Euroopan kirkkojen konferenssin (EKK) seitsemänhenkinen delegaatio vieraili viime viikolla sotaa käyvässä Ukrainassa. EKK:n presidentin, arkkipiispa Nikitasin ja järjestön pääsihteerin Frank Dieter Fischbachin johtamaan delegaatioon kuului myös Kirkon ulkoasiain osaston asiantuntija, pastori Riikka Porkola.
Porkola toimii EKK:n Pathways to Peace -ohjelman ohjausryhmässä. Ennen kirkkohallitusta hän työskenteli aikaisemmin ulkoministeriössä. Koulutukseltaan hän on filosofian (venäjän kieli ja kirjallisuus) ja teologian maisteri.
Ukrainassa ryhmä vieraili muun muassa Lvivissä ja Kiovassa, tavaten eri kirkkojen, yliopistojen ja valtionhallinnon edustajia.
– Matka Ukrainaan oli hyvä, vaikka alun perin mietinkin, onko sinne sodan ja turvallisuustilanteen takia järkevää lähteä. Ryhmällemme luvattiin kuitenkin paikallisia oppaita, jota tarpeen tullen tietäisivät, miten toimitaan, Porkola sanoo.
Ryhmällä oli Porkolan mukaan Ukrainassa kolme tavoitetta. Niistä ensimmäinen oli, että haluttiin osoittaa solidaarisuutta ukrainalaisia ja maan kirkkoja kohtaan: Ukrainaa ei unohdeta.
– Toiseksi halusimme tavata maan kirkkojen johtajia ja tutustua heihin. Kolmanneksi matka oli EKK:n uuden johdon esittäytymistä Ukrainan kirkollisille johtajille.
Matkan tavoitteisiin kuului lisäksi yliopistojen ja valtionhallinnon henkilöiden tapaamisia.
Matka tehtiin Unkarin kautta siten, että Unkarin reformoidun kirkon edustajat ajoivat EKK:n ryhmän rajan yli Ukrainan puolelle, missä tutustuttiin myös maan läntisimmässä kärjessä Karpato-Ukrainassa asuviin unkarilaisvähemmistön seurakuntiin. Sieltä matka jatkui yöjunilla Lviviin ja edelleen Kiovaan.
– Sotatilanteesta johtuen Ukrainan lentokentät on suljettu. Junat kulkevat myös päiväsaikaan, mutta matkustaminen on silti hidasta.
KIOVASSA EKK:N ryhmä osallistui 15 eri kirkkokunnan keskustelutilaisuuteen.
Matkan keskeisimpiä kohtaamisia olivat kuitenkin keskustelut maan kahden suurimman ortodoksisen kirkon kanssa. Ne ovat vuonna 2019 itsenäistynyt Ukrainan ortodoksinen kirkko (OCU, Orthodox Church in Ukraine), sekä Moskovan patriarkan alainen Ukrainan ortodoksinen kirkko (UOC, Ukrainian Orthodox Church).
Metropoliitta Epifanin sihteeri, arkkipiispa Agapit (OCU) otti EKK:n ryhmän vastaan. Hän kertoi sotatilanteesta ja kirkon kokemista menetyksistä miehitetyillä alueilla. Keskusteluissa nousi Porkolan mukaan esille varsinkin Moskovan patriarkan Kirillin antama lausunto pyhästä sodasta, jota Venäjä käy Ukrainaa vastaan.
– Agapitin tapaamisessa kuulemamme mukaan tämä merkitsee ukrainalaisille sitä, että heidän kansansa halutaan tuhota. He pelkäävät sitä, että heistä tulee orjia ja maa liitetään Venäjään.
Ukrainalaisille Kirillin julistus oli OCU:n mukaan viimeinen merkki siitä, että Venäjä ei tule säälimään heitä millään tavalla.
– Jos he häviävät, heidät tuhotaan, tilanne on heille todella vakava. He eivät puhu patriarkka Kirillistä, vaan Kirillistä: heidän mukaansa kukaan kirkollinen johtaja ei voi siunata toisen kansan tuhoamista, varsinkaan toisen ortodoksisen kansan tuhoamista, Porkola kertoo.
Toinen keskeinen keskustelunaihe oli Porkolan mukaan Ukrainan parlamentissa valmisteilla oleva lakiluonnos 8371. Lakia valmistellaan siksi, että voimaan tullessaan se estäisi mitään kirkkoa Ukrainassa tekemästä propagandaa tai käymästä kybersotaa Ukrainan kansaa vastaan.
– Ukrainan lainvalmistelijat sanoivat, ettei laissa ole mainintaa Ukrainan ortodoksisesta kirkosta, jonka patriarkka Kirill on. Mutta kaikki tietävät, että siitä kirkosta puhutaan. Uskonnonvapauslaki on ukrainalaisille tärkeä, minkään kirkon toimintaa ei voida kieltää Ukrainassa – kaiken lisäksi Moskova käyttäisi asiaa propagandassaan Ukrainaa vastaan. Siksi laki valmistellaan kansainvälisten sääntöjen mukaan.
tapasivat delegaation Kiovan teologisen akatemian tiloissa. Kuva: Riikka Porkola.
MOSKOVAN PATRIARKAN alaisen kirkon (UOC) keskuspaikassa ryhmän otti vastaan metropoliitta Augustine.
– Tapasimme myös Mykolai Danylevytšin joka on UOC:n ulkoasiainsuhteiden varajohtaja, Porkola sanoo.
UOC:n tapaamisessa ryhmä sai ensimmäiseksi kuulla, että tässäkään kirkossa ei hyväksytä Kirillin pyhän sodan julistusta ja sanoudutaan siitä irti.
– Meille kerrottiin, että he (UOC) ovat itsenäinen kirkko, eivätkä he ole Moskovan patriarkaatin ohjauksessa, minkä he ovat ilmoittaneet jo aikaisemmin Ukrainan kirkkojen sekä hallituksen tapaamisissa. Hallinnolliset siteet Moskovaan on katkaistu.
Danylevytš kertoi Porkolan mukaan niinkin, että kukaan pappi tai piispa ei rukoile liturgiassa Kirillin puolesta – paitsi metropoliitta Onufri.
– Hän mainitsee patriarkka Kirillin rukouksessa. Se on kuulemamme mukaan hänen oma päätöksensä. UOC-kirkko on heidän omasta mielestään siis itsenäinen.
Porkola toteaa, että UOC:n edustajien kanssa keskusteltaessa kyseisestä kirkosta saa hieman toisenlaisen, itsenäisemmän kuvan, kuin mitä OCU:n edustajat siitä helposti antavat. Kahden valtakirkon suhteet eivät Porkolan mukaan ole hyvät.
– Kirkkojen välillä on syvä ja kipeä ero. Esitimme EKK:n puolelta sen, että olisi tärkeää Ukrainan kansan resilienssin kannalta, että nämä suuret kirkot pystyisivät toimimaan yhtenäisemmin. Juopa niiden välillä on niin syvä, että vielä ole näkyvissä sitä tilannetta, että nämä Ukrainan kaksi suurta ortodoksista kirkkoa voisivat tulla yhdessä EKK:n neuvottelupöydän ääreen. Yksi vierailun tulos oli, että niiden edustajat tulivat kuitenkin Kiovassa illalliselle, jonka EKK tarjosi kaikkien kirkkojen edustajille.
Jo useiden vuosien ajan miljoonia yksittäisiä ihmisiä ja kokonaisia seurakuntia on siirtynyt UOC:sta kansallisempana pidettyyn OCU:uun. Kirkkorakennuksien omistamisista on ollut kiistoja. Tällä hetkellä tuo virta kirkosta toiseen on heikentynyt, mutta se vie edelleen pois Moskovan patrarkaatin kirkosta. Tämä siirtyminen on Moskovan patriarkan Russkij mir (”Venäläinen maailma”) -ajattelulle kuitenkin suuri nöyryytys ja skandaali.
– Moskovan patriarkaatti tuottaa venäläisille nyt imperialistista käsitystä venäläisyydestä. Kirill on jopa profetoinut, että hänen ”venäläisessä maailmassaan” on sadan vuoden päästä 600 miljoonaa ortodoksia enemmän kuin nykyään, eikä tuo valtaisa kasvu tule maahanmuuton kautta.
– Patriarkan ajatus kulkee niin, että imperiumin jokainen ortodoksinen nainen synnyttää monia lapsia – ja siihen venäläiseen ortodoksiseen valtapiiriin kuuluvat myös Ukraina, Valko-Venäjä ja Moldova, Porkola sanoo.
UKRAINALAISESSA EKUMENIASSA sota on tuonut esille myös positiivisia muutoksia: Porkolan mukaan suuret ortodoksiset valtakirkot kuulevat maan protestanttisia vähemmistökirkkoja nyt paremmin, kuin ennen sotaa.
Porkola toteaa, että viime viikolla presidentti Volodymir Zelensky oli kutsunut kaikkien kirkkojen edustajia yhteiseen kokoontumiseen.
– Kirkoilla on Ukrainassa hyvin näkyvä rooli. Lännessä tätä ei aina oikein osata hahmottaa.
Ukrainassa on nyt sodittu yli 25 kuukautta. Sitä ennen maassa oli jäätynyt konflikti vuodesta 2014 alkaen. Kaikkea tätä taustaa vasten oli Porkolan mukaan uskomatonta, miten turvalliselta tuntui matkustaa yöjunissa ja liikkua Kiovassa. Ennen Ukrainaan saapumista puhelimiin piti kuitenkin ladata Alarm-äppi, joka soi ilmahälytyksen tullen.
– Kaikissa rakennuksissa on ovella opastus pommisuojaan. Niin asunnoissa, hotelleissa, julkisissa rakennuksissa kuin kirkoissakin. Kaduilla näkyy miehiä sotilaspuvuissa. Rautatieasemilla näkee, kun omaiset hyvästelevät sotilaita, jotka lähtevät rintamille.
Pommituksien tuhoja on Porkolan mukaan Kiovassa yllättävän vaikea havaita. Iskujen kohteina olleet rakennukset, sillat ja muut korjataan yleensä nopeasti, tai asuinkelvottomat talot puretaan maan tasalle. Uusia kerrostaloja rakennetaan koko ajan.
Sota tuntuu kuitenkin ihmisten puheissa.
– Vaikka sitä ei heti silmällä näe, sota koskettaa kaikkia ja ihmisten kanssa puhuttaessa se tulee esille. Jokaisesta perheestä joko on kaatunut tai on rintamalla tai ollut kidutettuna. Monien ihmisten hermot ovat Ukrainassa riekaleina. Kukaan ei oikein nuku ilman unilääkkeitä ja pommisuojaan juoksemiseen ollaan väsyneitä. Monilla on aviomies tai poika rintamalla. Läheinen lähettää yleisen tavan mukaan plus-merkin aamulla kotiväelle. Kestokyky alkaa olla koetuksella.
MILJOONAT UKRAINALAISET ovat paenneet kodeistaan EU-maihin ja vielä useammat Ukrainan keski- ja länsiosiin. Ukrainan kirkot ovat Porkolan mukaan kiitollisia siitä, miten ukrainalaispakolaisia on otettu muissa maissa vastaan.
– Kysyimme, miten meidän pitäisi ottaa heitä paremmin vastaan Suomessa. Ukrainalaispakolaisia on Suomessa noin 70 000, suurin osa heistä on ortodokseja. Meille sanottiin, että kysykää tulijoilta, mihin kirkkoon he kuuluvat. Ja kyllä luterilaiseenkin seurakuntaan saa heidän puolestaan ukrainalaisia kutsua ja kuulla noita ihmisiä.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista on Porkolan mukaan jo kysytty, voitaisiinko ukrainalaisten kanssa harrastaa avustamista tai ystävyysseurakuntatoimintaa.
– Ennen sellaista organisoitumista molempien on tutustuttava vastapuoleen, jotta toiminnasta tulisi kestävää. Mitkä ovat sen ihmisoikeus- ja vähemmistökäsitykset, sekä teologiset käsitykset? On kyettävä tekemään yhteistyötä myös toisin ajattelevien kanssa, mutta on hyvä tuntea ensin toisen teologista ajattelua.
Ukrainan pakolaiset odottavat Porkolan mukaan tietysti takaisinpaluuta kotimaahansa.
– He haluavat sinne Suomestakin takaisin. Mutta aika kuluu ja esimerkiksi lapset käyvät koulua täällä. Lapset oppivat hyvin suomea ja integroituvat Suomeen. Se merkitsee sitä, että ajan myötä monet tänne paenneet ukrainalaiset kuitenkin jäävät tänne. Kotiin palanneitakin kuitenkin on.
18–60-vuotiaat asekuntoiset miehet ovat Ukrainassa asevelvollisia, eivätkä he voi kovin helposti poistua maasta. Porkola kertoo EKK:n ryhmän esittäneen Ukrainan hallinnon edustajille, että Ukrainan kirkkojen edustajat voisivat helpommin matkustaa ulkomaille kokouksiin ja rakentamaan suhteita.
Venäjän Ukrainan etelä- ja itäosissa miehittämillä alueilla on meneillään raaka pakkovenäläistäminen ja ukrainan kielen hävittäminen.
SUOMALAISENA ON Porkolan kokemuksen mukaan Ukrainassa helppo olla.
– Melkein jokaisessa tapaamisessa minulle suomalaisena hymyiltiin ystävällisesti. Ukrainalaiset kokevat meidät läheisinä ja luotettavina. Kuulin usein: ”Me tiedämme Suomen talvisodan.” He siis kokevat, että Venäjän naapureina me suomalaiset tiedämme, mitä on asua Venäjän vieressä, ja siksi meillä ja ukrainalaisilla on yhteinen ymmärrys. Henkilötasolla se koskettaa suomalaisia eri tasolla kuin vaikkapa kaukana lännessä asuvia, Porkola pohdiskelee.
Sota näkyy Porkolan mukaan Ukrainan kirkkojen elämässä monin tavoin. Näkyvintä ovat ehkä suuresti lisääntyneet hautajaiset ja uudet hautausmaat. Mutta sotilaspappeja myös koulutetaan lääkintämiehiksi rintamille.
– Papit ja diakonit tarjoavat nyt kansalle tukea. He esimerkiksi kiertävät sotilassairaaloissa. Kaikille kuuluu haavoittuneiden ja invalidisoituneiden tukeminen. Seurakunnat tekevät sosiaalista työtä, ylläpitävät katukeittiöitä, huolehtivat kotikäynneillä vanhuksista ja lapsista. Erityisesti pienet protestanttiset kirkot ovat kunnostautuneet diakonisessa työssä.
Porkolan mukaan kaikilta kirkoilta tuli vierailun aikana viestiä siitä, että kiitos, kun tulitte Kiovaan asti vierailulle, se antaa meille toivoa, että voimme voittaa tämän sodan.
– Siihen liittyy myös se, että he sanovat, että ilman lännen tukea me emme selviä tästä yksin. Käyntimme oli heille merkki siitä, että otamme heidän tilanteensa vakavasti ja kuuntelemme heidän näkökulmiaan. Samalla sota ja sen uhka toisaalta koskevat välillisesti kaikkia eurooppalaisia.
UKRAINALAINEN IDENTITEETTI on vuosia kestäneen konfliktin ja sodan myötä vahvistunut. Maan omaa historiaa, kulttuuria ja kieltä korostetaan. Moni venäjänkielinen on vaihtanut puheenpartensa ukrainaksi.
– Ukraina ja venäjä ovat kielinä hieman lähempänä toisiaan kuin suomi ja viro. Puhuin itse siellä venäjää ja he ymmärtävät kyllä. Moni ukrainalainen puhuu siellä venäjää mielellään länsimaalaisten kanssa. Ja monelle ukrainalaiselle venäjä on tietysti äidinkieli.
Venäjän Ukrainan etelä- ja itäosissa miehittämillä alueilla on meneillään raaka pakkovenäläistäminen ja ukrainan kielen hävittäminen. Ja samalla kun koteja ja kirkkoja on räjäytetty, on myös tuhottu ukrainalaista kulttuuriperintöä ja museoita. Venäjälle on varastettu paljon ukrainalaista taidetta.
– Se kaikki sattuu ukrainalaisten sydämeen. Siksi ukrainalainen identiteetti on vahvistunut ja halu liittyä länteen ja sen arvoihin on lisääntynyt. Ukrainalaiset haluavat päästä kauemmaksi Venäjästä ja sen arvoista, liittyä Euroopan unioniin ja Natoon.
Länsi on auttanut Ukrainaa sen puolustustaistelussa, mutta usein verkkaisesti ja epäröiden. Ukrainassa ymmärretään Porkolan mukaan, että heidän maansa kohtalo riippuu nyt länsimaista.
– He tarvitsivat lännestä aseiden ja ammuksien lisäksi myös sotilaita.Ukrainalaiset politiikan tutkijat ja muut tarkkailijat ovat sitä mieltä, että monet länsimaat myivät venäläisen energian ja rahan takia eurooppalaiset arvonsa ja periaatteensa aikaisemmin melko nopeasti. Muutos kohti realismia on ollut hidas.
He pyysivät viemään länteen sitä viestiä, että rukoilkaa ukrainalaisten puolesta.
MITÄ UKRAINASSA ajatellaan tänään Venäjästä ja Putinista?
– Ukrainalaiset itsekään eivät olisi uskoneet, että Venäjä todella ryhtyy näin raakalaismaiseen sotaan. Se oli ukrainalaisille loppujen lopuksi kaksi vuotta sitten yllätys. Heidän keskuudessaan on suurta pettymystä ja surua siitäkin, että ortodoksit tappavat nyt toisiaan. Ja saman kirkon johtaja Moskovassa siunaa Ukrainan kansan tuhoamisen.
Riikka Porkola korostaa, että ukrainalaiset tarvitsevat lännen tukea.
– He tarvitsevat myös sitä, että heidän puolestaan rukoillaan. Sodan alussa he kertovat tunteneensa sen rukouksen voiman. He pyysivät viemään länteen sitä viestiä, että rukoilkaa ukrainalaisten puolesta.
Porkolan mukaan Suomessakin olisi nyt suuri tarve konkreettiseen kiinnostukseen Ukrainaa kohtaan.
– Ukrainaa on kauan katsottu Naton ja Venäjän silmälasien läpi. Mutta nyt olisi aika tutustua suoraan Ukrainaan – se ei ole osa Venäjää. Oman turvallisuutemmekin vuoksi meidön pitäisi kiinnostua nyt Ukrainasta, Riikka Porkola sanoo.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Lue myös:
Sodan vuosipäivänä Ukrainaa muistetaan seurakunnissa: ”Rukous rauhan puolesta on tehtävämme”
Ilmoita asiavirheestä