Entinen ministeri Vappu Taipale puhuu rauhan, tasa-arvon ja poikien puolesta. Vanhenemista hän kehottaa suunnittelemaan.

Mitä kuuluu?

− Henkilökohtaisesti kuuluu hyvää. Vanhempana tulee hitaammaksi ja kömpelömmäksi, mutta kun sen hyväksyy, niin tilanne on hyvä. Mutta suuri huoli on maailmasta ja ystävistä siellä, esimerkiksi Iranissa.

Sinusta on kirjoitettu, että olet pasifisti, feministi, sosialisti, idealisti ja ikuinen optimisti. Mikä määritelmistä on osuvin?

− Aikanaan mietimme ystävän kanssa, että kumpi olisi tärkeämpi, feminismi vai rauha. Ja kyllä me rauhan valitsimme silloin 80-luvulla ja perustimme Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksen. Tuntuu, että nyt sama tilanne menossa. Mihin energiansa haluaa käyttää, niin kyllä se menee erilaisiin rauhantoimiin.

− Mutta eivät ne muutkaan ole sen vähäisempiä. Sosialismia tarvittaisiin enemmän kuin koskaan.

Mitä rauhantyö voi antaa tälle ajalle?

− Se voi antaa arkielämän tekoja, mielen tyyneyttä, kriittistä tarkastelutapaa, uskoa parempaan tulevaisuuteen, rakkautta ja huolenpitoa. Valitettavasti rauhantyö on pimennossa, ja sen näkee vasta sitten, kun hyppää siihen itse mukaan.

− Sitoutumattoman Suomen Rauhanliiton valtionavut on viety. Valtionapu vastaa yhden hävittäjälentäjän kypärän hintaa, joten toivottavasti joku lentäjä on siitä kypärästään onnellinen, mutta Rauhanliitto aloittaa taas alusta.

Olet laajasti verkostoitunut kansainvälisessä rauhanliikkeessä. Mikä on rauhanliikkeen tilanne Venäjällä?

− Lääkärit ydinsotaa vastaan toimii Venäjällä Tiedeakatemian alaisuudessa, ja järjestön yksi kansainvälinen puheenjohtaja, Olga Trushina (Mironova) on Venäjältä. Järjestöjen tilanne Venäjällä on ollut hyvin vaikea jo vuodesta 2012 lähtien. He kyllä kaipaavat Venäjällä kontakteja, mutta yhteydenpidossa pitää olla varovainen. Siellä on aktiivisuutta mutta se ei näy, koska harvoilla on jatkuvat yhhteydet venäläisiin ystäviinsä, kuten meillä Ilkan kanssa on.

Pitäisikö meillä olla virallisia kontakteja Venäjälle?

− Pitäisi kyllä. On tyhmä ratkaisu, että yhteydenpito on katkaistu. Erityisen anteeksiantamatonta on, että yliopistot ovat katkaisseet yhteydenpidon. Esimerkiksi ilmastotutkimukseen liittyen tehtiin tärkeää yhteistyötä, mutta nyt hankkeet ovat kaatuneet. Yliopistoissa pitäisi olla rohkeutta pitää yhteyttä.

Mikä on feminismin ja tasa-arvon tilanne?

− Olemme eräässä hankkeessa yrittäneet nostaa esille pienten poikien tilannetta. Se on ollut vastatuulessa, koska näyttää siltä, että kun puhuu pojista se olisi naisia vastaan.

− Olen 70-luvun feministi. Silloin feminismi tarkoitti sitä, että naisilla ja miehillä olisi molemmilla hyvä olla, ja molempien sukupuoliroolit voisivat olla tarpeeksi väljiä joka suuntaan. Nykyään feministit taitavat olla tiukkapipoisempia.

Pitääkö pojista olla huolissaan?

− Pitää olla siinä mielessä, että pojat jäävät koulussa jälkeen, koska ovat sellaisia temmeltäjiä. Keskittyminen ja istuminen tulee myöhemmin, mutta koulussa tätä ei oteta huomioon. Jo kauan aikaa sitten ehdotin, että pitäisi olla 5–8-vuotiaiden pienten koulu, jossa jokainen voisi edetä omaan tahtiin. Mutta vielä ei ole tätä toteutettu.

Sinua on kutsuttu valtakunnan isoäidiksi. Mitä isoäitiys merkitsee sinulle?

− Se on hirveän tärkeä asia. Se on lahja, sitä ei voi vaatia itselleen. Luonto on järjestänyt niin, että vanhoina naiset eivät enää synnytä eivätkä imetä, joten he voivat keskittyä tiedon siirtämiseen sukupolvelta toiselle. Se on hienoa.

Täytit viime vuonna 85-vuotta, ja kierrät edelleen puhumassa tilaisuuksissa. Mistä tulee tarmo lähteä liikkeelle?

− Ihmiset ovat hirveän voimaannuttavia. Kun käy puhumassa jollekin ryhmälle, sieltä tulee aina itse innostuneena ulos. Niistä saa itselle kokemuksia, kertomuksia ja näkemyksiä.

Arvostetaanko vanhoja ihmisiä tarpeeksi?

− Arvostaminen on kahtalainen kysymys. Arvostushan pitää itse ansaita. Vanhojen ihmisten pitäisi pitää puoliaan, ettei syrjittäisi. Meillä on paljon annettavaa, mutta se on aineetonta, esimerkiksi toisista ja lastenlapsista huolehtimista.

Miten vanhenemiseen pitää suhtautua?

− Sitä pitää suunnitella. Mitkä asiat kiinnostavat, mitä aiot tehdä, kuinka hyväksyt sen, että tulet hitaammaksi ja kömpelömmäksi? Nuoret ihmiset ovat kauhean peloissaan vanhenemisesta, ja siihen pitäisi saada lohtua. Usein nähdään vain kurja loppu siellä jossain tulevaisuudessa. Pitäisi katsoa matkaa, ja tehdä matkasta mielenkiintoinen.

Mikä on suhteesi uskoon ja kirkkoon?

− En ole jumalauskoinen, mutta minulla on Jumalaan uskovia ystäviä ja suvussani on voimakkaita Jehovan todistajia. Ihmisellä pitää olla vapaus valita. Kunnioitan kirkon tekemää työtä esimerkiksi diakoniassa. Piispojen puheilla on suuri merkitys, ja äänitorven asemaa voisi käyttää vieläkin voimakkaammin.

Lue myös:

Rovasti Matti J. Kuronen toivoi kuoleman jälkeiseltä elämältä ”hiljaisuutta ja hilpeyttä”

Nykymedialla on ”pikkuisen kapeahkot näköalat”, arvioi Tapani Ruokanen

Ilmoita asiavirheestä