Piispa Matti Repo nosti Helsingin yliopistossa viime viikolla vietetyillä Teologian ja uskonnontutkimuksen (TUTP) päivillä pitämässään esitelmässä esiin yhden kirkon tulevaisuutta määrittävän kysymyksen: perustuuko kirkko olemukseensa vai tehtäväänsä? Revon mukaan viime vuosikymmenten ekumeenisessa kehityksessä painopiste on siirtynyt yhä voimakkaammin kirkon olemisesta sen toimintaan ja lähetykseen.

Revon esitelmä ”Julistus, palvelu ja ykseys – robotin vai ihmisen toimintaa? Lähetys ja kirkko 2000-luvun ekumeniassa” tarkasteli aluksi todistuksen, palvelun ja ykseyden suhdetta kirkon identiteettiin. Sanakolmikko nousi kansainväliseen ekumeeniseen keskusteluun Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) New Delhin yleiskokouksessa vuonna 1961. Tuolloin kirkon tehtävä kiteytettiin kolmeen sanaan: todistus, palvelu ja ykseys, mutta professori Seppo A. Teinonen yleiskokouksen dokumentin suomennoksessaan käänsikin sanojen järjestyksen muotoon ”Ykseys, palvelu ja todistus”.

Revon mukaan noiden käsitteiden järjestys ei ole yhdentekevä. Kysymys hänen mukaansa kuuluu, syntyykö kirkon toiminta siitä, mitä kirkko on, vai määritteleekö tehtävä itse kirkon olemassaolon. Johanneksen evankeliumin sanat ”että he olisivat yhtä ja maailma uskoisi” liittävät hänen mukaansa ykseyden ja todistuksen toisiinsa tavalla, joka on ollut koko ekumeenisen liikkeen ytimessä.

”Kirkolla ei ole lähetystä vaan lähetyksellä on kirkko.”

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon lähetysstrategioita tarkastellessaan Repo osoitti, että kirkon mission perustelut ovat muuttuneet merkittävästi 2010-luvulla. Vuoden 2010 lähetysstrategiassa lähtökohtana oli Revon mukaan kolmiyhteisen Jumalan toiminta maailmassa: kirkon lähetys perustui Jumalan olemukseen, rakkauteen ja persoonien yhteyteen. Kirkko nähtiin lähetettynä yhteisönä, jonka tehtävä on ylittää raja-aitoja ja kutsua ihmisiä Kristuksen yhteyteen.

Vuoden 2018 linjauksessa pyrittiin kuvaamaan kirkkoa aiempaa dynaamisemmin muuttamalla asiakirjan avainlauseiden järjestystä. Kirkosta puhuttiin ensisijaisesti “liikkeelle lähetettynä Jumalan kansana”, ja vasta sitten mainittiin kirkon ykseys. Samalla painopiste siirtyi olemuksesta tekemiseen.

Viimeisin asiakirja, Yhteinen todistus 2023, vie Revon mukaan kehityksen vielä pidemmälle. Sen mukaan kirkko ”on olemassa, koska sillä on tämä tehtävä” ja kirkon ”tulevaisuus on sidottu tämän tehtävän toteuttamiseen”. Asiakirja nostaa lähetyksen kirkon olemassaolon kannalta avainasemaan.

Revon mukaan kyse ei ole vain tyylillisestä muutoksesta vaan syvemmästä teologisesta suunnanmuutoksesta. Aiemmin lähetys nähtiin kirkon olemuksen seurauksena. Nyt lähetyksestä on tullut kirkkoa määrittävä tekijä: Revon mukaan näyttää tapahtuneen siirtymä kirkon missiosta mission kirkkoon. Kehitystä kuvaa tunnettu iskulause: ”Kirkolla ei ole lähetystä vaan lähetyksellä on kirkko.”

Samalla Repo korosti uudessa strategiassa näkyvän entistä selvemmin, ettei mission perustana ole kirkko vaan Kristus. Kirkko ei myöskään ole mission päämäärä. Jumalan oma lähetys, missio Dei. Kirkon tehtävä ei ole jäsenmäärän kasvu tai muu sellainen omana tavoitteenaan: tavoitteena on Jumalan valtakunnan edistyminen sellaisena, kuin se on tullut ilmi Jeesuksen opetuksessa.

Kirkolla on oma paikkansa Jumalan suunnitelmassa, jota hän kolmessa persoonassaan toteuttaa.

ESITELMÄSSÄÄN REPO kävi läpi myös KMN:n keskeisiä kirkko-opillisia asiakirjoja. Erityisesti hän nosti esiin vuonna 2012 valmistuneen asiakirjan The Church: Towards a Common Vision. Se ei Revon mukaan enää kuvannut kirkon tehtävää seuraamuksena sen olemuksesta: lähetys oli nostettu asiakirjan alkuun määrittämään kaikkea, mitä kirkosta sanotaan.

Asiakirjassa kirkko ymmärretään osaksi Jumalan missiota. Kirkolla on oma paikkansa Jumalan suunnitelmassa, jota hän kolmessa persoonassaan toteuttaa. Sen tehtävä on olla jumalanpalvelusta viettävä yhteisö, jossa julistetaan sanaa, vietetään sakramentteja ja eletään solidaarisuudessa köyhien ja sorrettujen kanssa.

Taustalla vaikutti Revon mukaan mm. KMN:n lähetys- ja evankelioimiskomission työ. Vuonna 2013 julkaistu lähetysasiakirja Together towards Life korosti erityisesti Pyhän Hengen muuttavaa voimaa ja linjasi, että kirkko on Jumalan lahja maailmalle siinä tarkoituksessa, että maailma transformoituisi Jumalan valtakunnan kaltaisuuteen. Asiakirjan mukaan ”jos kirkko ei tee lähetystyötä, se lakkaa olemasta kirkko”.

Kirkon olemuksen ja tehtävän yhteen sitominen on tärkeä osa ekumenian ja missiologian kehityksessä.

REPO KUITENKIN huomautti, ettei asiakirja kuitenkaan määrittele kirkkoa lähetyksestä käsin, sillä sen perusta on Jumalassa ja hänen lähetyksessään. Lopulta kirkon perusta on Jumalassa ja hänen rakkaudessaan. Kirkon tehtävä nousee siitä, millainen Jumala itse on rakkauden ja ykseyden pyhänä Kolmiyhteytenä. Myös kirkolla palvelijana tulee olla sama rakkauden ja ykseyden muoto.

Kirkon olemuksen ja tehtävän yhteen sitominen on tärkeä osa ekumenian ja missiologian kehityksessä. Toista ei voi pitää toisen seurauksena, muuten käsitys toisesta vääristyy.

Revon mukaan juuri tämä kysymys tekee keskustelusta ajankohtaisen myös teknologisen murroksen keskellä. Kun yhteiskunnassa korostuvat tehokkuus, toiminnallisuus ja teknologia, kirkko joutuu pohtimaan yhä tarkemmin, mikä sen erityinen tehtävä ja olemus ovat.

Esitelmän keskeinen johtopäätös oli, että kirkon olemuksen ja tehtävän yhteen sitominen on tärkeä osa ekumenian ja missiologian kehityksessä. Toista ei voi pitää toisen seurauksena, muuten käsitys toisesta vääristyy.

Tekoäly voi julistaa, mutta voiko se olla uskottava?

ESITELMÄNSÄ LOPUSSA Repo käsitteli myös tekoälyn merkitystä kirkon missiossa. Mitä merkitsee tekoälyn tulo todistuksen, palvelun ja ykseyden kolmikolle? Repo myönsi, että kone voi auttaa esimerkiksi erilaisessa palvelutyössä, jossa tarvitaan käsipareja. Hoivarobotti esimerkiksi voi lievittää yksinäisyyttä, tekoäly voi kirjoittaa rukouksia ja automatisoitu järjestelmä voi tuottaa hengellistä sisältöä.

Mutta ratkaiseva kysymys Revon mukaan kuuluu: voiko kone korvata ihmisen, kun on kyse todistuksesta, uskosta?

Revon mukaan uskonnollinen todistus ei ole vain evankelioivien iskulauseiden tai siunauksien toistamista, vaan persoonallista suhdetta, vastuuta ja vapautta. Tekoäly voi julistaa, mutta voiko se olla uskottava? Se voi olla virheellinen tai harhaanjohtava, mutta se ei voi olla moraalisesti vastuullinen.

Jos mission tarkoituksena on edistää Jumalan valtakuntaa niin hengellisessä kuin ruumiillisessa mielessä, voiko persoonaton laite tai tietokoneohjelma toteuttaa sitä niin kuin persoonista koostuvan ihmisyhteisön on tarkoitus?

Myös tekoälyn aikakaudella kirkko on saman sakramentaalisen elämän jakamista Pyhässä Hengessä. Mutta ilmeisesti myös todistus ja palvelu Jumalan työnä ja kirkon funktioina edellyttävät Revon mukaan kokoontuvaa ihmisyhteisöä. Tekoälyn hälventäessä ihmisen ja koneen rajaa tulisi missiologiassa huomion tästä näkökulmasta kääntyä selvemmin asettamaan kirkkona oleminen sen tekemisen edelle.

Lue myös:

Lähetysjuhlat Espoossa tarkastelivat maailman haasteita toivon kautta

”Jos Jumala näyttää mieheltä, myös valta kuuluu miehelle” — tutkija pohtii sukupuolittuneen jumalakuvan seurauksia

Tutkija: Juutalais-kristilliseen traditioon jäi naispuolisen jumalattaren kokoinen tyhjiö

Vaasan kirkkoherra Teijo Peltola aikoo lähteä lähetystyöhön

Miikka Ruokanen: Globaalin etelän kirkot ja islam kasvavat, koska niissä on vahva luottamus uskonnollisiin totuusväittämiin — länsimaissa kuihtuvat kirkot jäävät marginaaliin

Näkökulma: Korealainen munkkirobotti viestii idän mahtia sekä uskonnon ja tekoälyn uusia ulottuvuuksia

Ilmoita asiavirheestä