Kirkon lähetystyön keskuksen pääsihteerinä ja kirkon lähetyssihteerinä työskennelleen rovasti Hannu Paavolan mielestä kirkko antaa nykyisellään kuvan itsestään lähinnä hallintoviranomaisena.
Mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää. Olen riittävän tyytyväinen elämääni. Fyysinen kunto ja terveys voisivat olla paremmallakin tolalla. Normaalia ikäkremppaa alkaa ilmetä ja siihenkin on suostuttava.
Millaisia tavoitteita sinulla oli aloittaessasi Kirkon lähetystyön keskuksen (KLK) pääsihteerinä 1992, ja organisaatiouudistuksen myötä kirkon lähetyssihteerinä?
– Ensimmäisiä tehtäviä KLK:ssa minulla oli keskeneräisen kokonaisstrategian valmiiksi saattaminen. Halusin keskuksen sisäisten kysymysten sijaan siirtää painopistettä siihen, mitä kaikkea kirkko voisi nykyistä paremmin tehdä lähetystehtävässään. Minua innoitti Luterilaisen maailmanliiton (LML) lähetysteologinen asiakirja Yhdessä Jumalan lähetyksessä, josta sain hyviä teemoja kehittämiseen. Halusin lisätä myös kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä. Kokoonnuimme säännöllisesti lähetysjärjestöjen kanssa.
Miten tavoitteesi toteutuivat?
– KLK:n johtokunta hyväksyi ja julkaisi Lähetetty Jumalan kansa – kirkon lähetystyön kehittämissuunnitelman elokuussa 1993. Pidän sitä edelleen yhtenä parhaista saavutuksistani. Samalla keskuksen johtokunta esitti kirkolliskokoukselle uuden lähetyskomitean asettamista, joka sekä tarkistaisi lähetystyön rakennetta että mahdollistaisi kehittämisen. Se ei mennyt läpi. Siitä alkoi pitkä ”toimikunta-työryhmä-neuvottelukunta” -ralli, joka pikkuhiljaa alkoi koetella kestävyyskykyäni.
– Myös tavoitteeni lisätä kirkon lähetysjärjestöjen yhteistyötä päättyi väsymiseeni. Olisin mennyt pidemmälle, mihin kirkon järjestöt olisivat olleet valmiita. En tavoitellut lähetysjärjestöjen yhdistymistä, vaan yhdessä tekemistä esimerkiksi lähetystyöntekijöiden koulutuksessa tai tiedottamisessa.
Aloitit syksyllä 2006 Riihimäen seurakunnan kappalaisena ja lähetystyön pappina. Miten koit yhdeksän työvuottasi siellä?
– Aika Riihimäen seurakunnassa oli urani parasta. Tulin työkutsumustani ajatellen kotiin. Oli kokonaisvaltainen oivallus löytää itseni tavallisena pappina ja ihmisenä. Minulla oli aiemmin mielikuvia tai suoraan sanottuna harhakuvia itsestä suurena uudistajana, johtajana ja viisaana. Saatoin luopua niistä. Pääsin varsin pian mukaan vapaaehtoistyön keskusteluihin.
Olit mukana Kirkkohallituksen vapaaehtoistyön kehittämistyöryhmässä 2023–2024. Mikä oli sen anti?
– Työryhmän keskeinen löytö oli seurakuntalaisten omatoiminen työ, jossa heille annetaan mahdollisuus toimia aikuisina, tasavertaisina kristittyinä seurakunnan työntekijöiden kanssa. Kyse on vapaaehtoistoimintaa isommasta asiasta; seurakunnan olemuksesta, toimintakulttuurista ja kristityn kutsumuksesta. Menkää ja tehkää -raportissamme oli tiettyjä aloitteita jatkotoimenpiteiksi. Nyt Kirkkohallitus on tehnyt lujasti töitä saneeratessaan omaa tehtäväkenttäänsä. Se ehti lähettää raporttimme seurakunnille yleiskirjeen liitteenä. On hyvin paljon kiinni siitä, millä tavalla seurakunnat osaavat tarttua tähän. Oma huolenaiheeni on, kohdellaanko seurakuntalaisia lapsina vai aikuisina.
Mitä ajattelet lähetystyön tilanteesta tällä hetkellä?
– Olen seurannut siihen liittyvää keskustelua kiinnostuneena, myös miten se on asettunut piispainkokouksen kaitsentaan ja alaisuuteen. Kehitys näyttää olevan aika kipeiden selvitysten ja käräjöintien myötä viemässä asiaa samaan suuntaan kuin 1993 KLK:n kirkon lähetystyön kehittämissuunnitelmassa. Nyt on käynnistynyt kirkon lähetystyön kokonaisarviointi.
– Myös kirkon itsensä olisi hyväksyttävä aito identiteettinsä toimia lähetettynä Jumalan kansana. Kirkko on tyytynyt toistaiseksi hallinnoimaan lähetystyön toimijoita ulkoistaen tehtävän. Sen olisi hyväksyttävä nykyistä aktiivisempi rooli Jumalan lähetykseen osallistujana. Mielestäni diakonia ja evankelioimistyö ovat yksi ja sama asia, ne yhdessä muodostavat Jumalan pelastavan työn maailmassa.
Mitä harrastat ja pohdit nykyisin?
– Löysin frisbeegolfin viisitoista vuotta sitten kokeillessani sitä poikieni kanssa. Jäin siihen kiinni heti. Frisbeegolfia voi harrastaa vuoden ympäri ja siinä voi kehittyä koko ajan. Pidän myös hiihtämisestä.
– Minulle on hyvin tärkeää mennä sunnuntaisin messuun. Viime aikoina olen pohtinut virren 510 Sinä, Jeesus, ymmärrät parhaiten viimeistä säkeistöä vallasta riisuutumisesta. Olen nähnyt, että valta-asema, johon kirkko huomamattaan joutui hyvin aikaisin, pitää edelleen kirkon päällä vallan vaatteita. Niitä pitäisi pystyä vähentämään.
Lue myös:
Sleystä lähtiessäni minulle avattiin avarien niittyjen maisemat
Rauhantyö voi antaa tälle ajalle paljon ja pojista pitää olla huolissaan
Ilmoita asiavirheestä