta.

– Viimeksi meillä on ollut hiljaisempaa 2–3 vuotta sitten, sanoo Christa Laine.

Hän on yksi kolmesta vuorossa olevasta vahtimestarista. Laine on työskennellyt kappelin vahtimestarina yli kymmenen vuotta. Kesätöihin hautausmaalle hän tuli teini-ikäisenä.

– Oikeasti Christa on kärrätty tänne jo lapsena, kollega Maria Kalakivi sanoo.

Christa Laineen äiti Carita Laine-Tossavainen on työskennellyt hautausmaalla vuosikymmeniä. Nykyisin hän on krematorionhoitaja.

Kappelirakennuksessa on kolme erillistä siunauskappelia ja neljäs tila, jossa omaiset voivat halutessaan katsoa vainajaa ja hyvästellä hänet. Isossa kappelissa siunaustilaisuus kestää enimmillään tunnin, Itäisessä kappelissa ja Läntisessä kappelissa 45 minuuttia. Aloitusajat on porrastettu, ja tiloihin kuljetaan eri ovista.

– Meidän pitää koko ajan tietää, mitä tapahtuu ja missä. Kiire ei saa näkyä omaisille, Christa Laine sanoo.

Vahtimestarit käyvät esittelemässä hautapai­kat omaisille, järjestävät vainajien näytöt, val­mistelevat arkut siunauksia varten ja johdattavat uurna- ja arkkusaatot haudalle.

Heti aamulla he käyvät varmistamassa, että päivän haudat on varmasti kaivettu eikä niihin ole joutunut eläimiä.

Siunauskappelissa voi järjestää myös uskonnottoman tai toisen uskonnon tilaisuuden. Kristilliset tunnukset pidetään silti aina paikoillaan.

Klo 8.15 – Vaikeinta on, kun pie­ni lapsi suree äitiään tai isäänsä

Isossa kappelissa kanttori Mikko Korhonen harjoittelee Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjalaa ja Beatlesin Yesterdayta. Samaan aikaan Maria Kalakivi kiinnittää valmistelutilassa arkkuihin kantoliinat ja niiden päälle kukkalaitteet. Ensimmäinen siunaus alkaa yhdeksältä.

Valmistelutilan vieressä on kylmiö. Paikkoja on 127. Korona-ajan alussa kylmiöön tehtiin lisäosa, varmuuden vuoksi.

Joskus vainajaa on säilytettävä pakkasessa. Näitä paikkoja on muutama. Pakastami­sen syitä voivat olla pitkä säilytysaika tai hajoamista edistävä kuolintapa, kuten hukkuminen.

Nykyään osa kaapeista on tavallista suurempia, sillä ihmisetkin ovat entistä suurempia.

Lähivuosina hautausmaan alueelle on määrä tehdä kokonaan uusi rakennus vainajien säilytystä varten.

Vahtimestarit nostavat, siirtävät, työntävät, kantavat. Siinä sivussa he ottavat vastaan tunteita. Christa Laine sanoo, että kun omaiset alkavat järjestää hautajaisia, menetys tulee iholle. Itkun tai raivon kohde voi olla vahtimestari.

Laineelle vaikeinta on, kun pie­ni lapsi suree äitiään tai isäänsä.

Klo 8.45 – Krematorionhoitaja ja vainajankuljettaja asuvat hautausmaan pääportin vieressä

Kappelirakennuksen krematoriossa tekee työtään Christa Laineen äiti Carita Laine-Tossavainen.

Carita asuu vainajankuljettajana työskentele­vän puolisonsa kanssa hautausmaan pääportin vieressä, Christa alueen toisella laidalla. Carita Laine-Tossavainen ja Marko Tossavainen tutustuivat työpaikalla.

Laine-Tossavainen sanoo tekevänsä työtään vainajien kanssa. Krematorioon tullessaan hän toivottaa heille hyvää huomenta.

– Puhun paljon itsekseni. Eläviä en juuri työpäiväni aikana näe.

Useampi kuin neljä viidestä Malmilla haudattavasta vainajasta tuhkataan. Laine-Tossavainen tarkastaa tuh­kausluvat ja henkilötunnukset. Kun hän painaa napista, arkku liukuu uuniin. Laine-Tossavainen on nimennyt uunin Mantaksi. Hänen ajatuksissaan se on pehmeä vanha rouva, joka ottaa syleilyynsä.

– Teen työtä sillä tavalla kuin haluaisin itselleni tehtävän.

Vainajan palaminen kestää vähimmillään tunnin ja vartin, enimmillään kaksi tuntia. Palamisaikaan vaikuttavat ruumiin koko, neste­pitoisuus ja hoidot ennen kuolemaa.

Työvuoronsa aikana Laine-Tossavainen polt­taa viisi vainajaa. Uunin lämpötila käy kor­keimmillaan yli tuhannessa asteessa. Ennen luukun avaamista Laine-Tossavainen laittaa päähänsä visiirikypärän. Hiukset ovat kärventyneet kerran.

Laine-Tossavainen kolaa uunin. Tuhka jäähdytetään ja siitä erotellaan hauraat luunjäänteet sekä ruumiin ja arkun metalliosat. Kun tuhka valuu käsittelylaitteesta uurnaan, Laine-Tossavainen sutii siveltimellä mukaan vainajan tuhkasta ulos pöllähtäneet pienet hiuk­kaset.

– Ne ovat osa häntä.

Carita Laine-Tossavainen työskenteli kappelin vahtimestarina, kun hänen oma äitinsä siunattiin Malmilla. Aamuisin töihin tullessaan ja iltapäivisin töistä lähtiessään hän kävi kylmiössä puhumassa äidilleen. Mutta sinä päivänä, kun äiti tuhkattiin, Carita ei halunnut olla töissä.

Krematoriosta lähtiessäni otan kiinni porraskaiteesta. Sormiin jää hiuksenhieno kerros tuhkaa.

Klo 10.10 – Irtopatsaisiin hautakivien päällä puututaan vain pakon edessä

Siunauskappelin parkkipaikalle saapuu autoja. Niistä nousee ihmisiä mustissaan. He sullovat valkoista paitaa housuihin, kiristävät vyönsolkia, pukevat ylleen päällystakkeja ja lähtevät hitain askelin kohti kappelia.

Parkkipaikan vieressä on huoltorakennus. Sen pihassa erityisammattimies Teemu Rajasaari nousee kuormurin rattiin. Hän lähtee viimeistelemään haudan pintaa hautausmaan pohjoisnurkkaan, kortteliin 51.

Paikalle on haudattu arkku edellisenä lauantaina. Kukkalaitteet ovat vielä sään koettelemina paikoillaan, niihin ei kosketa kahteen viikkoon. Keväällä tälle haudalle tuodaan siirtonurmi, sillä hautausmaan multa puskee helposti rikkaruohoa.

Ulkopuolinen urakoitsija kaivaa arkkuhaudat koneella. Hautausmaan omat erityisammattimiehet peittävät haudat ja viimeistelevät pinnat. Silloin voi tulla esiin luita. Ensimmäisenä kesänä ne muistuttivat Teemu Rajasaarta siitä, mihin hän oli tullut töihin. Nyt, vuosikymmen myöhemmin, hän ei enää hätkähdä.

Malmin hautausmaalla on yli 50 000 hautaa. Hauta­oikeus on voimassa 25 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa. Malmilta vapautuu vuodessa takaisin runsaat 500 hautaa. Kun hauta-aika päättyy, kivi poistetaan, viedään hautakivien omalle hautausmaalle ja sieltä aikanaan kierrätykseen.

Uusien hautakivien pystytys on kiviliikkeiden vastuulla. Luvalliset muistomerkit on määritelty tarkkaan. Uusissa kortteleissa hautauskulttuuri on aiempaa monimuotoisempaa.

Yhä useammin hautakivien päälle tuodaan irtopatsaita. Niihin ei puututa kuin pakon edessä. Kuten silloin, jos patsas loukkaa hautanaapurin omaisia. Peistä on taitettu myös moottoripyöräjengien tunnuksista.

Osa tuhkista on siroteltu muistolehtoon, jossa ei ole omia hautapaikkoja. Yhteisen muis­tomerkin väliköt on tuotu täyteen muistoesi­neitä.

– Omaisten tarve on tärkeämpi kuin arkkiteh­din suunnitelma, sanoo aluepuutarhuri Riitta Hannikainen.

Klo 10.45 – Muumimukit vaihtuivat työhön hautausmaalla

Kypsä syksy tietää hautausmaalle yhtä vuoden puutarhasesongeista. Suurin osa puiden lehdistä on maassa, ja se merkitsee hommia leh­tipuhaltimille ja haravoille. Riitta Hannikainen on yksi puutarhan kausityöntekijöiden työnjohtajista.

Malmin hautausmaan puutarhatöissä oli kes­kikesällä 140 kausityöntekijää, ja vielä loppusyksystäkin heitä on 40. Lehtishow’n lisäksi pannaan kevättä varten kuntoon perennapenk­kejä ja istutetaan kukkasipuleja.

Satu Enroth teki aiemmin muumimukeja Arabian tehtaalla. Nyt hän on ollut kuusi kesää kausityöntekijänä Malmin hautausmaalla ja viettänyt talvet Espanjassa.

Kausipuutarhuri Maria Hopia on ollut Malmilla yhdeksänä vuonna. Aiemmin hän on työskennellyt myös Hietaniemen hautausmaalla. Hopialla on kuvataiteilijan koulutus, ja talvisin on ollut aikaa tehdä omia projekteja.

Kumpikin viihtyy ulkotyössä, hyvässä porukassa. Työt eivät tule kotiin eivätkä stressaa. Ja ympäristö on niin kaunis!

– Kausityöntekijöiden joukossa on monia huonosti työllistyviä humanisteja. On herkempää porukkaa, hiljaisia tyyppejä. Pyrkyrei­tä ei näy, Hopia sanoo.

Puutarhatyöntekijöitäkin tarvitaan suremi­sen tukena. Jotkut omaiset haluavat jutella säännöllisesti. Satu Enroth kertoo, että hänen ”vakiomaisensa” etsii hänet vaikka kahvitauolta.

Kausityöntekijöiden kahvihuoneessa oli tuttu näky myös Kai Sadinmaa, joka oli hautausmaapappina Malmilla kesät 2018 ja 2019. Hän oli myös kausityöntekijöiden työpaikkapappi. Kuolleiden kirjassa (2019) Sadin­maa kuvaa vaellustaan ja keskusteluja hautausmaalla ja käy läpi Malmille haudattujen ihmisten elämäntarinoita.

Kesäisin kausityöntekijät kastelevat hautausmaata, leikkaavat ruohoa, pitävät tiet kunnossa. Ja tietenkin hoitavat hautoja. 10 000 haudalle on ostettu kukkahoito. Kukkien määrä vaihtelee haudan koon mukaan.

– Omaiset tulevat kysymään, miksi meidän kukat ovat hienompia kuin heidän kukkansa. Sitten kerromme, että me nypimme niitä, Satu Enroth naurahtaa.

Omaiset puuttuvat peliin myös nyt, kun Enroth ja Hopia liikkuvat hautojen välissä lehtipuhaltimen kanssa. Pirkko Roivainen lähestyy Hopiaa ja kysyy, voisiko tämä tehdä hänen omaistensa haudalle yksityisen lehtipuhalluksen. Se onnistuu, ja Roivainen hymisee tyytyväisenä.

Klo 11.55 – Katastrofialueiden määrittely on osa yhteiskunnan varautumista

Kun joku hautausmaan koneista hyytyy, se tuodaan verstaalle. Siellä työskentelee kaksi seurakuntayhtymän huoltomiestä.

Ari Nääppä on vaihtanut akut arkkunostimeen. Kappelilla on tehty ilmastointihuoltoa. Yli sata vesikaivoa tyhjennetään ja suljetaan ennen talvea. Seuraavalla viikolla huolletaan kuormaajia.

Hautausmaan kulkupeleihin kuuluvat myös golfkärryt. Sellaisella aluepuutarhuri Riitta Hannikainen viilettää nyt pitkin muhkurarunkoisten lehmusten reunustamaa kujaa.

Vahtimestarit kuljettavat kärryillä omaisia uurnanlaskuun. Työntekijätkin tarvitsevat niitä liikkuessaan alu­eella, joka on enimmillään 1,3 kilometriä pitkä ja 900 metriä leveä. Pinta-alaa on sadan jalkapallokentän verran.

Hautausmaalla tehdään myös muutostöitä. Nyt maata on myllätty käyttämättömällä arkkuhauta-alueella, jota muutetaan uurna-alueeksi.

Toisessa kohdassa kaadetaan vanhoja hedelmäpuita. Tässä pidetään tyhjänä aluetta siltä varalta, että helsinkiläisten hautauksia tulisi runsaasti yhdellä kertaa. Seurakuntayhtymä saattaa vaihdella niin sanottujen katastrofialueiden paikkoja hautausmaillaan, mutta sellaisten määritteleminen on osa yhteiskunnan varautumista.

Klo 12.50 – Kiitoksia kyynelten kera

Malmin hautausmaalla on kolmisenkymmentä vakituista työntekijää. Tähän joukkoon eivät kuulu papit. He tulevat eri seurakunnista ja tekevät pistemäisiä keikkoja siunauskappelille ja hautausmaalle.

Sakastin ovesta astuu ulos Veera Ruti papin Valonsäde-juhlapuvussa ja reppu selässään. Ruti vihittiin toukokuussa papiksi Malmin seurakuntaan. Juuri päättynyt tilaisuus on hänen tämän viikon kolmas toimituksensa siunauskappelilla.

Rutin kokemuksen mukaan hautaan siunaamisiin osallistuu useimmiten parikymmentä ihmistä, uurnanlaskuihin vähemmän.

Tämänpäiväiset omaiset kulkevat ohi ja kiittävät Rutia, kyynelissä.

Klo 13.25 – Viimeinen tilaisuus alkaa kahdelta

Ruumisauto liukuu kappelin takaovelle.

Toisella puolella pihaa on koolla pieniä seurueita, jotka ovat asettuneet kuin toisiaan lohduttaviksi sykkyröiksi. Yhdessä nurkassa omaiset soittavat taksia, toisaalla vaitonaiset miehet halaavat. Kolmannet pistävät tupakaksi.

Jotkut seurueet ovat lohduttomia. Toiset hakevat uurnan arkivaatteissa leppoisasti jutustellen.

Autot vähenevät parkkipaikalla. Viimeinen tilaisuus alkaa kahdelta. Sen jälkeen työntekijätkin lähtevät kotiin.

Klo 21.40 – Pyhäinpäivänä musta maa hohtaa valoa

Palaan hautausmaalle hetkeä ennen kuin vartiointiliike sulkee portit. Auton valoihin osuvat heijastimet paljastavat kaksi koiranulkoiluttajaa. Pimeydessä vilkkuu yksittäisiä kynttilöitä.

Pyhäinpäivänä on toisin. Silloin muistetaan tuhansia täällä vuosien varrella siunattuja ja haudattuja.

Ihmiset kaipaavat ihmisiään niin, että musta maa hohtaa valoa.

***

FAKTA: Sata vuotta sitten haudoille tultiin junalla

Malmin hautausmaa on hautausten määrässä mitattuna Suomen suurin hautausmaa ja yksi Helsingin seurakuntayhtymän kuudesta hautausmaasta. Se otettiin käyttöön työläishautausmaana 1894. Runsaan vuosisadan aikana hautausmaan pinta-ala on lähes kolminkertaistunut.

Selim A. Lindqvistin suunnittelema siunauskappeli valmistui 1923. Alkujaan ristinmuotoinen kappelisali jaettiin 1950-luvulla erillisiksi kappelitiloiksi.

1900-luvun alkupuolella hautausmaalle oli toiminnassa junayhteys Helsingin keskustasta. Vainajat, saattoväki ja papit kulkivat Malmille samoilla junilla omissa vaunuissaan. Entinen asemarakennus on nykyään hautausmaan toimisto.

Malmille on haudattu muun muassa näyttelijät Tauno Palo ja Ansa Ikonen sekä laulajat Olavi Virta ja Armi Aavikko. Kenraalikuvernööri Bobrikovin vuonna 1904 surmannut Eugen Schauman lienee varhaisin Malmille haudattu kuuluisuus. Nykyisin hänen hautansa sijaitsee Porvoossa.

Malmin hautausmaan portit ovat avoinna pyhäinpäivän viikonloppuna torstaista maanantaihin 3.–7.11. ympäri vuorokauden. Alueella vietetään Malmin seurakunnan toteuttamaa valon ja varjon juhlaa. Ohjelmassa on musiikkihartauksia, kahvia ja keskustelua, historiavartteja, enkelipolku ja valotaidetta.

”Toivotan vainajille hyvää huomenta” – Malmin hautausmaalla työskentelee vakituisesti noin 30 ihmistä

Ilmoita asiavirheestä