Jos Jumalasta puhutaan kuin hän olisi mies, alammeko myös toimia sen mukaisesti? Tätä kysymystä käsitteli viime viikolla Helsingissä pidettyjen Teologian ja uskonnontukimuksen päivien (TUTP) esitelmässään Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan vt. kirkkoherra, TT Päivi Vähäkangas.

Vähäkankaan esitelmän nimi oli ”Maskuliinisen Jumalan varjossa: sukupuolittuneen jumalakuvan teologisia ja kirkollisia seurauksia”. Esityksessään hän tarkasteli tutkimuksia jumalakuvista ja johtajuudesta sekä sitä, miten kirkon kieli muokkaa mielikuvia — ja mitä seurauksia sillä on.

Vähäkangas viittasi aluksi tutkimuksiin, joiden mukaan Jumala mielletään tyypillisimmin vaaleaihoiseksi mieheksi. Toisessa tutkimuksessa vastaajien piti Vähäkankaan mukaan lisäksi arvioida kasvokuvien perusteella, kuka olisi paras kandidaatti johtotehtävään.

— Ne vastaajat, joiden mielestä Jumala oli vaaleaihoinen mies, suosivat vaaleaihoisia miehiä myös johtajaksi, Vähäkangas sanoi.

Kolmannen tätä aihepiiriä käsittelevän tutkimuksen tuloksissa kiinnostavaa Vähäkankaan mukaan oli, että kristityt vastaajat olettivat Jumalan useammin mieheksi, kun taas muihin uskontoihin kuuluvien vastaajien Jumala-kuva oli useammin sukupuoleton ja abstrakti.

Jumala Isänä on relaatiokäsite eikä viittaa biologiaan. Jumala on siis Isä suhteessa Poikaan, mutta ei olemuksensa puolesta.

VÄHÄKANKAAN MUKAAN kristillisessä teologiassa on jo varhaisilta ajoilta lähtien torjuttu ajatus, että Jumalalla olisi sukupuoli. Silti maskuliininen tapa puhua Jumalasta on Raamatussa ja kirkollisessa kielessä hänen mukaansa niin dominoiva, että se vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Kristillinen Jumala on mies funktionaalisesti, vaikkakaan ei biologisesti.

Jo kirkkoisä Augustinus (354—430) oli Vähäkankaan mukaan sitä mieltä, että Jumala Isänä on relaatiokäsite eikä viittaa biologiaan. Jumala on siis Isä suhteessa Poikaan, mutta ei olemuksensa puolesta. Tällä logiikalla Jumalaa voisi Vähäkankaan mukaan yhtä hyvin kutsua Äidiksi.

— Tällainen puhuttelutapa ei kuitenkaan ole lyönyt itseään läpi suomalaisessa luterilaisessa kristillisyydessä. Moni ajattelee, että maskuliininen puhetapa Jumalasta on normatiivista eikä sen asemaa saa horjuttaa, Vähäkangas totesi.

Maskuliinisten puhuttelusanojen mekaaninen korvaaminen feminiinisillä versioilla tuo Vähäkankaan mukaan kyllä uudenlaisia mielikuvia, mutta ne eivät aina ole tasaveroisia.

— Ongelmaa ei ratkaista sillä, että yksi sukupuolittunut ilmaisu korvataan toisella sukupuolittuneella ilmaisulla, niin, että maskuliininen vaihdetaan feminiiniseen. Silloin operoidaan edelleen sellaisen kategorian tasolla, joka ei kuulu Jumalan olemukseen.

Vähäkangas totesi, että teologisesti ajateltuna Jumala ei ole mies, mutta ei myöskään nainen.

Geneerismaskuliinisiin ilmaisuihin on kiinnitetty huomiota uusimmissa raamatunkäännöksissä.

KÄYTÄNNÖSSÄ KUITENKIN Jumala on Vähäkankaan mukaan geneerismaskuliininen, niin kuin sanotaan niistä termeistä, jotka ovat selkeästi maskuliinisia, mutta joilla viitataan kaikkiin sukupuoliin. Tällaisia ovat esimerkiksi monet perinteiset ammattinimekkeet.

— Jopa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on tehty päätös luopua sukupuolittuneista virkanimikkeistä. Kirkolliskokous päätti asiasta vuonna 2020. Mitään ei kuitenkaan tuon päätöksen jälkeen ole tehty kirkkoherra-tittelille eikä asiasta edes käydä keskustelua kirkon sisällä.

Geneerismaskuliinisiin ilmaisuihin on Vähäkankaan mukaan kiinnitetty huomiota uusimmissa raamatunkäännöksissä. Suomen Pipliaseuran Uuden testamentin käännös UT2020 on pyrkinyt inklusiiviseen kieleen. Periaate ei kuitenkaan ole sukupuolineutraalius, vaan sukupuolitäsmällisyys. Maskuliiniset puhuttelusanat on käännetty viittaamaan koko kuulijakuntaan, jos se on alkutekstissä perusteltua.

— UT2020-käännöksessä inklusiivinen kieli rajoittuu ihmisiin, mutta ei ulotu jumalapuheeseen. Englannin- ja saksankielisellä kielialueella on ilmestynyt myös käännöksiä, joissa Jumalasta ja Jeesuksesta ei käytetä lainkaan ilmaisuja ”Isä”, ”Herra” tai ”Poika”.

Nämä käännökset ovat Vähäkankaan mukaan kohdanneet runsaasti kritiikkiä myös niiltä tutkijoilta, jotka sinällään kannattavat sukupuolitietoista kääntämistä. Isä, Pojan tai Herran häivyttämistä tekstistä ei pidetty sukupuolitäsmällisenä vaan sukupuolikorjaavana valintana, joka ylittää käännöksen ja tulkinnan rajat.

Kanttoreiden keskuudessa naisten johtamistehtävien vastustus oli vielä papistoakin suurempaa.

KIRKOSSA EI sinällään ole Vähäkankaan mukaan tehty päätöstä inklusiivisen kielen edistämisestä, mutta sekä uudet raamatunkäännökset että uudet rukoukset osoittavat, että inklusiivinen jumalapuhe on leviämässä.

Miksi inklusiivisella kielellä on väliä? Vähäkangas kysyi esityksessään.

— Siksi, että geneerismaskuliiniset ilmaisut ohjaavat mielikuvatasolla miehen suuntaan. Koska jumalakuva on tutkitusti sidoksissa siihen, millaista johtajaa ihmiset suosivat, on jumalakuvalla siten myös yhteiskunnallisia vaikutuksia, Vähäkangas totesi.

Vähäkangas viittasi Kati Tervo-Niemelän tutkimukseen Kutsumuksen imu ja työn todellisuus vuodelta 2018. Siinä selvitettiin kirkon työntekijöiden asenteita naisten johtajuutta kohtaan. Vastauksissa sukupuolten väliset erot olivat Vähäkankaan mukaan hämmästyttävän suuria.

— Kun naispuolisista papeista lähes kolme neljäsosaa oli täysin samaa mieltä siitä, että naisia tulisi olla myös piispoina ja enemmän muissa kirkon johtotehtävissä, pappismiehistä näin ajatteli vain alle kolmannes.

Kanttoreiden keskuudessa naisten johtamistehtävien vastustus oli vielä suurempaa.

Merkillepantavaa Vähäkankaan mukaan on, että naisten johtajuuden vastustus on kirkossa korkeampaa kuin naisten pappeuden vastustus. On hänen mukaansa mahdollista, että tässä astutaan alueelle, joka tangeeraa geneerismaskuliinisen jumalakuvan seurausten kanssa.

— Jos Jumala näyttää mieheltä, myös valta kuuluu miehelle. Kysymys jumalakuvasta ei ole sivujuonne, vaan mahdollinen avain koko ilmiön ymmärtämiseen, Päivi Vähäkangas päätti esityksensä TUTP:n tilaisuudessa.

Lue myös:

Tutkija: Juutalais-kristilliseen traditioon jäi naispuolisen jumalattaren kokoinen tyhjiö

Kirja-arvio: Ei yli, ali tai ohi sen, mitä on kirjoitettu

Miikka Ruokanen: Globaalin etelän kirkot ja islam kasvavat, koska niissä on vahva luottamus uskonnollisiin totuusväittämiin — länsimaissa kuihtuvat kirkot jäävät marginaaliin

Sota, Raamattu ja oikeutetun sodan teoria — tutkijan mukaan käsitys sodasta liittyy siihen, millaiseksi maailma ymmärretään

Arkkipiispa: Otan vinkkejä vastaan, mutta ratkaisu, joka kyseenalaistaa naisten pappeutta, ei käy

Ilmoita asiavirheestä