Kolumni: Arkku vai tuhkaus? – Lopulta kysymys on luottamuksesta

Niilo Rantala kuvattuna 10.10.2022

Miten minut tullaan hautaamaan? Mikä on ylösnousemusruumiini ja hautaan lasketun ruumiini suhde toisiinsa? Entä jos minut on tuhkattu?

Edellä mainitut kysymykset ovat kuolemaan liittyvien järjestelyjen kannalta tärkeitä pohdintoja. Lokakuussa 2022 henkivakuutusyhtiö Kaleva teetätti kyselyn, jonka tulosten mukaan 8 prosenttia suomalaisista haluaa ehdottomasti arkkuhautauksen ja 14 prosenttia mieluummin arkkuhautauksen kuin tuhkauksen. Pyöristäen voisi sanoa, että lähes joka neljäs suomalainen asettaa arkkuhautauksen tuhkauksen edelle.

Syitä erilaiseen suhtautumiseen on varmasti useita, ja ne voivat olla psykologisia, teologisia, käytännöllisiä tai perinteestä nousevia. Kysymys hautaustavoista on hyvin henkilökohtainen, mutta se on myös tärkeä osa yhteiskunnan ja uskonnollisten yhteisöjen hyväksymää tapakulttuuria. Perinteillä on vahva vaikutus.

Arkkuhautauksen puolustajat saattavat tukeutua uskontunnustuksen sanoihin ruumiin ylösnousemuksesta. Kokonaisena haudattu ruumis saattaa vaikuttaa tuhkaa valmiimmalta odottamaan ylösnousemuksen hetkeä.

* * *

Seurakuntapastorina toimiessani yllätyin siitä, että jo rippikouluikäisiä kiinnosti kysymys siitä, miten Jumala herättää tuhkatun ruumiin. Kuinka käy tuhkatun ylösnousemuksen?

Lohdutin nuoria sanomalla, että Jumala, joka raamatullisen kuvauksen mukaan on muovannut ihmisen tomusta, kykenee hänet halutessaan jälleen tuhkasta kokoamaan. Siihen on luottaminen.

Kaiken järkeistävä ihminen on silti taipuvainen järkeistämään tämänkin asian. Olen hämmästynyt lukiessani joidenkin teologien vuorenvarmoja väittämiä siitä, että vain arkkuhautaus on Jumalan tahdon mukainen hautaustapa. Jos teologi pitää tuhkausta esteenä ylösnousemukselle, mielestäni hän aliarvioi Jumalaa.

* * *

Kirjailijapastori Kaj Munk esitti kirjoitelmassaan Om miraklet, että usko Jumalaan edellyttää uskoa ihmeeseen. Olen samaa mieltä. Jos uskoo Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ei tuhkatun ihmisen synnyttäminen ylösnousemusihmiseksi liene Hänelle erityisen hankalaa.

Jo Paavalia tuntui tympäännyttävän kanssakristittyjen keskittyminen tähän yksityiskohtaan. Ensimmäisessä kirjeessään korinttolaisille Paavali kirjoittaa ihmisten kyselevän, että ”millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?” Paavali huudahtaa vastaukseksi: ”Mikä järjetön kysymys!” Myöhemmin Paavali kuitenkin suostuu täsmentämään, että ”kylvetään ajallinen ruumis, nousee hengellinen ruumis”.

Jos joku kokee arkkuhautauksen omakseen, valinta on hänelle varmasti oikea. Jos joku toivoo tuhkausta, siinä ei ole teologisesti mitään väärää. Älkäämme rasittako liikaa hengellisiä ruumiitamme ajallisen ajattelemisella. Sillä viime kädessä kysymys on ennen kaikkea luottamuksesta.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Seurakunnissa aivan liian vähän pohditaan mielikuvien merkitystä
Seuraava artikkeliNäkökulma: Olisiko herkästi loukkaantuvilla kristityillä ja muslimeilla opittavaa juutalaisesta huumorista?

Ei näytettäviä viestejä