Kirjastolaitoksen Fono-tietokannassa on 719 kappaletta, joihin on merkitty tekijäksi Jaakko Löytty. Kaija Pispan (aik. Löytty) nimellä löytyy yhteensä 160 kappaletta.

Tämä triviaali tieto ei ole mukana Luomiskertomuksessa. Kirja keskittyy oleellisempaan: elettyyn elämään, jossa laulut on luotu. Uskaltaisiko jopa sanoa: elämään, joka on luonut laulut?

Heimo Hatakan yksiin kansiin pusertama kaksoiselämäkerta sisältää monta toisiinsa kietoutuvaa tarinaa. Kasvutarina on matka nuoruudesta aikuisuuteen ja ikääntymiseen. Selviytymistarina kertoo eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja toistuvista masennusjaksoista sekä tasapainosta, jossa apua ei enää tarvitse hakea esimerkiksi alkoholista.

Rakkaustarinaan kuuluu yhteys lapsiin ja lapsenlapsiin, sukuun, yhteisöön, Jumalaan ja tietysti toiseen. Se mikä alkoi 17-vuotiaana, jatkuu edelleen 70-vuotiaana. Hyväksymistarina kokoaa eletyn elämän raskaine vaiheineen ja myös sen, että siihen on liittynyt kilpailua huomiosta ja arvostuksesta. Riidelty on ja huonosti käyttäydytty. Mutta tähän on tultu, tässä on hyvä olla.

Afrikka-tarina kertoo lähetystyöstä, yhteisöllisyydestä ja rytmistä. Samalla se kertoo lähetyslasten, myös Löytyn, osaksi koituneesta juurettomuudesta. Musiikin tarina kertoo säveltämisestä ja sanoittamisesta, bänditoiminnasta ja kiertueista.

Tarinoissa korostuvat laulaja-lauluntekijä Löytyn vaiheet. Kliseisimmillään mies keikkaili ja vaimo tuskaili kotona lasten, talouden ja oman luovuutensa kanssa. Mitä seesteisemmäksi elämä käy, sitä enemmän tulee Pispa esille. Juuret osoittautuvat tärkeiksi, ja kun sanat ehtyvät, tarinointi jatkuu kuvina.

Musiikillaan Löytty on kiistatta lunastanut paikkansa suomalaisen musiikin historiassa, vaikka onkin teemoillaan valinnut varjoon jäävän osan. Kirjan perusteella se on ehkä ollut myös hänen pelastuksensa: miten olisi mies kestänyt suurempaa suosiota?

Mielenkiintoinen jakso liittyy Löytyn toimintaan Herättäjä-yhdistyksen aluesihteerinä. Löytty lähti työhön täysillä ja poltti itsensä loppuun. Pispa lämpeni körttiläisyyteen hitaammin.

Ehkä oleellisinta on tämä Hatakan kirjaus: ”He ovat myös näyttäneet mallia, miten kristillistä uskoa voi elää todeksi jättäen tilaa kysymyksille, epäilylle ja muutokselle.”

Lue myös:

Kirja-arvio: Isä ja tytär etsivät yhteyttä tunturissa

Kirja-arvio: Kauniit valokuvat kuolemassa