Seurakuntaneuvos Markku Jalava arvioi, että evankelis-luterilainen kirkko on ottanut viime vuosina merkittäviä uudistusaskeleita. Hän toivoo kirkolliskokouksen edustajille suoraa kansanvaalia.
Mitä kuuluu?
– Elän kotonani Nurmijärvellä eläkeläisen ja vaarin kiireistä elämää. Luottamustehtäviä hoidan vielä omassa seurakunnassani.
Julkaisit viime vuonna teoksen Kirkonmäeltä katsoen: elämää, työtä ja luottamustehtäviä 1950–2025. Miksi sen kirjoitit?
– Sattui olemaan vapaata aikaa. Olin aloittanut kirjan tekemisen lähinnä lapsiani varten jo pariinkin kertaan. Ajatuksena oli kirjoittaa ylös muistissani olevia asioita esimerkiksi isovanhemmistani. Sitten fokus vähitellen laajeni seurakuntahelämään ja kunnallispolitiikkaan.
– Kirjoittaminen on sinällään tuttua, koska olen tehnyt työurani muun muassa toimittajana ja viestintäpäällikkönä. Olen myös kirjoittanut muun muassa Nurmijärven seurakunnan historian. Tämän uusimman teoksen työstäminen oli kuitenkin paljon henkilökohtaisempaa.
Toimit kirkolliskokouksen maallikkoedustajana vuodet 2012–2024. Mitä tuolta ajalta jäi päällimmäisenä mieleen?
– Ensinnäkin kroppaakin rasittaneet pitkät istuntopäivät, joissa käytettiin paljon puheenvuoroja. Niissä puheissa harvoin oli mitään yllättävää. Kun näki puhujan nimen, niin useimmiten tiesi, mitä mieltä hän asiasta on. Kirkolliskokouksessa oltiin muutenkin pitkälti kuin omassa kuplassaan.
– Havaitsin, että kahdella ensimmäisellä edustajakaudellani edustajien mielipide-eroja koitettiin tavallaan peitellä. Ettei olisi olemassa lainkaan vanhoillisia ja uudistusmielisiä, vaan me kaikki olisimme kuin yhtä mieltä. Kolmannella kaudella meitä Muutoksen tuuli -ryhmittymän uudistusmielisiä edustajia oli enemmän ja se alkoi näkyä äänestyksissäkin.
Pystyivätkö kirkolliskokouksessa jyrkästikin teologiasta eri mieltä olevat istumaan samoissa kahvi- ja ruokapöydissä?
– Kyllä pystyivät. Siitäkin huolimatta, että istuntosalissa lausutut sanat saattoivat erottaa ja joskus satuttaakin. Eri mieltä olevienkin kanssa pystyi käymään hyviä keskusteluita.
– Kirkolliskokouksessa oli aina erityisen kiinnostavaa tavata eri puolilta Suomea olevia ihmisiä. Kerran minun piti lukea saameksi teksti. Sain ääntämisessä hyvää apua saamelaisten edustajalta.
Uudistusmielisten painoarvo on kirkolliskokouksessa kasvanut. Onko se kirkon kannalta hyvä asia?
– Ehdottomasti on. Kirkon pitää elää ajassa ja vastata tämän ajan ihmisten kysymyksiin. Lyhyessä ajassa onkin tapahtunut melkoinen muutos esimerkiksi samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksymihsessä.
Jos saisit kehua yhtä kirkolliskokouksen edustajakollegaasi, niin kuka se olisi?
– Espoonlahden emerituskirkkoherra Jouni Turtiaisen kanssa olemme sateenkaariavioliitoista täysin eri mieltä, mutta siitä huolimatta pystyimme käymään siitäkin aiheesta syvällisiä keskusteluja.
Kannatat kirkolliskokousedustajien valintaa suoralla kansanvaalilla. Miksi?
– Se olisi ehdottomasti demokraattisempaa. Nykyinen tapa etäännyttää vallan lähteen, joka varmaan onkin tarkoitus. Näin saadaan myös sopivasti jarrutettua uudistuksia.
Lahden seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä sait vuonna 2013 kriittistä palautetta, kun seurakuntalehti Kirkonseutu oli tehnyt jutun homoseksuaalisesta henkilöstä. Millainen tapaus oli kyseessä?
– Jutussa haastateltiin sateenkaarinuorta ja hänen pappina työskentelevää äitiään. Yhteisen kirkkoneuvoston kokouksessa sain sitten eräiltä henkilöiltä raivoisat haukut siitä, miten tällainen juttu saattoi Kirkonseudussa ylipäätään ilmestyä. Hämmästyin siitä, että kokouksessa juuri kukaan ei puolustanut minua. Lahdessakin on nyt onneksi menty suvaitsevuudessa huomattavasti eteenpäin. Kaupungissa on järjestetty jo sateenkaarimessujakin.
Kirkko panostaa nykyisin paljon viestintään eri kanavilla. Mikä kirkon viestintäkampanja tai -tempaus on viimeksi säväyttänyt sinua?
– Seurakuntavaalien vaalikampanjat ovat minusta jo pitkään olleet onnistuneita. Niillä on pyritty kieltä myöten tavoittamaan juuri niitä tavallisia ihmisiä. Hyvästä viestinnästä huolimatta vaalien äänestysprosentti on valitettavasti jatkuvasti alhainen.
Olet kotipaikkakunnallasi Nurmijärvellä tunnettu kotiseutuharrastaja. Onko Nurmijärvi-ilmiötä vielä olemassa?
– Olen lähes koko 75-vuotisen elämäni asunut Nurmijärven kirkon tuntumassa. Nurmijärvi-ilmiö tuo tänne edelleen ihmisiä, jotka arvostavat luontoa ja väljyyttä. Täällä on tunnetusti paljon myös historiaa ja kulttuuria, jonka uudetkin tulijat omaksuvat.
Lue muita Kotimaan Mitä kuuluu? -sarjan juttuja:
Kirkon olisi tärkeä tunnistaa aito identiteettinsä
Sleystä lähtiessäni minulle avattiin avarien niittyjen maisemat
Ilmoita asiavirheestä